New Life for...?

Seisoin konen laskeuduttuu rakennuksess, ja etin äitii katseellani. Sen piti tulla hakee mut, niin me sovittiin.
Sit mä näin äitin, ja kävelin sen luo. Laskin mun käde sen olkapäälle. Äiti käänty mua päin, ja sen suu loksahti auki. " Mary-Kate! Oletpa muuttunut." äiti hihkas ja halas mua. " Joo.. Vuodess tapahtuu paljon.." sanoin hymyillen pienesti.
Olinhan mä muuttunu. Mä näytin vanhemmalta, en niin pennulta enää, tai no, nii. Mä olin kasvanu pidemmäks, ja saanu muotoi enemmän.
" Ihana nähä sua." sanoin. " Sinua myös." äiti sano, ja otti mun laukun. " Lähdetääs. Kotona on yllätys." äiti sano, ja kohotin hieman mun kulmaa. Mitähän siell ois?
Laitettiin mun laukku takakonttiin ja istuin etupenkille. Äiti lähti ajaa kotiin. Tajusin, ett kuinka ikävä mull olikaan veljee ja äitii. Ja näit maisemii. En varmaan osais enää ite kulkee tääll yksinään.
Äiti ajo kadull, meidän kodin pihaan. Henkäsin syvään, ja katoin meidän taloo. Nousin kyydist, ja otettiin laukku takapenkilt.
Kävelin meidän kodin ovelle, ja aukasin oven. Kuulin haukahduksen, ja ilostuin. " Kanon!" huudahin ku se juoksi eteiseen haukahdellen, ja heilutellen häntää. " Voi kun sä oot kasvanu." totesin sille ja rapsutin sen piloille. Kanon oli mua vähän yli polvien korkeudelle, ennen se oli vaan vähän yli nilkkojen.
Jätin mun kengät ja takin eteiseen ja kävelin peremmälle. Kävelin olkkariin, ja mun suu loksahti auki. Olkkariss istu joku mulle tuntematon nainen, ja Chris - vauva sylissä.
" Chris." mumisin, ja Chris nosti katseensa muhun. Hymy nous sen kasvoille, ja se anto vauvan sille naiselle. " Mukava nähä sua sisko." Chris sano, ja halasin sitä. " Sua myös." totesin ja irtauduin. " Moi, oon Katariina." " Moi, Mary-Kate." sanoin hymyillen ja kättelin naista nopeesti. " Voisko joku selittää mulle vähän?" kysyin ja nyökkäsin vauvaa kohti. " Katariina on mun avovaimo, ja tää tyttövauva, on meidän." Chris kerto, ja yllätyin. " Katos katos, sä piditkin lupaukses." sanoin virnistäen.
" No, entä sä? Ootko ollu onnellinen?" Chris kysy. Mä jäin hiljaseks.. Menin istuu sohvalle, ja olin vaan hiljaa.. " Vai...? Onko jotain sattunut?" Chris kysy istuen toiselle sohvalle Katariinan kanss. Äiti istu mun vierelle.." Kerro meille.." äiti pyys..
Vilkasin niit.. " Mä... Me... Tom ja mä... Me riideltiin pahasti lentokentäll Saksass...." sanoin hiljaa, mutt kun ajattelin asiaa, viha täytti mut taas. Mua ärsytti, ku Tom ei voinu luottaa muhun! Samass mun puhelin rupes soimaan. Kaivoin sen mun taskusta, ja aukasin läpän siit. ' Tom....' ajattelin hiljaa, ku näin ett Tom soitti. Katoin hetken. " Etkö aijo vastata?" Chris kysy. Katsahin sitä. " En." vastasin, ja sulin puhelun ja taitoin puhelimen takas taskuun.
" Kuka soitti?" äiti kysy.." " Tom." vastasin sille... " Kultaseni.. Mitä jos kerrot nyt kaiken alusta lähtien..." äiti ehdotti, ja vilkasin kaikkii. Huokasin raskaasti.
