" Mistä te puhuitte?" kysyin odottavasti, niillä kuitenki oli kestäny aika pitkään. " Sanoisko, ett isäs alkaa pikku hiljaa hyväksyy mut sun elämään.." Bill hymyili hiljaa, kertomatta sen enempää. Nyökkäsin vain, ottaen sit Billin kädestä kiinni, ja puristin sitä hellästi.

*

Katoin hiljasena taloa, jonka pihaan Tom ajo auton. " Täälläkö mä asun?" kysyin kohottaen kulmiani. " Jep.. Tai siis, eihän tää sun oikee koti oo, mutt opiskeluaikas asut täällä." Bill selitti kattoen mua. Nyökkäsin hitaasti. " Mitäs mä sit opiskelen?"" Emmh.. Jotain jälkiruokien valmistusta tai vastaavaa.." Bill kerto epävarmana. " Niin tietysti.." mumisin.
Nousin kyydistä muitten kanssa ja katoin hiljaa taloa.
Toin katseeni nopeesti Billiin, sen tuodessa kätensä mun alaselälle ja hymyili mulle lempeesti. Hymyilin pienesti, mutt se pyyhkiyty nopeesti pois, ja astelin hiljasena talolle, Tomin pitäessä ovea auki.
Simone ja Gordon oli siellä mua vastassa, ja ne otti multa takin pois, oikeestaan melkein repivät lähes kaikki vaatteet päältä ja vetivät sohvalle istumaan. " Kuinka voit? Haluatko jotain? Voimmeko olla avuksi?" Gordon hätäili. " Heii, mä oon kunnossa. En mä kaipaa nyt mitään. Vaan hetken omaa aikaa." mutisin hieman paheksuen. Katoin hiljaa koiraa, joka makas seinän vierustalla pää koholla, laskien sen sitten tassujensa päälle. Huokasin hiljaa vetäen kissan syliini nojatuolista ja silittelin sitä kevyesti. Hymähin pienesti sen alkaessa kehräämään sylissäni, venytellen makoisasti.
Kattelin sitä hiljaa, tuntien toisten katseet mun niskassani.
Vein mun katseen toisiin kurtistaen kulmiani. " Vaikka en muistakkaan kaikkea, ei teidän tartte koko ajan olla hönkimässä mun niskaan." narisin nousten ylös kissa sylissä ja hipsuttelin hiljaa portaille ja lähdin yläkertaan, kulkeutuen vaistomaisesti huoneelleni.
Työnsin oven auki pysähtyen samantien ovelle. " Hemmetti." mutisin sulkien oven. " Väärä huone." huokasin hiljaa aukasten seuraavan, joka onnekseni oli oikea.
Laskin kissan vuoteelle ja istuin hiljaa nojatuoliin ikkunan äärelle.
Huokasin kevyesti nojaten pääni taakse ja laitoin silmäni kiinni. Mua väsytti sikana, enkä tienny mitä tekis, kun ei muistanukkaan oikeen mitään kenestäkään.
Kiedoin kädet ympärilleni värähtäen kylmästä. Raotin silmiäni laittaen patterin päälle ikkunan alta ja rentouduin sitten takaisin tuoliin. Suljin silmäni toivoen voivani nukahtaa edes hetkeks.

" Heidi. Heidi herää." hellä ääni kuiski varovasti ravistellen mua. " Mmh.. Mitä nyt..?" kysyin hiljaa unisena raottaen silmiäni, ja käänsin päätäni kattoen Billin tummiin silmiin. Bill hymyili lempeesti. " Sun isäs ja sisares tuli käymään." poika kerto mulle ja katoin sitä hetken nyökäten pienesti. Hieraisin silmiäni, ja venyttelin sitten makoisasti.
Henkäisin lopuksi kattoen Billiin, joka kyykötti hiljaa nojatuolin edessä kattoen mua. Kallistin pienesti päätäni, kattoen niihin tummiin silmiin. Mun päähän pälkähti ajatus, ett mä oisin kattonu niihin samoihin silmiin joskus jossain... Jossain lavalla.
