Avasin ne kuitenki pian ku Bill lähenteli mua. Katoin hiljaa miten Bill kieto kätensä tiukasti mun ympärille, ja suukotti mun kaulaa. Suljin silmäni hiljakseen painaen otsani Billin rintakehää vasten, henkästen syvään.

Tunsin sen vasta nyt, miten kova ikävä mulla olikaan ollu. Halusin olla vaan Billin lähellä, lämpimässä, sylissä.

*

Hapuilin kädelläni herätyskelloa, joka pirisi inhottavasti. Lopulta mun käsi osu siihen ja napsautin soinnin pois päältä. Huokasin hiljaa vieden katseeni Billiin toisella puolella. Se möngerti siinä puoli-unisena ja hymyilin pienesti. " Söpis." mumisin hiljaa painaen suukon sen poskelle ja kampesin itseni ylös. Kurkkasin verhon taakse ikkunasta ulos - vielä ihan pimeetä.
No, olihan talvi ja kello vasta aamu kuusi.
Kävelin vaatekaapille ja mietin mitä pukee ylle. " Ei tätä.." mumisin hiljaa työntäen farkut pois tieltä. Nappasin lopulta mustat pillit, taivaan sinisen t-paidan ja punaisen hupparin.
Katsahin hiljaa Billiin, se näytti nukkuvan sikeesti, joten uskalsin riisuu yöpukuni ja vaihtaa päälleni toiset vaatteet.
Veidn hiukset paidan alta ja kampasin ne suoriksi, tai no, laineikkaita kiharoitahan ei saa suoriksi pelkällä harjalla.
Kävin pesemässä kasvoni ja sen jälkeen meikkasin juuri ja juuri.
Laitoin hieman hajuvettä ja sit kipsin alakertaan koululaukkuni kanssa. Kävelin keittiöön, jossa Simone ja Gordon söivät aamiaista kahvin kera. " Huomenta." molemmat tervehti hymyillen. " Huomenta." hymyilin istuen heitä vastapäätä ja otin aamiaista ja kahvia itelleni.
Lisäsin puuroon hieman hilloa ja aloin syömään rauhassa, mutt samalla hieman kiirehtien, en suinkaan halunnu olla myöhässä heti ekana koulupäivänä.
" Osaathan koululle varmasti?" Simone kysyi siemaisten kahvin loppunsa. Nyökkäsin reippaasti. " Juu. En tiiä viel monelta pääsen." sanoin juoden kahviani sitten. " Niin, siitä tulikin mieleeni. Tässä sinulle avain, tulet tarvitsemana sitä vielä." Gordon sanoi hymyillen kaivaen avaimen farkkujensa taskusta. Otin sen vastaan hymyillen. " Kiitti." sanoin hymyillen ja raivasin astiani tiskikoneeseen. Kipasin yläkertaan ja raotin oven hiljaa, etten herättäs Billiä.
Laitoin avaimeen nopeasti pienen sydämen muotoisen avaimen perän ja kävelin Billin luo.
Kumarruin painamaan suukon Billin otsalle, samall kiljahtaen tukahdetusti, ku Bill veti mut suudelmaan. Suutelin hetken Billiä vetäytyen sit irti. " Mun pitää mennä. Nähään myöhemmin." sanoin hymyillen pienesti ja suukotin Billiä nopeesti huulille, ennenku se kerkes vetää mua siihen kokonaan mukaan.
" Okei.." Bill mumis väsyneenä, ja hymyilin hiljaa. Mä tiesin ett se ei jaksais nousta tähän aikaan ja lähtee saattaa mua.
Lähin takas alas ja vedin kenkiä jalkaan pukien samalla takkia.
Laitoin turkoosin, neulotun pipon päähäni, jota somisti pieni valkea kukka. " Nähään myöhemmin." huikkasin vielä ennenkuin marssin ovesta ulos hieman valaistuneeseen aamuun.

Kävelin hiljakseen koulun pihaan posket pakkasesta punasina. Katoin saamastani lukujärjestyksestä missä mun eka tunti oli ja lähin hiljakseen sisälle rakennukseen tutkimaan paikkoja. Muutama saksalainen tyttö kahto mua hieman kummissaan, ja tunsin oloni heti epävarmaks.
