" Hoi, ulkopuolella on tyttö, joka vaatii päästä sisälle." mies kerto Tokio Hotelin pojille, jotka just siistiytyvät huoneessa. " No mikset päästä sisään?" Bill kysy kummissaan. " Tytöllä ei ole backstage lippua. Hän väittää olevansa teidän tyttöystävänne."

*

Billin suu loksahti auki. " Niin, mitä siis teen hänen suhteen? Soitanko poliisille?" vartija kysy kärsimättömältä kuulostaen. " Ömm.. Älä, päästä sisään." Bill vastas vilkasten Tomia, joka rykäs huomiota ottaen. Vartija nyökkäs ja palas vihdoin mun luo ulkopuolelle. " Hyvä on, pääsette sisään." vartija sano mulle. " Kiitos." sanoin hymyillen herttaisesti miehelle ja se väisti mun tieltä. Astuin hiljaa ovesta sisään.
Mies sulki oven mun takana ja kävelin hiljaa pienen ja kapean, oliivinvihreä seinäisen käytävän päähän, ovelle. Nielasin, mutt keräsin rohkeuteni kasaan ja koputin oveen, ja työnsin oven auki.
Astuin sisälle hiljaa ettien Billiä katseellani ja sitten näin sen. Bill nojaili hiljaa johonkin lipastoon, ja sit se huomas mut. Laitoin oven hiljaa kiinni takanani nojautuen siihen. " Hei.." mumisin hiljaa kattoen Billiä. " Hei.." Bill vastas tuoden katseensa muhun. En tienny mitä sanoo, en osannu laittaa sanoja oikein. " M.. Mä oon ollu aikamoinen idiootti.. Voisitko sä antaa mulle mahdollisuuden pyytää anteeks..?" kysyin hiljaa, uskaltamatta elätellä vielä toiveita. Bill nyökkäs pienesti näyttäen kädellään mulle sohvaa mihin istuu ja istu sit itekkin alas.
Kävelin hiljaa sohvan luo ja istuin arkana sille. En tienny ees mistä alottaa. " Mun ois pitäny kuunnella sua, mutt.. Aina kun mä oon herkäss tilass, mä suutun helposti enkä anna toisille mahdollisuutta puhuu. Se on tyhmää, kieltämättä, mutt.. Sellanen mä oon. En kovinkaan usein suutu helposti, mutt mun tunteet on sellanen asia mikä saa suuttumaan. Mä oon jo kerran kokenu mun tunteilla leikkimisen... Eikä se ei ollu kovinkaan hauska kokemus, siks.. Mä luulin ett sä oisit samanlaine ku.. Marcos, mutt mä tajusin olevani väärässä. Huomasin, ett mä en tiiä susta oikeastaan paljoa mitään, etkä sä musta.. Mä en tiiä, miten tää suhde tulee toimimaan, jos tulee, mutt mä oon oikeesti pahoillani Bill siitä mitä sanoin sulle.." sanoin hiljaa pysyen rauhallisena, pitäen itkun kurissa. En uskaltanu kattoo Billiä, mä pelkäsin ett se kattos mua vihasena tai jotain vastaavaa, näyttäs raivostuneelta. " Mä voin antaa sulle anteeks. Ihmiset erehtyy. Mä huomasin saman asian itekki sillon ku me riideltiin. Mä en oikeestikkaan tiiä susta mitään, tai tunne sua." Bill kerto kunnes meidät keskeytettiin. " Bill." Tom sano hiljaa. " Meidän pitää pian lähtee menemään." Tom jatko häviten lopulta ku Bill nyökkäs, ja toi sit katseensa muhun. Katoin sen silmiin hiljasena, tietämättä mitä Bill aikos sanoo. " Mä.. Mä luulen ett meidän kannattas alotta uudelta pohjalta.. Jos sä vaan haluut vielä yrittää." Bill sano hiljaa tuoden kätensä hiljaa mun polvelle. Nyökkäsin hiljaa liikuttuneena ja laskin käteni Billin kädelle, Billin tarttuen siihen ja puristaen mun kättä hellästi. Katsoin Billin kasvoja, sen hymyillessä mulle hennosti, ja hymyilin pienesti. " Tuutko sä meidän kanssa..?" Bill kysy hiljaa. Pudistin pienesti päätäni. " Mä taidan mennä junalla, mä luulen ett on parempi vielä niin. Veljes ei näytä ottavan mua sinne mielellään, tuskin muutkaan.." sanoin nousten ylös Billin mukana. " Ethän sä yksin voi mennä. Mä tuun sun mukanas."" Mutt ei sulla oo lippuakaan. Et sä voi." sanoin pudistellen päätäni. " Voinpas. Mä saan tehä mitä haluun." Bill virnisti pienehkösti. Hymyilin hiljaa, nyökäten vain lopuksi. En halunnut kinastella enää.