Laskeuduin hiljaa polvilleni maahan kietoen käteni Billin ympärille halaten nuorta miestä tiukasti, kyyneleiden kostuttaen mun silmät, " Kunpa mä vaan muistasin.." kuiskasin itkuisena kyyneleen vierähtäessä mun poskelle, ja Bill paino mua itseään vasten rutistaen mua lujaa, irrottamatta hetkekskään. " Mä toivon sitä myös.." Bill sano hiljaa kiristäen hieman otettaan mun ympärillä. Nyyhkäsin hiljaa inahtaen pyyhkäisten kyyneleen poskeltani. " Shh... Se palaa vielä aikanaan." Bill lohdutti painaen hellän suukon mun kaulalle. Nyökkäsin hiljaa, ja kohotin katseeni ovelle sen raotessa.
Pyyhkäsin silmieni alusia nopeasti ja yritin rauhoittua. " Heii.. Miten täällä pärjäillään?" isä kysyi ovelta astellen varovasti sisään. " Hei isä.. Ihan.. Ihan hyvin." vastasin vetäytyen irti Billistä ja vilkasin sitä hymyillen nopeasti.
Bill veti mut ylös varovasti kädestä, ja puristin sitä hellästi. " Mennäänkö alakertaan? Petri ja Lily odottavat." isä sano hymyillen lempeesti ja nyökkäsin.
Mentiin alas mun huoneesta ja katoin mua tapaamaan tulleita ihmisiä. " Heii.." naurahin hiljaa Lilyn tullessa halaamaan lämpimästi. " Sun pitää saada muistis takas." Lily mutis hiljaa. Huokasin hiljaa. " Kyllä mä saan sen.. Aikanaan." totesin vilkasten muita. Otin Lilyä toisella kädelläni ja vallattiin kolmestaan sohva.
Katoin eka isää, sit Petriä, lopulta Simonea ja Gordonia.
Joka ikinen tillotti mua. Tom oli ainut joka ei, se puhu puhelimessa.
" Bill, yläkertaan, nyt heti." Tom sano vakavana lopetettuaan puhelun, ja käveli portaille. " Mitä nyt?" Bill kysy kohottaen kulmaansa. " Meidän pitää puhua." Tom mutis synkkänä kadoten yläkertaan portailta. " Mä tuun pian." Bill sano tuikaten nopeesti suukon mun poskelle ja hätkähin siitä kattoen Billin perään, sit isään, ja lehahin punaseks.
Isä vaan hymyili hiljaa, hiljaisuuden muutenki vallitessa huoneessa.
" Noniin, haluaakos joku kahvia?" Gordon kysyi lyöden kädet yhteen. " Ah, joo, mä voin ottaa. Isä, Petri?" kysyin katsoen edelleen Gordoniin, joka oli mulle tavallaan toinen isä, kai. Isä nyökkäsi vain, samoin Petri.
" Mäkin otan!" Lily sano äkisti, ennenku Gordon kerkes hävitä keittiöön. " Selvä." Gordon hymyili mennen sitten kahvinkeittimen kimppuun keittiöön.

Hypähin äkisti sohvalla yläkerrasta kuuluessa ryminää, ja sitä seuras huuto.
" Mitä ihm..?" kerkesin mumahtaa, ku samassa veljekset rymisteli portaat alas vauhkoina.
" Bill! Sä tiedät itekki ett sun on pakko." Tom ärähti kävellen veljensä perässä. " Sä et voi tehä tätä mulle!" Bill huudahti istuen mun vierelle sohvalle painaen pään käsiinsä. " Bill.. Mikä on?" kysyin varovasti Tomin murahellessa takana. Laskin käteni hiljaa Billin selälle silittäen, yrittäen saada sen kertomaan. " Ei mikään. Ei mitään tärkeää."
