Tässä oltiin:
Nostin mun toisen käden, ja kohotin Billin kasvot ylös. Katoin sitä hetken hiljaa.
Lähestyin sitä sit, ja suljin mun silmät.
Painoin huuleni Billin huulille, ja suutelin sitä.

--

Bill näytti yllättyvän hetkellisesti, ja irtauduin siit hitaasti. Bill kuitenkin painautu mukana, ja suudeltiin siin uudestaan.
Bill oli mua vasten, ja vetäyty kuitenkin irti pian. Mä katoin tutkaillen sen silmiä, ja Bill kahto mua takas.
" Mitä sä tunnet mua kohtaan?" kysyin silt. " Mä.. Luulen ett mä rakastan sua." " Enemmän ku veljenä?" " Enemmän ku veljenä." Bill vastas, ja nyökkäsin hitaasti. " Mä kait myös.. Mutt en oo ihan varma.." sanoin.
Laskin mun katseen alas syliini.
" Mutt.. Miten sä olit niin pelokkaan näkönen sillo toissa iltana, ku meinasin suudella sua..?" kysyin, ja nostin mun katseen takas siihen.
" Mä... Mulle selvis sillon ett mä olin rakastunu suhun.. Arvaa järkytyinkö mä eka.. Mutt lopuks.. Mä hyväksyin sen, ku kuulin mitä Georg oli arvellu susta.." Bill vastas, ja nyökkäsin hiljaa.
Katoin Billi silmiin, ja painoin pienen suukon sen poskelle. " Meidän kannattas varmaan nukkuu..." sanoin.
Bill nyökkäs, ja nous ylös, ja käveli ovelle. " Bill..?" " Niin..?" " Ethän kerro mitään tästä Georgille ja Gustaville..?" kysyin. " En kerro." Bill vastas, ja lähti sit.
Huokasin hiljaa, ja kävin makaamaan takas, nukahtaen pian uneen.

Seuraavana aamuna, ku aukasin mun silmät, ne laajeni nopeesti. Bill makas mun vieressä.
Kattelin mun ympärilleni, ja huomasin samass, ett mähän olin Billin huoneess, enkä omassani.
" Mitä helv...?" mumisin, ja huomasin Bilin liikahtavan. " Bill, herää ny." mumisin ja tönäsin sitä hennosti käteen.
" Mmm..? " Bill mumis unisena, ja huomas mut sitten. " Mitä helvettii sä täällä teet?" Bill kysy ollen samass täysin hereill, ja aktto mua ihmeissään. " Ois kiva itekki tietää." vastasin sille, ja katoin siihen.
" Ookei... Sanohan... Oliko se viime yö unta vai totta..?" Bill kysy, ja kohotin hieman mun kulmaa.
Kumarruin lähemmäs sitä, ja painoin pienen suukon sen huulille. " Mitäs luulet?" esitin sille vastakysymyksen.. " Totta kai sit.." Bill vastas, ja hymyili pienesti. Hymyilin sille itekki.
" Bill, ootko sä hereill jo? Saanko mä tulla sinne..?" kuultiin äkisti Gustavin ääni oven takaa. Katoin Billiin ja pudistin päätäni sille nopeesti. Jos se näkis mut täällä, se varmana lähtis kuvittelee omiaan heti.
" Mm... Mä en oo pukenu viell..." Bill vastas yrittäen kuulostaa uniselt.. " Ai, no mä tuun hetken pääst." Gustav vastas, ja kuulin sen askeleet portaiss.
Huokasin syvään.. " Mun on kai parempi häipyy nyt omaan huoneeseen." totesin ja heitin peiton yltäni syrjään.
Nousin sit ylös, ja vilkasin Billiin.. " Äläkä vahingossakaan sano tästä mitään." sanoin epätoivonen ilme kasvoill, ja Bill nyökkäs. " En en." se vastas, ja lähin sit nopeesti omaan huoneeseeni.

