"...Anteeks.. Ei ollu tarkotus.. Mua vaan harmittaa.." huokasin, ja samass multa loppu akku puhelimesta. Murahin ja hautasin kasvoni tyynyyn, ja kiljuin.

***

Aamu aurinko häikäs aikaseen mua silmiin. Hapuilin tyynyä käsiini ja peitin sillä kasvot.
" Heidi-kulta oletko jo hereillä?" isän ääni kysy ovelt. "Mm.." mumahin jotain ja kömmin istumaan. Isä tuli huoneeseen ja istu mun vuoteen reunalle. " Anteeksi kultaseni, en halunnut pilata ensimmäisiä treffejäsi. Halusin vain yllättää sinut ja sisaresi matkalla." isä kerto. " Ei se mitään.. Niinku Aniki sano, kyllä mä kerkeen toistekkin leffaan Marcosin kanssa." yritin lohduttaa isää ett se ei kuulostas niin surkeelta.
Isä nyökkäsi ja katsahti ympärilleen. " Muista pakata huolella." isä virnisti ja lähti. " Joo." huikkasin vielä perään ja katoin ku ovi sulkeutu. Huokasin raskaasti ja katoin vaatteitani. En ollu näköjään muistanu vaihtaa yöpukuakaan.
Kävelin ensimmäiseks suihkuun peseytyy.
Miten mä kerron Marcosille ett mun on pakko peruu ilta..? ... En mä uskalla sille soittaakkaan..
Kuivauduin lopulta ja puin ylleni harmaat pillit ja mustan niskalenkkitopin. Kampasin hiukset parille poninhännälle ja meikkasin.
Huokasi tyytyväisenä peilikuvaani ja kaivoin sitten sängyn alta laatikoista matkalaukkuni. Nostin sen sängyn päälle ja vedin vetoketjun auki.
Hätkähin.
Nostin kätenii sieltä varovasti vanhan valokuvan. sivelin hiljaa sen ruttaantunutta pintaa.. Äiti...Se näyttää niin nuorelta ja... elämäniloselta.. Ja... Oonko tuo mä? ..Oon.. Mä oon sen sylissä... Mutt sitten.. Kaks ja puol vuotta sitten äiti teki itsemurhan... Kukaan ei tiedä miks.. Mutt mä tiedän... Se ei rakastanu meitä.. Se halus vaan eroon meistä.. Musta...
Puristin kuvan nyrkkiini kasaan ja kävelin roskakorin luokse. Pudotin kuvan sinne ja painelin vaatekaapille. Otin ensimmäiseksi pari hametta mukaan ja legginsit, toppeja, paitoja, farkkuja, alusvaatteita... Sitten hygieniatarpeet päällimmäiseksi.
Valmis. Siihen ei pitkään mennyt.
"Heidi! Joko oot pakannut? Meidän pitää pian lähtee lentokentälle, siell pitää olla ajoissa." Lily huuti alakerrast. " Joo mä tuon kohta tän laukun alas." huudahin tuhahtaen perään.
Miks 10.vuotiaitten pikkusiskojen pitää aina olla niin huolehtivaisia olevinaan?
Otin lopuksi lompakkoni käteeni ja painelin pöytäni luokse. Aukasin avaimella sen alimmaisen laatikon. Nostin pienen peltirasian sieltä ja istuin vuoteelle rasia sylissä. Nostin sen kannen ja poimin muutaman setelin lompakkoon lisäksi. Onneksi Saksassa sentään on myös euroja niinku tääll Suomess.. Pistin lompakon käsilaukkuun ja laitoin rasian takas lukkojen taakse. Laitoin sitten käsilaukkuun puhelimen, huulirasvan ja pari nenäliinaa.

