-BillPoV-

” Mimi...!” tyttö näkyi käytävän päässä istumassa tuolissa, katselen ulos lukematon ilme kasvoillansa. Kiirehdin hänen luoksensa Gustav ja Georg perässä tullen. Tyttö käänsi pian katseensa suuntaamme kuullessaan meidän tulevan. Hetken hän näytti yllättyneeltä ja iloiselta, sitten sen tilalle vaihtui pelko.

” Bill...! Tom.... Tom on..” Mimi yritti sanoa, mutta huomasin hänen nopeasti kostuvien silmiensä vaikeuttavan puhumista. ” Mä tiedän. Lääkäri kertoi kaiken.” kuiskasin tytölle ja vedin hänet varovasti halaukseeni. En missään nimessä halunnut tuottaa lisää kipua musertamalla hänen jo valmiiksi rikkoontuneita kylkiluitaan.
” Kuka hemmetin tollo sitä maasturia ajo?!” Georg murahti raapien päätänsä ja Mimi tuntui jäykistyvän sylissäni ja työnnyin kauemmaksi nähdäkseni hänen kasvonsa. ” Mitä nyt?”
Mimin pyyhki poskiansa kämmenillään ja huokaisi hiljaa ääni värähtäen.
” Se oli joku itsemurhahaluinen mies... Epäonnistui kuitenkin aikeissaan poliisin tullessa paikalle ja... Sit se lähti pakoon, kun ei halunnut kuitenkaan vankilaan..” Mimi sanoi ja käveli ohitsemme, hitain ja laahustavin askelin. Purin huuleeni vilkaistessani Georgiin ja Gustaviin.
” Kyllä Tom pärjää.” Gustav sanoi ja taputti minua kevyesti selkään.
” Mä tiedän sen.. Tomin on pakko selvitä.”

Me menimme Tomin huoneeseen, katsomaan miten Tom voi, tai oliko se ylipäätänsä edes hereillä. Olihan se, onneksi.
” Hei...” Tom mumisi yllättyneenä, huomatessaan meidän tulevan sisälle.
” Tom, oot sä kunnossa?” kysyin varovasti, vaikka tiesin hyvin että ei ollut, mutta ei tuskissaan, ainakaan toivon mukaan. Tom nyökkäsi pienesti ja vino hymy nousi veljeni kasvoille tämän huomatessa Georgin ja Gustavin mukanani. ” Katos, tekin täällä.”” Pitihän sitä tulla katsomaan miten meidän oma piskuinen palleroisemme voi.” Georg lässytti kuin pikkuiselle vauvalle ja Tom vastasi siihen näyttämällä kieltänsä. Huokaisin ja pyöräytin silmiäni. Kasvaisivat aikuisiksi!
” Missä Mimi on?” Tom kysyi sitten kun ei nähnyt tätä huoneessa. ” Meni käymään naistenhuoneessa.” vastasin katsahtaen itsekin ovelle. Tyttöä ei vielä näkynyt, joten istuin rauhassa tuolille Tomin sängyn viereen.
Tom kohottautui istumaan paremmin ja pieni irve käväisi hänen kasvoillansa. Hätkähdin nähdessäni sen. ” Sattuuko? Käynkö mä hakee hoitajan?”
Kaksoisveljeni pudisteli päätänsä ja irvisti vielä pienesti, muokatessaan vielä asentoaan paremmaksi. Huokaisin taas hiljaa.
” Miten te voitte?” Gustav kysähti ja vilkaisin häneen toinen kulma koholla.
Eikun, aivan.. Niin, Tom ja Miriam muuttivat vasta jokin aika sitten yhteen. Vein katseeni kiinnostuneena veljeeni.
” Mahtavasti! Mä en usko että mikään voisi olla paremmin, tai no... Voisi ehkä, mutt mä en ole varma olisiko vielä hyvä aika kuitenkaan..”
Tom sanoi arvellen ja sai mielenkiintoni vain entistä kiinnostuneemmaksi. Mitä ihmettä Tom aikoi. Odotin hänen jatkavan, mutta Georg kerkesi ärähtää jo ensin. ” Voisitko tarkentaa?”
” Mä tuota...” Tom aloitti, mutta juuri silloin Mimi pamahti ovesta sisään. Kaikki katsoivat hetken tyttöön, ja tämä pysähtyi oven suulle.
” … Mitä?” tyttö kysyi hämillänsä ja Gustav pudisti tälle päätänsä. ” Ei mitään.”
Mimi katsoi hetken jokaista arvellen, kunnes tuli vastapäätäni Tomin sängyn toiselle puolen ja painoi suukon veljeni otsalle. Hymyilin heille hiljaa vierestä.
” Mistä te puhuitte?” Mimi kysyi sitten istuen Tomin sängyn laidalle. Tom tarttui tyttöä vyötäröstä ja aikoi vetää tämän kainaloonsa, mutta Mimi tarrasi miehen käsiin kiinni ja tyrkkäsi ne pois, mulkaisten katseella Sun pitää nyt levätä.
Virnistin hiljaa. ” Ei kummia. Teidän voinnista.”
” Ai, mitä sä vastasit?” Mimi katsahti Tomiin kysyvästi, joka ei tuntunut voivan pitää näppejään erossa tyttöystävästään. Minä sentään pystyin pitämään näppini erossa Amandasta tilanteissa, missä oli vieraita. Rykäisin merkitsevästi Tomille että olisi parempi lopettaa nyt.
” Sitä vain että mahtavasti menee.” Tom vastasi hymyillen lempeästi Mimille ja toi sitten katseensa minuun, kohottaen toista kulmaansa niinkuin ei olisi mukan ymmärtänyt mitä tarkoitin rykäisylläni.

