Paluu normaaliin:

Tuijotin järkyttyneen, ku joku seiso ulkona, kuun valossa. Se näky vaan mustana, ja sit se lähti astelee ovelle. Sill oli jotain isoa mukanaan, en nähny mitä. Se aukas oven, ja mä istuin järkyttyneen lattialla. Mulla oli yllä vaan t-paita ja satiiniset yöhousut.
Hivuttauduin ylös, ja etin käsiini sakset. Katoin kun hahmo käveli eteisessä, ja laitto valot keittiöön. Mä sokaistuin, enkä nähny hetkeen mitään. " Mary-Kate?" kuulin tutun äänen, ja pian näin taas. " Faijja!" huudahin, ku se ei ollutkaan kukaan pimee tyyppi.
Laskin sakset ja ryntäsin halaa sitä. Rutistin faijjaa lujaa, ja katoin sitä hymyillen. " Onneks palasit.." sanoin, ja faijja pörhötti mun hiuksii. " Oletko kunnossa?" Nyökkäsin vaan faijjan kysymykseen, ja sit mutsi tuli. Ne halas vuorostaan ja mä katoin tyytyväisenä vierest. " Sä oot ihan märkä." totesin sit faijjalle, ja se kahto vaatteitaan. " Ulkona sataa vettä.." faijja totes vaan, ja nyökkäsin.
Kävin sit nostaa tuolin ylös, ja join kaakaon loppuun.
" Miksikäs olet hereillä vielä tähän aikaan?" faijja kysy multa. " En saanu unta. Tulin hakee sit kaakaota." selitin ja pesin mukin nopeesti. " Öit." sanoin sit ja häivyin nopeesti mun huoneeseen, ja nyt, sain unta, ilman painajaisii.

Aaamull heräsin myöhään, ku äiti tuli herättelee mut joskus kolmen aikaan päiväll. " Heräähän kultaseni. Uudet naapurimme tulevat tunnin päästä syömään tänne." mutsi kerto, ja mä katoin sitä järkyttyneenä. " Et kai sä oo tosissas?" kysyin silt, ja se vaan nyökytteli.
" Hopi hopi nyt." mutsi sano ja häipy. Murahin ja vedin vaan peittoo niskaan, mut en saanu enää unen päästä kii.
Häivyin suihkuun, ja olin siell varmaan puol tuntii. Sit mä laitoin ylleni mustat pillifarkut ja valkeen niskalenkkitopin. Vedin mustan hupparin ylle, sillä halusin peittää viiltelyjäljet vanhemmilt.
Kuulin ku ovikello soi. Ne siis tuli nyt. Kuulin kun ne tervehtivät siellä ja esittelivät ittensä, mut mä en tullu alas. Mä pysyin ylhääll mun huoneess, vaikk väkisin.
Istuin sängylle ja laitoin mankan soimaan. Laitoin siihen hyvää punk-musaa, ja lueskelin lehtee mahaltani sängyll. Sit mun huoneen oveen koputettiin, ja katoin sitä hiljaa. Nousin istumaan ja sulin mankan. " Nii? Sisään vaan." sanoin ja katoin ovelle.
"Ai, moi Bill." sanoin ja laitoin lehden sivuun. Bill tuli mun huoneeseen ja istu sängylle. " Moi.. Mä oon pahoillani tapahtuneest.." Bill sano ja nyökkäsin vaan.  " Et sä oo mitenkään syyllinen, ite sekaannun vääriin tyyppeihin." sanoin ja kohautin hartioitani, siinä se. " Miten sä voit nytten?" " Ihan ok..." vastasin Billille ja katoin sitä hiljaa. Mä näin, et se ei tullu tänne juttelee mun voinnista. " Sä et tullu tänne juttelee mun voinnista.. Sä tulit Tomin sijaan, eikö?" mutisin hiljaa, ja Bill katto mua. " Nii.. Tom on aika maassa.. En tiiä saisinko kertoo.. Mut se ei oo koskaan ennen ollu tollane.. Se ei oo koskaan ollu näin vakavissaan kenenkään kanssa.. Tai siis.. Eihän se oo koskaan ollu varsinaisesti yhess kenenkää kanss.." " Mitä?! Siis eikö ikinä?" " Ei.. Mut siis tarkotin, et se on tosi pahasti ihastunu suhun.." " Joo mä tiiän.." " Ai.. Mut siis.. Tajuuthan sä, et Tom ei tahallaan satuttais sua.. Tom vaan ajatteli tekevänsä oikein, ja mun mielest tekikin. Mä oisin tehny samall tavall siin tilanteess.. Sä oot kuitenkin nyt siinä, ja jos Tom ois valinnu toisin sillon, sä oisit nyt kuollu." Bill sano mulle. Mä rupesin ajattelee asiaa, ja tajusin, et Bill on oikeess.. " Sä oot kai oikeess... Voi ett mä oon ääliö! Mä oon totaalisesti pilannu kaiken... Mä en tiiä miten pyytää anteeks Tomilt..." sanoin epätoivosesti ja katoin Billii silmiin. " No, jos eka tulisit syömään alas kohta meidän kanss, ja sit yrittäsitte puhuu Tomin kanss.." Bill sano, ja nyökkäsin.. " Mä tuun koht.." sanoin, ja Bill lähti sit.
Huokasin, ja menin peilin luo.. Korjasin hieman mun kampaust ja suoristin vaatteit. Huokasin syvään, ja lähin sit alas. Kävelin portaat hitaasti alas, ja kohtasin mun isän katseen. Hymyilin sille nopeesti, ja katoin sit muita. " Moi Mary-Kate." Gustav sano. " Moi Gustav, ja Georg." vastasin ja Georg nyökkäs.. Katoin hiljaa Tomii, ja vilkasin Billiin. Bill nyökkäs mulle kannustavasti, ja siirsin katseeni Tomiin. Aijoin just kävellä Tomin luo, ku mutsi pyys meidät syömään.

