Otin Billin kädestä kiinni, lähtien kävelemään sen mukaan, kohti Tomin autoa, onnellisena.

*

" Auauauauau..." vaikeroin rymähtäessäni jonnekkin. " Äällhh..." ilmat paiskautu melkein kokonaan pihalle mun keuhkoista ku jotain putos päälle. Raotin silmiini ja katoin hetken tyhmänä Billiä. " Hittoo..." Bill mumis hierasten päätään ja sit se aukas kattoen mua. Hengitin hiljaa keräten ilmoja takas. " Täh?" Bill mutis hölmö ilme kasvoillaan. " Niinpä."" Missä mä oon?" Bill mumis hieman unisena viel. " Öö... Auton lattialla.. Ja mun päällä.. Mutt ei se haittaa." sanoin naurahtaen pienesti.
Bill kahto ympärilleen ja sit mua, naurahtaen itekki lopulta.
" Sori."" Ei mitään." hymyilin pienesti Billin mönkiessä ylös istumaan ja veti mut mukanaan.
Lysähin sen vierelle penkille. " Auts.." mumahin. Selkä oli ihan jumissa. " Mitä ihmettä me täällä tehään?" kysyin haukotellen ja huomasin samass Tomin tulevan talosta ulos kohti autoo. " Mmhh.. Ehkä..."" Vieläkö te täällä ootte?" Tom kysy hölmönä kattoen meitä aukastessaan oven. " Öh, joo.. Osaisitko sä selittää mitään eilisestä?"" No sen mä muistan illasta, ett herätin teidän pihass ett oisitte tullu sisään nukkuu, mutt nähtävästi nukahitte uudestaan." Tom mutis toinen kulma koholla.
Bill nyökytteli hiljaa ja katoin siihen. " Mä tartteen nyt vahvaa kahvia.." huokasin hiljaa. " Sama täällä." Bill mumis työntäen oven auki ja poistu autosta. Tulin sen peräss ja laitoin oven kiinni. Katoin miten Tom lähti jonnekki, kertomatta ees minne.
Kävelin hiljakseen Billin perässä sisälle taloon, lämpimään.
Potkin kengät jaloista. " Mä taidan käydä suihkussa.." mumisin Billille raahustaen yläkertaan. Aukasin kylppärin oven ja laitoin perässäni huolella kiinni. Heitin vaatteet pyykkikoriin ja aukasin suihkun. Vesi tulvahti ihanasti iholle ropisten, valuen jalkoja pitkin lattiaan.
Pesin eilisen meikkini ja hiuslakan pois shampoolla ja huuhtelin hiljakseen hiukseni. Muistelin eilistä.. Isä todellaki saa sopeutuu tähän tilanteeseen. Ei se voi päättää kenen kanssa mä oon tai en.
Laitoin suihkun hanan kiinni ja kietasin pyyhkeen ympärilleni. Kuivasin lattian pikasesti ja kurkistin sit ovesta ulos.
Ei ketään. Pujahin nopeesti käytävän päässä olevaan huoneeseeni ja laitoin oven kiinni.
Kävelin kaapille ja vetäsin ovet auki. " Mitäs sitä tänään pukis?" myhäilin ja kaivelin lopulta kaapista ne joskus Saksasta ostamani farkut. Laitoin ne ylle ja kattelin kaapin sisältöä. Samass oveen koputettiin. " Sekuntti!" hihkasin ja nappasin äkkii ekana käteeni osuvan paidan, valkeen tunikan ja laitoin sen ylle.
Pamautin ovet kiinni ja ryntäsin ovelle. Katoin Billiin. " Öäh, kahvi on valmis." Bill sano kattoen hieman huvittuneena mun hiuksia. " Okei.. Heii, älä viiti, en oo harjannu niitä vielä." mumisin tepastellen pöydän luo ja otin harjan käsiini vetäen sen hiusteni läpi. Katoin hiljaa itteeni peilistä, tietäen ett Bill katteli mua samall. Laitoin lopuks vaan kevyen meikin kasvoille, ett Billin ei tartteis turhaan ootella. Pöyhäsin hiukset kuntoon ja nappasin Billiä matkalla kädestä kiinni vetäen sen ulos huoneesta.

