" Ei." sanoin jyrkästi Anille ja nousin pöydästä. " Miks ei?" Ani kysy ymmällään. " Mä tiiän ett sä et oo fani, mutt mulla ei oo ketään muutakaan pyytää mukaan." Ani sano anoen. " Mä.. Oon pahoillani, mutt mä en kykene."

*

" Sä seurustelit Billin kanssa?!" Ani kiljas, ku olin kertonu sille lomasta, siitä mitä mun ja Billin välillä oli ollu. " N-No en nyt varsinaisesti." estelin änkyttäen. " Ei me käyty kertaakaan ulkona, jos.. Jos ei lasketa sitä huvipuistoreissua.." sanoin miettien hetken, mutt pudistelin päätäni. " No kuitenkin! Tajuutko sä BILL rakastu suhun! Ja sä lemppasit sen." Ani sano häkeltyneenä. " Nii koska mä pidin Marcosista... Mutt myös Billistä.. Ja ei meidän suhteesta mitään ois tullu, koska se on kuuluisa ja sen koti on Saksassa, mun täällä." sanoin kattoen Ania hiljasena. " Kai sä nyt ymmärrät miks en voi tulla mukaas?" kysyin varovasti.
" Onkos sulla vielä tunteita Billiä kohtaan?" Ani kysy kallistaen päätään. " Eei! Ei tietenkään oo." sanoin hämilläni.
" Noni, sithän sä voit tulla mun mukaan, kerran sulla ei oo tunteita sitä kohtaan enää. Mikään ei estä sua." Ani sano hymyillen. Katoin sitä järkyttyneenä. Niin.. Ei mulla oo tunteita Biliä kohtaan... enää.. Mä voin kai sitten ihan hyvin mennä... kai?
Nyökkäsin napakasti. " Mä tuun. Jos isä päästää."" Älä siitä huoli. Iskä ja äiti lupas suostutella sun isäs päästää sut mun mukaan." Ani virnisti. " Jaaha." naurahin.

