Kuinka minä kestän kaiken tämän:

Katsoin äitiäni hiljaisena. Hän näytti siltä, kuin häntä huimaisi. "Oletko kunnossa, äiti?" kysyin varovasti häneltä. " Olen, olen minä.. Vhän huimaa, mutta kyllä minä pärjään.." äitini sanoi hymyillen pienesti.. " Oletko kertonut Tomille?" hän kysyi varovasti. Pudistin päätäni.. " En uskalla... Hän... Häntä kiinnostaa vain naiset ja... ei meistä mitään kuitenkaan koskaan tulisi.." sanoin hiljaa ja kyyneleet tulvivat silmistäni. Äitini antoi minulle nenäliinan ja halasi minua lohduttavasti. " Kultaseni, tiedäthän, että haluan teidän olevan vain onnellisia. Minulla ei ole mitään rakkauttasi vastaan.. Kaikki saavat rakastaa." äitini sanoi minulle hiljaa hellästi halatessaan minua..
En kestänyt enää, vaan kyyneleet tulivat vauhdilla silmistäni ja painoin pääni äitini olkapäätä vasten. Äitini pyynnöstä, kerroin kaiken alusta lähtien, siitä kasetista alkaen tähän hetkeen.

Äitini sanat lohduttivat minua ja tuskaani... Olin palavasti rakastunut Tomiin, mutta eniten pelkäsin sitä, miten Tom ottaisi sen vastaan, jos kuulisi siitä.
Sanoin äidilleni lähteväni kävelylle ulos, mutta en kertonut minne.. Kävelin ulkona, ja jotkut fanit yllättivät minut jostain. He piristivät vähän mieltäni, ja jaoin heille nimikirjoitukset ja suostuin muutamaan yhteiskuvaan hymyillen tekohymyä.
Huokaisin raskaasti heidän lähdettyä, sillä he eivät tienneet, että en kuulunut enää Tokio Hoteliin..

Kävelin puiston halki, saaden päähäni sen niityn, jossa vietimme lapsuudessamme Tomin kanssa paljon aikaa. Päätin lähteä käymään siellä ajan kuluksi.
Saavuttuani niitylle, katselin sitä haikeana, kevyen tuulen puhaltaen niskaani.
Pystyin kuvittelemaan itseni ja Tomin pieninä sinne painimaan keskenämme. Pieni surullinen hymy kohosi huulilleni ja huokaisin ääni värähtäen. Istuin keskelle niittyä, ja vieressäni oli korkea nuori koivu. Ollessani 5.vuotias, se oli vielä taimi. Sivelin sen rungon pintaa..

~ Tom tuli kaupunkiin junalla. Jutellessaan äitinsä kanssa, hän oli hypännyt oitis junaan sanoen Georgille ja Gustaville menevänsä hakemaan Billin takaisin. Hän meni äitinsä talolle, ja juoksi portaat ylös Billin huoneelle rynnäten sisään. Mutta Bill ei ollut siellä. Tom meni takaisin alakertaan ja kysyi äidiltään missä Bill on. Tämä sanoi hänen olevan kävelyllä jossain, ei hän kertonut minne meni. Tom oli lähtenyt etsimään Billiä.~

Istuin niityllä hiljaisena, nojaten koivuun. Suljin silmäni, ja vaivuin muistoihini..
" Paljon... hyviä muistoja..." kuulin jonkun sanovan ja hätkähdin aukaisten silmäni. Katsoin eteeni ylös silmät suurina Tomia, joka seisoi edessäni. Hivuttauduin hiljalleen ylös, sydän alkaen pampata taas, ja jännityin. " M-mitä teet täällä..?" mutisin Tomille hiljaa katsoen toista ja katsahdin ympärilleni etsien pakoreittiä sydän hakaten rinnassa.
" Tulin etsimään sinua.. Bill kertoisit mikä sinulla on.. Tiedän että olet kertonut äidille, eikä hänkään suostunut kertomaan." Tom sanoi minulle, ja katsahdin häneen hiljaisena, vilkuillen ympärilleni hivuttautuen pikkuhiljaa poispäin. En vastannut Tomille mitään, vaikka kuinka olisin halunnut kertoa..

Hätkähdin kun Tom yllättäen tarttui ranteistani painaen ne hieman pääni yläpuolelle, samalla pääni vierelle ylös puuta vasten. Tuijottaen minua suoraan silmiin, hyvin läheltä, tiukasti. Nielaisin kuuluvasti ja yritin kääntää katseeni pois hänen silmistään, mutta hän käänsi toisella kädellään kasvoni takaisin häneen päin. " Bill, etkö tajua... Olen huolissani sinusta, haluan tietää mikä sinulla on.. Mikset vain voi kertoa sitä?!" hän huudahti minulle päin kasvojani ja säpsähdin siitä, kyyneleet tullen silmiini.
" Bill... Pyydän vain, että kerrot minulle.." Tom jatkoi hiljemmin, ja huomasin, että hänelläkin alkoivat kyyneleet nousta silmiin. Kyynel vierähti kasvoilleni, ja Tom kuivasi sen.
Tomin käsi tuntui niin ihanalta poskellani, mutta purin huultani.. En saanut ajatella niin veljestäni..
" Tom... minä......" aloitin kakistellen ollen epävarmana, uskallanko kertoa.. " Tom.... minä olen....." yritin saada sanoja suustani, mutta ne olivat niin vaikea sanoa.. " Niin?" Tom kysyi hiljaa, hellästi.. " Olen... olen... olen r...r-rakastunut...... s.....s-sinuun..." sanoin takellellen laskien katseeni alas, ja nyt kyyneleet tulvivat silmistäni ulos tipahdellen maahan..

Kuulin Tomin henkäisevän hiljaa. Tiesin että hän katsoi minua voimatta uskoa kuulemaansa, mutta pidin kasvoni maahan päin laskettuna....
" Tiedän... sen.... etten saisi... mutta... en mahda mitään... tunteilleni...." sanoi hiljaa takeltaen sanat suustani...

Tom oli hiljaa vain, hän ei vastannut minulle mtn. Liikahdin hieman, mutta Tom ei irroittanut otettaan käsistäni. Tunsin, kuinka toinen käsistäni vapautui, kun hän nosti kasvoni maasta kädellänsä, tarkkaillen kasvojani..
"Bill.. Minä...." Tom aloitti hiljaa, ja tunsin kuinka pieni toive syttyi sydämessäni, toive siitä, että Tom sanoisi sen mitä halusinkin.. Mutta en voinut tietää.. Odotin vain hiljaa......... ja odotin..
1459970.jpg