#12. Epäröintiä

-BillPoV-

Puraisin huuleeni ja laskin katseeni syliini.
Katsoin paperia tyrmistyneenä. Annoin sen pudota käsistäni lattialle ja katsoin muutaman sekunnin ajan sitä vielä, kunnes vilkaisin ikkunan suuntaan.

Kristie istui sängylleen ristien jalkansa, ja katsoi minuun pää kallellaan. Hän näytti niin sievältä. Katsoin miten hän nipisti huulensa tiukasti yhteen ja otti paperilehtiönsä käsiinsä, alkaen jotain kirjoittamaan.
Aloin kiireästi etsimään omaa lehtiötäni.

”Anteeksi”

” Ei se mitään – Anteeksi myös ”

Pieni hymy kävi huulillani, mutta en uskaltanut hymyillä vielä. En tiennyt miten kertoisin Kristielle, vai pitäisikö kertoa ollenkaan.
Tom oli kyllä puhunut jotain Kristien mahdollisista tunteista eilen väittäessään että hän ilahtuisi kun kertoisin erosta.
Mutta en silti uskaltanut luottaa vielä niin paljoa itseeni ja niihin kuviteltuihin tunteisiin että kertoisin asiasta. Enkä halunnut kertoa sitä tällä lailla.

” Saat anteeksi”

Nyökäytin päätäni Kristielle ja huokaisin hiljaa. Laskin taas katseeni lehtiön puhtaaseen paperiin, ja naputin kynälläni sen pintaa.
En voisi vain kysyä ”Voisitko tulla kylään?” tai ”Voinko tulla käymään?”. Asia ei ollut niin yksinkertainen.
Mistä edes tiesin pitikö Kristie minusta oikeasti? Jos nyt menisin paljastamaan hänelle rakastavani häntä, saattaisin pilata kaiken. Jopa ystävyytemme.
Kristiellä on Gustav.. Niin.. Eikös hän seurustele Gustavin kanssa?
En minä voi kertoa hänelle tunteistani. En halua tulla hänen ja Gustavin väliin.

” Bill, saanko tulla?”
Tomin ääni kuului oven takaa.

Kohotin katseeni paperista ja vilkaisin ovelle taakseni.

” Joo, tule vain.”
vastasin ja vein katseeni ikkunasta ulos. Kristien kasvoille ilmestyi yllättynyt ilme kun Tom asteli huoneeseen. Vilkaisin veljeeni, hän katsoi minuun ja katsahti sitten Kristieeseen ikkunasta, heilauttaen tytölle kättään.
Tom istui vierelleni Kristien vilkuttaessa takaisin.

” Oletteko jutelleet kauan?”
Tom kysyi varovaisesti, katse lehtiössä ja lattialla olevissa papereissa. Veljeni suu loksahti hivenen raolleen ja hän kumartui lattialle, nostamaan erään paperin ylös.
Nielaisin hiljaa ja huokaisin, pörhötin toisella kädelläni hiuksiani.
” Bill...?”
Tom kysyi ja loi minuun kysyvän katseen. ” Ehh... Se vain..”
” Oletko sinä näyttänyt tämän Kristielle?”
” En..”
” No miksi et?”
Tom ähkäisi turhautuneena ja mutristi suutaan.
Vilkaisin ikkunasta ulos ja Kristie sai juuri kirjoituksensa valmiiksi.

”Mistä puhutte?”

” En halua kertoa sitä tällä lailla. ”
mutisin Tomille, samalla kun kirjoitin paperiin:

”Sinusta”

Kristie näytti hetken aikaa järkyttyneeltä. Pieni hellä hymy käväisi huulillani ja katsahdin samantien Tomiin, joka tönäisi minua olkapäästä.
” Pyydä hänet tänne. ”
Tom käski ja rypistin otsaani.
” Luuletko että minun pitäisi?”
kysyin.
” Bill, sinun pitää kertoa K: lle! En voi katsoa vierestä miten te olette erillään, kun kumpikin rakastaa toista!”
Tom huokaisi ja lysähti taakseni makaamaan selälleen. Sydämeni jätti lyönnin välistä ja poskiani alkoi kuumottaa.
” R.. Rakastaako hän minua?”
kysyin, katsahtaen kulmieni alta ikkunaan.