" Tässä on meidän hotelli. Ikävä sinnekki.." sanoin hiljaa, ku kateltiin taas meidän kuvia reissulta. " Ää, mäkin haluun Saksaan.." Ani vinku. Naurahin hiljaa. " Hmm.. Täältä puuttuu kuvia Berliinin keskustasta.." mumisin ja menin kaivelemaan laatikoita.
Käsiini osui kirjekuori, jossa luki 'Saksasta'.
" Onkohan ne tässä?" kysyin iteltäni ja istuin takas maahan Anin viereen. Aukasin kirjekuoren Ani uteliaana vieress kattoen. Mun silmät revähti auki ja kuvat putos mun käsistä.
" Tääh?" Ani älähti ottaen yhen kuvista käteensä. " Teistä on valokuviakin." Ani sanoi nostaen katseensa muhun. " Mä en yhtään muistanu ett nuo on otettu.. Backstagella.." sanoin järkyttyneen olosena. Ani nyökkäs tutkaillen kuvia. " Heidi hei... Miten sä et tajunnu sitä ite? Näistähän näkee selvästi. Kato nyt miten Bill kahtoo sua. Se on selvästi ihan lumoutunu."" Eikä oo! Sä kuvittelet!" sanoin napaten kuvat Anin käsistä ja tungin ne takasin kirjekuoreen. " Heidi.. Oiskohan tää nyt sitä ett sä et oo vielä unohtanu Billiä?" Ani kysy varovasti. " Mitä? En tietenkään oo. Mä sanoin itekki Billille, ett mä en tuu unohtaa tätä lomaa ja niitä." sanoin kiivaasti. " Heidi, mä tarkotin ett siinä mielessä et oo unohtanu." Ani sano, nielasin.
Katoin sitä hetken silmiin, kunnes käänsin katseeni pois. " Älä höpise joutavia." sanoin tuhahtaen ja laitoin kirjekuoren albumin väliin ja pamautin kiinni.
Vein sen hyllyyn ja huokasin hiljaa. Istuin sängylle kattoen Ania. " Kahen viikon päästä eka? Missä?" kysyin hiljaa. Ani nyökkäs kevyesti. " Helsingin jäähallissa." Ani kerto. " Okei.." mutisin kaatuen selälleen sängylle.
" Heidi, oletko kotona?" isä huuti alhaalta. " Joo." vastasin nousten istumaan, ku kuulin askelia portaissa, ja pian isä koputti oveen. " Tuu vaan sisään." sanoin ja niin se tekiki.
" Kas, hei Ani. Juttelinkin juuri vanahempiesi kanssa keskustassa töistä lähtiessäni." isä sanoi. " Ai, kertoko ne sulle siitä?" Ani kysy hymyillen. " Kyllä. Tulinkin juuri puhumaan asiasta Heidin kanssa, kai sinä tiedät tästä?"" Joo tiiän kyll." vastasin kattoen isääni. " Niin. Haluatko sinä ensinnäkin mennä sinne? Reissusta tulee pitkä ja rasittava."" Haluun haluun. Sitä paitsi olinhan mä niitten keikalla jo Saksassakin." sanoin kohauttaen olkapäitäni tyyliin entäsitten? " Mutta mutta. Tietääkö Ani lomaromanssistasi?"" Mikä lomaromanssi? Ja kyllä se tietää."" No mitä sinulla oli sen mustahiuksisen kanssa, mikä se nyt olikaan nimeltään?"" Bill." Ani vastas ennenku kerkesin aukasta suutanikaan. " Niin." isä sanoi nyökäten. " Isä hei, mitä sä yrität sanoo?" kysyin suoraan mutkittelematta. " Oletko varma että pystyt siihen? Olit aika maassa pari päivää jätettyäsi hänet. En vain halua että huonot muistot tulisivat ilmoille ja reissunne menisi pilalle." isä sanoi. Katoin sitä ällistyneenä. " Mä en jättäny Billiä, koska meillä ei ollu suhdetta! Eikä ole mitään huonoja muistoja." sanoin hämilläni yrittäen vakuuttaa toiset, koska niin todellaki oli.
En mä jättäny sitä. Meillä ei ollu mitään suhdetta edes, me vaan... Jotain.. Mä en edes tiedä mitä meillä oli, ei kai mitään. Jotain tunteiden vallassa sekoilua, ei muuta. Ja siitä ei jääny huonoja muistoja, ei missään nimessä.
" Okei, okei, miten vain. Saat puolestani mennä, kunhan pysytte kaukana rikoksista." isä sanoi. " Joo joo, luuletko tosiaan ett me tehtäs niin?"" En luule. Sanoin vain." isä virnisti lähtien alakertaan.
" Jess, mä tiesin ett äiti ja isä osaa hommansa!" Ani hihkas innoissaan. " Nähtävästi. Ei isä muuten varmaan ois päästäny." sanoin hymyillen. " Niin kai.." Ani huokas, ja mä saatoin vaan ihmetellä, miten onnelliselta se näytti.