" Oota täällä. Mä tuun pian." Bill vastas ja kiirehti mun ohi jonnekkin.
Huokasin hiljaa katellen ympärilleni. Mä en aikos luovuttaa tän suhteen kanssa. Pian Bill palas takas pienen, mustan nahkalaukun kanssa. " Mennäänkö?" Bill kysy multa ja nyökkäsin pienesti. Bill veti päähänsä mustan lippapipon ja aurinkolasit. Kohotin toista kulmaani hieman kummastuneena. " Naamioitumista fanien varalta." Bill selitti ja hymyilin pienehkösti. Mä haluun kertoo sen sille.. Haluun. Mä haluun Billin tietävän ett mä rakastan sitä.. Mutt miten mä voin sen sanoo?

Käveltiin pian ulkona Billin kanss. Tuuli tosiaan alko olla aika kylmä, mutt onneks mulla oli huppari päällä. Vilkasin Billiä joka piti katsettaan maassa. Huokasin ihan hiljaa.
Tässä sitä taas ollaan. Oon sopinu Billin kanss, mutt Ani.. Anin kanssa en. Tuskin sekään enää haluu nähä mua.
Astelin hiljaa hotellin ovista sisään Bill perässä. " Sä voit sit k.. Bill?" pysähyin kattoo ympärilleni ku Bill ei tullukkaan mun perässä. Suuni loksahti auki hirveän tyttölauman ollessa ulkona Billin ympärillä. Bill näytti olevan aikamoisessa pulassa hirveine kirjotuksineen ja kuvien ottoineen.
Pyöräytin silmiini murahtaen ja marssin ovesta ulos. " Noniin, riittää jo. Alkakaa laputtaa." murahin tytöille tempasten Billin hihasta taakseni. " Kuka säkin luulet olevas? Me halutaan vaan muutama kuva."" No oisitte ottanu keikalla!"" Ei voitu ku oltiin liian kaukana! Ootko sä muka Billin tyttöystävä olevinas?"" Kuule en oo olevinaan, vaan ihan oikeasti!" äyskäsin vetäen Billiä mukanani sisälle hotelliin. " Sun pitäs opetella pitää puolias." sanoin Billille katsahtaen siihen. " En mä voi huutaa faneille. " Bill sano kahtoen mua ihmeissään. " No, mä voin." virnistin pienesti Billin hymyillessä ja marssin portaita ylös.
Aukasin oven huoneeseen ja jätin kengät jaloista. Bill tuli perässä sulkien oven potkien kengät jaloistaan. Istuin ikkunan ääreen kattoen siihen hiljaa.
Bill kahto hetken ympärilleen ja käveli sit mun eteen ojentaen kätensä. Kallistin päätäni kummastuneena tarttuen Billin käteen. Bill ravisti mun kättä hennosti. " Hei olen Bill." Bill sano hymyillen. Katoin sitä hetken, kunnes lopulta hymy vei voiton ja naurahin. " Hei, olen Heidi." vastasin lopulta hymyillen. " Hauska tutustua." Bill jatko hymyillen, ja olin kyll pihalla asioista, mutt ei se mitään, olin vaan mukana jutuss. " Samoin." nyökkäsin ja kävelin ihmeissäni Billin vetämänä istumaan sängylle. Katoin siihen vähän kummissani ja Bill mua hiljaa. " Ett tainnu ihan tälläst odottaa?" se naurahti. " Ööhh... En?" mumisin kummissani. " Ku meidänhän piti alottaa uudelta pohjalta, ni näin kato tutustutaan." Bill kerto hymyillen. Kesti hetki ennenku tajusin asian.
