" Hmph... Murmeli." totesin hiljaa ja silitin sen hiuksii, selkää, lopult vaan vieden kädet sen ympäri. " Tää on sit eka ja viimenen kerta." totesin, Bill nyökäten hiljaa, ennenkuin nukahin.

--

Kattelin hiljaa mun huoneen seinää. Se oli valkee, hieman sinertävä. Ikkunan sivuilla roikku ruskeat verhot, ja avonaisesta ikkunasta kuulu hiljaa lintujen lauluu. Huokasin hiljaa.
Toin mun katseen hiljalleen mun rintakehälle. Bill nukku vieläkin. Mä en voinu liikkuu siit, ku muuten se saattas pudota lattialle, ja en halunnu ett se loukkais ittensä.
Silitin sen selkää kädelläni... " Bill...." kuiskasin hiljaa.. Se liikahti hieman, laitto päänsä paremmin mun rintakehälle, ja jatko uniaan. Huokaus.
Mua ei väsyttäny enää ollenkaan, ja kello lähesty 15. Mutt Bill.. Se vois nukkuu vaikk koko päivän, jos kukaan ei herättäs sitä. Hetkinen.. Nyt mä sain idean.
Rupesin venyttelemaan makoisasti, ja vaihdoin asentoani kyljelleen, kaikki tarkoituksell. Vihdoin Bill alko heräillä ja se jopa raotti silmiään muutaman millin. " No nukuttiko hyvin..?" tuhahin sille.
" Mm..." Bill mumahti jotain ja sulki silmänsä, aikoen jatkaa uniaan taas. " HEI! Et nuku enää!" huudahin.
" Au, älä..... Mun korvat menee...." Bill mutis repien tyynyn mun pään alta ja paino sen päänsä päälle.
Huokasin ja päätin luovuttaa.
" Tom, mitä helvettii sä huudat?" kuulin Georgin huudon portaist. ' Voi hemmetti.. Nyt jos se tulee sisään ja näkee Billin, se luulee ett me ollaan pelehditty tääll..' ajattelin. " Öh, en mitään." huikkasin nopeesti ja kierähin Billin ylle makaamaan ja vedin peiton meidän ylle, jätin  vaan mun pään näkyviin.
Samass Georg aukaski jo oven ja katto mua. Raotin silmiäni pienesti.
" Aha, taisit huutaa unissas.." Georg mumis raapien päätään ja astu käytävän puolelle sulkien ovea, mutt sitte. " Äh, Tom... Mitä sä oikeen teet...?" Bill mumahti.. " Täh? Onks Billki siell?" Georg kysy silmät pyörein.. "öh.. Totaa...." alotin varovasti... " Nouse pois mun päältä." Bill sano ennenku kerkisin varsinaisesti selittää mitään. Georg asteli meidän luo ja veti peiton pois.
" Hemmetti Tom. Älä raiskaa veljeess." Georg sano. " Mitä..?" Bill kysy samass. " En mä mitään tai siis ketään oo raiskaamass. Mä yritin vaan piilottaa Billin ku sä olit tuloss, just sen takii ett sä ett rupeis mitään tommost vääntää." inahin väliin.
" Niimpä nii, älä selittele, sun vaan teki mieli." Georg sano virnuillen. " Mitä? Eikä, en mä nyt halu...." " Tom hemmetti nouse nyt tai mä litistyn!" Bill huus.
" Joo joo, sori." mumisin ja nousin pois mun veljen päält istuu sen vierelle, ja nojauduin seinään takan.
" Äh, ai ett mun selkä...." Bill mumis nousten istuu. " Joo, Georg, sä voit nyt häipyy.." sanoin.
" Kyll mä sen tiesin." Georg vastas, ja kohotin mun toista kulmaa kysyvästi.
Georg lähti sulkien oven. " Ja en todellakaan aikonu raiskata sua." sanoin.
" Ja pitikös sepistyksess sit muka paikkansa?" Bill kysy. " Mitäs luulet?" kysyin. Harvoin mä valehtelisin kellekkään, tosi harvoin. " Okei okei.. Kyll mä sua uskon.." Bill sano.
" Mm... " nyökkäsin ja otin sitä vasemmast kädest kiinni omallani.
