Todelliset tunteet:

Katsoin Tomia hiljaa vain, odottaen hänen aloittavan. Siirsin katseeni nopeasti ovelle, kun hoitaja tuli sisään. Hän katsahti tilani, ja otti louplta happiviiksetkin pois.
Katsoin taas Tomia hänen lähdettyään, hän vain katseli hiljaa maata.. Huokaisin äänettömästi.. En uskonut että tästä tulisi enää mitään, jos kumpikaan ei puhunut.
Säpsähdin, kun lintu törmäsi ikkunaan valtavalla tömäyksellä.
Tomkin nosti katseensa maasta nopeasti ikkunaan, nähden vain vilaukselta linnun.
"Tom..." sanoin lopulta hiljaa, kun hän ei kerran ollut aloittaakseen.. " Bill.. Anna minun ensin sanoa sanottavani.." Tom sanoi sitten nopeasti, ennenkuin kerkisin jatkaa sanojani.. Mykistyin siis, ja odotin hänen jatkavan. Laskin katseeni syliini, ja taittelin kirjeen hankalan laisesti yhdellä kädellä takaisin kuoreen. Huomasin Tomin katsovan toimiani. Katsoin häntä koko ajan, hänen vieden katseensa ikkunasta ulos. Kallistin päätäni hieman, ja katsoin häntä odottavasti.

" Bill. Kirjeen myötä, tiedät varmasti jo kuinka tärkeä olet minulle." Tom aloitti ja nyökkäsin hänelle vain, en halunnut sanoa mitään, en vielä." Ja... siksi haluan puhua tarkemmin suhteestamme.. Kadun tekojani.. En tiedä enää itsekkään, kuten jo kerroin, miksi halusin erota. Mutta Bill. Nyt tiedän, että haluan elää sinun kanssasi. Olet elämäni valo, eikä ole elämää ilman valoa." Tom sanoi minulle, ja nielaisin kyyneleeni. Katsoin häntä silmiin, kun hän vihdoin käänsi katseensa minuun. " Tom, mistä tiedän, että et vain nyt sano tuota säälistä? Mistä tiedän, että et vain tämän onnettomuuden myötä halua minua takaisin?" sanoin Tomille hiljaa. En tuntenut oloani varmaksi, halusin tietää, oliko hän nyt tosissaan. " Bill, olen aivan varma siitä, mitä haluan. Haluan sinut takaisin. Minulla ei ole elämää ilman sinua, olet osa sitä, suuri osa. Bill, rakastan sinua, Enemmän, kuin vain veljenäni." Tom sanoi, painottaen sanoja tunnustaessaan rakkauttaan. Katsoin häntä vain hiljaa, Tomin sanat tuntuivat mielessäni, sydämessäni lähes tyhjiltä, tunteettomilta. Katsoin häntä vain ilmeettömänä. " Todista se. Todista rakkautesi minulle." sanoin Tomille, ja hän katsoi minua hiljaa hetken.
Katsoin suoraan hänen silmiinsä, hiljaa vain, ilmeettömänä.
Sitten hän liikahti reilusti lähemmäs minua, nostaen toisen kätensä osittain poskelleni, osittain kaulalleni. Hiljaa hän toi kasvonsa lähemmäs, sulkien silmänsä. Tunsin Tomin huulien hipovan omiani, lopulta niiden painautuen kokonaan omiini.
Seurasin Tomin mallia sulkien silmäni, ja vastasin Tomin suudelmaan , joka oli erilaisempi kuin koskaan aijemmat tuntemani. Tomin suudelma, se suudelma oli niin täynnä tunnetta, rakkautta, läheisyyttä, ja kaipuuta.
Kaikki aistini täyttyivät täysin Tomista. Tunsin hänen lämpönsä huulillani, haistoin hänen tuoksunsa nenälläni, kuulin hänen hengityksensä, ja näin hänet, mielessäni, hymyilemässä onnellisena.
Hiljalleen irtauduimme, ja virnistin hänelle hymyillen lopulta. " Vakuutuitko?" Tom kysyi minulta hieman epävarmana vielä kuitenkin. Nyökkäsin hänelle, ja katsoin hänen kasvojaan, joille hymy levisi lopultakin. "Olemmeko taas yhdessä?" kysyin häneltä varovasti. " Olemme. Ja tällä kertaa, mikään ei erota meitä. " Tom sanoi minulle hymyillen, ja vastasin hänen hymyynsä, onnellisena taas.