Bill sano huokasten ja suoristautu samalla, ja vedin lopulta käteni syliini. " Kertosit.. Kaikki ei selvästikkään oo kunnossa." yritin vielä epätoivosena, mutt ei, Bill ei heltyny. Vilkasin Simoneen toiveikkaana, mutt se kohautti vain hartioitaan. Simone tiesi, ett kaksoset osaa olla itsepäisiä, eivätkä kerro asioitaan, vaikka pitäisi. " Tom?" kysyin vieden katseeni taakseni. Tom toi vihaisen katseensa muhun. " Tää kaikki on sun syytäs!" Tom karju niin kovaa ett korvat oli särkyä. Hätkähin ja katoin sitä ymmälläni. " M-Mitä...?"" Jos sä et ois koskaan tullukkaan kummankaan elämään, kaikki ois paljon paremmin! Sä oot pilannu kaiken, sua ei tarvita tänne, sä et kuulu meidän perheeseen, et nyt etkä ikinä! Mä en voi sietää sua silmissäni!!" Tom raivos verisuoni pullistellen ohimolla. " Tom, pää kiinni!!" Bill karjas mun vierestä. Painoin katseeni maahan hiljasena. " Hetkinen nyt." isä tokas väliin, mutt se keskeytettiin. " Älä sä puutu tähän siellä! Mitä sä vielä siinä kökötät, ala vetää täältä!"" Tom nyt rauhotut!" Simone sähähti väliin. " Ei, antaa olla. Mä häivyn...." inahin masentuneena, kunnes nousin samantien ylös, ja yritin mennä rauhassa, mutt lopulta mun jalat pisti juoksuks, ja olin nopeammin eteisessä kuin olin kuvitellutkaan.
" Heidi oota, älä mee!" Bill huudahti mun perään repästessäni oven auki puettuani ja ryntäsin ovesta ulos. Mä kuulin miten Bill lähti mun perään, ne askeleet, mutt sit ne pysäytettiin. " Bill, parempi, että et nytten mene. Heidin tarvitsee olla hetki yksin." isän rauhallinen ääni sano. " Sori, mutt mun on pakko." Bill mumis repästen käsivartensa irti isän otteesta ja sit mä aloin kuulla taas askelia. Mä olin pysähtyny puskan taa kuuntelee, ja katoin hiljaa miten Bill meni nopeesti ohi, ja katoin hetken sen perään, lähtien sitten toiseen suuntaan kävelee.
Tää ei oo totta... Mua vihataan.. Miks mä en mu... Jalat petti mun alta äkisti, ja mun mieli palas menneeseen.
"
Mitä hemmettiä sä täällä teet!?" " Mä, tuota.."" Ala laputtaa!"
" Tom, rauhotu." " En varmana! Toi ei kuulu tänn.."" Tom turpa kii!"
" Etkö sä tajuu ett tuo tyttö vaan tuottaa harmia?!"
" Heidi! Heidi, mikä on?" multa kysyttiin äkisti, ja palasin nykyisyyteen, vieden katseeni vierelleni. Bill kahto muhun huolestuneena. " Huimaako sua?"" E-Ei..." mumisin kavuten ylös polviltani. " ... Mennään kotiin.." Bill sano hiljaa lempeällä äänensävyllä verrattuna Tomin ääneen. " Ei, mä en voi.. Tom on oikeessa... M-Mä tuotan vaan sulle harmia ja sotken teidän välejä.. Niinku ennenki.." mumisin perääntyen askeleen, mutt Bill tarttu mun käteen. " Heidi... Muistatko sä jotain..?" Bill kysy hiljaa. Katoin hetken hiljaa, nyökäten arvelevasti, ja puhkesin itkuun. " Mä muistan miten Tom on aikasemminki huutanu mulle! Se on aina vihannu mua, ja vihaa nytkin. Mä vaan sotken teidän välejä olemassa olollani." parahin haudaten kasvoni tummiin lapasiin. " Shh.. Heidi, se on hyvä asia ett muistat jotain, mutt... " Bill sano vetäessään mut syleilyynsä.
" ... Mutt Tom ei vihaa sua................................ Se rakastaa sua..." Bill sano vaiteliaana.
Kohotin kasvojani inahuksen karatessa vielä suusta ja katoin Billiä uskomatta. " Mitä..? Eikä.. Ei.. Tom ei voi.."" Voi... Valitettavasti kylläkin.. Tom... Se raivoo sulle, koska se rakastaa sua.. Tom on luvannu pysyy erossa susta, siks se oli ennen sun muistinmenetystä muutaman viikon Berliinissä Georgin ja Gustavin luona... Tom on yrittäny päästä eroon... rakkaudestaan.. mutt.. Se ei onnistu.. Siinä se on samanlainen kuin mä.. Ja monessa muussakin." Bill kerto valasten mun muistia pienellä pätkällä. Mä muistin sen, miten Tom oli yks aamu heränny mun vierestä, kun mä nukuin Billin vieressä.