" Aa.." mumahin. " Kerro jotain itestäs." Bill sano hymyillen pää kallellaan. " Öö.." katoin tyhmänä Billiä, mutt päätin sit ottaa ihan alust kaiken. " Oon 17 ja... Mulla on 2 pikkusisarusta, Lily ja Petri. Petri on melkein 16 ja Lily 11. Sit isä, Johan, on 42. Mulla ei oo lemmikkejä, oli joskus kissa.. Ömm.. Oon 175 pitkä ja opiskelen jälkiruokakokiks parhaillaan.. Ja.. Pidän itteeni aika romanttisena ihmisenä ja oon tosi mustasukkanen. Rakastan eläimiä ja kokkailua. No.. Muuten vaan sit pidän iltakävelyistä, lukemisesta ja hassuttelusta.." kerroin naurahtaen lopuksi hiljaa. Bill nyökkäs lopuks pienesti ja hymyili lämpimästi. " Nyt sä saat kertoo jotain." virnistin pienehkösti.  " Okei, noo.. Reilun kuukauden päästä täytän 19. vuotta. Sit.. No mulla on Tom, me ollaan identtisii kaksosii. Öhh.. Olen 183 pitkä ja meillä on Tomin kanssa koira ja kissa äitin asunnossa. Meillä on Tomin kanssa isäpuoli.. Alotin esiintymisen jo 8.vuotta sitten Tomin kanssa, Georg ja Gustav tuli mukaan myöhemmin. Omasta mielestäni oon avulias ja välittävä.. romanttinen ihminen.." Bill kerto hymyillen ja nyökkäsin. Nytpä ainakin tiiän enemmän susta ja sä musta, vaikka tää oliki aika erikoinen tapa tutustuu.
Katoin hymyillen Billin kasvoja, jotka hymyili mulle. Bill vaan tutkaili mun silmiä katseellaan, hymy loistaen kasvoilla. " Meinasitko ett täss vaan istutaan läpi yön ihan hiljaa?" naurahin pienesti. " Eem.. En, kai täss pitäs ruveta nukkumaan." Bill naurahti hierasten niskaansa. Nyökkäsin pienesti. " Sä voit nukkuu mun vieressä. Ellet välttämättä haluu nojatuoliin." virnistin nousten ja tonkien matkalaukusta pyjamahousut ja t-paidan.
Sujahin vessaan ja vaihoin vaatteet ylleni, harjaten vielä hiukset ja sidoin ne ponnarille. Pesin kasvoni ja kuivasin ne pyyhkeeseen. Palasin takaisin pysähtyen hiljaa ovelle. Katoin hymyillen pienesti, pilke silmäkulmassa ku Bill just heitti paitansa. Purin huulta hiljaa katellen toista, kunnes se huomas mut. Bill vaan virnisti pienesti ja pudistelin päätäni hymyillen. Laitoin vaatteet takas laukkuun samall ku Bill heitti farkkunsa ja kävi pesemässä kasvonsa. Sammutin valot huoneesta ja kömmin peiton alle nukkumaan, Bill pian viereen tullen.

Raotin silmiäni hiljaa hämärässä huoneessa, nähden Billin kasvot vastapäätä. Bill kahto muhun hiljaa ja  suljin silmäni hetkeks. Venyttelin makoisasti ja aukasin sit silmät kunnolla. " Huomenta." kuiskasin hiljaa kattoen toista. Bill nyökkäs huomeniks ja nous istumaan hiljalleen. Nousin itekki ja pöyhäsin hiuksiani.
" Meidän pitää pian lähtee. Juna lähtee puolentoista tunnin päästä." mumisin hieman väsyneen olosena. " Selvä." Bill vastas pukien ylleen vaatteitaan. Kävin vessan puolella vaihtamassa omani ja laitoin samalla meikin ja hiukset kuntoon ja Bill laitteli omansa.
Katoin etten unoha mitään hotelliin ja lähettiin sit Billin kanss pois sieltä.
Me kulutettiin aikaamme kävelemällä ja tekemällä pieniä ostoksia kaupungissa, ennenku käveltiin juna-asemalle. Ostettiin Billille lippu viime tingassa ja ooteltiin junan saapumista.
" Tänään on teidän viimenen konsertti..." mumisin hiljaa. Mun mieliala oli aika alhaalla. Mä en näkis enää Billiä sen jälkeen.. Kai pitkään aikaan. " Niin.. Me alotetaan sitten levytys studiolla Saksassa. Alotetaan keikkailu taas ens vuonna sit." Bill kerto ja mä nyökkäsin pienesti. " Tarkottaako sun lähtös.. meille eroa?" kysyin hiljaa nostaen katseeni Billiin. Bill khto muhun hiljaa. Sit se pudisti päätänsä. " Ei, ei tarkota, jos sä et haluu erota." Bill sano ja huokasin helpotuksesta. " En haluu. Mutt.. Yhell ehdoll - Sä et vilkasekkaan muita tyttöjä." mumisin vaativasti kattoen toiseen. " En, lupaan ja vannon, jos säkin sit pysyt uskollisena."" Siitä ei oo huolta. Mä en pettäs." sanoin pudistellen päätäni, hymyillen pienesti.