Pyöräytin silmiäni ja katsahdin Gustaviin ja Georgiin sängyn päädyssä seisomassa. ” Niin ja sitten jostain mistä Tom ei ole ihan var...” Gustav aloitti ja ähkäisi äkisti kun Georg läimäytti häntä vähän turhankin voimakkaasti selkään. Mimin kysyvän sekä kummastuneen katseen vastaukseksi Georg väläytti kuuluisan Pepsodent -hymynsä, jolle hän itse repesi.

-TomPoV-

Bill ja toiset lähtivät muutaman tunnin kuluttua, kun vierailuaikakin alkoi mennä jo umpeen. Mimi pysytteli siltikin luonani, eikä lähtenyt siitä minnekään. Tyttö oli niin huolissaan, kun tilani oli silti aika huonona, vaikkakin olin hereillä ja kipuja ei ollut. Ainakaan tällä hetkellä.

Asia Billin kanssa jäi kesken silloin kun Mimi tupsahti kesken kaiken ovesta sisään. Mutta ehkä se olikin vain parempi niin. En halua mitenkään kiirehtiä, sillä olemme vasta taas palanneet yhteen ja muuttaneet saman katon alle, joten en usko edes että Mimi olisi valmis, saatikka minä itse. Joten päätin hylätä asian mieleni sopukoihin, ja ajatella sitä vasta sitten, kun olisin päässyt sairaalasta ja levännyt tarpeeksi.
” Tom kuule..” Mimi mutisi ja suuntasi katseeni tyttöön, kohottaen toista kulmaani.
” Niin?” kysyi ja kallistin hivenen päätäni. Mimi näytti hyvin vakavalta, samalla epäröivältä ja hivenen oudolta. Kurtistin otsaani ja katsoin tyttööni hämilläni. Mimi voisi kertoa minulle mitä vain, mitä tahansa. Hän voisi kertoa kaiken mitä hänellä oli mielessänsä, turha meidän oli salailla mitään.
” Mimi kulta, sä voit kertoa mulle kaiken, olipa kyse mistä tahansa.”
sanoin hellästi laskien käteni tyttöni käden päälle ja puristin sitä lempeästi. Mikä ihme sai Mimin noin vaivaantuneeksi, kun ei saanut sanoja ulos suustansa.
” Mä tuota... Mä puhun nyt suoraan.” Mimi henkäisi ja nyökkäsin hänelle vaivihkaa, yrittäen peittää kummastuneisuuteni.
” … Pidätkö sä lapsista?”

[ Osa 18. ]

~ Noniin, pyydän aluksi anteeksi. Jebbe on unohtunut tosi pahasti kesälomalle, vaikka sää ei nyt olekaan loppuviikosta ollut mainioin, vaan sateinen. Ja on ollut synttärijuhlia itselläkin pidettävänä, niin sekin vielä oli tässä esteenä. Tässä kuitenkin osa, jossa ei niin kummia tapahtunut kuitenkaan. Eli hyvin tylsä osa, voisin sanoa. Kun tämä novelli tulee päätökseensä, Jebbe lähtee pienoiselle kesälomalle, eli pari viikkoa ainakin tulee se kestämään. Kohtapa tässä kahden viikon päästä on Jebben rippileiri, joten sinä aikana ei ainakaan ilmesty. Ensiviikoksi yritän saada osan, mutta sää nähdä. Syvästi anteeksi myöhästymisestä.