" Mutt... Tom ei siltikään haluu mua sinne." sanoin kohottaen taas katseeni Billin silmiin. " Heidii... Missä sä muka sitten nukkusit? Ja mulla on sulle huomiseks yllätys.." Bill huokas. " Yllätys?" kohotin kulmaani kummastuneena. " Sun paras ystäväs Ani, seurustelee Gustavin kanssa. Ne tulee huomenna käymään täällä. Georg myös." Bill sano epätoivosena mun jäämisestä. " Ai.... Ani... En ole nähnyt häntä aikoihin.." huokasin ikävästä, värähtäen samalla illan kylmyydestä.
" Sillä juuri pyysin heidät tänne.. Ja että muistaisit myös jotain.."" Bill, mä en.."" Tiiän.. Mä en saa painostaa sua." Bill sano hymyillen arasti. Nyökkäsin henkästen hiljaa. " Tule.. Mennään kävelylle.." mumisin ottaen miestä kädestä, ja lähin astelemaan aikasenpaan suuntaani nykästen kädestä kevyesti. Bill kerkes pian mun vierelle kävelemään,
ja mä päätin kysyä siltä taas aijemmasta. " Mustako te riitelitte aikasemmin..?" kysyin vieden katseeni Billiin, kihlattuuni.
Bill huokas raskaasti. " Ei.. Ei se sitä ollut.. Tai.. Osittain.. Mutt.. Se... Se ei ole tärkeetä." Bill sano ja huokasin.
" Ei väkisin." mutisin tuoden katseen eteeni, ja annoin asian olla.

Kun me illalla palattiin myöhemmin kotiin, isä ja mun sisarukset oli jo lähteny. Tom oli rauhottunu ja jo nukkumassa.
Käveltiin yhessä keittiöön, josta me kuultiin vielä puhetta. Katoin Billin ja Tomin vanhempiin, ja yllätyksekseni niiden seurassa oli Lily. " Lily, mitä sä täällä vielä?"" Heidi.. Isä pyyti mua jäämään tänne, ja heille se sopi." Lily sano laskien kahvikupin käsistään. " Okei.. " Mumisin istuen Lilyn vierelle Simonen antaessa kahvia kupillisen Billille ja mulle myös.
Me juotiin kahvikupposet jutellen ja rupatellen, mainitsematta sanallakaan aikaisemmasta. Lilykin oli yllättävän sosiaalinen.
Yhteisen illalla vietetyn kahvittelun jälkeen me painuttiin Lilyn kanssa yläkertaan, Billin jäädessä vielä puhumaan äitinsä ja Gordonin kanssa.
Lily nukkus mun vieressä mun huoneessa, ja mä aukasin oven sinne. Lily meni ensin ja napsautti valot päälle.
Laitoin oven perässäni kiinni, mutt se pysähty raolleen.
Katoin järkyttyneenä nojatuolille, kun Tom nousi sieltä. " Lily, saisinko mä puhuu hetken kahestaan siskos kanssa?" Tom kysy kattoen Lilyä. Lily risti kädet puuskaan rinnalleen. " Enpä tiiä. Mistä mä tiiän ettet sä lyö Heidiä?" Lily tuhahti itsepäisenä.
" En lyö."" Lily, mee vaan. Ei mulla oo hätää." sanoin ja Lily lähti onneks mutisten jotain.
Laitoin oven kiinni sisareni jälkeen ja katoin sit Tomia. En sanonu mitään, katoin vaan.
" Mä oon pahoillani aijemmasta." Tom sano kattoen muhun, ja kävelin sen ohi ikkunalle laittamaan verhot kiinni. " Okei." sanoin vaan ohimennen. " Heidi.. Kun, mä.."" Mä tiiän. Bill kerto mulle. Sä rakastat mua vieläki, eikö?" kysyin kattoen toista ehkä vähän heltyneenä. Tom kahto mua hetken hämmentyneenä, kunnes nyökkäsi pienesti. " N-Niinh.."
