New neighbourhoods:

Moi. Mun nimi on Mary-Kate, tyypit kuttuu kuiteski MK'si tai ihan koko nimell. Porukat ei oo useinkaan kotona, faijja on usein työmatkoilla ympäri Eurooppaa ja mutsi on töissä koko päivät ja tulee vast yöks himaan.
Nii, oon siis melkein 14, syndet on reilun viikon päästä. Mullon punertavat paksut ja pitkät hiukset, ja vihreet silmät. Mulla on läväri oikeassa kulmassa. Otin sen salaa, ja voitte arvata et mutsi raivos asiasta nähtyään sen.
Mut sama se, mullon paljon salaisuuksii, joita en oo kertonu kellekkään. Mut teille voin kertoo niist osan sentään. 1. Viiltelen itteeni. Ihan sama millä, saksilla, kivillä, veitsillä, sama se kuhan on jotain millä viillellä. 2. Poltan tupakkaa. Kukaan ei tiiä siit, paitsi ne harvat kaverit. 3. Juon satunnaisesti. Aina kun maailma ottaa pattiin, tai ei jaksa elämää.
Siin ne tärkeimmät oli. Käytän enimmäkseen mustii ja harmait vaatteita, hupparit on best. Käytän tiukkoja farkkuja, ja minihameita legginsien kanssa satunnaisesti. Topit on ok.
Mut arvaa mikä just nyt ottaa eniten pattiin? Se, ett meidän naapurit muuttaa veke täält ja niitten asunnon osti joku hemmetin saksalais poikajoukko.
En todellakaa ois uskonu et tänne tulee jotain saksalaisii, ku tää on tämmöne pien tuppukylä nimelt Polvijärvi. Nii, ja meitsin koti on järven rannalla, ja ei todellakaa kiinnostanu ne uudet naapurit, jotka varmana bilettäs läpi yön kun meitsi nukkuu.

Täll hetkell, oon tuloss himaan koulust. Mullon kuulokkeet korvilla, joten en kuule toisten pölinää, vaan kuuntelen punk'ia.
Mullon päällä musta minari ja valkeet legginsit, sekä musta toppi. Tyypillisesti pojat roikkuu mun perässä, mut tänää niit ei näkyny, ja parempi mulle.
Aukasin kotioven avaimillani ja marssin huoneeseeni. Viskasin koululaukun sängylle ja samaten kuulokkeet.
Katsahdin naapuriin, sinne ei ainakaan viell ollu tullu autoo. Tänään ku niitten uusien tyyppien pitäs muuttaa.
Hypin sitten portaat alakertaan ja tepastelin jääkaapille. Otin sieltä boxini ja heitin kannen veke. Tyrkkäsin sen mikroon ja lämmitin.
Nappasin haarukan ja aloin mättää sitä suuhun.
Laitoin astiat syötyäni tiskialtaaseen, mutsi sais tiskata ne sit.
Kuulin kun auto tuli naapuriin ja huokaisin. Nyt ne siis tuli. Ihan uteliaisuudesta kuiteski, kipaisin ikkunan luo.
Tiirailin huomaamattomast verhon takaa, kuinka mustasta isosta autosta, Cadillacista jonka tunnistin, nous neljä jätkää.
Yhell, joka vaikutti heti mun lempparilt, oli lippis, rastat, iso huppari ja isot lökäfarkut.
Hymähin ja katoin toista. Tällä tyypillä oli vahvat silmämeikit, niinku meikäläisellä, mustat joka suuntaan sojottavat hiukset, ja tiukat vaatteet.
Kolmas tyyppi, oli lihaksikas, ja ihan hyvännäköne kropaltaan. Ja neljäs jätkä, oli aika normaalin näkönen.
Siinäpä ne sit oli. Katoin ku ne raahas laukut sisälle, ja jäivät sinne. Luultavasti tutkivat paikat.
Selvä, ei kiinnosta. Painukoot helvettiin.