" Heidi! Heidi missä sä oot?" Ani huuteli. " Ani, mä oon täällä!" huusin heilutellen kättäni. " Luojan kiitos." Ani huokas ja rutisti mua. Halasin sitä takas. " Pidetään kiinni toisistamme. Tänne eksyy helposti muuten." sanoin tarraten Anin käteen. " Joo." Ani vastas puristaen mun kättä ja lähettiin kulkemaan melko kiireellä, juosten muiden fanien joukossa.
Ani tömähti suoraan aitaa vasten ihan innoissaan, ja mä sen vierellä. Mun iho nous kananlihalle muiden fanien ollessa meidän takana ihan kiinni melkein.
Kauhee melu särki mun korvia hetken, kunnes siihen tottu. Katoin ympärille, en tunnistanu oikeen kenenkään kasvoja. Näin monia kylttejä ja muita, missä luki joko saksaa tai englantia.
Fanit alkoi huutamaan Tokio Hotelia lavalle, mukaan lukien Ani, ja lopulta mäkin. Poikia oli hankala saada lavalle, kunnes jokainen niistä juoksi sinne vuorollaan, ja aloittivat soittamaan. Ani villiinty kuin pikkutyttö, mä yritin pysyy rauhallisena, mutt en voinu. Muut sai mut jotenkin innostumaan mukaansa, vaikka en fani olekkaan, oikeestaan.
" Hi everybody! I'm glad to see you all here. I bet that you all know it - we are going to make a tour around the Finland!" Bill puhu innoissaan ekan kappaleen jälkeen. Fanit hyppi ja kilju innoissaan, just niinku Saksan reissulla, mutt tietenkin, faneilla oli pieniä eroja. Bill käveli ympäri lavaa, kysellen fanien kuulumisia. Se esitteli Georgin ja Gustavin, Tomin hieman erilailla, tavallaan häpeillen, ja itsensä. Naurahin hiljaa kattoessani sitä. Se todellakin nauttii tästä, ja näyttää onnelliselta. Mä oon ilonen sen puolesta. Oikeasti.
" Next song is, Love is Dead." Bill henkäisi mikkiin, ja alkusoinnut alkoivat.
Tunnin kuluessa, tunnistin useita kappaleita sanoista ja soinnuista. Lopuksi he lauloivat sen An Deiner Seite kappaleen, joka oli ainakin mun lemppari, muuta en osannu sanoo.
Kappeleen jälkeen pojat juoksi lavalta pois hyvästien jälkeen, ja moni itki meidän ympärillä. Anikin oli ihan itkemäisillään, vaikka me käytäs vielä monella korsertilla.
Valot pimeni salista.
Tuli ihan hiljaista, nyyhkytyksiä ja itkua kuulu joka puolelta. " H-Heidi.. Tää on ohi.." Ani parkas painautuen mua vasten. " Shh.. Sä näät ne vielä useasti.. Turha itkee vielä.." yritin lohduttaa. Mun näkö oli just tottumassa pimeyteen, ku kaikki valot räpsähti päälle ja pojat juoksi takas lavalle.
Jokanen katto niitä yllättyneenä, mutt pian alko taas kiljuminen. " We have a little suprise for you. We have made an extra song. It tells about one girl, who I met a long time ago. I fell in love with her, but.. She wasn't interested about me.....
So.. This song is for her. It's called, Never Ending Love." Bill kertoi hieman surullisena, ja mä järkytyin. " Ani.." sanoin hiljaa ja vilkasin sitä, Ani katto mua suu auki. " Se on sulle." Ani sano äänettömästi. Käännyin takas kattomaan Billiä, miten se katto maata kitaran alkusointujen soidessa korkealta ilmassa. Bill pyyhkäs nopeasti vasenta poskeaan, ja mä arvasin sen. Sen silmästä vierähti kyynel.
Pian matala basso liittyi joukkoon, ja rummut soivat hiljaa taustalla. Bill aloitti laulamaan kauniisti.

" Olit niin kaunis,
ja mukava minulle.
En ensin uskonut sitä,
mutta sitten tiesin sen.
Se oli rakkautta,
jo ensisilmäyksellä.

Halusin olla lähelläsi,
päivittäin.
Halusin nähdä sinut,
tapasimme.
Vietimme hetken yhdessä,
nauraen huvipuistossa.
Mutta sitten kaikki loppui.

Tunteeni jäivät yksin,
ne eivät saaneet seuraa.
Et ollut kiinnostunut minusta,
sinulla oli toinen.
Et halunnut nähdä minua enää,
halusit lopettaa kaiken,
mutta rakkauteni ei lopu koskaan.

Tapasimme ensikerran,
lavan takana.
En ollut uskoa silmiäni,
näytit enkeliltä.
Vaikutit etäiseltä,
mutta et ollutkaan sitä.

Tuska jäi kylvämään sisälleni,
kun sanoit lähteväsi kotimaahasi.
Murruin täysin,
enkä tiennyt mitä tehdä enää.
Sitten soitit vielä minulle,
ja pyysit tukea viimeistä kertaa.

Tunteeni jäivät yksin...