Me syötiin siin pöydäss rauhassa, ja mä olin ihan hiljaa.. Välillä mutisin jotain, kun joku kysy multa jotain. Tom istu mun vastapäätä, ja mä vilkuilin sitä vähän väliä, mut se ei kattonu mua kertaakaan. Tajusin, kuinka paljon oikeesti pidin Tomist, ja ett meidän pitää oikeesti puhuu. Hidastelin tahallani syömsitäni, niin että nousin pyödäst yhtä aikaa muitten kaa.
Vein astiat pois, ja sit ku porukat siirty olkkariin, tartuin Tomii matkall hihasta ja pysäytin sen. " Meidän täytyy jutella..." sanoin Tomille ja se katsahti mua. " Jooko?" kysyin ja yritin kattoo sitä silmiin, mut se käänti päänsä pois. Laskin lopult irti sen paidan hihast.
Tom lähti, ja katsahin Billii parin metrin pääss sohvall, ja pudistin päätäni.. Lähin hiljasena takas portait yläkertaan ja jäin mun huoneeseen istumaan hiljaa.
Alhaalla, Bill pyys anteeks, ja sano et sen pitää jutella Tomin kanssa hetki. Ne siirty syrjempään eteiseen. " Tom, miks et menny juttelee Mary-Katen kanssa ku se pyys?"" En mä.. Halunnu... Mä arvaan jo mitä se aikois sanoo, mut en haluu kuulla sitä.." "Et voi tietää Tom! Oikeesti, nyt meet sinne, ja kuuntelet!" Bill melkein huudahti, mut hiljasesti, ja työnti Tomin portaille.
Tom katto Billii anovasti, et älä pakota mua, mut Bill tuijotti takas käskevästi. Tomin ei auttanu muuta ku suostuu, joten se lähti kiipee portait ylös.
Pian kuulin koputusta ovelt, ja pomppasin ylös mun sängyllt. Menin ovelle nopeesti, ja katsahin viell peilii, ennenku avasin sen.
Mä katoin Tomia hiljaa, ja päästin sen sit sisälle. Suljin oven sen jälkeen, ja laitoin Tomin istuu mun vuoteelle, ja istuin sen vierelle.
Katoin sitä hiljaa, ja koht Tom katto mua. " Mistä sä halusit puhuu?" Tom kysy multa sitten. " Meistä.. Tai siis.. Mä haluun selittää sulle jotain.." sanoin.. En tajua, miksi sanoin 'Meistä...' vaikka eihän mitään meitä olekkaan. Tom katto mua odottavasti, ja laskin katseeni syliini, sillä en kyennyt enää kattomaan rastapäätä. " Mä oon pahoillani.. Anteeks ku en kuunnellu sua, mut Bill sai mut tajuumaan sen, et sä olit vaan oikeess.. Jos et olis valinnu niin, mä oisin nyt kuollut, enkä tässä. Mä toivon, ett sä voit viell joskus antaa mulle anteeks tänkin." sanoin hiljaa, ja nostin katseeni hiuksieni alta Tomiin. " Mary-Kate... Kyll mä voin antaa anteeks.. " Tom sanoi, ja heilautin hiukset pois silmiltäni.. " Kiitti Tom.." sanoin hiljaa, ja pieni, lähes olematon hymy kohos mun kasvoille.
Mä tulin lähemmäs Tomii, ja kiedoin käteni hellästi sen kaulalle, ja halasin sitä. Tom toi kätensä mun ympärille, ja rutisti mua. Me oltiin siin aika pitkään, kunnes vetäydyin irti.. " Mä haluun kertoo sulle Tom, et mä oikeesti pidän susta ja paljon.. Oikeesti, mulla on tunteit sua kohtaan, mä en valehtele.. Toivottavasti sä uskot mua." sanoin Tomille, ja se näytti aika hämmentyneelt.. " Mut mä luulin et sä vihaat mua.."" En.. En missään nimess.. En mä vois vihata sua, en ikinä.. Mä olin peloissani sillon, ja päästin suusta kaikkee mikä ei oo totta.. Mä pidän susta paljon, ja toivon, et säkin musta..." sanoin hiljaa, ja katoin Tomii silmiin.
Sen silmät oli oikeesti kuin suklaata, niin hellät ja kauniit, kuin suklaavanukasta.
Rastapää veti mut takas halaukseen ja mä halasin sitä lujasti.. " Kyll mä susta pidän.. Paljon.." Tom kuiskas, ja pien hymy kohos mun huulille taas. Käänsin mun päätä hiema, ja painoin pienen suukon Tomin poskelle.
Sit mä irtauduin halauksest, ja katoin Tomii. Vihdoin senkin kasvoill paisto pien hymy.

