Meidän yö sinä yönnä ei ollu unohtumaton, vaan se yö oli ihanin, mitä kumpikaan on koskaan saanu.

--

Katselin hiljaa Billin nukkuvia aksvoja, ja pien hymy kareili mun huulilla. Mun mielessä pyöri vaan viime yö, ja sen ihanuus, mahtavuus.
Painoin suukon Billin kaulalle, ja nousin istumaan. Mun katse osui pöydällä olevaan lappuun. Kurotin Billin yli ja otin sen käsiini. Siinä oli Natalian suunnittelema murha, mulle...
Vilkasin Billiä.
Mun pitää selvittää tää.
Nousin Billin ylitse ja puin ylleni. " Anteeks, mutt mun on pakko saada tietää." kuiskasin Billin korvaan painaen suukon sen poskelle ja lähin alakertaan.
Laitoin kengät jalkaani ja lähin ulos. En tiennyt paljon kello oli, mutt en välittäny siitä.

Kävelin reippaasti eteenpäin, ja pian olin Natalian ovella.
Soitin ovikelloo, ja se mönki avaamaan. " Tom.. Mitä sä täällä..? Ja tähän aikaan.." Natalia kysy hämmentyneenä. " Saanko mä tulla sisään?" kysyin, yrittäen vaikuttaa normaalilta. " Totta kai. Onko jotain sattunut?" se kysy. " Ööh.. Tavallaan.." sanoin ja heitin kengät jaloistani. Kävelin olohuoneeseen ja käännyin kattoo Nataliaa joka tuli perässä. " Mikä tää on?" kysyin ja tyrkkäsin sille sen lapun.
" Äläkä yritä valehdella. Mä tiedän ett se on sun käsialaas." jatkoin. Natalia katto mua hetken hämmentyneenä, ja aukas taitellun lapun. Se luki sen hiljaa ja kohotti katseensa muhun.
" Mistä sä sait tän?" se kysy synkän olosena. " Mitä välii sillä on. Onko toi totta?" sanoin sille vilkasten lappua. " On. Mutt sun ei pitäny saada tietää siitä. Joten on kai parempi ett mä tapan sut tähän paikkaan." Natalia sano kaivaen laatikkoa ja veti sieltä aseen esiin.
Katoin hetken asetta, sit tyttöä. " Mä en pelkää sua." sanoin. Jos mä kuolen, nii sit kuolen.
" Etkö yritä paeta?" Natalia kysy kallistaen päätään. " En. Koska sä jäät kiinni vielä." sanoin ja otin puhelimen taskustani. Natalia vilkas sitä.
" Anna tänne se puhelin." Natalia sano ojentaen vapaan kätensä. " Miks? Ethän sä sillä mitään tee." sanoin.
Natalia huokas pudistaen päätään. " Mä sanoin, ett anna tänne se." Natalia toisti.
Pudistin sille päätäni, ja virnistin ivallisesti.
Lähin liikkeelle, ja kävelin ympäri huonetta, näppäillen samalla poliisin numeroa puhelimeen. " Jos sä et anna sitä nyt, mä ammun sut." se kivahti. " Niinkö? No, ammu sitten." sanoin ja levitin käsiäni hetkeksi.
Natalia kahto mua hiljaa, sormi liipasimella.
" Etkö kykene? Surkimus." tuhahin ja laskin käteni alas. Nostin puhelimen mun korvalle ja painoin näppäintä. Kuuntelin kun puhelin hälytti ja laitoin siihen kaiuttimen päälle ja laskin korvaltani.
" Sulje se." Natalia sano osoittaen mua aseella. " En." vastasin napakasti. " Poliisilla." puhelimessa vastattiin. " Haluaisin tehdä ilmoituksen murha yrityksestä." sanoin kuuluvasti.
Natalian kasvoilla välähti pelkoa, ja virnistin itsekseni. Ilmoitin osoitteen poliisille, ja suljin puhelun hetken päästä. " Poliisit on täällä pian, mitä meinasit tehdä?" kysyin Natalialta. Hätkähin hieman kun Natalia laukas aseensa, mutt se ampu seinään tarkoituksella. " Sä et uskalla ampua mua." sanoin ja lähestyin sitä hiljaa.
" Uskallanpas, katotaanko vaikka?" Natalia mutis. " No, anna  tulla sitten." sanoin sille ja katoin sitä pistävästi silmiin. Natalian silmissä oli pelkoa, häpeää, ei luottamusta. Kuulin ku se nielas hiljaa ja laski aseensa. " Mähän sanoin. Sä ett kykene siihen." sanoin hiljaa, ja annoin katseeni vaeltaa Nataliassa. " Sä oot rakastunu muhun." sanoin ja kävelin sen lähelle, sen eteen. Natalia nosti katseensa muhun pelokkaana, hämillään. Katoin sitä silmiin.

