#20. I want a future with you

-BillPoV-

Koulun kevätjuhla. Se oli nyt edessä.
Seisoin Kristien kanssa lavan takana. Meidän esityksemme tulisi pian. Se, jota olimme harjoitelleet koko lukuvuoden.

Kunnes päätimme vaihtaa kappaleen vielä toiseen harjoittelemaamme. Sellaiseen, jota me Kristien kanssa molemmat rakastimme. Kappale oli meille molemmille tärkeä. Se yhdisti meitä. Se oli meidän laulumme toisillemme.

Kuikuilimme verhon takaa yleisöä. Siellä oli koulun muut oppilaat, aivan mieletön määrä ihmisiä. Opettajat, ne kaikki vihatut ja pidetyt. Sekä joidenkin vanhempia ihan viimeisimmissä riveissä.

Kristie oli hermostunut. Sen huomasi. Hänen kätensä tärisivät ja hengitys oli epätasaista, johtui kai sydämen kiivaasta lyömisestä.
Minä naurahdin hänelle.
” Heii, hyvin se menee. ”
” Ehkä, mutta se ei tarkoita heidän pitävän siitä.”
” Onko sillä väliä? Kunhan meillä on hauskaa. ”
vastasin hymyillen, vedin hänet hetkeksi itseäni vasten ja painoin suukon hänen otsalleen. Kristie huokaisi ja nojasi poskensa olkapäätäni vasten sulkien samalla silmänsä.

Kaikki oli mennyt hyvin sen jälkeen kun olimme sopineet. Melrose pystyi vain repimään hiuksiaan kun ei onnistunut rikkomaan välejämme. Olimme Kristien kanssa päättäneet unohtaa koko tapahtuneen, elää niinkuin sitä ei olisi tapahtunut.
Se sopi minulle paremmin kuin mainiosti.

Tom oli iloinen puolestamme, samoin Gustav vaikka tietysti suhteemme hieman kirpaisi häntä sydämestä. Kristie kuitenkin pysyi hänen kanssaan parhaina ystävinä, ja Gustavista oli tullut minullekin läheinen ystävä.
Jopa Georg jätti minun mulkoilemiseni koulussa ja keskittyi muuhun.

” Kristie, Bill. Seuraavaksi on teidän vuoronne.”
opettaja tuli ilmoittamaan ja hymyili meille rohkaisevaksi. Kristie nyökkäsi hänelle. Opettaja katsoi hetken meihin hymyillen ja naurahti pienesti päätään puistellen. Kohotin toista kulmaani vähän kysyvästi, mutta päätin vain hymyillä.

Äsken laulanut tyttö lukiostamme tuli lavan taakse ja nyökäytti meille päätään merkiksi ja hymyili helpottuneen oloisena, olihan hänen esityksensä nyt ohi.
Meidän piti mennä vuorostaan lavalle.

Kristie puristi kättäni vielä lempeästi ennenkuin laski siitä irti ja astui verhojen takaa lavalle. Minä tulin hänen perässään, kävelin oman mikkini luokse tyttöni vierelle.
Katsahdin häneen hymyillen vielä, kohtasin hänen katseensa ja sitten siirsin katseeni yleisöön. Se huokui hiljaisuuttaan.
Mutta monet hymyilivät, jotkut kuiskivat.

Kuulimme alkumusiikin alkavan soimaan takanamme.
Näin sivusilmällä tyttöni rentoutuvan viimein ja hymyilin hiljaa itsekseni.

( # Kristien laulu mustalla, Billin sinisellä, molemmat yhtä aikaa violetilla # )
( # Leona Lewis – Angel http://www.youtube.com/watch?v=prE72D9mEiQ # )

I feel it, you feel it
That this was meant to be.
I know it, you know it
That you were made for me.
We can't deny this any longer
Day by day it's getting stronger.
I want it, you want it
It's what the people want to see.

We're like Romeo and Juliet
Families can't divide us
Like the tallest mountain or the widest sea
Nothing's big enough to hide us.
When we make love it's overwhelming
I just touch the heavens
You're an angel, you're an angel

I said this world, this world.
Could leave us anyday
But my love for you, it will never go away.
And I don't wanna go to sleep
Cuz' you are like a dream
For every night I say a prayer,
well I swear you are the answer
You're an angel, you're an angel, you're an angel.

So we take it and each moment that I pause
I see it, you see it,
What we have is made of gold
We're so filled with meaning,
Nothing can make us shallow.
So I hold it, and you hold it
The promise of tomorrow.

