Mitä tämä on:

"Bill kertoisit minulle mikä sinulla on! Sinulla ei ole kaikki hyvin." Tom sanoi minulle napaten kädestäni kiinni. "En! En voi kertoa. Et ymmärtäisi minua." sanoin yrittäen repiä käteni irti, mutta se sattui. Huokaisin, ja kyynel valui poskelleni. Kuivasin sen nopeasti, että Tom ei näkisi sitä.
"Anteeksi.... Mutta... Meidän pitäisi lähteä sinne studiolle levyttämään nyt." Tom sanoi hiljaa minulle.
" Ai.... Tulen pian perässä.." sanoin nousten ja työnsin Tomin sitten ulos huoneestani.
Suljin oven ja painoin sitä, hetken, ja menin lopulta peilin luokse ja katsoin itseäni. Silmäni olivat hieman turvonneet itkusta. Pyyhin nenäliinalla valuneita meikkejäni ja korjasin sitä hieman. Menin sitten alakertaan huoneestani ja vilkaisin toisiin hiljaisena, tuntien jokaisen huolestuneen katseen itsessäni.

Laitoin kengät jalkoihini ja nousimme Tomin autoon. Ton istui ratin taakse ja istuin etupenkille, Gustav ja Georg taakse. Katseli hiljaa ikkunasta ulos matkan aikana maisemia, ja vilkutin kevyesti muutamille faneille.
Studiolla nousin autosta hiljaisena ja kävelin sisälle. Tervehdin studion henkilöitä tekaisten kasvoilleni hymyn ja kättelin heitä.
Menin sitten studioon ja istuin korkealle tuolille ja laitoin kuulokkeet kaulalleni.
Availin ensiksi ääntäni muutamilla harjoituksilla, ennenkuin nostin kuulokkeet korvilleni.
Vilkaisin Tomiin, Georgiin ja Gustaviin, jotka olivat myös huoneessa.
Tunsin oloni epämukavaksi, kun Tom istui niin lähellä minua. Sydämeni pamppasi rinnassa lujaa tahtia, jännitin jokaista lihastani Tomin lähettyvillä. Huomasin Tomin katsovan minua huolestuneena, hieman surullisena, mutta käänsin katseensi, kasvonikin, pois hänestä päin.

Kuuntelin kuinka Tom, Gustav ja Georg alkoivat soittaa Geh-kappaleen musiikkia hiljalleen. Odotin oikeaa kohtaa, ja aloin sitten laulaa sanoja, sulkien silmäni.
"Mene, jätä meidät sinut ja minut, taaksesi... Älä yritä ymmärtää, miksemme enää voi jatkaa.. Mene, yritä kadottaa meidät molemmat.. Voimme pystyä jatkamaan, jos emme enää näe toisiamme... Mene, mene...." lausuin laulaen mukana silmät kiinni, elehtien samalla vähän tuolilla mukana.

Levytettyämme yli tunnin, lähdimme kotiin.
Suljeuduin heti kotona takaisin omaan huoneeseeni. Minun oli kurja olla... Tiesin satuttavani Tomia olemalla ilkeä hänelle, torjumalla hänen yrityksensä auttaa minua.. Se satutti minua itseänikin..
Kävin nukkumaan aikaisin illalla..

Aamuyöstä, 5 aikoihin aamulla, heräsin vaikka se olikin vaikeaa..
Aloin kirjoittaa kahta kirjettä.. Toinen oli yksin Tomille, toinen Tomille, Georgille ja Gustaville..

"Rakas Tom,

Anna anteeksi minulle. Olen ollut törkeä sinulle.. Olen torjunut huolenpitosi minua kohtaan, mutta en voi antaa sinun huolehtia minusta enää.
Minä... Olen tajunnut erään asian.. Jota ei ole kovin helppo kertoa.... Ei kenellekkään... En tiedä, voinko edes kertoa sitä sinulle koskaan... Siksi yritän unohtaa koko asian mielestäni...
Tajusin kaiken sinä yönä, kun tulit pyytämään anteeksi käytöstäsi....
Olen pahoillani.... todella...
Pyydän sinulta kuitenkin, että yrität ymmärtää päätöstäni.. Se ei ollut helppo päätös...
Olen päättänyt... että jätän Tokio Hotelin... En pysty enää siihen, vaikka kuinka haluaisin.. En pysty olemaan lähettyvilläsi, saatikka katsomaan sinua.. Siksi, pyydän että kunnioitat päätöstäni.. Olen varma, että te löydätte tilalleni paremman laulajan, joka miellyttää teitä...
En ole kipeä, jos sitä luulet.. Olen ihan terve, mutta minä vain....Ei.... En voi kertoa siitä...
Anna anteeksi minulle, lähdin pois tänä aamuna.. Nousin junaan ja matkustin pois...
Älä lähde etsimään minua.