Mä en tienny mitä sanoo. En muutenkaan ollu odottanu ett se olis mun huoneessa ku tulisin tänne. " Ku Tom.. Sun pitää pääs..."" Mä en pysty siihen..." Tom sano ja hätkähin pienesti sen tullessa ihan mun eteen. " Sä.. Sä vaan oon niin.. Kaunis ja... Mh.. Heidi kun sä naurat, mun sydän tekee pysähdyksen.... Sun vartalos... Kun mä vaan katonkin sitä... Se saa mut haluumaan sua niin paljon." Tom henkäs kädet mun olkapäillä katellen mun kasvoja, mun vartaloa purren huultaan.
" Tom, mä en tunne sua kohtaa...n.." Tom keskeytti mut painamalla suudelman mun huulille.
Huokasin hiljaa mielessäni, mutt annoin palaa, ja vastasin siihen suudelmaan, ihan vaan ett se ois viimenen kerta mitä Tom saa koskaan multa.
Tom toi kätensä pian mun lanteille, tarttuen paidan helmaan ja lähti vetää sitä ylös.
Mutt mä tarrasin sen käsiin vetäytyen irti sen huulista samalla. " Stoppia Tom. Mä oon pahoillani, mutt mä en voi olla sun kanssa." sanoin työntäen Tomin kädet pois. " Jos viittisit mennä nyt ja päästää Lilyn samalla sisään." mutisin lopuks kääntäen selkäni ja kävelin vaatekaapille. Tom huokas hiljaa löntystäen sitten ovelle tempasten sen auki, mutisten jotain Lilylle ja katos näkyvistä. Huokasin itekki ja vedin yöpuvun kaapista.
Hätkähin oven pamahtaessa äänekkäästi kiinni. " Lily! Älä riko paikkoja sentään." kivahin ottaen kaapista toisen yöpuvun Lilylle. " Sori, taisin järkyttyy aika pahasti." sisaresi tokas ottaen yöpuvun mun käsistä. " Niin mistä?"" Sä petät Billiä, kihlattuus haloo!" Lily murjas suustaan. " Enkä petä."" Petäthän. Mitäs se äskeinen olevinaan Tomin kanssa oli?" Lily mylväs heittäen paitansa. " Täh..? Hetkinen, Tom alotti. Mä vastasin siihen vaan sen takii ett se ois viimenen kerta." huokasin tempasten sukat jaloista. " Montakos on ollu?"" Lily! Älä viiti, sä tiiät itekki ett mä en pettäs koskaan." tiuskasin vaihtaen yöpuvun ylleni ja heitin päiväpeiton syrjään. " Voi kuule en tiiä. Sä oot muuttunu niin paljon viime tapaamisesta." Lily sano istuen toiselle puolen sänkyä. " Samaa voi sanoo sustaki." tuhahin kävellen ovelle ja sammutin valot, kömpien sit Lilyn vierelle sänkyyn nukkumaan.

" Mmh.. Ääääkk!!" paiskauduin lattialle äkisti, jonku potkastessa mut alas sängystä. Hieroin päätäni huokasten ja katoin kattoon. Lilyn pää kumartu reunan yli. " Mitä sä siellä teet?" Lily kysy unisena. " Sitä, ett sä ite potkasit mut tänne." mumisin nousten istumaan.
Henkäsin ja kävelin ikkunalle vetäen verhot sivuun.
Siristin silmiäni kevät auringon häikästessä silmiin. Vedin henkeä häkeltyneenä, se oli.... Se oli kevät!
Kevät oli tullu!
Lähes kaikki lumet olivat sulaneet, lintujen laulu kuulu avonaisesta ikkunasta, aurinko paisto voimakkaana ja ensimmäinen sitruunaperhonen lepatteli ikkunan edestä.
" On ollu ikävä.." kuiskasin hiljaa ja hymy kohos hitaasti huulilleni. " Mm.. Ihanaa, kevät." Lily mumis pompaten ylös sängyltä ja käännyin kattoo sisartani. Nyökkäsin ja nappasin nojatuolista vaatteeni.