Istuttiin pöytään Simonen ja Gordonin seuraks juomaan kahvia. Huokasin rentoutuen viimeistä hermostoa pitkin ja siemasin kahvaa. Pöydässä oli vaan hiljasta, kukaan ei sanonu mitään, jostain syystä.
" Niin, Heidi, sinähän asut Suomessa isäsi ja sisaruksiesi kanssa. Missä äitisi on?" Simone kysy äkisti ja vedin kahvin väärään kurkkuun. Mua alko yskittää ja käännyin toiseen suuntaan. " Rauhass.." Bill rauhotteli taputtaen selkään kevyesti.
Hetken aikaa jouduin hillitsee yskääni, kunnes se tuntu hiljentyvän.
" Ömh.. Niin, ku tuota.." takeltelin, sillä ei todellakaan ois helppoo selittää tätä. Näytti, ett jokanen näytti olevan kiinnostunu mun äitistä. Gordonki jopa höristi korviaan tillittäen mua pienillä silmillään. Sit viel Bill ja Simone napitti siin.
" Mun äiti.. Ei oo enää elossa.. Se teki itsemurhan.." nielasin hiljaa pyöritellen kahvimukia käsissäni. Simone henkäs järkytyksestä, eikä mun olo ollu kovinkaan hyvä just nyt ku olin kertonu tän. " ... Miks sä et kertonu aikasemmin?" Bill kysy multa. " Mitäs luulet? Ei tällästä oo helppo kertoo." mumisin hiljaa.. " Ei jokasen äiti päätä jättää lapsiaan.." huokasin hiljaa katse nauliintuneena kalenteriin.. " 27. tammikuuta.. Tasan 4 vuotta on jo kulunu.." inahin hautautuen käsieni taa piiloon. Vaan pieni, katkonainen nyyhkytyksen ääni pääsi musta ulos. " Anteeksi Heidi.. En tarkoittanut pahoittaa mieltäsi.." Simone sano, mutt pudistelin vaan päätäni. " Ei, ei sun tartte pyytää anteeks.. Mun ois pitäny muutenki kertoo jossain vaiheessa." sanoin hiljaa. Suljin silmäni hetkeks, ja annoin itteni rauhottuu. Join sit kahvin hiljaa loppuun ja kiitin siitä.
Nousin hiljakseen ylös. " Mä taidan mennä kävelee hieman.." mumisin melko epäselvästi ja kävelin eteiseen vetäen kengät ja takin ylle.
Oikeestaan, ryntäsin ovesta ulos takki vielä käsiss.
Kiirehin kadulle, ja huokasin raskaasti ääni väristen. Miten mä nyt tolleen herkistyin...? En mä ennen oo pillahtanu itkuun puhuessani äitin itsemurhasta.... Kai se johtu siit, ett kuitenki juttelin ekaa kertaa henkilöille, jotka ei tienny siit.. Billin vanhemmille.. Mun poikakaverin vanhemmille..
Tuntuu niin oudolta ajatella, ett mä seurustelisin tosissani jonkun kanssa. Vaikka me ollaan oltu jo puol vuotta yhessä, musta tuntuu oudolta. Mä en oo koskaan ollu näin pitkään kenenkään kanssa... Mutt se ei tarkota, ett en haluis olla.. Bill on kaikkee, mitä mä haluun miehestä..... Mä en anna kenenkään pilata tätä.. En sen Tanjan tai kenenkään muun tytön... Enkä ainakaan isän...
Vedin takin ylle kylmyyden tunkeutuessa paidan alle hiljakseen. Puristin käsiäni nyrkkiin kävellessäni, lumen narskuessa hiljaa kenkien alla. Tuuli puhalti pienesti kasvoihin, liehutellen vapaita hiussuortuvia takana.
Vilkasin ohi ajavaan autoon, jonka takaikkunassa oli pieni tyttö. Hätkähin hiljaa.
Niin samannäkönen tyttö millanen mä olin pienenä. Kaikki sanoo, ett mä muistutan hirveen paljon äitiä. Mun kasvot on yhtä kapeat ja sileät, hiukset kiharat ja tummanruskeat niinku äidillä, nenä ja huulet samanmuotoset.. Mutt silmät, ne on isän.