Rohkasin itteni kuitenki ja kuljin käytävällä varmoin mielin eteenpäin.
Törmäsin äkisti johon kuhun ja muksahin maahan, samoin toinen tyttö. " Emm.. Anteeksi.." pahoittelin hiljaa auttaen tyttöä keräämään kirjansa ja autoin toisen ylös. Tyttö puisteli huppariaan käsillään ja mun silmiin pisti jotain.
' Tokio Hotel' luki tytön oliivinvihreän hupparin rinnassa. Nostin katseeni tytön silmiin ja hymyilin pahoittelevasti. " Ei se mitään. Oletko uusi täällä?" tyttö kysyi ystävällisesti. Nyökkäsin. " Vaihto-oppilaana puoltoista vuotta. Mä oon Suomesta kotosin." kerroin katsellen toista. " Mä kävin viime kesänä Suomessa. Helsingissä, Tokio Hotelin keikalla." tyttö hymyili. " Ai. Mäkin olin siellä kaverini kanss." hymyilin tytön silmissä nousten innostus. " Se oli huippu keikka! Paras mitä oon nähny. Oikeesti, mä rupesin itkee kun Bill esitti sen Never Ending Love kappaleen. Se vaan oli niin koskettava." tyttö sano nyyhkästen hiljaa ja nielasin vaivautuneena. " Niin.. Mä ja mun kaveri oltiin myös itkukurkussa. Mä ainakin." sanoin ja tyttö hymyili lempeästi.
" Sulla ei taida olla kavereita täällä?" tyttö kysy ja pudistelin päätäni. " No, musta tuntuu ett sä sait just yhen."
Hymyilin pienesti kysyen mikä tunti tytöllä oli. Sama ku mulla, onneks.
Käveltiin yhessä luokalle, missä me puhuttas... jostain. Tulinhan mä tänne kesken lukuvuoden.
Mentiin luokkaan, ja istuttiin vierekkäin. " Niin, muuten, mä oon Nadine. Sano vaan Nadi." tyttö esitteli ittensä. Nyökkäsin. " Mä oon Heidi." kerkesin just sanoo ennenku opettaja tuli luokkaan ja tervehti. Tervehimme myös ja sit opettaja alko puhuu musta.
Se etsi mua katseellaan joukosta ja ilmoitin olemassa oloni.
Se kuttu mut luokan eteen, ja totta puhuen mua karmistutti kävellä sinne. " Kertoisitko itsestäsi luokalle." opettaja pyysi hymyillen nätisti. Nyökkäsin ja käännyin toisten puoleen.
" Oon Heidi Khanler, ja tuun Suomesta. Tuun olee täällä puoltoista vuotta opiskelemassa. Mulla on kaks sisarusta, nuorempi veli ja nuorempi sisko. Ja isä myös. Ömm.. Mitäs muuta.. Toivon, ett tuun viihtyy tääll." kerroin hiljaa vilkasten opettajaan lopuks, joka nyökkäs hymyillen ja anto mulle luvan mennä takas istuu.
Palasin Nadinen viereen istumaan ja opettaja puhui sitten hetken, kunnes jako mulle muistiinpanoja varten vihkon, ja alko kirjotella taululle englanniks muistiinpanoja, jotka kirjotin ylös vihkooni.
Se vaan kirjotti ja kirjotti ja kirjotti, mun kättä alko särkee. Nadine naurahti pienesti.
" Sä totut tähän, parin päivän päästä, ett huomaa ees kipua." Nadine virnisti hiljaa ja naurahin pienesti.
" Toivotaan niin." kuiskasin jatkaen kirjoitusta väkisin yrittäen olla välittämättä kivusta, joka särki inhottavasti.
" Noniin, sitten ensitunnin suunnitelmiin. Viime viikolla tekemänne kakkupohjat teemme tänään valmiiksi. Heidi voit liittyä Nadinen ja Tanjan ryhmään." opettaja sano ja nyökkäsin. " Psst." kuulu äkisti mun takaa ja vilkasin olkani yli varovasti.
