Katoin hetken puhelinta puristaen sen sitten käsissäni rintaani vasten ja katoin hymyillen taivaalle. Henkähin hiljaa onnellisena.
" Saksa, here I come."

*

" Isä, mulla on sulle asiaa." sanoin ku me istuttiin syömässä ruokapöydäss. " Kerro vain." isä mumisi nostaen maitolasin huulilleen ja joi. " Niin, siis.. Mä lähen ulkomaille opiskelemaan. Mä sain paikan sieltä." möläytin suustani tarkkaillen isän reaktiota, liekkö se ees muisti koko asiaa? Mun katse siirty Lilyyn lusikan pudotessa sen kädestä kolahtaen lautaseen. Se katto mua suu ammollaan auki. " Minne sä meet?"" No, Saksaan.." mumisin kattoen sisartani ja sit isään, se nyökytteli päätään. " Sehän on hienoa, vaikka..."" Vaikka?"" Tuleehan tänne tietenkin hiljaista kun et ole mukana kotihengessä. Ja ikäväkin tulee."" Se on vaan puoltoista vuotta. Te tuutte vielä olee ilosia ett en oo pölöttämässä täällä koko ajan." sanoin hymyillen pienesti. " Siinä sentään oot oikeessa." Petri tuhahti tyypilliseen tapaansa. Hymyilin vain pienesti vilkasten sitä.
Söin hiljaa keiton loppuun ja nousin pöydästä. " Älä huoli Petri, vasta tammikuussa mä lähen." virnistin pörröttäen Petrin hiuksia ilkikurisesti. " Luoja..." Petri mutis mussuttaen leipäänsä.

Katoin hymyillen surumielisesti isää, Petriä ja Lilyä lentokentällä. Lilyn silmät punoittivat, se oli itkeny, vaikka onkin jo iso tyttö. Petri katto muualle, mutt tiesin kyll ett sillekki tulee ikävä loppujen lopuks. Isä kahto mua hymyillen pienesti, surullisena kuitenki. " Ole kiltisti. Soittele." isä sano vetäen mut rutistukseen. " Oon oon ja soitan kyll." vastasin halaten isää lujasti ja vetäydyin sit irti ja halasin Lilyä. Lily halas mua tiukasti käsillään ja katoin sit Petriä. " Suotko säkin mulle pienen halauksen?" kysyin hymyillen pienesti. Petri mutis jotain halaten mua sit. Hymyilin hellästi rutistaen Petriä hetken ja askin sen sit pois.
" Mun täytyy mennä. Myöhästyn lennolta muute." mutisin kyynelten nousten silmiin ja heilautin kättäni nopeesti muille tytöille jotka ootti mua. " Hyvää matkaa." isä sano hymyillen ja nyökkäsin. " Kiitti." sanoin pyörähtäen ympäri ja tartuin pariin matkalaukkuuni ja lähin vetämään ne hiljakseen toisten luo.
Vilkasin taakseni. Isän halaten Lilyä. Kyyneleet valu mun silmistä, pyyhin ne kuitenki nopeesti pois.
" Mennään jo." Linda sano mulle ja nyökkäsin. Laitettiin laukut menemään tavaratilaan ja käveltiin tullijonon perälle.
Katoin hiljaa miten isä käveli pois mukanaan Petri ja Lily.
Jono liikku hiljakseen eteenpäin, ja lopulta mä kävelin portin läpi. Se rupes piipittämään, ja jouduin palaamaan.
Mun piti heittää vyö pois, ja kävelin sit uusiks.
Nyt se onnistu lopult. Sain vyön takas ja pujotin sen nopeesti, ottaen sit käsilaukkuni hihnalta ja kiiruhin muitten perään.
Kavuttiin kovassa tuulessa portaat ylös lentokoneeseen ja tervehin hiljaa lentoemäntää englanniks, joka oli luultavammin Saksasta kotosin.
Etsin paikkani käytävältä, joka oli jonkun mummon vieressä. Hymyilin herttaisesti vanhukselle ja istuin sen viereen paikalleni. Linda ja muut istu sit toiselle puolen ja mun eteen.
Olin jännittyny, kuka ei olis?
Kesti hetken, ennenku se kone lähti lentoon.