Tunteeni jäivät yksin... "

En huomannut, ett olin nostanut käden suulleni, ja että kyyneleet vierivät kasvoillani. Katsoin Billiä ihan hiljaa, ja näin sen silmissä kyyneleitä, kunnes se laski katseensa maahan.
Hetken päästä se nosti kasvonsa, hymyili ja kiitti. Kaikki ne, Georg, Tom, Bill, viimesenä Gustav, juoksivat pois lavalta.
" Heidi.." Ani sanoi tarttuen käsivarteeni hiljaa. " Mä.. Mun pitää päästä pois täältä.. Mä tartteen happee.." sanoin pudistellen päätäni ja pyörähin ympäri pujotellen poistuvien fanien joukosta nopeasti Ani perässä.
Kyyneleet vieri mun kasvoilla kunnes pääsin viileeseen iltaan ulos. Istuin maahan jäähallin seinämää vasten ja itkin katkerasti... Ani tuli mun vierelle kietoen kätensä hartioitteni ympärille, ja lohdutti hiljaa, sanomatta mitään..

" Ootko sä kunnossa nyt?" Ani kysy ku käveltiin puolen tunnin jälkeen vielä keskustassa. " Joo.. Kyllä tää tästä." sanoin ja otin laukustani pienen peilin ja katoin itseäni. " Käydään hotellilla ja mennään sit syömään jonnekki." sanoin ja Ani suostu siihen.
Käytiin pikaseen hotellilla vaihtamassa vaatteita ja korjattiin meikit ja kampaukset. Sit me lähettiin etsimään jotain paikkaa, missä voitas vaikka syödä. Mentiin lopulta heseen, ja syötiin siellä. Mulla ei kyllä ollu kovin kummasta ruokahalua, mutt sain ateriani just ja just nieltyä. Kun hese alko olla sulkeutumispisteessä, me häippästiin sieltä kävelee kaduille.
" Etsitäänkö joku hyvä klubi ja mennään bilettämään?" Ani kysy virne naamalla. " Hei, me ei olla vielä täysikäsiä." sanoin kallistaen päätäni. " Kyll ne uskoo meistä."" Mutt meidän pitäs todistaa se henkilötodistuksilla." sanoin vakavana. " Niin kai." Ani mumis. Nappasin sitä käsikynkästä ja lähettiin kävelemään.
Ani vilkas sillä silmällä jotain tyyppejä, jotka näytti kiinnostusta meitä päin, mutt mä vaan vedin Ania eteenpäin, enkä ollu huomaavinanikaan niitä. Mokomat vielä olivat juoneet ja samalla polttivat, vaarallista.

Jäykistyin äkisti pysähtyen paikalleni. " Heidi mikä sulle nyt tuli?" Ani kysy kummissaan kääntyen mua päin. Aukoilin suutani kattoen suoraan eteepäin. Ani käänty kahtoo sinne minne mä katoin, ja kiljas äkisti nostaen käden suulleen.
Mä en pystyny sanomaan mitään. Katoin suoraan sen silmiin, Billin silmiin. Tunsin ylimääräisen lyönnin sydämessäni, enkä huomannut edes nostaneeni kättäni rinnalleni. Ne seiso suoraan meidän edessä, ehkä 10 metrin päässä, kaikki neljä, täysin paikalleen pysähtyneinä. Kaikki muut paitsi Bill, vilkuilivat toisiaan. Bill tuijotti muhun hiljaa, huomasin miten se nielas vaivautuneena. Ei.. Mun tunteet Billiä kohtaan.. Ne ei oo kadonnu minnekkään.. Ne on vaan unohtunu syvälle mua, mutt nytten..