Aamu kului nopeasti, jutellessani äitini kanssa pitkään, ja lopulta Gustavin ja Georgin kanssa myöskin. Nauroimme, ja juttelimme bändin asioita. Pian meidän olisi taas mentävä levyttämään, kunhan pääsisin sairaalasta.
Yhdessä vaiheessa, posteljooni toi huoneeseeni säkin, joka oli täynnä Parane pian- kortteja faneilta.
Luimme niitä yhdessä koko porukalla, äiti mukaan lukien.
" Bill. Mitä jos kirjoitettaisiin hieman kipsiisi?" Georg ehdotti yhtäkkiä virnistäen. Vilkaisin toisiin naurahtaen. " Okei sitten." vastasin, ja Gustavilta löytyi tussi taskusta, ihme kyllä. Gustav ja Georg kirjoittelivat omat nimensä, ja jotain pervoa sinne lipsahti Georgilta.
Tomin vuoron tullessa, olin liikuttua kyyneliin lukiessani hänen kirjoitustaan.
"Bill, olet enkelini, elämäni valo. Menneisyyteni, nykyisyyteni ja tulevaisuuteni. Love U, Tom."
En tiedä, oliko 'nykyisyyteni' edes varsinainen sana, mutta en välittänyt. En tiennyt, oliko se teksti muiden mielestä liikuttava, mutta minua se kosketti sydämestä.
Tartuin Tomin paitaan hellästi terveellä kädelläni, ja vedin hänet lähemmäksi, ja suutelin häntä, ensimmäistä kertaa muiden nähden. Tom vastasi suudelmaani välittämättä myöskään sillä hetkellä muista, keskityimme vain toisiimme, antamatta minkään häiritä.
" Hei, säästäkää myöhemmäksi!" Georg huikkasi virnuillen, ja naurahdin hänelle irtautuessani Tomista. Vein katseeni äitiimme, joka katseli meitä hymyillen.

Päivä lähestyi, ja hoitaja toi minulle päivällisen. Äitimme ilmoitti lähtevänsä kotiinsa tänään junalla, kun kaikki oli hyvin. Hyvästelin hänet sairaalalla, ja Gustav ja Georg lähtivät samaa matkaa äitimme kanssa sairaalalta.
Söin ruokani, joka tuntui kiusalliselta Tomin vahdatessa vieressä.
" Heeii, Tom, älä vahtaa siinä.." inisin hänelle hiljaa.. " Pitäähän mun vahtia ettei mun rakas tukehdu ruokaansa." Tom sanoi, ja naurahdin hänelle kevyesti. " Enhän minä. " vastasin hymyillen ja otin tarjottimelta lautasliinan nostaen sen suulleni pyyhkiäkseni ruokaa suupielistä, mutta Tom tarttui käteensä hellästi, laskien sen alas. Kohotin toista kulmaani katsoen häntä kysyvästi, ja hän toi kasvonsa lähemmäs, suudellen minua taas. Ihmetyin kyllä, mutta vastasin hänen suudelmaansa.
Tunsin hänen nuolevan kielellään suupieleni puhtaaksi, ja virnistin kevyesti, vetäen hänet takaisin suudelmaan, hellään, lämpöiseen, tunteelliseen, rakkaudella täytettyyn suudelmaan.
Irtauduimme hiljalleen, ja olimme molemmat vain yhtä hymyä katsoessamme toisiamme. " Yhh.. Miten oikein voit syödä tuota?" Tom kysyi sitten minulta. " Mitenniin? Ihan ok se on." sanoin hänelle hölmistyneenä. " Eiku kysyinpähän vain. Ei se ainakaan maistunut kovin herkulliselta, toisinkuin huulesi." Tom sanoi virnistäen kevyesti.
Naurahdin hänelle ja pudistelin hiljaa päätäni hymyillen.