Jooh - luulin ett saisin rauhallisen ja mukavan lennon, mutt en todellakaan. Oisin halunnu nukkuu lennon, mutt en saanu nukuttuu, ku vieressä istuva mukava ja hiljanen mummo, paljastuki hirveäksi juoruajaksi ja puhujaksi. Toiset tirsku mulle ku kuuntelin olevinaan kiinnostuneena, miten mummon sisko oli ajanut talvella potkurilla kaupalle ja ostanut vaippoja vauvalleen, vaikka sillä ei ees ollu vauvaa.
Vihdoin ku mummo alko rauhottuu väsähtäneenä, kaivoin käsilaukustani taitellun paperin.
Taittelin sen auki hiljakseen ja luin lappua, jossa oli ohjeita opiskelua varten ja siinä luki myös kaikkea muuta tarpeellista, kuten sijaisperhe johon menisin.
" Gordon ja Simone Trümper.." luin hiljaa itsekseni kuunnellen puolikorvalla toisten pölinöitä.
Huokasin hiljaa taitellen lapun takas kasaan ja nojasin pääsin nojaan.
Laitoin silmäni hetkeksi kiinni, kunnes kuitenkin nukahdin tuoliin.

" Neiti. Herätkää. Olemme perillä." joku ravisteli mua hennosti ja mumahin jotain aukaisten lopulta silmäni. " Saksassako?" kysyin hiljaa venytellen käsiäni. " Kyllä." nainen vastasi hymyillen väistäen syrjään ku nousin ylös. Otin laukkuni ylhäältä ja menin sitten hiljakseen viimesten joukossa pois lentokoneesta.
Laskeuduin portait ja katoin ympärilleni. Pien hymyn kare käväs mun huulilla, kun muistin sen hetken millon me tultiin isän ja sisarteni kanss lomalle tänne.
Huokasin hiljaa kävellen illan hämäryydessä valoisaan rakennukseen, ja kävelin rasittaen tullien läpi, riisuen taas vyön hetkeks ja sitten ottaen sen uusiks. Nappasin laukkuni mukaan ja hain isommat laukkuni muualta.
Katselin hetken ympärilleni, etsien Trümpereita. En tienny minkä näkösiä ne on, kunnes huomasin erään miehen pitävän pahvista kylttiä, jossa oli mun nimi. Katselin hetken miestä. Ruskeat kiharahkot hiukset, melko pitkä, hoikka..
Tartuin laukkuihin ja lähin vetää niitä perässäni kohti miestä.
Mies katseli ympärilleen ja huomas mut sitten tulevan kohti, ja hymy nous sen kasvoille ku tulin sen luo.
" Hei, olet varmaankin Heidi?" mies kysy taitavalla englannilla, josta hieman yllätyin kyllä. " Joo, hauska tavata." sanoin hymyillen ja kättelin miestä nopeasti.
" Lähdetäänkö? Menikö matka hyvin?" Gordon uteli ystävällisesti, eikä se haitannu yhtään. " Juu, lähetään vaan. Meni, oikein hyvin." vastasin iloisena Gordonin ottaessa painavammat ja isommat laukut ja lähin kulkemaan sen perässä.
No, ainakin tähän mennessä on menny hyvin. Mutt tää on vasta alkuu..
Istuin iloisena autoon ja laitoin turvavyön kiinni Gordonin istuessa viereeni ratin taa kiinnittäen oman vyönsä ja käynnisti sit auton. Katoin lentokentän pihaa, joka oli niin tutun näköinen. Henkäsin hiljaa, tietäen ett tästä tulis viel kerrassaan mahtava seikkailu.
Matkan kuluessa leppoisasti jutellen, enimmäkseen mä kerroin millanen Suomi on, Gordon ku ei oo käyny siellä koskaan.
" Onko sinulla sisaruksia yhtään?"" On, pikkuveli ja -sisko. Sit mä ja isä." kerroin hymyillen. Gordon nyökkäsi. " Onko sulla lapsia?"" Eei. Tai siis vaimollani on, kaksi poikaa, aikuisia tosin jo. He eivät ole omiani, mutta yhtä tärkeitä siltikin." Gordon sanoi lempeästi. Nyökkäsin ja katselin pientä sievää taloa, jonka pihaan auto kaartu.
Nousin autosta Gordonin myötä ja se otti mun laukut takakontista.
Kävelin ovelle hymyillen Gordonin jälkeen, ja oven avasi nuorekkaan näköinen nainen. " Hei, olen Simone."" Heidi." sanoin hymyillen kätellen naisen lämpimää kättä.