Vedin Billin lähemmäs mua, kunnes se oli ihan mun edessä. Katoin sitä hetken silmiin tutkaillen, laskien lopult katseeni sen huuliin, ja painoin huuleni niille sulkien mun silmät.
Painoin Billin huulille lempeän suudelman, ja kun Bill vastas siihen, tunsin miten mun sydän jätti muutaman lyönnin välistä. Nostin vapaan käteni Billin niskaan, ja yritin vetää sen lähemmäs hellästi, vaikka se oli jo lähes mahdotonta.
Bill työnti sormensa mun sormien lävite, ja mä sen. Puristin sen kättä hennosti, ja laskin meidän kädet vuoteelle. Hivuttauduin hiljalleen makaamaan sängylle, Bill vetäytyen mukana mun ylle.
Kuljetin mun käden sen niskasta alaselkään, ja annoin rentoutua siihen.
Meidän kädet ristiss, lepäs mun pään vierellä. Suutelin Billiä hellästi, uppoutuen vain siihen, ja Billiin.
Välillä kielikin käväisi mukana, mutta muuten se oli vain pelkkää suutelua, keskittyneinä vain toisiimme.
Puristin Billin kättä, ja lopulta Bill kierähti hitaasti mun vierelle. Käännyin kyllelleni sitä päin, ja katoin sen kasvoja, söpöjä kasvoja.
" Sä oot söpö.." sanoin hiljaa. Pien hymy nous Billin kasvoille. " Niinhän sä oot." Bill sano, ja naurahin hiljaa.
Vedin Billin lähemmäs laittaen käteni sen ympärille ja suljin silmäni.
Bill toi kätensä mun ympärille, ja paino otsansa mun rintakehää vasten. Huokasin hiljaa, sill mä en ois voinu olla onnellisempi nytten.

" TOM JA BILL! HERRA JUMALA KELLO ON JO 17 JA MEILLÄ ON SE HAASTATTELU TUNNIN PÄÄSTÄ!" Gustav huuti äkisti alakerrasta. Hätkähin hereille ja nostin mun päätä.
" Mitä..?" mumisin ja katoin kelloa seinäll. Se tosiaan oli jo sen verran. " Bill pieni, herää ny." sanoin hiljaa ja ravistin sitä hennosti.
" Mm.. Mitäh..?" Bill mumis nostaen päätään ja katto mua. " Meillä alkaa se haastattelu studioll tunnin pääst." sanoin. " Mitäh..? HEMMETTI!" Bill huudahti nousten ylös ja ryntäs jo omaan huoneeseensa.
" Mutt..." mumisin kunnes huokasin. Ei mitään sittenkään.
Nousin ylös ja puin ylleni lopult. En jaksanu sänkyykään pedata.
Lähin mun huoneest ja kävelin Billin huoneen ovelle. Koputin siihen ja aukasin oven sit.
Bill istu pöytänsä ääress laittamass silmämeikkejään.
" Heei... Oisit sä voinu lähtee ilman noitaki meikkei." sanoin. " Enhän." Bill mumis.. " Kyllä sä oisit kelvannu silleensäkkin.." " Nii sulle." " No nii..." mumisin ja katoin sen touhuja.
Katoin ku se seuraavaks otti pipon ja veti sen päähänsä, laittamatta hiuksiaan tällä kertaa juuri mitenkään.
Sit Bill lopetti touhunsa ja käveli mun ohi alakertaan.
Lähin sen peräss portaisiin.
Kattelin Billiä samall, enimmäkseen sen takamusta.. ' Hyvä perse...' ajattelin taas kerran, mutt minkäs mä sille voin? En mitään.
Toiset istu olkkariss oottamass meitä. Mentiin keittiöön ja Bill pysähty jääkaapille ottaa sielt jotain.
Kävelin sen ohi ja hipasin tarkotuksell kädelläni sen takamusta. Bill vilkas mua, ja hymyilin sille flirttailevasti.
Se pudisti päätään hymyillen. " Höh.." mumisin ja otin meille mukit kaapista ja laitoin tee veden kiehumaan.
Tehtiin muutama voileipä ja juotiin teetä.
Sitten lähettiin.

" Hei. Olen Nani." " Mooi" " Moi." " Moimoi.." mumistiin Billin kanss Georgin ja Gustavin jälkeen.