”Mitä minusta?! - Kerro!”

Puraisin huuleeni ja katsahdin Tomiin. Hän katsoi minuun v akava ilme kasvoillaan.
” Veli kulta, kysyppä sitä häneltä itseltään.”
Tom vastasi, virnistäen leveästi. Hän katsoi hetken suoraan silmiini se virne kasvoillaan.
- Kyllä, oi kyllä. Teistä tulee vielä mahtava pari. -

”Tulisitko tänne?”

Loin Kristieeseen anovan katseen, hänen olisi pakko tulla tänne, pakko. Halusin kiihkeästi tietää mitä hän ajatteli minusta, rakastiko hän minua niinkuin Tom antoi ymmärtää.

”En oikein tiedä...”
Kristie puri huuleensa epävarmana.

”Minä tulen sinne?”

”Ei – minä tulen”

Huulilleni kohosi hymy ja katsahdin Tomiin – mutta hän ei ollut enää siinä missä äsken. Katsahdin ympärilleni huoneessa, mutta Tom oli kadonnut.
Hymähdin pienesti ja katsahdin lattialle.
Poimin paperin viereltäni, taitoin sen neljään osaan ja vein pöydälleni. Tätä en voisi Kristielle näyttää, tai siis, voisin, mutta en halunnut, en vielä.

Vilkaisin vielä tytön huoneeseen, hän oli jo lähtenyt.

Riensin nopeasti alakertaan ja vilkaisin matkalla jopa peiliinkin, varmistaakseni, miltä näytin. Ja voin sanoa, näytin hermostuneelta.

Eikä siinä pitkään kestänytkään, kun ovikellomme soi.

” Minä avaan!”
huudahdin nopeasti olohuoneeseen ennenkuin Simone kerkiäisi tulla.
Pysähdyin oven eteen ja vedin syvään henkeä, sitten aukaisin sen.

Kristie katsoi minuun huultaan purren, niin söpönä että sydämeni heitti volttia.

” Hei...”
tyttö mumisi hiljaa astuessaan peremmälle ja heittäessään kengät pois jaloistaan.
Laitoin oven kiinni ja katsahdin portaikkoon, Tomin astellessa alas.
Mulkaisin häntä vähän paheksuvasti.

” Moro K!”
Tom väläytti leveän hymyn ja katosi onnekseni samantien olohuoneeseen äitimme seuraksi. Scotty tepasteli eteiseen ja nuuhki Kristien jalkaa.
Hymyilin pienesti.

” Mennään huoneeseeni.”
sanoin, nostaen oikean käteni varovasti tytön alaselälle ja työnsin häntä kevyesti eteenpäin.
Tyttö näytti jokseenkin hämmentyvän siitä, mutta nyökäytti päätään ja soi minulle hennon hymyn lähtiessään portaille.
Scotty seurasi aivan perässämme.

Puraisin huuleeni kavutessani portaita ylös.
Nyt se oli menoa. Minun oli pakko kertoa, pakko saada tietää. Halusin niin kovasti vetää Kristien syliini, rutistaa häntä tiukasti ja kuiskata hänen korvaansa rakastavani häntä.
Mutta saisinko koskaan sitä tilaisuutta?

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Nonnih, osa 12. (: Tällaista jatkoa tällä kertaa, nyt kun syysloma tulee niin toivon kerkiäväni paremmin kirjoittamaan ja julkaisemaankin aikaisemmin seuraavan osan!

SY, Jebbe.

Ps. Kuten huomaatte varmastikin, vaihdoin taas blogipohjaa. Vanha ei jotenkin enää toiminut, pohjan kuvat eivät näkyneet joten uusi piti laitella. Kivan syksyinen, eikös? (: