" Ja tää siitä hyvästä, ett oot kunnossa." Bill sano heittäytyen mun kaulaan ja suuteli mua. Horjahin askeleen taakse päin, ja katoin hetken sen suljettuja silmiä, kunnes suljin omanikin, ja vastasin suudelmaan kietoen käteni Billin ympärille, päästämättä enää irti.

--

" Ootko sä kunnossa?" Bill kysy ku irtauduttiin. " Oon oon. Ei Natalia kyenny tappaa mua. " vastasin ja katoin Billin ruskeita, ihania silmiä, jotka olivat huolestuneet, samalla helpottuneet.
" Ei..kyenny..?" Bill toisti kummastuneena. " Mitä sä tarkotat?" se kysy. Virnistin sille.
" Natalia oli rakastunu muhun." sanoin hymyillen viettelevästi. Bill kahto mua hetken hiljaa, räpäytti silmiään pari kertaa, ennen ku uskalsi todeta mitään. " Siis.. Rakastunu..? Mitä helvettii te ootte touhunnu mun selän takana?!" Bill kivahti.
Nyt mä olin kummastunu. " Hetkinen, me ei olla touhuttu mitään sun selän takana.. No pari suudelmaa mutt... AU! Hemmetti Bill älä läpsi koko ajan!" huudahin kesken selityksen, ku Bill tuli ja läpsäs mua taas poskelle. " Sä oot liian naismaine ku läpsit koko ajan." mumisin hieroen poskeeni. " Ai naine vai? Selvä." Bill tuhahti ja käänty ympäri ja marssi ovesta ulos. Huokasin ja pyöräytin mun silmii.
Taas mentiin.

" Bill, venaa nyt!" huusin sen perään. Mutt Bill ei kääntyny ees vilkasee taakseen. Pysähyin tielle. " Okei. Mä en tuu sit himaan ett turha oottaa mua!" huudahin ja mulkoilin sitä. Bill vaan nosti kätensä ja näytti keskarii mulle. Tuhahin.
' Että Bill voi olla itsepäinen..' ajattelin ja lähin kävelee eri suuntaan. " Selvä, jos ei kerran suostu kuuntelee nii ei sitten." murahin. En varmana pyytäs anteeks Billiltä, ennenku se ite tekis sen eka läpsyistään.
Mun poskee kuumotti, ja olin 90 % varma ett siinä loisti käden jälki punasena.
Laskin kätenia alas poskeltani ja huokasin syvään.
Minnehhän mäkin menisin nyt sit yöks? 'Andreas..' pälkähti mun päähän. Sehän majoittas mut mielellään varmasti.
Otin puhelimeni esiin ja soitin Andreakselle. " Andreas, moi, Tom täss.." mumisin. " Ai, Tom, moi. Mitäs sä?" " En mä nyt tiiä.. Tuota.. Voisinko yöpyy luonass ens yön?" kysyin varovasti. " Öö.. Toki, mikä mättää?" se kysy.. Hiljenin.. Andreas ei tienny musta ja Billistä... Miten mä kertosin sille...
" Mä kerron ku tuun sinne, moi." sanoin ja katsasin puhelun empimättä.
" Voi jee, mitähän Billki sanoo ku kuulee ett kerron Andreakselle." mutisin.