Ne ohjas mut sisälle lämpimään, hyvin kodikkaaseen taloon. Mä viihyin hyvin jo heti siellä. " Huoneesi on ylhäällä. Gordon näyttää sen sinulle sillä aikaa kun laitan iltapalaa." Simone sanoi hellästi ja nyökkäsin.
" Ah." iso, mutt lempeä koira juoksi mun luokse haukahtaen pienesti ja nuuhki kuonollaan mua ja kumarruin rapsuttamaan sitä hymyillen.
" Tänne päin." mies sanoi hymyillen ja seurasin häntä yläkertaan. Vilkaisin kahta vastaiikain olevaa ovea, joiden ohi käveltiin, ja sit mentiin seuraavasta ovesta vasemmalla sisään.
Huone oli ihanan toffeen ja beigen värinen, lämpimän oloinen. " Kaapit ovat tyhjiä, samoin lipasto. Voit laittaa vaatteesi ja muut niihin." Gordon sanoi ja nyökkäsin kiittäen pienesti. Mies sulki oven perässään ja huokasin syvään.
Aukasin ensimmäinen laukun ja aloin purkaa tavaroita.
" Heidi, iltapala olisi valmis." Simonen ääni kuulu oven takaa. " Okei, tuun ihan just." vastasin laittaen viimeisiä vaatteita kaappiin. " Noin." mutisin tunkien laukut vielä kaapin perälle ja lähin sitten alas.
Kävelin kuin vanhasta tottumuksesta keittiöön, jotenkin löysin sinne heti. Pesin kädet nopeasti ja istuin sitten pöytään.
Simone oli keittänyt teetä ja tehnyt voileipiä.
Siemasin kuumaa juomista varovasti ja otin yhden leivän käteeni ja haukkasin siitä palan.
Söin ja join siinä hiljakseen keskustellen Simonen ja Gordonin kanssa.
" Poikani tulevat huomenna aamupäivästä tänne pariksi kuukaudeksi. Niin he ainakin sanoivat tulevansa silloin, mutta molemmat ovat niin unisia, että voisivat nukkua koko päivän." Simone nauroi. Nyökkäsin hymyillen. "Veljeni on ihan samanlaine." kerroin hymyillen, ja samantien ne alko kyselee enemmän perheestäni, ja kerroin niille sit kaiken, paitsi äidistä.
" Ohh, tuli ihan mieleen kun kerroit veljesi tyttöjutuista, miten onnellinen olenkaan toisen poikani puolesta. Hän on kuulemani mukaan löytänyt ihanan tyttöystävän itselleen, vihdoinkin." Simone sanoi ylpeänä selvästikkin pojastaan. " Kunpa toinenkin heistä löytäisi jonkun." Gordon jatkoi tavallaan Simonen puolesta.
Ku oltiin juteltu, menin ylös huoneeseeni, ja vaihoin hiljakseen yöpuvun ylleni, painuen aikaisin sänkyyn.
Huomenna saisin tutustumiskierroksen kaupunkiin, tapaisin ne pojat ja.. Siinä kai se päivä menis suurimmalti osin.

" Mmm.. Paljon kello on..?" mumisin hiljaa itselleni ollen jo hetken aikaa hereill. Katoin sähköstä kelloa yöpöydällä.
" Täh?! Jo 12?" katoin hölmönä kelloa. " Suomen aikaa 13. Voi Luoja." mutisin nousten äkkiä ylös. " Huono ensivaikutelma. Huono ensivaikutelma." hoin itselleni pukien nopeesti ylle farkut, ruskeen t-paidan ja sukat. Kampasin hiukset auki ja käväsin kylppärissä pesemässä kasvoni yön jäljiltä.
Laitoin sitten meikin kuntoon ja katoin itteeni peilistä. Kävin aukasemassa verhot ikkunan edestä ja lähin sit huoneesta.
Kävelin hiljakseen portaita alas.
" Huomenta." Gordon sano hymyillen ku matkalla törmäsin siihen. " Huomenta, ja anteeksi. En huomannu sua ja anteeks, en yleensä nuku näin pitkään." pahoittelin kattoen miestä. " Ei mitään. Eilinen oli varmasti rasittava päivä. Simone on keittiössä, hän on laittanut aamupalaa ja pojat ovat tulleet jo." mies sano jatkaen matkaansa ja kävelin hiljakseen kohti keittiötä.