" Mitä teille kuuluu?" " Ihan hyvää. Mukava olla välillä lomalla. " Georg totes. " Jep. Saa rentoutuu hieman." Gustav jatko. " Entäs te kaksi?" Nani kysy meilt. " Hyvää kanss." vastasin. " Paremmin ei kait vois mennäkkään." Bill jatko hymyillen.
" Hienoa. Niin, te olette nyt saaneet rentoutua ja lomailla jo parisen viikkoa. Kaikenlaista on tapahtunut, esimerkiksi nyt tämä, kun sait Tom ensimmäistä kertaa luodista. Mitä ajatuksia sinulla on tästä?" Nani kysy. " No tota.. Se on menneisyyttä nytten, enkä mä jää muistelee menneit. Mä suojelin Billiä, se on mun velvollisuus isoveljenä." vastasin sille. " Niin. Bill, olet ollut veljesi tukena sairaalalla, kun hän toipui leikkauksesta. Mitkä olivat tunnelmat?" " Totta kai olin huolissani Tomista, ja siitä ett toipuuko se täysin, mutt en antanu itteni ajatella ku vaan positiivisesti." Bill kerto.
" Gustav ja Georg, mitä tunteita viime tapahtumat teissä aiheuttavat?" " Ensinnäkin huolta ja järkytystä totta kai. " Gustav sano. " Mutt niinku Tom jo sano, se on menneisyyttä jo. Totta kai koko jupakka oli kauhee asia." Georg kerto omat mielipiteensä.
' Niin niin rakas Georg. Itkit jopa takiani.' ajattelin hiljaa hymyillen.
" Mm.. Entäs tämä toinen kerta, kun saitte molemmat osuman." " Se oli kauheaa. Mies ilmestyi kuin tyhjästä eteemme." Bill kerto ja nyökkäsin tueksi. " Niin, mutta entä kun teidät löydettiin, olitte jo melkein kuolleita, ja sairaalalla lääkärit kertoivat lehdistölle teidän kuolleen. Miten olette elossa?"
" No, se on aika uskomaton juttu..." alotin, odottaen ett Bill jatkas.. " Mm... Niin... Me kuoltiinkin, me päätettiin lähtee yhess, jos niin kerran on pakko tehä. " Bill sano hetken pääst. " En tiiä uskotteko, mutt me istuttiin taivaall pilven reunall, ja päätettiin ett meidän aika ei ollu viell. Me haluttiin palata kiusaa Gustavia ja Georgia vielä." sanoin. " Ohh! Georg ja Gustav, mitä te ajattelitte kun teille kerrottiin kaksosten kuolleen?" Nani kysy taas.
" Ekaks ajattelin, ett tää on joku pila, todella hyvä semmonen. Mutt sit ku tajuttiin se.. " " .. me vaan oltiin järkyttyneit ja niin.." ne vastas. Kattelin molempii hiljaa vieress.
" Ah, niin monet ovat arvelleet. Joka tapauksessa, kun näitte kaksoset elossa, taisitte olla varsin yllättyneitä?" " Joo." molemmat mutis sen kummempia sanomatta enää.
" Niin...." Nani mumisi ja oli hetken hiljaa tutkaillen papereita.
"Bill ja Tom, uusimmat huhut teistä ovat aika villejä. Lehdistöille on tulvinut tietoa, että teillä olisi jotain velirakkautta suurempaakin välillänne, onko näin?" Nani kysy sitten, ja sitä täss oli tavallaan odotettuki koko ajan. Vein katseeni Billiin. Sama se mulle oli kerrotaanko vai ei.
Bill kahtoa mua takas hiljaa, kunnes vei katseensa Naniin ja nyökkäsi. " Tomilla ja mulla on suhde." Bill sano. " OH! Te siis myönnätte, että huhut ovat totta?" " Kyllä." vastasin Billin puolesta.
" Ahh, hienoa." Nani mumisi itsekseen.

Pian se haastattelu oli menty läpi. Mutt ku astuttiin ulos, siell oli väkee meit vastass.
" Ei! En halua uskoa tätä!" joku väestä huusi. " Miten te voitte olla yhessä, vaikk otte kaksosveljeksiä?" joku huuti. " Siis.. Mitä tää nyt on?" Bill kysy väeltä, joka koostu enimmäkseen tytöistä, muutama poikakin oli joukoss. " Me tiedetään jo että te ootte yhess, mutt miten tää on mahdollista?" joku tyttö pamautti ilmaan.