Aloin kertoo niille, miten hyvin meill Tomin kanss menee. Kerroin niitten asunnost Berliiniss, maisemist siell, sit siit ekast keikast miss olin mukana, ja siitä ku Tom halus esitellä mut niitten faneille. Kerroin niille sit siitä, ku sain tietää jo viell Suomess ollessa, ett Bill rakastaa mua myös.. Ja kuinka mun piti sit valita toinen. Chris tieskin kaiken jo mun, Billin ja Tomin kolmidraamast, mutt äiti ei ollu saanu tietää, ku vasta nyt.
" Ja sit tänä aamuna... Bill kerto mulle ett se ei oo viell päässy musta yli, ja sit se suuteli mua. Ja tietysti Tom sattu paikalle, ja sre oli lähellä lyödä...." " Mitä?! Meinasko Tom lyödä sinua?" äiti kiljas väliin. "Ei minua, vaan Billiä. Mutt mä estin sen. Mä sanoin Billille ett mull ei oo tunteit sitä kohtaan, ett haluun olla Tomin kanss, ja sit Bill sano, ett se ei pääse musta yli, jos en häivy molempien elämäst." mutisin hiljasen.. " Ja sit lentokentäll... Me riideltiin meist ja Billist. Mä en käsitä, miks Tom ei voi luottaa muhun ja uskoo, ett mä haluun vaan sen!" kivahin lopuks, ja vauva rupes itkee.. " Anteeks..:" sanoin hiljaa, ja Katariina häipy toiseen huoneeseen rauhottaa sitä. " Ja kun mä meen takas sinne, mä toivon ett Tom on rauhottunu, ja ett me saadaan tää asia puhuttuu. Siis JOS mä palaan." murahin.
" Voi kulta, miksi ette voineet sopia? Olet aina ollut yhtä jääräpäinen." äiti sano. " Mä en aijo puhuu Tomille, koska en haluu." mutisin, ja nousin ylös. Hain mun laukun, ja raahasin sen yläkertaan mun huoneeseen.
Huone oli samanlainen, millaseks olin sen jättäny sillon vuos sitten. Äiti toi mulle pian pienemmän kassin huoneeseen, johon mä pakkasin joitain tavaroit laukust riparii varten.

Ku olin rauhottunu, me juotiin keittiöss teetä, ja vauva nukku olkkariss. " Haluisitko kuulla jotain piristävää?" Katariina kysy multa. Kohotin mun toista kulmaa. " Mitä tarkotat?" kysyin. Vilkasin Chrisii, ja katoin sitä sit. " Kerro." sanoin. " Me ollaan ajateltu antaa lapselle nimeks Kate, sun kauttas." Chris kerto hymyillen, ja mun suu loksahti auki. " Siis haluutteko te antaa teidän lapselle mun nimen?" kysyin yllättyneen. " Kyllä, jos se vaan sulle sopii." Katariina sano. " Totta kai! Vähä hienoo, mä oon täti!" hihkasin ilosena, ja ne naurahti mulle. " Antakaa nimeks ihan mikä vaan, mä hemmottelen teidän lapsen viel piloille. Se saa maailman parhaan tädin ikinä musta!" sanoin hymyillen ylpeen. " Ehkä jätät kuitenkin hemmottelun meidän huoleksemme enemmän." Chris sano, ja hymähin. " Älä luulekkaan. Aijon olla täst viel ylpee." sanoin hymyillen ja join mun teen loppuun. " Oli kiva tutustuu Katariina." sanoin hymyillen ja lähin sit yläkertaan.
Menin nukkuu, sill huomenn mun pitäs olla jo 10 aikaan leiripaikall.

Seuraavana aamulla, mä olin jo matkall paikalle. Ku äiti ajo pihaan, mä nousin kyydist ja otin mun laukun sielt. Kattelin ympärilleni, tääll paikall oli tullu pentuna vietettyy monii leirei.
Rami, meidän nuoriso-ohjaaja, tuli mua vastaan. " Hei, mahdat olla Mary-Kate?" " Joo, miehän se." vastasin hymyillen. " Oletpa muuttunut. Muistan ku vielä pikku lapsena täällä juoksentelit." Naurahin pienesti. " Moikka äiti, nähään sit." sanoin ja halasin äitii ennenku se lähti. " Mennään etsimään sinulle huone." Rami sano, ja nyökkäsin sille. Olis mielenkiintosta nähä, keitten seuraan pääsisin, jos pääsisin.