Heitin yöpuvun pois ja vedin farkut jalkaan, ja sit paidan.
" No, jokos Lily oot löytäny pojan itelles?" kysyin virnistäen ilkikurisesti. " Hah, pojanko? En. Viihdyn mielemmin sinkkuna just nyt. Yks Henkka, se on sun ikänen, yritti raiskata mun bestiksen Katrin. Hmph.. Katri oli niin pihkassa siihen poikaan." Lily tuhahti vaihtaen vaatteensa ja kampas hiuksensa suoriks.
" Kauheeta! Ei kai se koskenu suhun?!"" Ei! Mä en oo ollu lähelläkään poikia moneen kuukauteen." Lily sano kattoen muhun vakavana. " Luojan kiitos." huokasin hiljaa kääntyen sit peilin puoleen, ja laitoin itteni kuntoon.
" Mennäänkö alas?" kysyin Lilyn ooteltua mua jo jonkin aikaa. Lily nyökkäs nousten ylös ja suuntas ovelle.
" Öääh.." Lilyn suusta karkas Billin seistessä ovella käsi ilmassa koputusta varten. " Huomenta, Lily." Bill hymyili lepposasti. " Huomenta." Lily sano ehkä hivenen yllättyneen kuulosena ja väisti ovelta syrjään. " Mä käyn veskissä." Lily huikkas mulle ja nyökkäsin. Hymyilin hiljaa Billille sen astellessa lähemmäs. " Huomenta." sanoin hellästi kattoen miestä. " Huomenta, miten sä voit?" Bill kysy kallistaen sulosesti päätään.
" Hyvin, ei kait paremmin vois mennäkkään. Paitsi jos muistasin." hymyilin hiljaa, mutt en antanu asian vaivata sen enempää. " Joten... Monelta Ani ja muut tulee?" kysyin vaihtaen nopeasti aiheen toiseen kuin muistiini. " Parin tunnin sisällä. " Bill vastas ja naurahti pienesti. " Taidat oottaa ystäväs näkemistä?"" Joo, en oo nähny Ania pitkään aikaan ja ehkä.. Ehkä se auttaa mua saamaan osan muististani takas." kerroin kallistaen hieman päätäni. " Niin.. Toivottavasti." Bill kuiskas hiljaa, ja kävelin sen eteen, kietoen varovasti käteni Billin käsien alta selkään, ja nojasin pääsi miehen olkapäälle. Huokasin hiljaa, tuntien Billin käsien kiristyvän hellästi vartaloni ympärille, tuntien Billin hengityksen niskassani. " Kaikki muuttuu vielä... Paremmaks.." Bill sano varmala äänellä, mutt silti mä kuulin sen.. Billin äänen värähdyksen.
Vavahin pienesti, tuntiessani pisaran valuvan paitani sisälle selkään. " Bill...? Itketkö sä?" kysyin hiljaa nostaen pääni, ja katoin Billiin hiljasena. " E-En... Ei oo syytä. Meni vaan roska silmään.." Bill yritti peitellä, mutt mä näin sen kyyneleiset silmät, vaikka kuinka se yritti räpytellä niitä pois. " Se on okei Bill. Ei sun tarvii pidätellä."" Äh, ei täss mitään.. " mies hymyili hiljaa, ja nyökkäsin. " Ah.." mun katse kiinnitty ovelle, jossa seiso mun ikänen tyttö, vaaleine hiuksineen. " Heidi.." Ani kuiskas hiljaa.
" Ani.. Sä oot täällä." mumisin irtautuen Billistä, työntyen sen ohi ovelle. " S-Sä.. Sä oot täällä." inahin vetäen mulle tärkeen henkilön tiukkaan rutistukseen syleilyyni.
" Niin, mä oon. Mulla oli ikävä." Ani hymyili hiljaa. " Mullaki, sua." kuiskasin rutistaen ikäistäni tyttöä lujasti. " Heiih, kaikki kunnossa?" tuttu miesääni sano ovelta. Nostin katseeni Anin niskasta ja mun suu loksahti auki. " Gustav! Ja Georg!" hihkasin Anin vetäytyen samalla irti, ja käänty kattomaan ovelle hymyillen. Ani nyökkäs pienen hymyn valahtaessa Gustavin kasvoille.