Jumituin kattomaan Billin silmiin hiljaa. Ne oli jotenkin niin.. lumoavat. Niin tummanruskeat, kuin puhtaata tummaasuklaata. Niin luotettavan ja rehellisen näköiset, iloa täynnä olevat, söpö pilke silmäkulmassa.
En ees tajunnu mitään siitä ett meidän kasvot lähesty toisiaan, ennenku suutelin sitä. Mmm. Billin huulet. Pehmeät. Kosteat. Täyteläiset. Yksinkertasesti ihanat.
" Juna Tampereelle lähtee raiteelta kolme."
Hätkähin vetäytyen irti. " Toi on meidän juna." kiljasin ja pomppasin ylös ottaen Billiä kädestä ja juoksin junalle painaen napista ett ovi aukee. Hyppäsin sisälle vetäen Billin mukana just ennenku juna lähti hieman liikkeelle. Jotkut mummot kahto meihin paheksuvasti ja yritin hymyillä niille herttasena tyttönä, mutt ei onnistunu. Etin meidän paikat ja istahin ikkunan viereen. Bill tuli mun vierelle.

Junamatka meni nopeesti ohi, pian me oltiin Tampereella. Billin piti kiirehtii muitten luokse nopeesti ja mä jäin yksin mun seuraavaan hotelliin.
Huokasin hiljaa laskien laukun vuoteelle. Kello oli jo 16, joten päätin käydä nopeesti suihkussa ja sit vaihtaa vaatteet.
Marssin suihkuun mietteissäni, miettien huomista. Huomenna palaan takas Lappeenrantaan, ja Bill Saksaan levyttämään. Mä alotan taas jatkamaan opintoja, samoin Ani. Mitenhän se meinas Gustavin kanssa tehä? Elääköhän nekin kaukosuhteessa? En tiiä.. Pitää sopii tänään Anin kanssa.
Kuivauduin ja laitoin ylle hameen, t-paidan ja hupparin. Vetäsin hiukset nutturalle ja meikkasin hieman, en juurikaan viittiny. Otin käsilaukkuni ja nappasin puhelimen mukaan.
Naputin Anin numeron siihen ku astuin pihalle hotellista ja nostin puhelimen korvalleni. Se hälytti hetken aikaa ja sit Ani vastas. " Moiih. Ootko sä missä?" kysyin varovasti, aika arkana oikeestaan. " Moroh. Tääll vielä Gustavin ja muitten kanss. Sä?"" Yhen hotellin pihall. Mä oon pahoillani. Olin aika töykee.."" Mä ymmärrän kyll. Mites te Billin kanss? Se ainaki tuoss näyttää olevan ilone."" Juu, me alotettiin uudelt pohjalt.. Tosin en tiiä miten pystyn elää kaukosuhteessa, mutt yritetään ainaki." mumisin hiljaa. En tarkota pystymisellä, ett en jaksas enää ja hommaisin uuden poikakaverin, vaan ett miten voin olla siitä erossa ku en voi nähäkkään sitä. " Okei. Heii, tuu tänne. Me ollaan.. Ööh.. Eetwartinkadulla. Mä tuun sua vastaan. Moi."" Ani oota!!"" Nii?"" Voinko mä tulla? Mä en usko ett Tom ainakaan mua haluu sinne."" Ähh, se on jo unohtanu koko jutun. Usko pois."" Okei.. No nähään sit, moi." katkasin puhelun tunkien sen laukkuun ja katoin hotellin edustalla olevaa kaupungin karttaa. Kesti hetken ennenku selvis missä se katu on ja missä ite oon. Lähin sit matkaan hiljasena.
Näin Anin kauempana katselevan ympärilleen, kaiketi ettien mua.
Viimein se katto mun suuntaan ja heilautin kättäni sille. Ani lähti juoksee mua kohti huomatessaan mut.
Kiljasu karkas mun suusta ku Ani hyppäs mun kaulaan. Rymähin maahan Ani päälle tullen menettäessäni tasapainoni. Inahin hiljaa lyödessäni kyynärpään asfalttiin, mutt en onneks pahasti. Katottiin molemmat hetki toisiimme hölmöinä, kunnes purskahettiin nauruun.