" Eikö niin?" kysyin esittäen ystävällistä. Natalia ei sanonu mitään, ei nyökänny, ei näyttäny sitä eleelläkään. " Tätähän sä haluut multa." sanoin ja kohotin hieman tytön leukaa kädelläni, ja painoin huuleni Natalian huulille.
Tunsin Natalian hämmennyksen huulillani, kun Natalia vastasi suudelmaan arasti, jotenkin kaipaavasti.
Annoin Natalian saada hetken tyydytystä musta, kunnes irtauduin ja katoin sitä. " Myönnätkö?" kysyin.
Natalia kahto mua hiljaa, räjähtämis pisteen lähellä. " Hemmetti, minkä mä voin sille ku sun pitää olla noin syötävän sulone!" Natalia karjaisi ja virnistin itsekseni. " Se on vaan osa mua." sanoin virnistäen söpösti - kaikki tarkoituksella. " Mun piti tappaa sut, mutt sä pilasit kaiken pakottamalla mut rakastuu suhun!" Natalia huudahti. " Wouu, kenen syy tää on? Mä en oo pakottanu sua mihinkään, sä oot tehny kaiken omasta tahdostas." sanoin perääntyen pari askelta. " Mutt mä en ois rakastunu suhun ees, jos mua ei ois pakotettu hakee sua sieltä puistosta!" Natalia huusi ja nosti aseensa mua kohti, painaen sen mun rintakehään.
" Natalia - jos sä nyt ammut mut, sä elät loppu elämäss syyllisyydessä. " sanoin hiljaa. " Sä kadut sitä, ett ammuit sen miehen, ketä sä rakastit oikeesti." jatkoin. " Sä joudut vankilaan - ehkä loppu iäkses." sanoin pelaten aikaa niin, kun kuulin poliisin sireenien äänet.
Natalia hätkähti, ja katto mua kyyneleet valuen kasvoilla. " Sä oot kaunis ja sievä, älykäs. Mutt mä rakastan Billiä, ja sunkaan tunteet ei oo aidot." mumisin. " Miten niin ei oo aidot? Sä et tajuu yhtään mitään mistään!" Natalia huudahti ja laukas aseensa.
Hätkähin ja painoin silmäni kiinni....... Hiljaisuus....
Raotin toista silmääni samalla kun poliisit ryntäsivät sisään. Aukasin molemmat silmäni ja katoin rintakehääni. Koskettelin ja painelin sitä hämmentyneenä. " Huuh.. Selvisin.." mumisin ja pyyhkäsin otsaani kämmenellä. " Tomm!!" kuulin huudon ovelta. Katoin Nataliaa ku se pidätettiin, ja sit ovelle.
" Bill. Mitä sä täällä?" kysyin hämilläni. Bill ryntäs mun luo ja pysähty ihan mun eteen. Katoin sitä ihmeissäni.
Äkisti Bill läpsäs mua lujaa poskelle. " Au!" parkasin. " Toi siitä hyvästä, ett tulit tänne vaikk tiesit olevas hengenvaarassa!" Bill huudahti kattoen mua silmiin, antamatta tilaisuutta paeta sitä katsetta.
" Ja tää siitä hyvästä, ett oot kunnossa." Bill sano heittäytyen mun kaulaan ja suuteli mua. Horjahin askeleen taakse päin, ja katoin hetken sen suljettuja silmiä, kunnes suljin omanikin, ja vastasin suudelmaan kietoen käteni Billin ympärille, päästämättä enää irti.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

--

Jebbe kiittää ja kumartaa kaikille vähäisillekkin lukijoille. Toivon mukaan tämä sivukin saa sen uuden elämänsä uusien lukijoiden mukana. Olen jo kirjoitellut kolme osaa uuteen ficciini(Hehheh^^) mutta en julkaise sitä, jos en saa mistään lukijoita. Tosin.. Enhän voi tietää saanko niitä, jos en julkaise yhtäkään osaa,^^' ( Tässä taas nähtiin, kuinka hyvin pystyn pitämään näppini erossa näppäimistöstä)