" Hei... Hauska nähä.. Teitä." mumisin kallistaen pienesti päätäni hymyn korostaen huuliani. " Samoin, Heidi." miehet sanoivat yhdestä suusta. Hymyilin hiljaa lempeästi. " Mitä kuuluu..?" kysyin lopulta hiljaisuuden vallitessa, ja vilkasin hiljaa sivulle Billin tullessa siihen, laittaen käden varovasti mun lanteille.
" Mmh.. Niin.. Ah, Lily!" olin alottamassa nähdessäni sisareni kattovan Georgin takaa miestä silmät pyöreinä.
" Vooooooi..." Lily ällistyi tukeutuen lipastoon vieressään. Georg käänty kattoo taakseen ja yllätty nähdessään Lilyn. " Hetkinen, etkös sä oo Heidin pikkusisko... Lily?" Georg muisteli. " J-Joo.. Oon mä." Lily vastas nielasten.
Georg hymyili ja Gustav myös. " Joten, mennäänkö siis alas? Ei tupeksittas täällä." ehdotin kaikkien onneks ollessa samaa mieltä, ja me sit siirryttiin alakertaan, viettämään aikaa yhessä.

N. 2 kuukauden päästä:

" Bill, kertosit minne me ollaan menossa." huokasin jännittyneenä. Bill oli kertonu vievänsä mut jonnekki tänään, mutt ei ollu suostunu kertoo mitään. Mä muistan vaan sen, ku kuulin Billin käyvän kysyy siitä jotain mun isältä, sopisko se sille.
Mutt harmi vaan, en ollu kuullu mistä paikasta ne puhu.
" En vielä, se pilais kaiken. Mutt luota muhun, sä tuut pitää siitä." Bill sano luoden muhun lempeän katseen, virnistäen söpösti.
" Luotan luotan. Aina." hymyilin hiljaa vieden katseeni eteen, henkästen.
Automatka oli varsin rentouttava, tai no, mä luulen ett mä nukahin kaiken sen naurun ja jutustelun jälkeen.
Mä heräsin vaan myöhemmin siihen, ku mua ravisteltiin kevyesti. " Heidi, me ollaan perillä. Tuu." Bill sano hellästi suoristautuen ylös kun aukasin silmäni. " Mh.. Nyt jo? Luulin ett sinne jonnekkin ois pitempi matka.." mumisin hiljaa räpytellen silmiäni pari kertaa, ja katoin ympärilleni.
Irrotin itteni turvavöistä ja nousin ylös autosta, Billin laittaessa oven kiinni ja lukiten ovet sitten.
" Mennään." Bill sano hymyillen napaten mun kädestä hellästi ja lähti vetää mua perässään.
Kiirehin sen rinnalle. " Minne me mennään? Täähän on vaan.. Berliiniä." sanoin ehkä hivenen pettyneenä. Olin odottanu jotain erikoisempaa Billiltä, mieheltä jonka kanssa oon kuitenki kihloissa. Ja mulle oli varmaa, ett halusin miehen, joka pitää yllätyksistä ja yllättämisestä, romantiikasta. " Niin on, mutt täällä on jotain tärkeetä. Meille molemmille." Bill hymyili salaperäsesti vilkasten muhun. " O-Okei.." sanoin yrittäen pähkäillä mitä se olis. Ei hajuakaan.
( J/ Onko teillä hajuakaan mitä se on? ^^)
Annoin Billin johdattaa mua kadulla eteenpäin, auringon lämmittäessä selkään pienen tuulen vireen käydessä kasvoihin.
Matka paikan päälle tuntu hirveen pitkältä, varsinki kun Bill peitti mun silmät lähellä paikkaa.
" Enhän mä nää minne mä oon menossa!" inahin yrittäen ottaa Billin kädet pois. " Ei hätää, mä ohjaan sua. Ei tästä oo pitkä matka." Bill naurahti lähtien kuljettaa mua eteenpäin. " Ouuh.." mumisin epämiellyttävä tunne mahassa ett törmäisin vielä johonkin. Yritin tepastella mahdollisimman rohkeesti, mutt mua arvelutti. Ympäriltä kuuluva kiljuminen, nauru ja pölinä, hurina ja muut pelotti mua.