" Moi. Mä oon Tanja." vaaleahiuksinen tyttö sano ja järkytyin. Nielasin pienesti kattoen tyttöä, vääntäen hymyn kasvoilleni.
Nyökkäsin ja käännyin nopeasti takas vihkoani päin ennenku opettaja huomauttas.
Tuo Tanja.. On sama tyttö kuka suukotti Billiä eilen!
Mun teki miel kirkua niin kovaa ku pystysin ja repii hiukset päästä. Ja se ois vielä samassa ryhmässä.. En kestä.
" Tanja on myös TH-fani." Nadine kuiskasi hymyillen. Nyökkäsin pienesti. " Uskon sen." kuiskasin kattoen vihkooni haluttomana osallistuu sen kakun tekoon.
" Noniin. Kakun te viimeistelette seuraavasti. Nicole, Timo ja Susanne, teidän täytyy maalata vaahtokarkkipohjalle ruusuja, kuvan saatte minulta tunnin alussa. Otto, Günther ja Ursula, te täytätte pinnan kinuskilla, yrittäkää saada siitä mahdollisimman sileä. Markus, Monica ja Alexander, teette kakun pinnalle marsipaanin ja marsipaaniruusuja. Nadine, Tanja ja Heidi, te saatte tehdä kakkuun sileän suklaa pinnan ja marsipaaniruusuja. Laittakaa suklaa niin sileäksi kuin saatte." opettaja kertoi ja nyökkäsin hiljakseen, samalla ku välitunti alko kellon pirinästä.
Nousin ylös muiden mukana ja käveltiin luokasta ulos Nadinen kanssa. Istuttiin penkeille käytävälle juttelee.
" Niin.. Opettaja on ihan mukava, joskus hieman pervo kyllä.." Nadine hymyili lempeästi ja naurahin pienesti. " Kiitti varotuksesta." sanoin vilkasten ohi meneviin meidän luokkalaisiin. " Missä päin sä muuten asut? Aattelin vaan, jos satun tietää sijaisperhees." Nadine kysy kattoen muhun. " Täss ihan parin kulman takana. Ööh, no, Trümpereitten luona mä.." sanoin hierasten niskaani hiljaa, arvasin jo tulevan. Nadinen suu loksahti. " Simone ja Gordon Trümper?!"" Nii.." mumisin.
" Tajuutko sä, sä asut Billin ja Tomin äidin luona!" Nadine kiljahti. " Shh. Älä jokaselle kerro.. Tiiän."" Ootko sä tavannu Tomin ja Billin?"" Mmh.. N.." olin alottamass, mutt onneks se opettaja tuli keskeyttää meidän juttelun.
" Mistä päin Suomea olet Heidi?" opettaja kysy hymyillen. " Etelä-Suomesta. Lappeenrannasta." kerroin ilosena keskeytyksestä. " Ahaa. Olen käynyt vain Turussa. Vaimoni veli sanoo siellä." opettaja kerto. " En tainnut esitellä itseäni? Olen Peter Naumann." opettaja myhäili ja nyökkäsin.
Kello soi samassa, onneks, ja koko keskustelu mun ja Nadin välillä unohtu nopeesti. Onnekseni se ei sanonu mitään Tanjalle.
Laitettiin essut päälle ja hiukset kiinni, pestiin kädet ja saatiin ainekset. Mä rupesin sulattamaan suklaata, Nadine teki marsipaanista pyöreitä, litteitä levyjä ja Tanja teki niistä ruusuja.
Mä laittelin yhessä väliissä kakkuun täytteeksi kermavaahtoa ja kuningatarhilloa ja kasasin sen nätisti.
Sitten mä aloin levittämään sulaa suklaata sen päälle. Laittelin sitä varovaisesti, saaden päällispinnan melko tasaiseksi, ja aloin sitten tekemään reunoja. Hankalin kohta oli saada reunojen ja päällispinnan kulma sileäksi. Purin huulta vetäessäni sitä veitsellä mahdollisimman tasaiseksi, ja murahin hiljaa pienen rypyn jäädessä yhdeen kohtaan.