Sigh... Mitähän Gordon ja Simone ajattelee nytten musta, ku kuuli äitistä..? Ne tietysti luulee, ett mä teen samoin vanhempana. Ei.... En mä vois tehä sitä mun omille lapsille, jos mulla on ees sillon lapsia... Mä en oo samanlaine ku äiti.. Mä en pystys jättämään mun rakkaita.
Hmh.. Lapsia.. Haluukohan Bill koskaan lapsia mun kanssa? En kyll oo aikomassa ees ehottaa sellasta vielä.
Vasta ku ollaan naimisissa... Ehkä sillon..
Istuin ajatuksissani penkille jonnekkin kadulle, en tiiä miten pitkään olin ees kävelly. Vilkasin ympärilleni, ja katoin hiljaa toisella puolella, talon pihassa, lumessa temmeltäviä lapsia. Pien hymy nous mun huulille. Lapset muitutti just mua ja Petriä pieninä. Miks kaikki muistutti nyt lapsuudesta ja menneestä?
Katoin hiljaa kauempana oleviin mun ikäsiin tyttöihin. " Nadi... Tanja..." hymähin hiljaa ja nousin ylös tuolilta. En todellakaan halunnu tavata niitä nyt, tai siis Tanjaa. Jotenki se mun mielestä oli vaan niin kaksnaamanen tyttö.
Kattelin hiljaa jalanjälkiä lumessa. Pienten lapsien, raavaan miehen, kissan..
Huokasin hiljaa ja nostin sit katseen ylös maasta. Kattelin hiljaa lähestyvää hahmoa koiran kanssa. Isot vaatteet, lippis ja iso koira. " Kato Tom." myhäilin hiljaa sen astellessa eteenpäin, huomatessa mut lähes samantien ja sit pysähtyen mun kohdalle. " Heidi, miks sä yksin oot tääll?" Tom kohotti kulmaansa. Kyykistyin koiran tasolle ja rapsuttelin sitä hiljaa korvan takaa. " Tarttesin raitista ilmaa.." sanoin katellen läähättävää koiraa. " Riitelitkö sä taas Billin kanss?" Tom kysähti aika suoraan. Vilkasin siihen. " Taas? Ei me ees riidellä useinkaan, harvoin. Mutt en mä riidelly Billin kanss nytten.. Tää on ihan muuta.." huokasin nousten ylös. " Sä voit kyll puhuu mulle, jos haluut." Tom sano katellen mua. Katoin siihen hiljaa. " Ehkä joskus toiste, en haluis puhuu siit nyt. Minne sä oot menoss?" kysyin varovasti. " Kuhan täss kävelytän Scottya. Meinasin viel puiston läpi mennä ja sit himaan kai." Tom sano. Nyökkäsin pienesti. " Voinko tulla mukaan?"" Toki." Tom mumis ja lähti hiljakseen kävelee. Lähin sen mukaan kävelemään.

Kattelin hiljaa lumen peittämiä lehtipuun lehdettömiä oksia, ja laskin katseeni sit otukseen, joka tallusti mun oikealla puolella. Scotty. Nostin katseeni hieman omia silmiäni korkeammalle, Tomin kasvoihin.
Vein katseeni lopulta suoraan eteen tallustellen ajatuksissani eteenpäin.
Oon varmaan tulossa kipeeks, tuntuu vähän siltä. Kylmää ja kurkku tuntuu hieman aralta..
Pysähyin ihmeissäni katellen ympärilleni missä Tom oli. Pyörähin ympäri ja näin sen istumassa penkillä kattoen mua hölmönä.
Katoin siihen ite yhtä hölmistyneenä ja tepastelin sen luokse istahtaen Tomin vierelle penkkiin.
" Toine tallustelee eteenpäin ihan ajatuksissaan." Tom mumis. " Mmh.. Oon kai tuloss kipeeks.. On vähän semmonen olo." mutisin kattoen koiraa, joka iski takamuksensa maahan kylmään lumeen. " Ai.." Tom hymähti hiljaa ja vein katseeni siihen. Katoin hetken toista, kunnes se rupes kattoo mua hieman kummissaan. " Sä et taida pahemmin pitkistä suhteista välittää." totesin hiljakseen kattoen edelleen siihen. " Mistä sä niin päättelit?"" No kun mä en oo koskaan kuullu sun puhuvan kenestäkään tytöstä, taikka nähny. Ja sitä paitsi, Ani on sepittäny mulle niin paljon teistä, ett kyll mä jotain tiiän sentään." hymyilin pienesti Tomin naurahtaessa. " Tää Ani taitaa olla kovaki fani, ja lisäks umpirakastunu Gustaviin?"" Joo. Se ei muusta puhunukkaan teidän kiertueen loputtuu pariin viikkoon. Sit se alko rauhottuu hieman." naurahin hiljaa Tomin nyökytellessä.