Rami ohjas mut sisälle,ja tyttöjen puolelle rakennusta. " Anne, Katri, tässä on teille uusi huonetoveri, Mary-Kate." Rami sano, ja katoin hymyillen tyttöi, ku niitten suut loksahti auki. " Ei voi olla totta? Mary-Kate Elson?!" Anne hihkas. " Sä oot muuttunu ihan sikana! Katri tokas, ja nyökkäsin. " Kiva nähä." sanoin hymyillen, ja ne halas mua.
Me rupateltiin kaikkee, ja kysyin vieläkö meidän luokanvalvoja on yhtä pervo, tai, mun entinen luokanvalvoja. Nähtävästi, sillä se oli kerran muka 'vahingossa' hipaissut Annen takamusta, ja katellut Katrin rintoja.
Mä lähin kävelee ulos, ja pysähyin rannalle. Kattelin järvelle hiljasena.
Kuulin sit vislauksen mun takaa. " Mites noin kaunis typy yksin täällä on?" joku poika sano, ja käännyin ympäri kattoo sitä nopeesti. " Kaskas, Thomas ja Edward." totesin ja ne näytti kummastuneilt. " Mistäs sä meidän nimet jo tiiät?" ne kysy  ja virnistin. " Sanookohan Mary-Kate Elson mitään?" kysyin ja kallistin mun päätä. Edwardin silmät laajeni, ja Thomaksen suu loksahti auki. " Ootko sä Mary-Kate?" Thomas änkytti. " Eikö siltä näytä?" kysyin. " No ei. Sä oot ihan helvetin hyvännäköne!" Ed tokas, ja naurahin. " Enkö sit aikasemmin ollu?"" Olit, mutt siis.. Nyt on parempi viell." Thomas sano. Virnistin. " Ja te ootte näkjään vielkin kavereit." sanoin. " Joo, lukioon mentiin. Entäs sä? Viel Tomin kanss?" Thomas kysy. " Mm.. Joo... Tosin nyt ei vois koko jätkä yhtään kiinnostaakkaan.. " " Kui ni?" " Riideltiin lentokentäll ennenku tulin Suomeen.. Tom ei osaa ptäkääkään luottaa muhun." mutisin. " Mut ei puhuta siitä. - Sanokaa miten te täällä ootte?" kysyin. " Haloo hei? Me ollaan tän rippileirin kaks komeinta isosta." Ed sano virnistäen. " Jaahas, vai niin." sanoin, ja katsahin ympärilleni. Mun katse kiinnitty tyttöön, joka istu yksin kivell rannall. " Kuka tuo on?" kysyin pojilt. " Täh? Etkö tunnista?" ne kysy hämmentynein. Pudistin mun päätä. " Tatjana." Thomas sano, ja järkytyin. " Mites se yksin on?" kysyin, yleensähän sill oli vöhintään 5 kaverii mukanaan. " Se mentti kaikki frendinsä. Ne sai tietää ett Tatjana puhu niist paskaa selän takan koko ajan ja lemppasivat sen. Se on ollu puol vuotta yksin." Ed kerto, ja nyökkäsin. Lähin kävelee sen luo, ja pojat katto tyhmin taaempana.