" Ei mitään, peitetään se ruusulla." Nadine sanoi tuoden marsipaaniruusun nenäni eteen. Hymyilin pienesti katsoen miten Nadine laittoi kukan sievästi peittämään ryppyä ja Tanja toi siihen pienemmän ruusun rinnalle.
Laitettiin joukkoon vielä muutama lehti koristeeksi.
Oltiin valmiita aika samaan aikaan muitten kanssa, ja sit opettaja alko tarkastamaan työmme tuloksia.
" Mm.. Hienoa työtä Otto, Günther ja Ursula.." opettaja mumisi tehden merkintöjä vihkoonsa ja saman muille, kunnes tuli meidän luoksemme. " Hmm. Kuka levitti suklaan?" opettaja kysy ja heilautin kättäni pienesti. " Erinomaista työtä Heidi. Samoin ruusujen kanssa Nadine ja Tanja." opettaja hymyili merkitsien vihkoon merkintöjään. Opettaja taputti Nadinea ja Tanjaa olalle, muakin. Mun silmät pyöristy päässä.
Värähin hiljaa inhoten tuntiessani miten opettajan käsi liikku hiljaa mun takamuksella muitten huomaamatta. Se virnisti hiljaa ja katosi pöytänsä taakse.
" Noniin, koulupäivänne on tältä päivältä ohitse. Saatte viedä kakut kotiinne tai syödä ne täällä." opettaja ilmoitti jatkaen omia hommiaan. Käännyin kattomaan Nadinea ja Tanjaa. Ne supis jotain keskenään.
" Heidi, vie sä kakku vaan kotiis."" Täh? Enhän mä voi. Me tehtiin se yhessä."" Ota nyt. Se on tavallaan tervetulijaislahja meiltä. Ja yllätät taatusti sijaisperheesikin." Tanja virnisti. " O-Okei.." hymyilin pienesti ja vilkasin kakkua.
Siinä se jökötti.

Astuin ulos koulusta kakku pahvisessa rasiassa pahvilautasella, pienessä kirkkaassa pussissa. Kävelin porteista ulos kiljasten ku mut vetästiin sivummalle. Joku paino huulensa mun huulille ja katoin hölmönä Billiä.
Se irtautu virnistäen. " Moih." Bill hymyili pienesti. " Moi.." sanoin häkeltyneenä. Billillä oli aurinkolasit silmillään, ja harmikseni en nähny sen silmiä, osin lasien takia, osin auringon paisteen.
Bill veti mun ohutta pipoa alemmas päähän hiljaa ja katoin sitä hymyillen. Se silitti mun poskea pienesti. " Sä oot söpö punasine poskines ja turkoosissa pipossa." Bill virnisti ja naurahin hiljaa. " Ite oot." hymyilin ja Billin katse siirty pussiin mun kädessä. " Mitä tuolla on?"" Yllätys." virnistin ja lähin kävelemään nykyistä kotiani poin Billin kiiruhtaen vierelle.
" Sun kannattaa varoo vähän ku tuut tänne. Tutustuin pariin tyttöön, jotka todella pitää teistä. Toinen erityisesti susta, koska se sattu olemaan se eilinen blondi." mutisin kattoen eteeni.
" Ai.." Bill mumis hiljaa, ottaen sitten mun vapaasta kädestä kiinni. " Mutt sä tiiät ett mä välitän vaan susta." Bill sano puristaen mun kättä. " Jepp.." henkäsin pienesti, katsellen kaukana häämöttävää taloa.

Astuin ovesta sisään ja potkin kengät jaloistani. Kipasin viemään repun yläkertaan ja palasin sitten alas. Heitin takin ja pipon naulakkoon ja vein pussin sisältöineen keittiöön.
Otin sen pois pussista ja Bill tuli uteliaana Tom perävanassaan keittiöön. Ne keräänty toiselle puolen pöytää kattomaan rasiaa. " Tiiätkö sä mitä tuoll on?" Tom kysy Billiltä. Bill vaan pudisteli päätään ja virnistin pienesti.