Ekaa kertaa, mä katoin Tomia suoraan silmiin. Sillä hetkellä, mä tajusin miten paljon Bill ja Tom oikeesti näyttivätkään toisiltaan. Molempien silmät oli yhtä tummat, yhtä lempeet.
Samalla, Tom toi kasvonsa lähemmäs painaen huulensa mun huulille. Ne pehmeät, lämpimät, kosteat huulet. Silmät pyöristy mun päässä.
( - Heh, arvasitteko tän jo tuoss aikasemmin? :D)
Tyrkkäsin Tomin rintakehästä kauemmas, irti mun huulista.
" Mitä helvettiä sä teet?" kivahin turhanki kova äänisesti. " Tom, mä seurustelen Billin kanss, enkä todellakaan aijo pilata sitä." mutisin nousten ylös kävellen ripeään tahtiin poispäin. " Heidi oota. Anna mä selitän." Tom huuti, mutt en jääny kuuntelee sitä, marssin vaan hiljaa pois paikalta..

Kävelin hiljaa nykyisen kotini pihaan ja työsin oven auki hiljakseen. Vilkasin kissaa, joka istu kenkätelineellä nuolemassa tassuaan. Laitoin oven perässäni kiinni ja potkasin kengät jaloista riisuen takin naulakkoon.
Ärsyttävän hiljasta, telkkari vaan pölis olohuoneessa. Kävelin hiljaa sinne, arvellen siellä olevan porukkaa.
Gordon ja Bill kattovat hiljaa uutisia tai jotain telkkarista. " Moiih.." kuiskasin hiljaa istuutuen sohvalle.
Bill vetäs mut kainaloonsa hellästi. " Moi.. Missä sä olit?"" Kävelemässä vaan missä sattuun.." mumisin nojautuen toiseen hiljaa. " Mmm... Sua taitaa väsyttää.." Bill mumis hiljaa painaen suukon mun päälaelle. " Jooh.. Vähän.. Ja pitäs läksytki tehä.. Vaikk on vasta lauantai.." huokasin hiljaa ryhdistäytyen parempaan asentoon, mutt päätinki nousta samantien. " Kai ne ois järkevä tehä nyt." totesin suuntautuen portaille ja kapusin hiljaa niitä ylös.
Astuin äkisti ohi portaasta ja menetin tasapainoni. Kiljasin yrittäen takertua mahdollisimpaan lähimpään - ja nyt se sattu olee Tom. " Helvettiiiiiii!" Tom rääkäs vetäytyessään mun mukana nurin portaisiin, ja kierittiin ne alas.
" Aijaijai.." inahin kopsauttaessani pääni lattiaan. Katoin pökerryksissä kattoa räpytellen silmiä pari kertaa.
Nostin sit pääni kattoen Tomiin hölmönä.
Tom makas mun päällä, kasvot mun HAAROISSA ja Tomin haarat oli MUN KASVOILLA!
" Ööö...." Billin ääni kuulu vierestä. Samall Tom nosti kasvonsa ylös ja veti henkee. " Totaa, Tom jospa nyt nouset etkä tappas mun tyttöö.." Bill inisi tarttuen Tomin kädestä. Se veti Tomin pois mun yltä ja sain vihdoin RAIKASTA ilmaa.
Nousin ylös Billin avulla. " Sattuko?" Bill kysy hiljaa kattoen mua, pitäen toista kättään mun alaselällä. Laskin painon toiselle jalalle inahtaen. Vilkasin taakse ja istuin alimmalle portaalle varovasti.