" Niin tuota... En tiiä miten kertoo.." mumisin Andreakselle istuen sohvall sen vieress.. " Okei, ei se mitään." se vastas. Hymyilin pienesti. Olin ilone ett mulla oli Andreaksen kaltaine ystävä, joka kuuntelee ja ei hoputa. " Niin siis..Mä oon löytäny mun elämäni rakkauden, sanoisko niin..." mumisin hiljaa ja hierasin niskaani.. " Mitä? Voi munat, Tom miks et oo kertonu aikasemmin? Täähän on mahtijuttu!" Andreas hihkas, ja naurahin hiljaa, mutt se hyyty nopeesti. " Siks ku..tuota..." " Kuka se on?" " Mitä?" " Kuka tää nainen on?" Andreas selvens.. " Se ei oo nainen." tokasin suoraan, hieman vihastuneena. Mutt eihän Andreas tienny ett mä olin Billin kanss, joten se hyvin saatto arvela ett olisin jonkun naisen kanss. Joten en mä sille vois vihotella, ku olinhan itekki sanonu Billiä naiseks, tai siis naiselliseks." ... Mitä..?" Andreas toisti ihmeissään.
Huokasin. " Just ton mä arvasin. Mä oon homo." sanoin sille enkä viittiny kattoo sitä. " Ja mulle tuli riitaa tän miehen kanss." jatkoin.. Andreas katto mua yllättyneenä.. " Okeii.. Ei mua haittaa vaikk ootko sit homo.. Mutt kuka tää mies sit on?" Andreas kysy.. Vein katseeni siihen hiljaa.
" Siinä tää just onki. Mä en tiedä miten sanoo sen, ku en haluu ett sä... järkyttysit tai muuta vastaavaa." mumisin. " Tunnenko mä sen?" Andreas kysy. " Joo.. Ja aika hyvin..." vastasin..
Andreas katto mua miettiliäänä.. " En keksi. Kuka?" se myönti lopult. Huokasin raskaasti, ja vedin henkee.
" Bill." tokasin henkästen kaiken ilman ulos. " MITÄ?" Andreas kiljas. " Noni tota mä jsut tarkotin!" sanoin. Mä arvasin ett Andreas järkyttys. " Siis.. Sun elämäs rakkaus..mies..on Bill? Se on sun oma veljess, mitä Billki sanoo tähän?" Andreas pölis ja pölis tiuhaan tahtiin. " Andreas.. Ku Bill rakastaa myös mua. Me ollaan yhessä." selvensin ja painotin vankasti sanaa 'yhessä'.
" ..... Ookei..." Andreas mumis lopult ja nous ylös ja käveli hetken aikaa edes takas. " Joten miks ett oo Billin luona vaan tulit tänne yöpyy?" se kysy kattoen mua ihmeissään. Laskin katseeni alas.
" Koska me riideltiin, ja en tasan tarkkaan pyydä eka anteeks!" mumisin. " Okei, okei.. Anna mun hetki miettii tätä." se sano ja istahti takas alas. Istuin vaan hiljaa, pitkään, pitkään ja pitkään.
" Okei. Mikä tän riidan syy on?" Andreas kysy. Se ei selvästikkään halunnu ett Bill ja mä oltas riidoissa. Se ei ollu koskaan tykänny siitä, ja oli aina ollu paikkaamassa meidän välejä, paitsi nyt oli hieman eri tilanne.
" No.. " mumisin aluks, ja selitin sille kaiken siitä Nataliasta lähtien siihen ku Bill läpsi mua ja sanoin sitä naiseks.
" Helvetti Tom.. Sä ite tiiät sen kaikkein parhaiten ett Bill on herkkä, koska oot tuntenu sen kaikkein pisimpään!" Andreas tokas. " Tiiän tiiän. Mutt ei sen tartte läpsii mua jokasest asiast." mutisin itteeni puolustaakseni.
" Joo..." Andreas mumis.. " Okei.. Nukutaan nyt yön yli ja katotaan mitä huomenna tehdään." Andreas sano ja sijotti mut sen vierashuoneeseen.
Mä nukuin siell yön yli ihan levollisesti, tosin mun vieress tunti ikävän tyhjältä, ilman Billiä...