Puin ylleni mun huoneess, ja tulin sielt samaan aikaan, ku Bill omastaan. Vilkasin sitä, ja kävelin portaat alas, Bill peräss.
Menin keittiöön..  " Huoment.." mumisin toisille, ja otin kaapist mehuu, ja kaadoin sitä mun lasiin.
Istuin pöytään, ja join lasin tyhjäks.
Gustav lätkäs puurokattilan pöytään ja Bill otti meille lautaset. Mä laiskana vaan istuin pöydäss, ja vilkasin Billiin ku se istu mun vastapäätä. Katoin sitä pitkään, kunnes se huomas mut, ja vein katseeni pois.
Otin puuroa lautaselleni ja laitoin siihen hieman hilloa.
Aloin syömään sitten, ja puhuttiin kerranki jostain muusta, ku mun 'oudost' käyttäytymisest.
"No, Tom, miten on?" Georg kysy äkisti, liittyen taas siihen iltaan.
" Se oli hetken mielijohde, unoha koko juttu jo. Kaikki on okei nyt." vastasin sille vaan, kattomatta siihen ollenkaan.
" Okei sit." Georg mumis jatkaen syömistään. Vilkasin Billiä, ku se kahto mua. 'En keksiny muutakaan' ajattelin, Bill nyökäten hiljaa.. Onneks me oltiin kaksosii..
Me voitiin viestii toisillemme, ilman ett tarviis sanoo mitään ääneen. Mun ei tarivnnu ku kahtoo Billii, ni tiesin mitä se ajatteli, ja toisinpäin.
Söin nopeesti puuron loppuun, ja siistin sit paikkani. Kiitin ruuast, ja lähin sit eteiseen.
Tänään torill ois se myyjä, jolta mä aina ostin mun lippikset, ja halusin tietää, oisko sillä uusii.

Lähin kävelee ulos nopeeseen tahtiin, ku jo joku huuteli mua. " Tom oota! Mä tuun sun mukaan." kuulin ja käännyin ympäri pysähtyen. " Bill.." mumisin ja katoin veljeeni ku se juos mun luokse. " Sähän oot menoss torille..?" Bill kysy. Nyökkäsin. " Mä tuun kattoo samall löydänkö ite jotain.." Bill kerto. " Oke." vastasin ja lähin sit jatkaa matkaa, Bill vierell.
" Bill, saanko mä ottaa sua kädest kii?" kysyin varovasti. " Ihan vaan ett tietäsin milt se tuntuu." kerroin. Katoin sitä silmiin, ja veli nyökkäs mulle. Otin sitä varovasti kädest kiinni, ja jatkoin kävelyä silleen.
Aluks se tuntu aika oudolt, ku viel ajatteli ett se oli oma veli.. Mutt minkäs sille mahto, jos oli tunteit veljeensä kohtaan? Ei mitään.
Lopult mä totuin siihen, ja se tuntu mukavalt.
Tosin, mun oli pakko irrottaa siit pehmeest kädest torill, jotta ihmiset ei alkas ihmettelee, ja sitä paitsi, eihän me oltu yhess tai muutakaan.. Ainakaan viell.
" Whii!" hihkasin innoissani ku näin uusia lippiksiä, ja mun tkei mieli juosta ottaa ne kaikki itelleni ku pikkupoika, mutt en ehkä kehannu, vaan kävelin sinne rauhass.
Bill naurahti mulle, ja vilkasin sitä hymyillen.
" Täst tää punane, sit toi valkee... Tuokin... Ja viell tuo..Ömm... Muut mulla onkin jo sit.." mumisin syliss 4 lippist ja annoin niist maksun myyjälle. Se laitto ne mulle pieneen pussiin, ja kiitin hymyillen.
Katoin niit innoissani, ett pääsisin laittaa ne mun toisten lippisten joukkoon. " Mä en kyll voi ymmärtää sua, miten sä oot noin himona lippiksiin." Bill totes. " Mä taas en voi ymmärtää sua ja nahkatakkejas." sanoin virnistäen.

Äkisti, meidän ylle lankes varjo, peittäen meidät auringolta. Katoin Billiin, ja Bill kahto mun taakse suu auki, enkä osannu kuvailla sen ilmettä. Se ei ollu järkyttyny, ihmettyny tai muutakaan.
" Ketäs täällä onkaan?"

--

Tässä oli neljäs osa^^ Ihana tietää ett muillaki on tääll blogei. Mutta, jatkanko?