" Missä Simone ja Gordon on?" kysyin, mutt samass ne tupsahti keittiöön tervehtiän.
" Ömm, totaa.. Mä toin jotain koulusta." mumisin aukasten pahvirasian.
Pari suuta tipahti lattialle. " Wau." Simone mumisi tullen vierelleni kattoen kakkua. " Onko se suklaata?" Simone kysyi kattoen muhun. Nyökkäsin.
" Nyt keitetään kahvit." Gordon äkkäsi valmistellen jo sitä. Naurahin pienesti ja Tom kaivoi kaapista lautaset, lusikat ja kupit.
Kun kahvit oli keittyny nopeesti moccamasterilla, me istuttiin pöydän ääreen, mä Billin vierelle.
" Mä en tiiä minkä makusta se on.." sanoin hiljaa, ku Gordon leikkas palaa ahneena itelleen. Kukaan ei sanonu mitään, leikkas vaan palan itelleen, mä viimesenä. Siemasin kahviani ja katoin sit hiljaa Billiin sen laittaessa ekan palasen kakusta suuhunsa.
Sen ilme näytti järkyttyneeltä.
" Ei kai se noin pahaa oo?" kysyin harmistunut ilme kasvoill. Bill käänty kattoo mua. " Tää on parasta mitä oon koskaan syöny!" Bill mumis ihan hämillään kakun mausta. " Oikeesti?" kysyin ja kaikki alko nyökytellä.
" Ai.. " mutisin yllättyneenä. " Ai?" Simone kysy kurtistaen kulmiaan. " Eiku.. Mä vaan aattelin, ett se ois kauheen makusta." mutisin hierasten niskaani. " Miksi olisi?" Gordon uteli. " Öhh.. Kun tuota.. Mä tein sen koulussa parin muun tytön kanss.." kerroin tietäen jo ett ne sylkis kakun suustaan, mutt ei.
" Herra Jumala, mun tyttöystävä tekee parhaat kakut maailmassa!" Bill hihkas kädet ilmassa.
Maistoin lopulta itekki kakkuu, todeten ett se tosiaan oli hyvää.
" Kerranki voin ilota kunnolla, ett Georg ja Gustav ei oo täällä." Tom virnisti. " Nyt mulle jää enemmän katos." Tom jatko ja virnistin hiljaa.

Kakkukahvien jälkeen jotain 18 aikaan hipsin hiljakseni yläkertaan jättäen muut alas kattomaan telkkaria.
Hyppäsin sängylle laukku mukana ja otin sieltä kirjat esille.
Meidän perverssiope oli ilmottanu pitävänsä jo huomenna heti pistarit ekasta kappaleesta. Huokasin hiljaa, lueskellen kappaleen alkua, jota en ois todellakaan jaksanu just nyt.
Hätkähin oven takaa koputuksen kuullessani. " Sisään vaan." mutisin ottaen tehtäväkirjan ja aukasin oikeen aukeeman siitä. Vilkasin henkilöön, joka tuli huoneeseen ja hymy kiri mun kasvoille.
Bill mönki makaamaan vatsallensa mun viereen.
Kirjoitin hiljaa vastauksia tehtäviin Billi tutkaillessa katseellaan mua. " Miten sä jaksat tehä läksyjä?" Bill kysy hiljaa.
" En jaksaskaan, mutt pakko. En haluu reputtaa pistaria, vaikka en pidäkkään opettajasta.." mutisin kynän sauhuten kirjalla kädessäni. " Mmh. Voin uskoo, mäkin inhosin opettajia. Ku oltiin Tomin kanss 7.lk, opettajat siirti meidät eri luokille. Riehuttiin muka liikaa.. Paskat.." Bill tuhahti selvästi inhoten kouluaikaansa. Virnistin hiljaa. " No, tuskin teidän opettaja on tommonen.. niljake.." mutisin paheksuen ja lätkäsin kirjan kiinni ottaen tekstikirjan taas esille.