Otin laukun sitten ja lähin alakertaan.
Raahasin laukun perässäni portaat alas eteiseen ja laskin alas. "Noin." mutisin ja pyyhkäisin käsiäni toisiinsa.
Katsahin ovea yllättyneenä, kun se soi. Kuka tähän aikaan tulee? Kello on vasta 10 ja lento lähtee parin tunnin päästä... Katsahin olohuoneeseen etsien jotakuta avaamaan mun puolesta, sillä mun pitäs viel hakee mun käsilaukku ylhäältä.
"Ärr.." murahin ja tartuin sit kahvaan ku joku soitti uudestaan ovikelloa. Tempasin oven auki, ja samass mun suu loksahti auki.
Marcos nosti katseensa muhun jaloistaan, ja pien hymy nous sen huulille. " En nähtävästi ainakaan herättäny.." Marcos sano hymyillen. " E-Et.." änkytin katsoen sitä yllättyneenä.
" Kuka siell on?" Petri kysähti tullessaan portaita alas. Käännähdin ympäri kattoo Petriä. Se kahto hetken mua ja sit Marcosta, tuhahti ja hävis keittiöön.. Käännyin takas Marcosin puoleen.. " Tuota.. " " Ootko sä lähdössä jonnekki?" Marcos alotti just samaan aikaan nyökäten mun laukkua kohden. Vilkasin sitä ja tempasin kengät jalkaan. " Puhutaan ulkona." mumisin ja tulin ulos sulkien oven perästä.
Kävelin kauemmas ovesta terassilla ja käännyin kattoo Marcosta.. " Isä kerto eilen ett me lähdetään Saksaan viikoks.." kerroin huokasten hiljaa. " Okei. Sehän on hienoa. Mäkin lähtisin jonnekki matkalle, jos voisin." Marcos sano, ja se seiso ihan mun edessä.
Katoin hiljaa sen tummia silmiä, mutt mun oli pakko kääntää katseeni. Marcos kallisti päätään. " Mikä on vialla?" Marcos kysy varovasti. " Tuota.. Mä joudun perumaan ne treffit.." sanoin hiljaa. "...Tiedän.." Marcos mumis hiljaa.. " Mutt voidaanhan me toiste mennä sit..?" Marcos kysy toiveikkaana, tai siltä se ainaki kuulosti, tai sit mä vaan kuvittelin. " Tietysti.. Mä lähtisin muutenki mut.. Hei.. Miten sä tiesit?" kysyin ja katoin nyt Marcosta, vihdoinki. Mun jalat oli pettää alta aina kun katoin sitä silmiin. " Ani kerto mulle eilen illalla vielä. Se soitti ja kerto sun lähdöstä. Mä aattelin tulla näkee sua viel ennen ku lähet." Marcos sano ja otti mun toisesta kädestä kiinni ja katto meidän käsiä yhdessä, ja sit mua. Nostin katseeni itsekki pois meidän käsistä ja katoin sitä. " Sä siis.. Halusit nähä mut vielä?" kysyin varovasti. Marcos nyökkäsi. " Heidi... Mä oikeesti pidän susta... Ja paljon." Marcos sano.Katoin sitä tyrmistyneenä.
Eikä.. Ei tää voi olla totta.. Heidi, herää. Sä näät vaan älyttömän hyvää unta, joka ei tuu koskaan käymään toteen oikeess elämäss. Raotion suutani hieman kysyäkseni oliks se tosissaan, kun samass Marcos kumartu lähemmäs, ja suuteli mua varovasti, mutt hellästi. Suljin silmäni, ja vastasin siihen suudelmaan.
Se ei ollu pitkä suudelma, mutt sitäkin ihanampi. Kun Marcos irtautu hiljalleen, katoin ihan lumoissani sen silmiä. " Sovitaanko uudet treffit heti ku palaat?" Marcos ehdotti lempeästi. Nyökkäsin, ja hymyilin hieman. " Pidä hauskaa Saksassa." Marcos sano hymyillen, astu pari askelta taaksepäin, irroitti otteensa mun kädestä, ja lähti.

" Heidi, ala tulla haaveistasi. Kone tuli jo!" Petri huuti lentoasemalla mulle. Hätkähin ja etsin sitä katseellani. " Tullaan!" vastasin ja nousin tuolilta napaten laukkuni ja kiirehin toisten luokse. Henkäsin hiljaa kuljin tullien läpi ilman että ne vinku, ja kuljin perheeni kanssa ovista ulos kohti lentokonetta.
Kapusin portaat ylös koneeseen, ja etsin meidän paikat meille. " Täällä." sanoin ja vilkasin taakseni Lilyyn, Petriin ja isään, ja menin reunaan istumaan paikalleni, ikkunan ääreen.
Huokaisin syvään ja laskin käsilaukun syliini ja katsahdin Petriä joka istu viereeni, ja Lily istu isän kanssa rivin taaemmas meitä.
Marcos suuteli mua... Mun ensimmäinen suudelma..... Ja se oli Marcosin kanssa... Suljin silmäni huokaisten hiljaa, onnellisena, toivoen että matkasta tulisi hyvä, ja että se olisi nopeasti ohi.

*

* Oh God! Tajusin vasta ett en esitelly teille yhtään Heidiä :o No, eihän se mitään, tässä teille vähän tietoa Heidistä:

- Heidi on 16.vuotias amikseen menevä nuori tyttö, aloittaa opiskelut kokkikoulussa, erikoistuen jälkiruokiin. Heidillä on siniset silmät, ja tummanruskeat, pitkät ja laineikkaat hiukset. Heidi on melko pitkä ja hoikka, hauska ja luotettava ystävä. Ani on Heidin paras ystävä, ja Heidi Anin. Marcos - on Heidin ihastus 9.lk ajoilta. Marcos on tummahiuksinen ja ruskea silmäinen, hyväkroppainen samanikäinen poika, joka oli suosittu koulussa tyttöjen keskuudessa. Petri on Heidin 15.vuotias pikkuveli, ja Lily 10.vuotias pikkusisko. Heidän isänsä Johan on 42.vuotias, mukava ja rento isä, joka antaa lapsiensa tehdä mitä vain, mutta rajoihin asti.

Siinä jotain tietoa :) Mutta mitä piditte tästä osasta? Jatkamisen arvoinen(ko)?*