" Moi." sanoin, ja istuin kivelle sen viereen. tatjana katto mua ihmeissään. " Kuka sä oot?" se kysy, sen meikit oli levinny, ku se oli nähtävästi itkeny. " Et tunnista? Mä oon Mary-Kate." sanoin. " Täh? Et voi olla. Mitä sä tääll teet?" Tatjana kysy ihmeissään. " Tulin käymään riparin. " sanoin vaan. " Mutt miten menee?" kysyin. " Paskasti. Kaverit on lempannu ja... mutsi kuoli puol vuotta sitten autoonnettomuudess... Sami jätti...." Tatjana mumis itkusena.. " Sami?" " Mun ex..." Tatjana kerto ja nyökkäsin. " Otan osaa... Mä tiedän miltä tuntuu menettää joku tärkee henkilö... " sanoin ja muistelin Melanieta... Mulla oli sitä nytki hirvee ikävä, mutt tiesin sen olevan paremmas paikass, ja se anto lohtuu mulle. " Kyll sä pärjäät. Elämä jatkuu, ja muuttuu paremmaks.." sanoin ja silitin lohduttavasti Tatjanan selkää.. " Mutt... Ei mull oo ketään.. Ei edes kämppistä tääll.." Tatjana sano purskahtaen itkuun... " Mä voin tulla sun kämppikseks.. Jos haluut.." ehdotin, sill uskoin Tatjanan muuttuneen. Se ei ollu enää ilkee, niinku joskus sillon.
" Oikeesti?" Tatjana kysy ja katto mua. "Oikeesti." vastasin ja halasin sitä, ku se halas mua. " Kiitti." Tatjana kuiskas, ja nyökkäsin.
Me mentiin Tatjanan kaa sisälle, ja kerroin vaihtavani nukkumapaikkaani Tatjanan huoneeseen. Uskokaa tai äölkää, meist tuli bestiksii sill leirill.
Jokanen leiripäivä oli yhtä huippu, me luettiin raamattuu, tehtiin erilaisii tehtävii, harjoteltiin naimisiinmenoo, joss mä sain morsiamen roolin, ku Thomas oli sulhanen, arvatkaa repesinkö siell? Tatjana oli mun kaaso, ja yks poika, Petri, oli bestman. Anne oli pappina, ja loput oli sit vierait.

Kun juhlapäivä tuli, me seisottiin kirkonpihall, valkeiss kaavuiss, konfirmaatioasuiss, vai mitkä ne lie sit olikaan. Mä olin parijonon ensimmäisenä, sillä mä kantaisin suurta ristii. Sit tuli aika, ja mä lähin liikkeelle ristin kanss.
Kulin portaat ylös kirkkoon, ja astelin väen ohi käytävää pitkin.
Laskin ristin alttarilla paikalleen, ja polvistuttiin alttarille. Pappi jako meille ehtoollisleivän, ja lasin viiniä. Nieltiin ne yksitellen, ja kummit kävivät luonamme siuaamassa meidät tai jotain vastaavaa.
Sen jälkeen, me hyvästeltiin toisemme kirkon pihalla. Halasin jokaista ystävääni hyvästeiksi, sillä emme varmaankaan näkisi enää pitkään aikaan. Halasin Tatjanaa pitkään, ja lupasimme kirjotella ja soitella toisillemme.
Lähdimme äidin kyydillä kirkosta, ja mun vieraat lähti perästä. Kotona mulla oli yllä äidin ostama sininen mekko, joka sopi mulle aika hyvin, mun mielest.
Vieraat anto mulle kukkia ja jotain pieniä lahoja, ja otin niit vastaa kiitellen. Äiti halus sit ottaa kuvia, ja me mentiin niit varten ulos.
Mull oli käsiss valkone ruusu, ja hymyilin kameralle. Äiti otti kuvia musta yksin, myös Chrisin, Katariinan ja vauvan kanssa, kummien kanss. " Haluaisitko pidellä Katea?" Katariina kysy ja hämmennyin. " En tiedä oikein.. En varmaan osaa..." " Ei se mitään, neuvon sua." Katariina sano, ja anto vauvan mun syliin. Pitelin vauvaa mun syliss, ja Katariina asetteli mun kädet oikein.
Äiti otti musta kuvan vauvan kanssa, ja hymyilin. " Sulonen. Ihan Chrisin näköne." sanoin leikilläni virnistäen. " Eei, mun mielest Kate näyttää sulta." Chris sano hymyillen. " Multa?" kysyin ihmeissäni. " Aivan." Katariina vahvisti ja hymyilin. " Pitäs kai ottaa kohteliaisuutena tuo." sanoin naurahtaen. Äiti räpsi kuvia, ja annoin vauvan takas isällensä.