Kömmittiin hiljalleen ylös puistellen vaatteita. " Ootko kunnoss?" kysyin hymyillen pienesti. " Joo, oon. Sä?" Nyökkäsin Anille hymyillen ja se tarttu mua kädest. " Mennään nyt."" Juujuu, selitähän susta ja Gustavista. Mites te?"" Hyvin. Mä meen Saksaan keväällä sen luo." Ani kerto hymyillen onnellisena. Nyökkäsin hymyillen. " Hyvä juttu."" Entäs te?" Ani kysy ja pudistelin hiljaa päätäni. " En tiiä millon me nähään seuraavan kerran." huokasin hiljaa. Ani nyökkäs hiljaa, sanomatta mitään.
Mentiin pienestä takaovesta huoneeseen, joka oli periaatteessa lavan takana, tai siin lähettyvillä.
Näin Billin laittamassa hiuksiaan ja virnistin pienesti itsekseni. Gustav laitteli teipin tapaisia nauhoja sormiinsa ja Georg nojasi päätään käsiinsä. Tom rämpytteli hiljaa kitaraansa.
Ani ei mun onneks hylänny mua yksin siihen ja rynnänny Gustavin luo, vaan pysy siin, sillon ku Tom huomas mut. Mua pelotti sen reaktio, miten se reagois mun tuloon.
Mä näin sen ilmeestä, ett se ei ollu kovinkaan ilonen. Se laski kitaran sylistään ja nous hiljaa ylös.
" Mitä hemmettiä sä täällä teet!?" Tom murahti ja hätkähin pienesti. " Mä, tuota.."" Ala laputtaa!" Tom karjas keskeyttäen mut, ja hiljenin. Loin Aniin pelokkaan katseen ja se puristi mun kättä lujasti. " Tom, rauhotu" Ani mutis hiljaa. " En varmana! Toi ei kuulu tänn.."" Tom turpa kii!" Bill huudahti Tomin takaa. Tom käänty sitä päin. " Haluutko sä ton  jäävän?"" No totta hitossa haluun!" Bill huus Tomille. Mä katoin hiljaa sivusta molempia. " Etkö sä tajuu ett tuo tyttö vaan tuottaa harmia?!" Tom raivos Billille musta. " Eikä tuota! Tää on mun elämä ja se ei kuulu sulle tässä asiassa. Sä oot mun veli, mut Heidi taas on mun tyttökaveri, ja meidän suhde ei kuulu sulle tippaakaan." Bill sihahti kävellen Tomin ohi mun luo ja otti mua toisesta kädestä. Bill kahto vakavana Tomia ja mä katoin Billiin kasvoihin hiljasena, Tomin kattoessa muhun hiljasena. " Selvä. Omapahan on ongelmas." Tom mutis napaten kitaran käsiinsä ja istu takas rämpyttelee jotain. Pudistelin hiljaa päätäni. " Mä en haluu teidän riitelevän. Se on sun veljes sentään. Ehkä mun ois parempi lähtee." sanoin hiljaa Billille Anin irrottaessa kätensä mun kädest ja mennen juttelemaan Georgin ja Gustavin kanss. " Ei. Et mee. Tomin täytyy vaan nyt tottuu tähän ett sä kuulut mun elämään nyt." Bill sano kattoen mua silmiin vuorostaan kääntyen mua päin ja nyökkäsin hiljaa. Bill paino pienen suukon mun huulille, johon vastasin hellästi, kunnes Bill irtautu. " Mun pitää laitella vielä nuo laitteet." Bill selitti ja nyökkäsin kattoen kuse käveli yhen pöydän luo, ja yks mies tuli auttaa sitä laittamaan sen mustan 'rasian' vyölenkkiin ja johdon paidan alta ja korvaan sen jutun. Kattelin hiljaa ku muut laitteli ne myös ja sit Ani liitty mun seuraan. " Menkää te jo. Halli alkaa täyttyy hiljalleen." Gustav sano meille suukottaen Ania poskelle. Nyökättiin ja seurasin Anin perässä mistä päästiin nopeesti lavan kautta kenttäpaikoille eturiviin.

Keikka oli ja meni samaan tapaan, Bill kerto vaan lopuks ett tää oli niitten Suomen kiertueen viimenen konsertti ja ett ne toivoo näkevänsä fanejaan ens vuoden puolella kiertueillaan. Mulle tuli haikee olo, ja olin aika maassa hotellilla Anin kanssa.