When we make love it's overwhelming
I just touch the heavens.
You're an angel, you're an angel

And I said this world, this world
Could leave us anyday
But my love for you, it will never go away.
And I don't wanna go to sleep
Cuz' you are like a dream
For every night I say a prayer,
well I swear you are the answer
You're an angel, you're an angel, you're an angel.

I don't need three wishes
cuz' I just need one
For us to never be finished
For us to never be done
When they say it's over
We'll just say I love you
And when they say it's finished
We'll just keep on building.

This world, this world
Could leave us anyday
But my love for you, it will never go away.
And I don't wanna go to sleep
Cuz' you are like a dream
For every night I say a prayer,
well I swear you are the answer

This world, this world
Could leave us anyday
But my love for you, it will never go away.
And I don't wanna go to sleep
Cuz' you are like a dream
For every night I say a prayer,
well I swear you are the answer

You're an angel, you're an angel, you're an angel.

Yes you are. You're an angel.

You're an angel, you're an angel.

You're an angel, you're an angel, you're an angel.

Se tunne kuohu, minkä yleisö sai aikaan, mikä energia heistä huokui meitä kohden. Se aplodien määrä ja oppilaiden huudahdukset, mitkä saivat Kristienkin nauramaan, hymyilemään onnellisena.
Mikä sai minut puhkeamaan hymyyn.

Kävelin Kristien luokse ja tartuin hänen käteensä, vedin hänet mukanani mikkitelineiden väliin.
Pidin hänen kädestään kiinni kumartaessamme yleisölle muutaman kerran.
” Älkää kuhnailko, suudelkaa jo!”
jonkun ääni kantautui muita kovempaa ja näin henkilön seisovan muiden joukossa. Se oli Tom ja hän virnuili meille. Naurahdin hänen sanoilleen ja näin hänen huutavan jotain muutakin, mutta en kuullut sitä muun puheen sorinan yltä enää.

Ja Kristiekin vei huomioni samantien.
Hän käänsi minut itseään kohden yhtään epäröimättä ja painautui huulilleni kaikkien edessä. Jokaisen opettajan ja jokaisen oppilaan edessä. Joidenkin vanhempien edessä.
Tyttö irtautui ennenkuin olin kerinnyt kunnolla edes vastaamaan siihen, naurahti vain minulle yleisön huudellessa villisti ja veti minut pois lavalta.

Olin vieläkin hieman pökertynyt äkillisestä suudelmasta kun tyttö pysähtyi ja käännähti minua kohden, nauraen.
Katsoin häneen hetken hölmistyneenä, järjestellen ajatuksiani ja miettien äskeistä mielessäni, kunnes kohotin hymyn huulilleni.

Kiedoin käsivarteni lempeän tiukasti tytön ympärille ja vedin hänet itseäni vasten, väläyttäen pienen omahyväisen hymyn.
” Minähän sanoin että he pitäisivät siitä.”
kuiskasi tytölle painaessani huuleni hetkeksi hänen otsalleen.
Tyttö naurahti hiljaa sylissäni ja tunsin hänen käsiensä lepäävän alaselälläni. Katsoin tyttöön virnistäen pienesti.
Kristie katsoi silmiini, leveä hymy huulillaan pitkän tovin. Ja minä vastasin katseeseen. Katsoin niihin silmiin, joiden ilmettä rakastin, joiden syvyyttä ihailin.
Kristie oli kaikkeni, ja siksi halusin kertoa hänelle erään asian.
” Kristie, haluan kertoa jotain..”
mumisin tytölle, puraisten pienesti huuleeni. Tarvitsin rohkeutta, tiesin jo että sydämeni hakkasi hermostuneena rinnassa. Katsahdin ympärilleni, lavan takana oli paljon porukkaa, mutta.. Kaikki näyttivät keskittyvän lavan tapahtumiin.
Siksi käänsi katseeni tyttöön ja aukaisin suuni, mutta Kristie tukki sen kädellään.
Katsoin häneen hämmentyneenä, kun Kristie kiemurteli pois syleilystäni ja otti sitten kätensä pois. Hän katsoi minuun hiljaa, pienesti hymyillen, jokseenkin.. Epävarmana.
” Anna minun kertoa ensin jotain, jooko?”
tyttö kysyi ja nyökäytin päätäni pienesti, kulmat hieman kurtussa. Katselin miten Kristie tarkkaili minua hetken epäillen, kunnes hän työnsi kätensä farkkujensa takataskuun ja veti muutaman kerran taitellun paperin esiin.
Minulle tuli jotenkin paha aavistus tuosta paperista, pelkäsin että se oli jokin koulupaperi, kuten hakupaperi. Että Kristie menisikin muualle kouluun. Eikä jäisi tänne kanssani lukioon. Ajatus karmi selkäpiitäni enkä halunnut ajatella sitä.
Tyttö katseli paperia käsissään pitkään hiljaa, enkä minäkään sanonut mitään sinä aikana. Hän vilkaisi hetken kuluttua minuun ja veti henkeä, taitteli paperia auki.
” Olen halunnut kertoa tämän sinulle jo kauan, mutta... En vain ole uskaltanut, tai voinut..”
Kristie mumisi, ennenkuin näytti paperin sisällön minulle.