Ilta kulu syömäll, ja lopult mä olin istumass yksin naapurin laiturill, Tokio Hotelin poikien laiturill. Kattelin järvelle hiljaa. Mun nuttura oli purkautunu, hiussuortuvii roikku vapain mun niskass. Mull oli ikävä Tomii.... Mä en halunnu olla riidoiss enää... Tom oli yrittäny soittaa monesti riparin aikana, mutt mä olin aina vaan sulkenu sen, en ollu vastannu kertaakaan. Lopult Tom oli jättäny soittamatta, nyt parin päivän aikana, se ei ollu soittanu...
" Soita sille.." kuulin Chrisin sanovan äkisti mun takaa, ja käänsin mun pään sitä kohti. Katoin sitä, ja sit sen käteen. Chris ojenti mulle mun puhelinta. Katoin sitä hiljaa. Käänsin mun katseen järvelle ja tiukensin mun käsien otetta koukistettujen polvieni ympärill penkill.
Laskin mun katseen alas, ja katoin sit Chrisii taas. Olin hetken näkeväni Chrisin Tomina. Ojensin mun käden, ja otin puhelimen käteeni.
Katoin sitä hiljaa, ja Chris lähti. Katoin sen perään. Siirsin mun katseen asuntoon.
Muistoi palas mun mieleen.. Pystyin näkee itteni niitten pihall, ku ekan kerran tapasin ne. Veri tippu mun käsivarrest, ja Bill huomas sen. Ne raahas mut sisälle, ja sitovat haavan. Mä olin siell yön yli. Kyyneleet nous mun silmiin. " Tom.." kuiskasin hiljaa, ja katoin mun puhelinta. Otin Tomin numeron esiin...... Painoin luurin kuvaa, ja nostin puhelimen mun korvalle... Puhelin hälytti... Pitkään.. Lopult siell vastattiin.. " Tom..." sanoin puhelimeen ääni värähtäen.. " Mary-Kate......" kuulin Tomin sanovan.. " Mulla on ikävä sua..." sanoin hiljaa.
" Mullakin sua.... Miks sä et oo vastannu mun soittoihin?" Tom kysy multa. " Mä.. Mä olin vihanen... Anna mulle anteeks.. Mä oon pahoillani.." sanoin hiljaa, ja kyyneleet valu mun kasvoill. Nyyhkäsin hiljaa, ja värähtelin. " Mary-Kate.... Itketkö sä...?" Tom kysy pitkän hiljaisuuden jälkeen... En tiiä mitä ois pitäny vastata.. " Mä... Mä tuun kotiin pian.. Puhutaanko sit tästä...?" kysyin varovasti.. " Okei... Meidän pitääkin saada meidän välit kuntoon.. Mä oon myös...pahoillani.." Tom sano.. " Ei.. Ei sun tarvii mitään anteeks pyytää..." sanoin.. " Tarviihan.. Mä huusin sulle... Mä en haluu ett sä lähet meidän.. tai siis... mun elämäst pois kokonaan.. Mä rakastan sua tosissani, en mä voi elää ilman sua.." " Tomm..... Mä rakastan sua myös.. Mä en haluu ett me erotaan tän jutun takii..." sanoin.. " En mäkään......" Tom sano, ja kumpikaan ei puhunu hetkeen mitään.. " Miten teidänkeikat on menny?" kysyin sit hiljaa. " Hyvin mun mielest.. Mä vaan tarviin sua tänne... Mä haluun olla taas sun lähelläs..." Tom sano, ja nielasin.. " Tom, mäkin haluun takas sun viereess.... Tuntuu kuin mun sänky tääll ois tyhjä ilman sua... Enkä mä sää kunnoll untakaan enää ilman, ett sä nukkusit mun vieress... Mä haluun kuuluu sun elämääss Tom.. Mä en haluu lähtee pois.. En sen takii, ett Bill ei pääse musta yli.." sanoin puhelimeen. " Mä tiiän tunteen.. Täällkin on niin kylmä nukkuu, ku sä et oo vieress lämmittämäss.. Ja mä haluun sut mun elämään. Mä en päästä sua pois enää.. En vaikk Bill ei pääsiskään susta yli.. Ostetaan vaikka oma asunto, ja asutaan siell kahestaan." se sano mulle. " Katotaan sitä sit, ku ollaan juteltu ensin tää asia." sanoin. " Käy mulle... Mitä sulle muuten kuuluu?" Tom kysy.. " Ihan hyvää.. Kai... Riparill oli hauskaa ja vieraitkin oli paljon tääll... Ja arvaa mitä...." " No?" " Musta on tullu täti. Chris on saanu tyttölapsen avovaimonsa Katariinan kanss. Ja ne haluu antaa sille tytölle nimeks Kate, mun kautta." kerroin. " Heii, sehän on hieno asia.. Onnee.." Tom sano.. " Kiitti... " sanoin..
