"Heidii!" Petri huuti alakerrast. "Mitä nyt?" huokasin ja raahustin portaita unenpöpperöisenä alas. Pöyhkäisin hiuksiani ja katsoin veljeäni tympääntyneenä.
" Missä isä on?" Petri kysy kattoen mua kummastuneena päästä varpaisiin. " Etkö sä oo heränny viel?"" Isä on töissä, kuten normaalistikkin tähän aikaan. En, olin just menossa suihkuun." selitin veljelleni ja lähdin takas yläkertaan suihkuun.
Suihkun jälkeen päätin ottaa tänään rennosti, enkä koskisikaan läppäriini.
Puin ylleni mustat legginsit ja farkkuhameen, ja turkoosin topin. En jaksanut juurikaan meikata, mutt hiukset sentään laitoin.
Päätin lähtee Anin luokse.
Hyppelehdin portaat alas ja nappasin banaanin mukaani. " Minne sä meet?" Lily huuti mun perään. " Anin luokse. Petri on tääll kyllä." huudahin eteisestä ja ampasin sit pihalle ovesta ennen ku Lily rupeis valittaa. Aukasin banaanin ja haukkasin siitä palasen.
Otin Anin numeron esille ja soitin sille. Puhelin hälytti pitkään, kunnes Anin väsynyt ääni kuulu. " Haloo?"" Mä oon tuloss, joten alahan heräillä." naurahin puhelimeen. " Täh? Kuka sä oot?" Ani kysy sekavana. " Ootko sä ihan kunnossa? Heidi täss." mutisin jo hivenen huolestuneena. " Aa, joo.. Anteeks, päätä särkee vähän, mutt jutellaan koht, moih." Ani mumis ja katkas puhelun. Huokasin ja pyöräytin silmiini. " Aina samanlainen." mumisin ja loikkasin kannon ylite, viskaten banaaninkuoret pusikkoon.

Pian jo soitin Anin kodin ovikelloa. " Huomenta herra Sauler, joko Ani on hereillä?" kysyin hymyillen, kun Anin isä tuli ovelle. " Huomenta Heidi. Kyllä, hän on huoneessaan." Josh sanoi ja väisti syrjään ovelta. Astuin sisälle hymyillen lempeästi Anin isälle ja jätin kengät pois jaloistani. Kävelin keittiön ohitse Anin huoneelle. Koputin oveen ja aukasin sen.
Kurkistin sisälle. Ani oli just meikkaamassa, ja käänty kattomaan mua.
" Kato sä oot hereillä." virnistin. Vilkasin huonetta ja huokasin raskaasti. " Sä oot taas hommannu uusia julisteita." huomautin huomatessani sängyn päädyssä 2 uutta ja isoa Tokio Hotel julistetta. " Tietty." Ani virnisti ja istu sängyllensä katellen ylpeenä huonettaan.
" Mä en oo koskaan ees kuullu tosta, ja sä fanitat sitä täysillä." mumisin ymmälläni. " Kato sunkin kannattas kuunnella enemmän musiikkia." Ani sano hymyillen.
" Niinpä niin.." mumisin ja inhottava hiljaisuus laski huoneeseen. Katsahin Ania, joka katto mua hiljaa. " Mites Marcosin kanssa?" Ani kysy lopulta hiljaa. Kohautin hartioitani ja huokasin. " Ei sitä kiinnosta..." sanoin hiljaa laskien katseeni lattiaan.
" Ootko varma?" Ani kysy kallistaen päätään. Nyökkäsin. " Oon." sanoin ja katoin sitä. " Mä en kyll usko tota. Sehän kattokin sua siihen malliin vikoilla viikoilla koulussa." Ani inahti, mutt tiesin sen yrittävän vaan lohduttaa mua. Pudistin päätäni. " Sua se on kattonu. Tai jotain meidän takana." tuhahin. " Mennäänkö keskustaan?" kysyin sitten yrittäen luistaa aiheesta, josta en todellakaan halunnu nyt keskustella.
Ani nyökkäs hiljaa, ja huokasin helpotuksesta, ku noustiin ylös ja lähettiin samantien.