Minkähänlaisia ne pojat on? No, ajattelen positiivisesti enkä pahinta.
" Huomenta." Simone sanoi touhuten kaappien parissa oven suulla. " Huomenta." vastasin hymyillen ja mun katse siirty pöydässä istuvaan kahteen poikaan. Toine oli muhun selin, toine näki mut suoraan.
Lusikka putos kilahtaen lautasen reunaan rastapäisen kädestä ja mun suu loksahti auki.
Tom kahto muhun järkyttyneenä suorastaan. Änkytin jotain mustahiuksisen kääntyessä mua päin ja sen silmät pyöristy.
" BILL!"" HEIDI!" Bill kiljas pompaten ylös tuolista ja hyppäsin sen kaulaan Billin ottaessa musta kiinni pyörittäen ympäri. Nauroin onnellisena kunnes Bill laski mut alas painaen suudelman mun huulille.
Vastasin siihen hellästi, irtautumatta pitkään aikaan.
" Mulla oli sua ikävä." kuiskasin hiljaa. " Mullakin sua.." " Bill, voisitko selittää?" Simone kysy saksaksi keskeyttäen meidän herkän hetken ja tajusin samass, miten oudolta ja hämmentävältä äskeine oli varmasti näyttäny sen silmissä.
Nielasin pienesti vilkasten Tomia, joka puolestaan katseli meitä ja Simonea. " Ömm.. Siis.."" Bill on Heidin kanssa." Tom tokas ku Bill ei osannu. Mä en periaatteessa ymmärtäny mitään niitten keskustelusta saksaks, muuta ku nimet. " Mitä..? Sinä ja Heidi? Mutta vastahan te näitte ensimmäistä kertaa." Simone änkytti järkyttyneenä. " Ei. Yli vuos sitten mä tapasin Heidin Berliinissä. Mähän oon kertonu sulle mun tyttöystävästä, joka on Suomesta ja se on Heidi." Bill kerto, ja mä katoin varsin tyhmä ilme kasvoilla niitä. " Ois kiva tietää mistä puhutaan.." mutisin hiljaa englanniks. Bill katsahti mua ottaen mun kädestä kiinni.
" O-okei? No, enpä olisi odottanut tälläistä yllätystä." Simone sanoi sulkien kaapin oven kahtoen mua hetken ja sit Billiä, lopulta Tomia. " Hetkinen, juonitteko te tämän asian?" Simone sai idean siirtäen katseensa Tomista meihin. " Täh? Ei tietenkään." möläytin, vaikka en ollu varma oisko ollu parempi pitää vaan pää kiinni. " Mistä sä tommosen idean sait? Mä tiesin, ett Heidi on tulossa tänne opiskelemaan, mutt en tienny ees koko jutusta ennen eilistä, ett sä ja Gordon otatte oppilaan tänne." Bill sano ajattelen asiaa, ja oli itekki yllättyny. " Siis en tienny ett Heidi tulee sulle." Bill korjas nopeesti. Katoin siihen hiljaa, sanomatta mitään, sillä en tienny todellakaan mitä sanoo tässä tilanteessa.
Samassa Gordonki viel tupsahti huoneeseen kahvia hakemaan. " Noh, sama se. Heidi, syö nopeasti toki aamupalaa, niin lähdetään sitten katsomaan kouluasi ja paikkoja." Simone sanoi viitaten pöytään ja nyökkäsin möngertäen kiitoksen suustani.
" Mä voin viedä Heidin tutustumaan paikkoihin." Bill sano nopeesti äidilleen istuessani sen vierelle pöytään Gordonin antaessa lautasellisen puuroa eteeni. Hymyilin hänelle kiitokseksi ja otin lusikkaan puuroa vieden sen suuhuni hiljasena katellen toisia.
Simone naurahti kuivasti. " Älä luulekkaan. Tiedän kyllä, että reissustanne tulisi kaikkea muuta kuin tutustumiskierros." Simone hymyili lepposasti. " Eihän. Kyllä mä näyttäsin Heidille koulun ja kirjaston ja muut tärkeet." Bill inahti kattoen Simonea vakuuttavasti. " Mmh. Ehkä on kuitenkin parempi, että tulen mukaanne, ihan varalta vain. Ethän sinä poika hyvä tiedä edes minne kouluun tyttö menee." Simone naurahti Billin mumisten jotain kipaten samalla lusikallisen puuroa suuhunsa.