Me juteltiin Tomin kanssa yli pari tuntii puhelimess, kunnes lopult me lähettiin molemmat nukkuu.

Mä sain nukuttuu nopeemmin sinä yönä.. Seuraavana päivänä mä varasin itelleni lentolipun Berliiniin, mutt lähtö olis vasta parin päivän päästä.
Ne pari päivää, mä vietin leikkimäll mun veljentytön kanss. Se jokelteli tosi söpösti ja imeskeli pikkusii sormiinsa. Sit se keksi semmosen huvin, ett paukuttelee kantapäitään meidän talon lattiaan. Sen mielest se oli hauskaa. Naurahin sille, ja mull oli ihanaa aikaa.
" Heii... Puhuitko sä muuten sillon Tomin kanss?" Chris kysy multa, ku katto meit. " Joo... Mä soitin sille... Me puhuttiin aika pitkään.. Me sovittiin, ett me puhutaan ku tuun sinne. Jos ei muu auta, nii me etitään asunto meille kahelle ja asutaan siell kahestaan, ku Bill on... No... Se on vielkin rakastunu muhun.." sanoin, ja annoin Katen puristella mun sormia.

Sit ku tuli parin päivän pääst päivä, jolloin mä palaisin Saksaan. Lento oli iltapäiväll vasta.
Olin pakannu kaiken mun laukkuun, ja ootin kentäll mun lentoo. Sit menin tullien läpi, eikä se piipannu.
Pääsin pian koneeseen, ja sen ajan nukuin, kunnes pääsisin perille.
Lento tuntu menevän nopeesti, ja pian olin Berliiniss. Tom ei tienny, ett mä tulin jo tänään takas. Äiti soitti mulle äkisti. Se kerto, ett mun serkku, Ashley on Saksass. Laitoin laukkuni taksiin jonka olin tilannu itelleni ja ilmotin osoitteen. Kuski lähti ajamaan paikalle, ja kattelin maisemii hiljaa. Mä en tienny, olisko ne ees koton. Ne saatto hyvin olla kiertueell esim. Ranskass.. Voi paska, jos olisivatkin..
Kuljettaja ajo pian niitten kämpälle, ja maksoin sille. Otin mun laukun ja kävelin ovelle. Laskin laukun maahan, ja soitin ovikelloo. Toivoin todella, ett ne olis koton. Jos ei olis, saisin yksin asustaa tääll, ties miten pitkään.. Olishan mull avain sinne, mutt en jaksanu kaivaa sitä laukust esiin.
Kuulin askelii sisält, ja vihdoin ovi aukes. Näin Georgin kasvot, ja se näytti yllättyneelt. " Heii... Sä tulit takas.." Georgin ekat sanat oli. " Joo, en mä aijo jättää teitä kokonaan.. Kai.." sanoin ja halasin Georgii.. " Mukava nähä sua kuitenkin.."  Georg sano, ja nyökkäsin. " Sua myös.." sanoin ja Georg otti mun laukun sisälle taloon. " Onko Tom ylhäällä?" kysyin, mutt Georg pudisti päätään. " Se on kävelemäss.. Bill ja Gustav tosin on tääll myös.." Georg sano.. " Ehkä tapaan heidät myöhemmin.. Tiiät varmaan miks haluun nähä Billin vast Tomin jälkeen puhuttuuni.." sanoin, ja Georg nyökkäs.. " Mä lähen ettii Tomii..." " Ootko varma? Berliini on iso paikka.. " " Kyll mä pärjään.. Oon käyny tääll monesti." sanoin, ja lähin samantien.