" Kato nyt miten söpö toikin on!" Ani hihkas osottaen jotain vaaleehiuksista suunnilleen saman ikästä poikaa meidän kanssa. " No jaa.." mumisin.. Mä en niinkään välitä vaaleeveriköistä, tummahiuksiset on aina ollu mun mieleen enemmän, niinku Marcos.
Äkisti Ani tökkäs mua kyynärpäällä kylkeen. " Au, mitä sä nyt?" kivahin hieman turhankin äänekkäästi ja katoin sinne minne Anin katse meni. Nielasin.
" Marcos.." kuiskasin hiljaa ja Ani nyökkäs hitaasti, pienesti. Marcos lähti tulee meitä päin. " Eeh..." katoin hämilläni ympärilleni yrittäen etsiä paikkaa mihin piiloutua. Tunsin lievän punan nousseen poskilleni, ku Marcos pysähty mun eteen. " Hei Heidi." Marcos sano ihanalla äänellään. " Hei... Marcos.." vastasin ujohkosti katsahtaen maahan. " ...Sä oot aikasin hereillä.." Marcos totes hiljaa, ja tunsin miten se kahto mua koko ajan. " Sä myös.." sanoin katsoen sitä. Vilkasin Ania, mutt hätkähin pienesti ku se ei ollutkaan enää mun vierellä, vaan juttelemassa sille vaaleehiuksiselle pojalle.
Marcos vilkas mun katseen suuntaan, ja katoin sitä hämilläni. " Mä täss mietin yks päivä ett.. Haluisitko sä lähtee vaikk leffaan joku ilta?" Marcos kysy. Tunsin miten mun sydän jätti lyönnin välistä. ' Täääh?! Haluuko Marcos ulos... mun kanssa?!' mietin hämilläni suu hieman raollaan, ja tajusin sen vasta ku Marcos kohotti toista kulmaansa hieman kummissaan.
" Öhh, joo.. Mielelläni.." vastasin, ja loihdin kasvoilleni hymyn, johon Marcos vastasi omalla, hurmaavalla hymyllään. " Käviskö vaikka huomenna? Mä voin hakee sut kotoos." Marcos ehdotti. Nyökkäsin hymyillen pienesti. " Nähään sillon." sanoin hymyillen. Marcos nyökkäsi lähtien kohta pois sinne mistä tulikin.
Henkäsin hiljaa, ja mun teki mieli kiljuu ja pomppii hulluna. Ani tuli mun luokse hymyillen. " Mitä se sano?" " Se pyys mua leffaan!!!" hihkuin innoissani. " MITÄ!? Ei voi olla totta, tätähän sä oot halunnu!" Ani hihkas innoissaan ja pomppi paikallaan. " Jep... Tää ei oikeestikkaan voi olla totta..." mumisin kattoen Ania uskomatta ett äskeinen oli totta.
" Ei voi olla.." kuiskasin hiljaa katsoen Ania.. " Tuota.. Heidi.." kuulin äkisti viel takaani. Pyörähin ympäri ja katoin suoraan Marcosin tummiin silmiin. " Tässä ois vielä mun numero." Marcos sano vetäen mun käden lähemmäs itteensä ja kirjotti kynällään siihen sarjan numeroita. Hymyilin hiljaa. " Kiitti." sanoin ku Marcos oli valmis.
Se hymyili mulle söpösti, ja lähti sitten.

" Heidi, tule tänne. Minulla on teille yllätys." isä huuti mua alakertaan. " Joo ihan hetki." vastasin ja laitoin kirjanmerkin paikalleen sivujen väliin ja suljin kirjan. Pomppasin ylös sängyltä ja ryntäsin alakertaan ihan täpinöissäni vieläkin ajatellessani Marcosta ja huomisiltaa.. Istuin sohvalle Peterin viereen ja pörhötin sen hiuksia hymyillen. " Mistäs nyt tuulee?" Peter kysy työntäen mun käden pois päästään. Henkäsin syvään, ja vilkasin isää. " Kerron myöhemmin, sä eka isä." sanoin hymyillen. Katoin sitä odottaen jännittyneenä. " Kerro nyt!" Lily tuhahti. " Hyvä on, hyvä on." isä sanoi oikaisten nopeasti lehtipinoa pöydällä. " Lennämme huomenna viikoksi Saksaan, Berliiniin." isä sanoi hymyillen katsoen meitä kolmea. Katoin sitä hetken hiljaa. " Eiii!" parkasin pidellen päätäni. Nyt kaikki olisi pielessä.

" Ani mä en haluu minnekkään typerään Saksaan! Me lähetään jo huomenna ja mun ilta Marcosin kanssa peruuntuu." voihkasin murheellisena puhelimeen Anille. " Nooh, älähän nyt. Kyllä te kerkiätte toistekkin ulos leffaan." Ani lohdutteli. " Tuota.. Jos näet Tokio Hotelia, pyytäsitkö nimmarit mulle?" " Anii! Mua ei kiinnosta mikään hememtin Tokio Hotel, painukoon helvettiin koko bändi!" huudahin. " Heidi älä nyt suutu. Vitsi vaan.." "...Anteeks.. Ei ollu tarkotus.. Mua vaan harmittaa.." huokasin, ja samass multa loppu akku puhelimesta. Murahin ja hautasin kasvoni tyynyyn, ja kiljuin.

* Ensimmäinen osa :D Kommentoikaa ahkerasti, vaikka aika tylsä osa tuli :s Mutta sama vanha kysymys, jatkanko?( Lupaan tarinan parantuvan jos annatte mahdollisuuden jatkaa vielä :D)*