Me katottiin hetki toisiimme, kunnes vaan heittäydyttiin molemmat selälleen sängylle, ja katottiin mun huoneen kattoo. " Arvaa mitä?" kysyin sit Tomilt, ja katoin sitä. " No?" " Huomenn on mun syndet, mut en mä pidä mitään juhlii.." sanoin. Tom käänty makaamaan vatsallensa ja katto mua. " Mikset?" " En mä tiiä.. Ei vaan oo oikeen ketä kuttuu.. Tai no.. Onhan kyll.. Mutt.." selitin ja kohautin hartioitani lopuks.
" Tom! Tule, lähetään." kuulu Billin ääni alakerrast, ja katoin Tomii.. " Pitää kait mennä.." Tom mutisi ja nousi ylös. Nyökkäsin ja nousin myös. " Mä tuun saattaa sut." sanoin ja tulin sängyn toiselt puolen Tomin luo. Tom hymyili mulle, ja ihmetyin kun se kumartu vähän. Sit se paino suukon mun poskelle, ja hymy nous mun kasvoille. Mä katoin Tomii hymyillen, ja se katto mua.
" Tom! Ala tulla jo." kuulu huuto, ja naurahin hiljaa. " Sun on parempi lähtee nyt." sanoin ja aukasin oven.
Tom asteli portaat alas ja mä tulin sen peräss.
Kävelin eteiseen, ja sanoin moikat Georgille ja Gustaville ja Tomille. Bill jäi tahallaan vähän jälkeen, ja katto mua kysyvästi. Nyökkäsin sille hymyillen, ja katoin kun sekin lähti sitten lopulta.

1518651.jpg