Vedin sukan mun jalasta. Irvistin kääntäen katseeni pois. Nilkka oli turvonnu pahasti. " Auts." Bill mutis kyykistyen ja kosketti varovasti mun nilkkaa. Gordon tuli meidän luokse unisen näkösenä, luultavasti oli nukkunu. " Mitäs täällä on tapahtunut?" Gordon kysy hieroen silmiään. " Tom ja Heidi kaatu portaiss.." Bill mumis ja Gordon katto mun jalkaa tutkivasti. " Aijai. Pahan näköinen. Tuo pitää näyttää lääkärille, lähdetään samantien." Gordon totes päättäväisenä vetäen ruskeaa, kulunutta nahkatakkia ylleen. Katoin sitä silmät pyöreinä. " Ööhh.. Ei tää niin vakavaa oo, kyll tää tästä varmasti vaan levolla.." mumisin, en todellakaan halunnu sairaalaan tarkastettavaks. " Ei ei, kyllä se pitää näyttää. Mennään nyt." Gordon sano kattoen mua ja sit Billiä. " Bill, tulet mukaamme." Gordon sano päättäväisenä antamatta vaihtoehtoja. " Ei siellä kauaa kestä." Bill kuiskas mulle nostaessaan mut käsivarsilleen. " Eää, kyllä mä pystyn kävelee vielä.." mumisin punastuen kevyesti, kaikki vielä tiiras meitä samalla. Vilkasin Tomiin, mutt se oliki liuennu paikalta jonnekki. Bill laitto kengät jalkoihinsa hankalasti, ja vei mut varovasti ovesta ulos sylissään Gordonin perässä. Katoin hiljasena Billin tyyniä kasvoja.
Bill toi katseensa muhun huomatessaan mun kattovan sitä. Se loihti kasvoilleen sen sulosen virneen, mikä sillä yleensä aina oli kasvoillaan. Pien hymy käväs mun kasvoilla nopeesti, Billin laskiessa sit mut autoon takapenkille varovasti.
Möngin parempaan asentoon samalla, ku miehet hyppäs autoon ja lähettiin sairaalalle.

" Öääh.. Ensi-apu.." Gordon mumisi ajaen auton parkkiin mahdollisimman lähelle. Aukasin oven auki ja työnsin jalat ulos aikoessa nousta seisomaan. " Älä yritäkkään." Bill tuhahti saman tien ja oli sit ottamassa mua taas syliinsä. " Yritänpäs." mumisin nousten seisomaan, mutt samass kipu viilti nilkkaan ja se petti alta.
Bill toimi nopeesti ottaen mut vastaan ku olin kaatumassa maahan. Katoin mököttäen nilkkaani.
Miks sun piti just nyt ruveta mua vastaan?
Huokasin hiljaa Billin kantaessa mua sisällepäin Gordon edellä. Kun me astuttiin sisälle, aulassa istuvat ihmiset kahto meitä tyhminä. Mua rupes pelottaa, ja rutistin hiljaa Billin paitaa olkapäästä.
Joku nainen alko ohjastaa meitä lääkärin huoneeseen. Se aukas meille oven huoneeseen, ja sano jotain, mistä olin ihan pihalla. Se sulki oven kun me oltiin sisällä Billin kanss. Gordon sano jäävänsä ulkopuolelle odottamaan.
Bill laski mut varovasti tarkastuspöydälle ja katoin siihen hiljaa pelokkaan näkösenä.
" Heiii..." Bill kuiskas kyykistyen mun eteen ja piti mun kädestä kiinni. " Mikä sulla on?" Bill jatko hiljaa. " Mä en vaan pidä...sairaaloista." mutisin hiljaa, sairaalat suorastaan kauhistutti mua. " En mäkään, mutt, me päästään täältä ihan pian. Lääkäri kattoo sun nilkan ja pian sit siit päästään menee kotiin." Bill yritti rauhotella, mutt mä oikeestaan vaan hermostuin enemmän, ku lääkäri tupsahti sisään.
Katoin sitä tyhmänä sen ruvetessa puhumaan jotain, ja käänsin katseeni Billiin. Bill nous ylös selittäen jotain lääkärille, ja mä aloin pikku hiljaa olla paniikissa. Tartuin Billiä ranteesta inahtaen ja se toi katseensa muhun.
hätkähin lääkärin koskettaessa mun nilkkaa.