Rakkaudella,
Bill."

Tuon kirjeen kirjoittaminen teki todella vaikeaa. Kyyneleitäni putosi kasvoiltani kirjeelle, kastellen sitä. Laitoin sen syrjään, ja kirjoitin toisen kirjeen yhteiseksi Georgille, Gustaville ja Tomille. Kerroin, kuinka pahoillani olen siitä, että joudun jättämään Tokio Hotelin, ja että lähdin pois.

Kävelin kaapilleni, ja etsin laatikkoni sen perältä. Kaivoi sieltä esiin sen kuvan, jossa Tom hymyili leveästi saadessaan ensimmäisen kitaransa. Kaivoin myös kuvan, jossa olimme kaikki neljä ensimmäistä kertaa keikalla. Laitoin Tomin kitara kuvan kirjekuoreen Tomin kirjeen kanssa, ja suljin sen. Kirjoitin siihen "TOM". Laitoin bändi kuvan toiseen kirjeeseen kirjeineen, johon kirjoitin "GEORG, GUSTAV JA TOM".

Puin päälleni vaatteeni, ja pakkasin laukkuihini lähes kaikki vaatteeni, ja tärkeät tavarani. Meikkasin silmäni ja laitoin hiukseni. Kannoin laukut hiljaa varovasti eteiseen, ja vein kirjeet keittiön pöydälle. Laskin sinne myös laatikon, jossa oli kaikki muistoni menneisyydestämme. Hain huoneestani vielä pöydältäni valokuvan kehyksineen, jossa olimme Tomin kanssa halaamassa. Laitoin sen laukkuuni. Kyyneleet valuivat poskilleni, kun lähdin talosta muiden vielä nukkuessa.

Lähdin juna-asemalle. Ostin lippuni, ja nnousinn junaan.
Matkutin äidin luokse.
Koputin oveen, päsätyäni sinne 9 aikaan.
Juna matka kesti pari tuntia, mutta olin saanut odottaa taksia puoli tuntia ja loput puolti tuntia meni matkaan talolle.
" Bill, kultaseni!" äitini Simone sanoi nähtyään minut oven takana. Hymyilin hänelle ja halasin häntä, mutta hymyilin vain teko hymyä, nieleskellen kyyneliä.
" Missä Tom on kultaseni?" äitini kysyi.. " Hän.. Hän on kämpillä... Tulin yksin.. " sanoin hiljaa astellen sitten sisään laukkuineni.
Vein laukkuni huoneeseeni, joka oli sellaisena kuin olin sen jättänyt. Vilkaisin huvikseni Tomin huoneeseen, joka oli myös samanlainen kuin aikaisemmin. Pieni surullinen hymy kohosi huulilleni, ajatellessani sitä, kuinka aina soitimme kilpaa erilaista musiikkia huoneissamme.

Menin alakertaan ja istuin keittiönpöytään. Äiti laittoi minulle teetä. Kiitin häntä hymyillen ja siemaisin sitä mukista. "Bill, kiltti... Kerro minulle mikä sinulla on. Et näytä omalta itseltäsi.." äitini sanoi minulle hellästi hymyillen.. Katsoin häntä hiljaisena.. "En.. tiedä voinko kertoa sitä..." sanoin hiljaa, kun samassa puhelimeni soi.. Kaivoin puhelimeni taskusta ja katsoin kuka soitti, Tom... Nielaisin hiljaisena.. Suljin puhelimen ja laskin sen pöydälle... Seuraavaksi äitini puhelin soi.. Hän vastasi puheluun.. " Hei Tom! Ihana kuulla ääntäsi.. Mitä? Ai.." kuuntelin äitini puhelua, ja jäykistyin kuullessani että hän puhui Tomin kanssa.. " Ai onko Bill täällä?" kuulin äitini toistavan Tomin kysymyksen.
Huidon käsilläni kieltävästi ja pudistelin päätäni, yrittäen sanoa äänettömästi äidille että tämä ei sanoisi minun olevan täällä. " On, on hän täällä. Okei... Jutellaan toiste, heippa kultaseni." äitini sanoi Tomille ja huokaisin raskaasti..

Äitini istui takaisin vastapäätäni, ja katsoi minua suoraan silmiin. Yritin piiloutua teemukin taakse, mutta ei onnistunut. " Bill, kerro mitä teillä on meneillään Tomin kanssa." äitini sanoi vaativasti, mutta hellästi..
Katsoin häntä peloissani, epävarmana... Uskaltaisinko kertoa...
" Äiti... Olen.... Olen rakastunut Tomiin.." sanoin hänelle takellellen sanoja suustani..
Äitini näytti järkyttyneeltä... Aikoiko hän kertoa Tomille...?
1459964.jpg