Rakastan sinua

Huuleni raottuivat ja kohotin katseeni tyttöön, silmissäni yllättynyt ilme.
Kristiekö.. Rakasti minua? Ihan oikeasti?
Tajusin pian ilmeeni vaikuttavan epämiellyttävältä kun Kristie puraisi huuleensa ja laski katseensa alas, taiteltuaan paperin kokoon.
” Hei..”
kuiskasin hiljaa ja otin tytön kasvot käsiini. Kohotin tyttöni sievät kasvot ylös ja katsoin niiden vaiteliasta ilmettä pienoinen hymy huulillani, joka kaartui hiljaa vinoksi. Näin tytön ilmeen hämmentyvän ja laskin hänen kasvonsa käsistäni, ottaakseni jotain muuta käsiini.
Kaivoin myöskin taitellun paperin taskustani ja katsahdin Kristien kasvoihin, hän näytti olevan ihan ymmällään.
Taittelin paperin auki ja katsoin tekstiä vino hymy huulillani, sitten näytin sen Kristielle. Tytön silmät lukivat tekstin nopeasti ja hän kohotti laajenneet silmänsä minuun, katsoi minuun huulet raottuen.
Naurahdin sille suloiselle ilmeelle ja kietaisin käteni takaisin hänen ympärilleen.
” Kristie, olen rakastunut sinuun. Ja sinun on parempi uskoa se.”
sanoin hellästi tytölle ja kohotin toisella kädelläni tytön leukaa. Näin Kristien silmiin nousevat kyyneleet ja painoin samalla suudelman hänen huulilleen.
Rakastin tätä tyttöä. Hän oli elämäni. Kaikkeni. Tärkein henkilö maailmassa. Halusin viettää jokaisen sekunnin hänen kanssaan. Olla joka hetki hänen vierellään.
Nähdä hänet päivittäin. Kuulla hänen naurunsa. Nauraa hänen kanssaan. Viettää koko loppuelämäni hänen rinnallaan.
” Bill...”
Kristie kuiskasi hiljaa nimeni vetäytyessään irti huulistani, vain muutaman sentin päähän.
” Niin?”
” ... I want a future with you.”
Hymy nousi huulilleni taas pikku hiljaa, aina vain leveämmäksi muuttuen.
Kristie jäisi rinnalleni. Hän ei lähtisi yhtään minnekään. Pysyisimme aina yhdessä, jos se vain minusta oli kiinni. En koskaan tulisi enää loukkaamaan häntä, en koskaan pettäisi hänen luottamustaan. Pitäisin hänestä huolta, tekisin kaikkeni että hän olisi onnellinen.
Painoin huuleni takaisin hänen huulilleen uuteen suudelmaan, kuiskaten vielä muutaman sanan hänen huuliaan vasten:

” I want it too.”

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Noniin, tässä oli sitten I want a future with you osa #20, viimeinen osa. Tätä oli todella hauska kirjoittaa, ja olen kovasti pahoillani siitä että viimeinen osa ilmestyi näin myöhään! Ei vain ajatukset pelanneet, en tiennyt miten kirjoittaa viimeinen osa vaikka sisältö oli mielessä valmiina. En vain saanut sitä sanoiksi, ja sitten sairastuin eräs viikonloppu jonka yskä vaivaa yhäkin. Kokeita on tulvinut ja niin. Mutta ANTEEKSI KOVASTI MYÖHÄSTYMINEN !

Laiten teille pian pienen gallupin tänne muutaman päivän päästä, jonka toivoisin teidän lukijoiden täyttävän. Se koskee tulevia fanficcejä, jotia tulen kirjoittamaan tämän jälkeen.

Nyt, teidän vuoronne kertoa mitä mieltä olitte tästä fanficistä, mikä oli vähän huonoa ja mikä hyvää! Kommenttia tulemaan, puhukaa vain ihan suoraan suunne puhtaaksi, niin osaan kirjoittaa parempaa jatkossa !

Jään nyt pienelle lomalle, suunnittelemaan uutta fanficciä kunhan olette täytelleet gallupin, ja kunhan sen tänne laittelen!

SY, Jebbe.