Hymyilin pienesti lohduttavalla tavalla Billille, pitäen salaa tuon kädestä kiinni pöydän alla samalla ku söimme loppuun puurojamme.
Ymmärrän ett Bill haluis kahestaan olla, niin mäkin, mutt Simonen päätä ei kai käännetä ihan helposti. Noh, kerkeen mä Billin kanssa olla viel tänään myöhemmin, jos koko päivää ei mee tutustumisessa.

" Noniin, tämä paikka on tuleva koulusi." Simone esitteli koulun suurilla porteilla, ja katoin nyökäten isoa keltaisen väristä koulurakennusta, jossa oli punainen peltikatto. " Täällä sinun pitää olla huomenna 8 aikaan aamusta." Simone ohjasti ja nyökyttelin. " Selvä."
" Ja tässä vastapäätä on kirjasto, jos sinne tulee tarvetta mennä. Ja.. Mitäs muuta.. Ei kai täällä muita paikkoja ole." Simone myhäili. " No, jätän teidät nyt kahden, sitähän te tässä olette toivoneetkin varmasti koko ajan. Pitää mennä ruokakauppaan." Simone sanoi hymyillen, ja olin helpottunu, ett se ei tuntunu ottavan mun ja Billin suhdetta pahalla.
Nyökkäsin ja kiitin, ett se neuvo mulle nää paikat.
" Tule." Bill sano hymyillen ilkikurisesti ja otti mua kädestä kiinni lähtien vetää perässään. Hymyilin hiljaa kirien Billin vierellen, antaen sen johdattaa meitä, ku tuntiki paikat.
" Joten, täällä sä siis kasvoit?" kysyin vilkasten poikaan hymyillen. Bill nyökkäs katsahtaen muhun hymyillen. " Me käydään täällä Tomin kanssa aina ku keritään.. Vaikka.. Täällä onkin osa paikkoja, joista me ei todellakaan pidetä." Bill naurahti pienesti. " Kuten?" virnistin kattoen Billiin. " Koulut. Me inhotaan niitä."" Hmh. Mä en." hymyilin pienesti Billin yllättyneisyydelle. Pysähyin Billin mukana kadulle, ei me oltu ees kulettu pitkää matkaa ku katoin taakseni.
Kohotin toista kulmaani hymyn kaartuessa huulilleni, kun Bill toi toisen kätensä mun lanteille, silittäen mun poskea. Katselin sen silmiä hiljaa, miten sen silmät söi mun huulia katseellaan.
Bill kuljetti hiljakseen kätensä niskaani painaen pienen suukon huulilleni. Suljin silmäni vastaten siihen kietoen käteni Billin kaulalle. Bill työnsi mut vasten katuseinämää painautuen mua vasten, kun mä painauduin seinään.
Olin varma siitä, ett mun jalat ois pettäny mun alta, jos en ois ollu nii tiukasti lämpimässä Billin ja seinän välissä.
Suutelin Billiä hellästi, tajuamatta lainkaan, miten joku napsi meistä salaa kuvia...

*

* Noniin. Anteeksi, tässä osassa kesti pitkään tulossa. Ei silleen ongelmia kirjotuksessa ollu, mutt koulu vie aikaa aika paljon. Nyt viikonloppuna yritän sit aika paljon kirjotella, alotan tässä toista novea samaan aikaan, joka ei liity mitenkään Tokio Hoteliin, ihan norm. ihmisista kertova nove. Ja se tuleepi sitten osoitteeseen http://jebbenfanficit.blogspot.com, käykääpi kurkkailee. - Harmi vain, että blogspottiin pitää antaa sähköposti :/ Sen voi kyllä korjata kirjoittamalla siihen hölynpöly osotteen, jos et välttämättä haluu antaa sitä.
Redeniä kiittelen, jos hän todella viitsii mainostella sivujani, danke schön.<3 Lupaan kommentoida sinulle, niinkuin nytten olen tehnytkin :D Ja perhana nyt olis jo aika jokasen muunki lukijan kirjottaa kommenttia tähän osaan, jotka ei oo aikasemmin kirjottanu! Se sähköposti ei oo pakollinen! Joten hopi nyt laittamaan kommaa, odottelen mielipiteitänne!*