Iltapäivän vietin sisäll. Ei ollu muutakaan tekemist. En jaksanu lähtee uimaan, ei todellakaan kiinnostanu.
Niimpä siis olin vaan netiss surffaamass ja kuuntelin musaa mankasta.
Onnekseni uudet naapurit ei häirinny mua, joten sain olla rauhass.
Just ku suljin koneen, alko musiikki pauhaa älynkovall naapuriss. " Mä arvasin tän!" huudahdin ja iskin nyrkkini pöytään.
Katselin ympärilleni hermoissani ja otin sakset pöydältä. Istuin vuoteelleni, ja suoristin käsivarteni.
Katselin vanhoja arpia, ja laskin saksien terän käsivarrelleni. Painoin lujasti, ja vedin syvän viillon siihe. Pien irvistys käväs mun kasvoilla, mut häipy heti. Katoin kun veri valui käsivartta pitkin. Viskasin sakset pöydälle ja menin ikkunani luo. Siristin silmiäni, ne tyypit oli ulkona jotain tekemäss, ja ne oli jopa kantanu mankat pihalle. Pyöräytyin silmiäni ja aukasin ikkunan. Töynsin pääni pihalle." Pistäkää se hemmetin mankka hiljemmalle!" huusin, mutta toiset ei näyttäny kuulevan.
Vedin hupparin ylleni, mutt en laittanu sitä kiinni. Marssin portaat alas ja astelin pihalle jättäen oven selälleen. Marssin eteenpäin vihasena ja se muskelityyppi huomas mut.
Tepastelin toisten luo. " Hemmetti pistäkää se mankka pienemmälle ku toiset aikos mennä nukkuu!" huusin niille selvällä suomen kielellä. " Uulalaa.. Kuuma tipu.." rastahiuksinen poika sanoi saksaksi. " Kuule ymmärsin tuon aivan hyvin!" huusin saksaksi ja rastajätkä hiljeni. " Pistäkää se mankka nyt hiljaseks." mutisin.. " Okei okei. Ei tarvii raivostuu.." rastapäinen tyyppi sanoi suomeksi, ja ihmetyin. Osasivat näköjään suomea.
Katsahdin kättäni ku tunsin jotain putoavan sormen päästä. Verta. Vedin nopeesti käden selän taa, mutt se oli liian myöhäst. Mustahiuksine poika kerkes jo nähä.
" Hei mikä sun kädessä on? Sehän on ihan veressä!" poika huudahti tarttuen käteeni ja veti hihan ylös. " Äh, ei mikää. Anna olla." tuhahdin ja yritin vetää käteni pois, mut pojalla oli tiukka ote. " Eihä, tää pitää hoitaa." se sano mulle ja yritin saman tien livistää.
" Hei, antakaa mun olla! Mä en tartte teidän apuu!" huusin vihasena ja riuhdoin itteeni irti, mut äkisti se lihaksikastyyppi nosti mut syliinsä ja ne kanto mut väkisin sisälle niitten asuntoon.
Se laski mut sohvalle ja olin heti karkaamassa. Just ku nousin, se rastapää tarttu musta ja piti kiinni. Sen ote kuiteski lipsahti, ja sillon mä iskin sitä nyrkillä kasvoihi.
" Perhana, tajutkaa jo, mä en tartte teidä apuu." huusin ja nousin ylös.
" Hemmetti tyttö! Rauhoittuisit!" rastapää huusi kovall äänell ja hiljenin äkisti.
Murahin ja vedin käteni puuskaan. Istuin sohvan reunass, enkä antanu niitten koskee muhun. Rastapää lähti, ja se normityyppi jäi huoneeseen kanssani.
" Mikä on nimess?" se kysy multa, ja katsahin sitä. " Mitä se sulle kuuluu?" tiuskasin vaan töykeästi. " Ajattelin vaan kysyy. Mä oon Gustav." tyyppi sano, enkä vastannu sille mitää.
Istuimme vain hiljaa huoneess, ku muut keskusteli saksaks keittiöss. Ne varmaa luuli, etten tajuis kaikkee, mut tajusin. Kuulin, kuinka ne puhu musta. Ne sano mua tempperamenttiseks tytöks. Istuin hiljaa paikallani. " Musta hän on kaunis." rastapää sano, ja kuulin sen mustahiuksisen myöntyvän. Muskeli totes jotain myös, mut en jaksannu kuunnella niit.
" Mary-Kate." sanoin Gustaville, ja vein katseeni häneen. Tyyppi nyökkäs.
" Saatasko me hoitaa sun käsi?" se kysy multa, ja katsahin kättäni. Se ei vuotanu enää, mut siin oli paljo kuivunutta verta. " Hoitakaa sit.." mutisin ja kuljetin katseeni pois.
Tyyppi nous ja käveli keittiöön. Kuulin niitten puhuvan, ja pian kaikki tuli siihe.
En kattonu niit, istuin vaan hiljaa. Mustahiuksine poika pyyhki veren pois kädestäni, ja puhdisti haavan. Sit se sito sen.
Huomasin, että silmäluomiani alko painaa. Yritin pitää ne väkisin auki, mut ei onnistunu.
Silmät lipsu kiinni hiljalleen, ja nukahin siihen heidän sohvalle.
Pojat laitto mun ylle viltin, ja mä vaan nukuin.
He kattovat mua kun mä nukuin, ja puhuvat musta. " Tytön nimi on Mary-Kate." Gustav kertoi toisille. Toiset nyökytteli vaan hiljaa ja katto mua. Kaikki katto mua, ku mä nukuin siin sohvall hiljaa tuhisten. " Hän on sievä.. Kun on rauhoittunu.." mustahiuksine poika totes yllättäen,
ja pian ne kaikki oli menny nukkuu huoneisiinsa.

Ku aamukoitti, voitte arvata että olin järkyttyny. " Mitä hemmettii mä täällä teen?!" huudahin ja katsahin viltin alle nopeesti. Huokasin syvään onnesta, mull oli viell hame ja legginsit yllä. Mua ei siis oltu raiskattu ainakaa. Vein katseeni nopeesti portaisii, ku ne pojat juoksi siellt, eikä niillä ollu muuta ku bokserit yllä. Mun pää kallistu pienesti oikeelle päin ku kattelin niit, kunnes tajusin ja mun silmät laajeni. Tartuin tyynyihi ja aloin viskelee tyynyi niit kohti, ja kirkumiseni kaiku taloss.

Tässä nyt uudesta ficistäni eka osa. Mitä piditte? Jatkanko? KOMMENTTEJA!

1503366.jpg