Hätkähin ajatuksistani pois ku Ani tönäs mua pienesti. Nielasin hiljaa, ku Tom tönäs Billiä eteenpäin mua kohti mutisten jotain saksaksi. Samass Ani tarras mun käteen ja veti perässään Billin luo. Se hymyili Billille pienesti ja työnti mut Billin eteen seisomaan. Ani vilkas mua hymyillen ilkikurisesti, ja mulkasin sitä murhaavasti, vaikk tiesin ett Ani halus vaan hyvää.
" Mennään me muualle." Tom sano hymyillen flirttailevasti Anille, johon Ani tietysti innoissaan vastas ja ne lähti neljästään kulkemaan muualle. Vein katseeni Billiin. " Öhh.. Istutaanko vaikka?" Bill kysy varovasti, ja nyökkäsin pienesti. Käveltiin istumaan vihreälle penkille, ja olin ihan hiljaa, kunnes rohkasin itseni.
" M-Miten sä oot voinu?" kysyin, vilkasten Billiä.. " Ihan hyvin.. Sä?"" Samaa mulle." vastasin ja hymyilen pienesti hetken aikaa, kunnes sekin huuhtoutui pois kasvoiltani. Me istuttiin vaan hiljaa, molemmat ihan ujoina, tai mä ainakin.
" Bill mä.. Mä olin teidän keikalla tänään." sanoin kääntyen Billiä päin. " Sä teit kappaleen.. Mulle.." jatkoin hiljaa. Bill kahto mua hetken järkyttyneen olosena, nyökäten lopulta pienesti laskien katseensa. Katoin siihen kallistaen hieman päätäni, jotenkin mun olo tuli surulliseks ku katoin sitä. " Kukaan ei oo ikinä tehny mulle kappaletta.. Tai mitään niin.. ihanaa.." sanoin, ja tunsin kyyneleet silmissäni, ja se mahtoi kuulua äänessänikin. Bill nosti katseensa muhun hämillään. Se aukoili suutaan saamatta mitään ulos, kunnes sulki sen ja laski katseensa. " Mites sun ja sen yhen.. kanssa?" Bill kysy hiljaa. Hämmennyin pahasti. Tarkottaako se mua ja Marcosta..? " Meillä ei oo mitään, koskaan ollukkaan. Eikä Anilla, sillä joka oli äsken mun kanssa." sanoin hiljaa. " Mutt mua ei haittaa tippaakaan ett mulle ja Marcosille ei tullu mitään juttua. Se pyöritti monia tyttöjä vaan." kerroin hiljaa, tippaakaan surullisena asiasta. Bill nyökkäs hitaasti. " Bill.. Mä luulin mun tunteitten kadonneen.. Mutt tänään kun mä kuulin sen kappaleen minkä teit mulle, mä tajusin ett.. Ne ei oo hävinny minnekkään... Mulla on tunteita sua kohtaan vieläkin. Sun tunteet sillon ei jääny yksin.. Mä vaan.. Mä kai hämmennyin niin pahasti ett kielsin niitten olemassa olon.." kerroin inahtaen pienesti yrittäen havitella Billin katsetta. Bill nosti katseensa ylös sanomatta mitään, mutt yrittäen sanoa jotain. Lopulta se vaan sulki suunsa, eikä sanonu mitään, katto vaan mua hiljaa.
Älä... Mä tajuun, sä oot jo ihastunu toiseen.. Sä oot unohtanu mutt, vaikka teitkin sen kappaleen..

" .... Mä ymmärrän.. Sulla on jo joku toinen.. Mä.. Mä tästä meenki sit... kai.." sanoin hiljaa ottaen laukkuni penkiltä vierestäni nousten ylös. Huokaisin ääni väristen ja lähin kävelemän pois, kunnes mun käsivarteen tartuttiin, ja mut käännettiin ympäri. Katoin Billin tummiin, suklaisiin silmiin surullisena, mutt yllättyneenä.. " Älä mee.." Bill sano hiljaa seisoen ihan lähellä mua kattoen surullisen näkösenä mun silmiin. Aukasin suuni sanoakseni Billille asiani, mutt Bill vetäski äkisti mut itteensä vasten, painaen suudelman huulilleni.
Hämmennyin, mutt vastasin suudelmaan hellästi, enkä ollut tajunnutkaan, miten kovasti olin kaivannu Billiä, ja kyynel vierähti kasvoiltani vielä kun Bill irtautui, ja pyyhki sen hellästi pois.

*

* Ja taas uusi osa, whiih :) Täytyy sanoo, ett tää on mun lemppari tähän mennessä olleista. Yritin tosissani panostaa tähän, tosin en tiiä tuliko siitä sen kummallisempi kuin aikaisemmista. Tuon uuden kappaleen nimen keksin ihan päästäni, samoin sanat. Eli en pöllinyt niitä mistään, kaikki oman pään tuotoksia ja toivottavasti kukaan ei tuota ideaani pölli itselleen ;p Vaikka sanat nyt eivät kappaleessa olekkaan kovin kummaiset, vai?*