Tuli ilta, ja hoitaja kävi lääkärin kanssa. Tom oli koko ajan vierelläni, ei hievahtanutkaan pois. Lääkäri tutki kylkeni, kylkiluut olivat kuulemma lähteneet pikkuhiljaa luutumaan takaisin paikoilleen. He katsahtivat kättäni, sekin oli alkamassa luutua taas. Lopuksi he ottivat siteen pääni ympäriltä, ja tutkivat haavan. Se oli parantunut, joten en tarvinnut sidettä enää.
Tuntui ihanan raikkaalta saada side pois, päänahka oli helposti hiennyt sen alla. Nojasin pääni tyynyyn, rentoutuen pitkästä aikaa kunnolla selälleni. Katselin Tomia hiljaa vuoteeni vierellä, hymyillen hänelle. Hän katseli jonnekkin kauas, hymy koreillen huulilla, ja silmät tuikkien, kuin tähdet meren yllä täysikuun aikaan.
" Mitä mietit?" kysyin häneltä hiljaa, hymyillen hellästi hänelle. Tom laski katseensa minuun, ja hymyili minulle silmät tuikkien. " Sinua, meitä. " hän vastasi minulle, ja hymyilin hänelle vain. " Nallekarhu." sanoin äkisti. " Mitä?" Tom kysyi ihmeissään minulta, ymmärtämättä. " Sinä. Olet kuin nallekarhu." sanoin, hymyillen Tomille hennosti. Oli rentouttavaa kuulla Tomin naurahdus huoneessa, nähdä hänen hymyilevän, nauravan seurassani. " Pesukarhuni." Tom sanoi minulle, ja naurahdin hänelle hyvällätuulella.

Ilta tuli, ja Tom ei suostunut lähtemään luotani. Hoitajat petasivat hänelle vuoteen vierestäni. Lääkäri kävi vielä illalla kertomassa, että he pitävät minut täällä vielä yhden yön yli, sitten pääsisin kotiin.
Kiitin lääkäriä hyvästä hoidosta, ennenkuin hän lähti toisten potilaiden luo.
Vein katseeni Tomiin, ja juttelimme, tullen jo myöhä.
Lopulta kävimme nukkumaan, minä omassa vuoteessani, ja Tom toisessa vierelläni.
En kuitenkaan saanut nukuttua, katsoin Tomia hiljaa, hänen maatessa kylellään, kasvot minua päin. Hymyilin vain hiljaa paikallani. Sitten Tom aukaisi silmänsä, ja katsoi minua hymyillen. Hän vilkaisi ovelle, ja nousi istumaan. Nostin pääni tyynystä ja katsoin häntä ihmetellen. Hän hymyili minulle salaperäisesti, ja jouduin väistämään enemmän toiselle puolen vuodetta, kun Tom tuli makaamaan vasemmalle kyljelleen oikealle puolelleni, minun maatessani selälläni. Laskin päänsi takaisin tyynyyn, ja katsoin häntä hymyillen.
Tunsin Tomin käden kietoutuvan ympärilleni, ja inahdin kivusta hänen vetäessään minua lähemmäs itseään kylkeni kohdalta. "Anteeksi.." Tom kuiskasi ja nyökkäsin hänelle. Tom laski päänsä olkapäälleni, ja hymyilin hänelle.
Suljin silmäni, ja vihdoin uskalsin nukahtaa siihen, sillä tiesin, että nyt minulla ei olisi enää mitään huolehdittavaa..
1460009.jpg