Halusin nähä Tomin heti, mull oli ollu sitä niin ikävä. Pöyhäsin mun kiharrettui hiuksii.
Mulla oli v.ruskeet matala korkoset saappaat jalass, mustat pillit, valkee t-paita ja v.ruskee nahkatakki. Olin ostanu ne Suomest, ja muuttanu hieman mun pukeutumist. Ei enää huppareit, lenkkareit tai jotain semmost.. Etin Tomii kaduilt, miss olisin luullu sen olevan, mutt ei se ollu siell. Lähin ettii sitä kaupungilta.
Kävelin kaduill, ja näin joitakin fanei kaduill, jotka kanto yllään Tokio Hotel huppareit. Tunnistin niist muutaman sielt keikalt, ja ne supatteli jotain nähessään mut. En välittäny, vaan jatkoi Tomin etsimist.
Lähin puistoon, kun mun toivo oli alkanu hiipuu. Tomhan saattas olla jo kotona. Mutt oishan se sillon saanu jo tietää ett mä oon tääll, ja soittanu mulle. En jaksanu soittaa sille ite.
Kävelin puistoss ja aurinko oli laskeutumass jo alas.. Palaisin koht kotiin, jos en löytäs Tomii nyt..
Sit mun katse osu siihen. Mä näin Tomin.. Siell se oli. Se istu penkill, suihkulähteen juurell. Pien, kaipaava hymy nous mun huulille, mutt hävis nopeesti. Lähin kävelee Tomii kohti, ja pysähyin sen kohdille penkille. Se katteli maata, ja kallistin mun päätä pienesti. Mun varjo laskeutu Tomin ylle, ja sillo se nosti katseensa ylös. Sen katse kohtas mun katseen, ja Tom näytti selvästi yllättyvän, kun se raotti huuliaan pienesti. Tom nous ylös, ja nostin mun katsetta ylöspäin, kun Tom oli pitempi mua hieman.
Tom seiso siin hiljaa ja katto mua, kunnes se veti mut halaukseensa nopeesti. Halasin sitä tiukasti, ja suljin mun silmät.
" Mä kaipasin sua niin paljon... Onneks oot täällä.." Tom kuiskas, ja irtauduin ja katoin sitä. " Onneks." vastasin ja painoin mun huulet sen huulille. Suutelin Tomii hellästi, kaipaavasti. Mä en halunnu muuta ku olla sen lähell. Tom vastas mun suudelmaan tuntuen niin onnelliselt. Kiedoin mun kädet sen kaulalle ja suutelin sitä pitkään.
Hetken kuluttuu me irtauduttiin, ja lähettiin kävelee kotii päin. Tomin käsi oli mun lanteill, ja mä pidin mun kättä sen ympärill. " Meidän pitää puhuu..." sanoin, ku kumpikin oli hiljaa.. Tom nyökkäs, tietäen sen.
käveltiin hiljasina kadull, kotiin. Mentiin ovest sisään, ja jätin kengät ja takin pois.
Me mentiin keittiöön, kun siell ei ollu ketään. Keitettiin teetä ja juotiin sitä. Istuttiin vastakkain, hiljasina.
" Tom...luotatko sä muhun?" kysyin hiljaa, yrittäen jotenkin avata keskustelua. " Tietysti... " Tom vastas hiljaa kattoen mua. Nyökkäsin.
" Älä keskeytä mua nyt, ku kerron sulle jotain." sanoin, ja Tom nyökkäs. " Sillon, aamulla. Sä nukuit viell joten mä tulin keittiöön alas.