" Mistä te sen ootte saaneet selville?" kysyin. " Fanit tietää kaiken." ne huuti. " Jahas." vastasin hiljaa.
" No... Se on mahdollista.. Joskus vaan pelkkä velirakkaus tai sisarusrakkaus ylipäätään voi muuttua suuremmaksi.." Bill sano. " EII! Mä en haluu kuulla tota." joku tyttö huudahti itku kurkuss.
Bill näytti menevän lukkoon, se ei tienny miten käyttäytyy.
" Mun oli tarkotus iskee sut Tom, mutt sä ootkin jo varattu!" joku tyttö huuti.. " Anteeks, mutt mä oon..." " Niin sä oot Billin kanss. Me tiedetään!" joku toine huus.. " Bill.. Mä tosiaan rakastin sua, eikö se merkkaa mitään..?" " Sori... Mutt mä en tunne sua..." Bill sano hiljaa..
Samass paikalle saapu jotain smokkipukusii miehii ja ne työnti väen pois meidän luota.
Lähettiin menee kotiin mun autoll sitten.
Bill istu hiljaa koko matkan, samoin mä... Fanit ei pitäny kuulemastaan.. Oliko väärin kertoa totuus..? Kannattiko se..?
Huokasin ja ajoin kämpän pihaan. Georg ja Gustav nous autosta mennen sisälle jo suoraan. Nousin itekki hiljalleen, ja laitoin oven kiinni. Katoin Billiä..
Se istu autoss vaan hiljaa.. Kallistin hieman mun päätä ja kävelin sen puolelle autoo.
Aukasin oven ja katoin sitä.. " Bill.. Älä välitä niistä... Mennään sisälle.." sanoin hiljaa.. Se pudisti päätään hiljaa... " Mun täytyy saada nyt miettii niitten sanoi..." Bill sano.. Huokasin ja aukasin siltä turvavyön.
Nostin sen mun syliin sen vastusteluista huolimatta. " Bill hemmetti... Älä viiti.." sanoin ja laskin sen alas mun sylist ja suljin oven.
Katoin sitä hiljaa ja laitoin avaimet mun taskuun. Bill seiso mun vastapäätä, kattoen mua tarkkailevasti, hiljaa vaan.
" Mutt ne sano ett ne..." " Älä kuuntele niitä. Onko fanien mielipiteillä väliä edes?" kysyin. " On. Ne vaikuttaa meidän levyjen myyntiin ja keikkoihin." Bill sano. " Onko musiikki sulle tosiaan maailman tärkein asia?" kysyin kattoen sitä vakavana. " On, se on kuulunu mun elämään jo pitk....." "Sä oot mulle tärkeintä maailmassa!" huudahin, enkä välittäny ett kyyneleit valu mun silmist. En voinu uskoo tätä.. Billille musiikki oli tärkeenpi ku mä.
" Tom..." Bill sano ja nosti kätensä mun poskea kohti pyyhkästäkseen kyyneleet pois. Tartuin sen käteen ja laskin sen alas. Katoin sitä hiljaa ja pudistin mun päätä. " Annatko sä fanien mielipiteiden tulla meidän väliin?" kysyin, peläten jo vastausta. " Tom, niitten mielipiteet merkkaa mulle kuitenki pal..."
" Helvetti Bill! Eikö se merkkaa sulle mitään..." alotin ja jäin empii... " Ett mä rakastan sua! Enemmän ku mitään muuta." huudahin sille vetäen sen kädest pitäen mun syliin, ja irrotin otteeni sen kädest, vieden ne sen ympärille, ja rutistin lujaa, mun kyyneleet kastellen sen olkapäätä, silmät sulettuina, kasvot maata päin Billin olkapään yli kohdistettuna.
Rutistin sitä vaan hiljaa, Billin kädet roikkuen rentona sen vartalon vierell. Bill kahto hiljaa mun olkapään yli suu raottuen hieman yrittäen sanoa jotain, ja kyyneleet täytti sen silmät, mutt Bill paino vaan päänsä mun olkapäätä vasten, ja oli hiljaa.