Syötiin aamupalaa, ja Andreas kerto sotasuunnitelmansa joka toteutettas kahvilass, niin Bill ei vois järjestää kohtausta siellä.
Andreas soitti Billille ja kysy voisko ne nähä siell kahvilass, ett Andreaksella on muka jotain tärkeetä asiaa, ja Bill tietty lupas tulla.
Puolen tunnin päästä me istuttiin siellä kahvilassa. Kattelin höyryävää kahvia mukissa mun nenän alla. " Usko pois, hyvin tää menee." Andreas sano taputtaen mua olalle. Mumahin jotain vastaukseks.
Mä olin hieman vihanen Billille. En tajuu miks sen pitää hermostuu niin pienistä. Ja siit oli tullu väkivaltane nykysin, pelottavaa suorastaan.
Sit se astu ovesta sisään. Me istuttiin pöydäss kahvilan nurkassa, ja se käveli meidän luo. Bill kahto mua arvellen, mutt ei sanonu mitään, ja sit istu meidän seuraan. " Mistä sä halusit puhuu?" Bill kysy Andreakselta vilkasemattakaan muhun. " Teistä kahesta." Andreas sano, ja Bill aukas suutaan kysyykseen, mutt Andreas keskeytti sen. " Mä tiedän. Tom kerto." Andreas totes. Billin katse siirty muhun, ja se näytti hieman vihaselt. " Mitä?" kysyin siltä hämilläni. " Älkääs nyt." Andreas mumisi väliin. " Teidän pitää sopii tää juttu. Mä tiiän ett kumpikaan teistä ei nauti tästä tilanteesta, sillä se näkyy jo päällepäin, ett te rakastatte toisiinne." Andreas sano. En tajunnu, miten se aina osas valita sanansa niin hyvin, sill Billin ilme näytti heltyvän mua kohtaan, ja munki vihaisuus näytti hiipuvan. Minkäs mä sille mahdoin ett rakastin sitä niin palavasti? En mitään. Kukaan ei voi mitään tunteilleen.
Andreas kahto meitä tutkaillen, ku me Billin kanss katottiin vaan hiljaa toisiimme silmiin vastakkain, sanomatta mitään. " Okei. Tilanne näyttää nyt siltä ett te selviitte ilman mun apuu. Joten mä häivyn nyt." Andreas sano nousten ylös. " Ja jos te ette sovi, voitte olla varmoja ett nirhaan teidät." Andreas virnisti.
Naurahettiin pienesti Billin kanss, ja vilkasin Andreaksen perään. Katoin sit Billiä.
" Anteeks.." mumisin.. " En tarkottanu loukata sua mitenkään.. Se vaan.. Jotain.." mutisin kattoen kahviani, joka oli jo jäähtyny. " En mäkään haluu.. satuttaa sua mitenkään.. Mä vaan tuun niin herkästi mustasukkaseks susta.." Bill sano. Nyökkäsin pienesti. " Saanko anteeks?" kysyin hiljaa. " Jos sä annat mulle." Bill vastas, ja nyökkäsin. Nostin katseeni Billiin, ja hymyilin pienesti. Billkin hymyili ja siirty istuu mun viereen. Vein toisen käteni sen hartioiden ympäri ja vedin hellästi lähemmäs.
" Mun nainen." kuiskasin virnistäen sen korvaan. Bill tirskahti, ja hymyilin itsekseni.
Olin aikeissa painaa suukon sen poskelle, ku Bill sattu kääntämään just kasvonsa mua päin, ja suukko osuikin huulille. Suutelin sitä lopult siis.
" IIH!" kuulin äkisti kiljahduksen ja näin ku salamavalo räpsähti. Irtauduin Billist ja katoin hämmentyneenä jotain tyttöä, jolla oli Tokio Hotel - huppari yllään ja kamera käsissään, joka syötti heti valokuvan.
" Can I have your signatures here?" tyttö kysy englanniksi hymyillen ja ojenti kuvaa tussin kanssa. Vilkasin Billiä. " Ööh. Sure." Bill vastas ja otti kuva ja kirjoitti pöydällä siihen nimensä, ja anto sen sit mulle.
" Here, welcome." sanoin hymyillen ja ojensin ne takaisin. " Ooh, thank you so much!" tyttö hihkas, ja naurahettiin kevyesti Billin kanss. Tyttö jäi seisoo siihen katsellen kuvaa, ja sit se nosti katseensa meihin. Nostin toista kulmaani kevyesti, kysyvästi. " I don't want to take your time, but... I just have to say that... YOU ARE SO CUTE TOGETHER!" tyttö hihkaisi innoissaan hymyillen ja lähti sitten onnessaan pois.
Katoin sen perään hetken ja sit Billiä.
Virnistin kevyesti Billille, ku se hymyili mulle viettelevästi.
Painoin käteni sen niskaan ja suutelin sitä. ' Kenties se tyttö oli jossain oikeessa.. Ehkä me vaan ollaanki niin syötävän söpöi yhessä..' ajattelin ja katoin Billiä hymyillen, sen suklaisia silmiä, jotka kertovat miten onnellinen se oli, miten paljon se just halus vaan olla siinä.

--

Perhana vieköön teitä :D Ku luin teidän kommentit viime osast, ne pakotti mut jatkaa tätä ^^' En kyenny sit riistämään teiltä tätäkin pientä 'nautintoa(ko)'.