" Minkälainen niljake?" Bill kurtisti kulmiaan. Vilkasin poikakaveriini hiljaa. " Semmonen joka kopeloi toisten periä virnistäen vaan lopuks." mutisin. Bill näytti järkyttyneeltä. " Älä vaan sano ett se on Naumann?" Bill sano hiljaa. Nyökyttelin hitaasti.
" Hemmetin perverssi.. Se on aina ollu semmone." Bill mutis huokasten. " Sä tuskin oot joutunu sen kohteeks kuitenkaan.." mumisin pyöritellen kynää käsissäni.
" Aww, voi sua.." Bill mumis hellästi nousten istuu ja veti mut syliinsä. Kiedoin toisen käteni sen kaulalle kattoen siihen hymyillen pienesti. Bill paino suukon mun poskelle hiljaa pitäen toista kättään mun ympärillä ja toista jalkojen päällä.
Silitin hiljaa sen poskea hymyillen lohdullisen olosena ja huokasin hiljaa kääntäen katseeni sit kirjan pariin ja nappasin sen syliini. Katselin tehtävää mietteliäänä.
Bill paino pienen, kevyen suukon mun kaulalle. Hymyilin pienesti kirjoitellen kirjan vastaustani.
Bill jatko suukkojaan suudelmilla, lukuisilla.
Yritin keskittyy tehtävään, mutt se poika totaalisesti harvotti mun keskittymistä. " Bill..." inahin hiljaa, mutt toinen vaan jatko rauhassa mun kaulan suutelemista. " Mun pitäs oikeesti tehä nää huomiseks.." mumisin vetäytyen kauemmas, mitä vähän pystyin. Bill kallisti päätään luoden kasvoilleen sen koiranpentu katseen.
" Mmh.. " mumahin kattoen kirjaan ja raapustelin hiljakseen tekstiä. Vilkasin toiseen, sen kiiluviin, tumman ruskeisiin, kauniisiin ja lumoaviin silmiin, se näytti niin surulliselta kaikesta huolimatta.
" Hemmetti sun kanssa." murahin paiskaten kirjan kiinni ja viskasin sen repun mukana lattialle.
Painoin huuleni sen niin rakkaan ja tärkeän nuoren miehen, kuitenkin niin pikku poikamaisen huulille. Painoin niille hellän lempeän suudelman, useamman toistensa perään.
Kellahin Billin mukana sängylle, kunnes kyljellään makaaminen ja samana aikaan suuteleminen alko ontua, ja Bill ryömi hennosti mun päälle.
Hymyilin hiljaa Billin käsien kietoutuessa mun vyötärölle ja pudotin siinä vaiheessa omani Billin kaulalta sen selkään.
Billin kädet tunnusteli mun vartaloa hiljaa, kuin tutkaillen, menemättä liiallisuuksiin.
Kierähin Billin ylle suudellen sitä pitkään, hartaasti...

Ilta kulu hiljalleen niin, niissä merkeissä, kuitenkaan - meidän vaatteet ei lentäny minnekkään, eikä me menty niin intiimeihin tunnelmiin, ei.
Me vaan kierähdeltiin ja suudeltiin, nautittiin toisistamme ja toistemme läheisyydestä, kunnes, molemmat, nukahtivat kesken suudelmien.

*

* Jeepss. Tässä taas uus osa. Hope u like it, I like it much. Loppuosa jäi vähän tönköksi, ja mietin pistäisinkö pariskunnan pidemmällekkin hommiin vai ens, mutt en kuitenkaan. Liian varhasta niitten suhteessa, ku kummallekkaan se ei kuiteskaan oo maailman tärkein asia, toisinku ehkä Tomille :'D No en usko sen olevan sillekkään tärkeintä.
Noh, kuitenkin, tässä kaveri tulee huomenna koko viikonlopun ajaksi yöksi, joten en oo ihan varma ilmestyykö osaa sunnuntaina. Sunnuntaina kuitenki viimeistään ilmestyy. Lauantaina kaverin kanss tivoliin + yks toine kaveri myös.
Nyt - TE kommentoitte ja kerrotteko jatkanko enää, vai joko haluatte uutta tarinaa kehiin?*