" Hmm.. Se on vain taittunut kaatuessasi portaissa." lääkäri mutis englanniks, luultavasti Bill oli kertonu sille ett en osaa taikka ymmärrä saksaa. Nyökkäsin vaan hiljaa. Katoin hiljaa ku se meni ettimään vahvaa sidettä ja palas pian takas.
Nuori mieslääkäri nosti mun farkkujen lahkeen ylemmäs ja rupes kietoo sidettä tiukasti mun nilkan ympäri. Vavahin pienesti, ku aloin tuntee lääkärin otteet pervoiks. Se hiveli huomaamattomasti mun sääriä käsillään ja mun ote kiristy Billin ranteessa.
Lääkäri nous kuitenki samantien ylös hymyillen pienesti ja iski silmää. Mulkasin sitä vihasena.
" Au! " Bill parkas ja vein katseeni siihen. " Ah, sori.." mumisin hiljaa hellentäen otteeni. " Tästä näin." lääkäri sano ojentaen mulle sauvat. Katoin niitä tyhmänä, ottaen ne lopulta vastaan. Mutisin kirouksia lääkärin niskaan nousten sauvojen varaan seisomaan.
Kuljin niitten avulla ovelle ja tempasin sen auki kohdaten Gordonin katseen. " Lähetään.." mumisin lähtien ovelle päin varsin huono tuulisena.

Lysähin istumaan sängyn reunalle ja laskin sauvat nojaamaan reunaa vasten. Katoin hiljaa ympärilleni.
Billin huone.. Ekaa kertaa nään sen..
Seinät olivat valkoiset, hieman hiekan värin vivahtavat. Verhot oli vaaleensiniset, läpikuultavat. Huoneessa oli iso kaappi, niinku munkni huoneessa, kirjotuspöytä, yöpöytä ja nojatuoli.
Just sellanen millaseks kuvittelis opiskelijapojan asunnon. Laskin sit katseeni Billiin lattiaan, joka tutkaili sidettä mun jalassa, huvin vuoks kai. Haukottelin hiljaa väsyneenä.
" Mm.. Harmi ku se meni taittuu.." Bill mumis nousten ylös.. " Nii.." mutisin hiljaa kattoen toista koko ajan. " Mmh.. Nyt vois ottaa kahvia, otatko sä?" Bill kysy venytellen makosasti. " Ei kiitti, en mä taida.." sanoin katellen nilkkaani.
" Okei.. Mä tuun pian takas.." Bill totes häipyen alakertaan samantien. Huokasin hiljaa.
Katoin sängyn päädyssä olevaa tyynyä, joka näytti niin houkuttavalta. Kävin hiljaa makaamaan, painaen pään tyynylle.
Hengitin hiljaa sen tuoksua, Billin tuoksua. Painoin silmäni kiinni hitaasti, hengittäen sitä itseeni, samalla, nukahtaen hiljakseen uneen.

*

* Noniin, anteeksi. Sanoin viime viikonloppuna laittavani osan viikon keskellä, mutt koulu vei kaiken ajan. Meillä oli 2 koetta nyt, äidinkielestä ja englannista. Niihin tentatessa meni suurin osa ajasta. Nytkin pitäs kertailla sienitestiä varten, ja sit ens viikolla on kai matikan ja kemianki koe o.o Ja läksytki tekemättä. Joop, mutta mutta. Katotaan nyt, huomenna saan varmaan vähän aloitettua uutta osaa, ja se ilmestyy sitten viimeistään tulevana viikonloppuna, jos ei maailmanloppu yllätä.
Koko koulu kuhis tän viikon keskiviikosta lähtien maailmanlopusta. Ootte varmaan kuullu tästä hiukkaskiihdyttimestä, joka käynnistettiin Sveitsissä, ja se voi sit synnyttää mustan aukon, joka voi nielasta koko maapallon sisäänsä. Ett semmosta.
Ekana sinne hujahtas Sveitsi, Ranska ja Saksa varmaanki. Se tarkottas myös hyvästejä Tokio Hotelille.. Mutt joo, pysyn positiivisenä, tuskin mitään maailmanloppua tulee. Mutta, toivon että pidätte tästä osasta, ja kerrotte sen piiitkillä ihanilla kommenteillanne, ja käytte samalla kurkkaisemassa sivuilleni Jebbe # Oneen, jonka osoite löytyy oikealta puolen-->>*