" Noo, koita nyt piristyy." Ani sano taputtaen mua selkään. " En mä tiiä voinko. Sä saat nähä Gustavin kevääll, mä en tiiä Billistä. Mä.. Mä en oo ees sanonu sille.. Mä.. Mä rakastan sitä.. Ja en oo sanonu sitä sille.." inahin hiljaa samass ku oveen koputettiin. Vilkasin kummastuneena ovelle pyyhkien valuneita meikkejäni nenäliinaan. Ani käveli ovelle aukasten sen. " Bill." mumahin yllättyneenä nousten ylös. Ani väisty mun tieltä syrjään kävellessäni ovelle Billin luo. " Mitä sä tääll vielä teet? On jo myöhä." sanoin kattoen toista ymmälläni. " Mä tiiän, mutt.. Lähtisitkö sä mun kanssa kävelylle vielä tänään?" Bill kysy kahtoen mua niillä koiranpentu silmillään. Vilkasin Ania kysyvästi ja se nyökkäs mulle. " Okei." mumisin napaten hupparin nopeesti ylleni ja lähin Billin mukaan ulos.
Käveltiin pois hotellista ja sen pihalta, katua pitkin katulamppujen valaistessa hämärtynyttä, myöhäistä iltaa. Pidin Billin kädestä kiinni, kuun jo paistaessa hieman tähtitaivaalla. Se oli niin romanttista, vaikk se ei ollukkaan paljoa.
Pysähyttiin hiljaa, katsomaan järvelle, jonka pintavesi kimalteli kuutamossa.
Bill veti mut hiljasena halaukseensa ja kiedoin käteni sen ympäri rutistaen nuorta miestä lujasti, nojaten poskeni Billin rintakehää vasten. " Mulle tulee ikävä sua." Bill sano hiljaa hellästi. " Mullekkin sua.." vastasin kuiskaten, tuntien kyynelten polttavan mun silmiä. Mä en itke. En tänään. En nyt. " Mä ajattelin ett.. Kun sä et voi lähtee mun mukaan ja... Ani on tulossa Gustavin luokse kevääll, ett jos.."" ... Jos mä tulisin sun luokses?" kysyin hiljaa nostaen katseeni Billin silmiin irroittamatta otettani sen ympäriltä. Bill nyökkäs kattoen mua silmiin. " Mä tuun, lupaan sen. Vaikk isä.. Vaikk se olis sitä tai meidän suhdetta ylipäätänsä vastaan, mä tuun." vastasin hymyillen hennosti. Bill nyökkäs hymyillen väsyneen, mutt onnellisen näkösenä. " Bill.. Mä.."" Niin..?" Bill kysy hellästi kattoen mua silmiin pää hivenen kallellaan. " Mä tuota.. Mhh.. Mä oon rakastunu suhun.." kakistelin sanat suustani vaikeesti. Bill kahto mua hetken räpäyttäen silmiään pari kertaa, kunnes alko hymyilee hellästi. " Mäkin suhun." Bill kuiskas. Toin kasvoni lähemmäksi ja painoin suudelman Billin huulille hiljaa.
En irrottautunu pitkään aikaan, en vaan halunnu, sill tietäsin ett se olis viimenen suudelma pitkään aikaan.

*

* Noniin. Tästä tuli tylsä osa, pakko sanoo. Tän osan kirjottaminen kesti pitkään, koska ajatukset ei yhtään toiminu, ja kaikki hiusten värjäykset ja leikkuut keskeytti kirjottamisen, viimesten koulutavaroiden ostokset ja muut myös. Niin, mulla alkaaki nyt maanantain koulu, jännittää. Täst lähelt yks pien koulu puretaan, koska se on täynnä hometta ja käyttökelvoton. Sen tilalle tulee uus, joten siks aikaa(n. 2 vuodeks) sen koulun oppilaat tulee meidän koulun tiloihin. Perhana, ku jus tää kaikkein pienimmät tulee B-taloon, missä suurin osa meidän tunneista on. En kestä jotain kirkuvii pikku penskoja -.-' Vanhimmat laitetaan C-taloon ja sit pienten ja vanhimpien väliltä olevat sisäliikuntatiloihin. Noh, takas tähän tarinaan. Teidän kommentteja on ihana lukee, melkein kiljun täällä aina jos tulee hyvätki kehut ( Äiti meinas soittaa jo mielisairaalaan yhess vaiheess.) :D Nyt vaan niitä teidän kommentteja ootan tästä osasta, kiits<3*