Georg ja Gustav lähti just sillon kauppaan, joten mä jäin kahestaan tänne Billin kanss. Me ei puhuttu mitään. Mä join teetä ja Bill teki jotain omiaan. Sit mä tulin tohon tiskille ja pesin mun mukin. Sit.. Bill sano ett se ei oo päässy musta viell yli." sanoin ja näin siin vaihess, ett Tom meinas sanoo jotain. " Älä sano mitään viell, kuuntele. Mä sanoin luulleeni ett se ois jo päässy yli, ja sit se suuteli mua. Sun täytyy ymmärtää, ett mä en ollu se, joka suuteli eka. En kiellä ettenkö ois vastannu siihen, mutt sä näit itekki ett työnsin Billin pois. Ihan sen takii, ett mä tiesin sen olevan väärin sua kohtaan. Mä ymmärrän kyll Billiä. Ei oo helppo unohtaa noin vaan jotain henkilöö, varsinkaan jos se on koko ajan lähettyvill." sanoin. " Ja mä kyll kerroin Billille, ett mulla ei oo tunteita sitä kohtaan, ett mä rakastan sua ja haluun olla vaan sun kanssas." sanoin Tomille, ja se katto mua hiljaa, enkä jatkanu enää. " Mutt.. Miks sä sit edes ylipäätään vastasin siihen suudelmaan?" Tom kysy multa.. " Mä... En tiiä itekkään.. Mä hämmennyin sillon..." sanoin kohauttaen mun olkapäitä, ja katoin mun teetä. Siemasin sitä ja katoin sit taas Tomii. " Miks... Miten sä niin äkisti suutuit siell lentokentäll? Tai siis.. Tyhmä kysymys mutt siis.." " Mua rupes ärsyttää se tilanne... Mä ajattelin ettet sä luota muhun tippaakaan, ett sä et luottas muhun sen vertaa, etten muka osais pysyy eross Billist." sanoin Tomille, ja otin sen toisest kädest kiinni, ja katoin sitä silmiin. " Mä luotan suhun kyllä, usko pois.." " Ja usko säkin se, ett mä haluun vaan sut. Jos mä en enää haluis olla sun kanssa, enköhän mä sillon ois jääny Suomeen." sanoin. " Mä palasin sun takii, ja sen takii ett meidän pitää saada tää selvitettyy." Tom nyökkäs mulle. " Uskon mä kyllä sua." Tom sano, ja huokasin helpotuksest. " Ja sitten.. Mä nään huomenna mun serkun lähellä olevass kahvilass, ja se on mun tietojen mukaan sinkku. Siks, mä ajattelin, ett yritettäs saada Ashley ja Bill rakastumaan toisiinsa." sanoin. " Ömm... Ai... Mä vaan ett... Bill on semmone, joka rakastuu ensisilmäyksell.. " " Etkö sä sit oo?" " En.. Tai siis.. Sun kohall olin.. Mutt en aikasemmin oo.. Ollu ees rakastunu.. Mutt siis.. Voi olla aika hankalaa, ku se kerran on vielä suhun rakastunu..." Tom sano.. " Niin... Mutt kannattaa yrittää edes.." sanoin, ja Tom nyökkäs. " Tehään sit niin." se mumis, ja juotiin teet loppuun.

Lähettiin Tomin kanss ylös, ja sovittiin suunnitelma huomiseks.
Käperryin Tomin viereen nukkumaan, ja siin oli ihana olla taas. " Nyt on parempi nukkuu ku sä oot siin.. Ei oo kylmä enää.. Tai niin tyhjää.." Tom kuiskas mulle. " Jep... Mä oon ihan samaa mieltä." kuiskasin takas, kun Tom piti käsiään mun ympärill, ja piti mut lähellä itteensä, rintaansa vasten.
Mä en tienny, oliko Georg kertonu Gustaville ja Billille, ett mä olin tullu takas, mutt ei sillä niin väliä, eniten väliä oli nyt sillä, ett mä ja Tom oltiin entistä paremmin yhess.

Forever, forever,
we won't brake ever.
I am yours, you are mine,
that's how it'll be always.
I give my heart to you, you give your heart to me.
Keep it always in safe, and it will live forever.
The past is history, the future is dream, only this time is real.