" Perillä." mies ääni sano vetäen kädet pois edestä, ett mä pystyin näkee. Katoin ympärilleni ja mun suu loksahti auki.
" Huvipuisto.." kuiskasin hiljaa nostaen kädet suulle. " Eikä... Tää.." inahin ja vavahin taaksepäin muistikuvan ilmaantuessa mun mieleen, jonkun ottaessa mut samalla kiinni etten kaatuisi. Käännyin ympäri huojuvaisena ja katoin Billin... Billin ruskeisiin silmiin. " Bill.." inahin kyyneleet nousten silmiin. " M-Me.. Me ollaan täällä.. " laskin käteni alas. " Missä kaikki.. Alko.." kuiskasin parahtaen itkuun, ja heittäydyin Billin kaulaan, rutistaen lujasti. " M-Mä muistan.. Kaiken..."" Heidi... Mulla... Mulla ollu ikävä sua...!" Bill parkas, painaen mut itseään vasten, kietoen käsiään tiukasti mun ympärille. Inahin hiljaa, nytkähtäen itkusta. " Sä oot pysyny mun luona kaiken tän ajan.." kuiskasin haudaten kasvoni Billin niskaan.
" Mä en koskaan pystys jättämään sua.. Tiedä se." Bill kuiskas mun korvaan, rutistaen mua hetki hetkeltä tiukemmin.
" Mhm... Miten ois.. Pieni ajelu?" kysyin naurahtaen pienesti. Bill naurahti hiljaa. " Toki. Aina sun kanssas." Bill kuiskas ja vetäydyin irti ottaen miehen kädestä kiinni, kattoen sitä silmiin, ja hymyilin onnellisena, pyyhkien silmiäni toisella kädellä.
Bill hymyili hellästi helpottuneena, vetäen mut halaukseen, vielä uudestaan.

Kävelin vuoristorata ajelun jälkeen kadulla, hiljaa hymyillen, sanomatta sanaakaan. Pidin nuoren miehen kädestä kiinni hellästi, mutt lempeästi puristaen, kädellä, jossa sormus koristi mun sormea.
Pysähyin hiljaa hotellin edustalle, jossa oli niin paljon hyviä muistoja. Niin ihania, hyviä muistoja.
Käännyin Billiä päin, pysäyttäen sen mun eteen. " Muistatko... Mitä tässä tapahtu, ekan kerran?" kysyin hymyillen hiljaa.
Bill ei vastannu mitään, katto vaan muhun, ja mä otin askeleen lähemmäs, kietoen käteni sen kaulalle, niinkuin tuolloin aikoinaan, kun oli vielä poika ja tyttö, ei kasvaneet mies ja nainen, vaan poika ja tyttö, jotka suutelivat ensimmäisen kerran välillään, juuri niinkuin nytten, täsmälleen samalla paikalla kuin silloin. ♥


*

* Tervetuloa takaisin lukemaan taas tarinoitani. Tää oli sit Love in Germanyn 27 osa. ^^ Anteeksi pyydän heti ensimmäisenä, tarinan tuloon kesti viikko pitempään kuin olin suunnitellu, mutt kaverit meni mutkistamaan kirjottamiseen keskittymistä.
Kuitenkin, tähän osaan olen aika tyytyväinen, tai siis tarkotan, ett on kiva palata takas kirjottamaan, ja odottamaan teidän kommentointianne tarinaan. :D Tätä tarinaa en osaa vielä sanoa, kuinka pitkää tää jatkuu, mutt arviolta vähän päälle 30, eli loppu tulenee pian :/ :) . Ootan jo ett pääsen tekee ekan osan seuraavaan tarinaan, jota oonki jo vähäsen suunnitellu. ^^
Aattelin ett siinä ois Georg pääkertojana, yllätys yllätys, ja se sattuisi löytämään tytön itelleen jostain. Mitäpäs pidätte ajatuksesta? Oisko ihan kauhee/ surkee / tyhmä?
No, kuiteskin, olen iloinen palatessani takaisin tänne teidän seuraan. ^^*