-TomPoV-

Mimi nukahti syliini hetken päästä, enkä poistunut siksi aikaa minnekään, en halunnut jättää häntä.
Pakko sanoa kyllä, että takamukseni alkoi olla aika puutunut istuttuani siinä yli tunnin, ennenkuin tyttöni alkoi heräillä.
Kallistin päätäni nähdäkseni hänen kasvoihinsa, vaikka ne olivatkin aika tiiviisti rintaani vasten. Hymy nousi kasvoilleni hänen hieroessaan silmiään vielä unenpöpperöisenä. Naurahdin pienesti ja painoin kasvoni Mimin hiuksiin.
Siinä vaiheessa tyttö vaikutti heräävän kunnolla, ja hänkin naurahti hivenen.

Mimi alkoi yllättäen venyttelemään makoisasti käsillään, ja siinä samassa hutaisi kädellään minuun. Ähkäisin jotain tyyliin 'tuo sattui'.
” Äh, anteeks, mä oon tosi pahoillani, en mä tarkoittanut lyödä sua..” Mimi hätääntyi ja otti kasvoni hellästi sekä varovasti käsiinsä, varoen satuttamasta enää. ” Mihin sattui?” Mimi kysyi hiljaa surkeana ja pudistin päätäni kevyesti.
” Älä huoli, mä oon ihan kunnossa.” mumisin ja hymyilin leppoisasti tytölle, joka ei kuitenkaan näyttänyt rauhoittuvan niin helpolla. ” Varmasti...? Pitäskö sut viedä kuitenkin lääkäriin?”” Mimi, rauhoitu. Mä oon kunnossa.” sanoin tarttuen tytön käsiin ja vedin ne kasvoiltani pois, katsoen tyttöön varmana.
Mimi nyökkäsi pienesti ja nousi sitten, vetäen mut mukanaan. Mumisin itselleni jotain puutuneesta takamuksesta, ja kävelin tytön perässä huoneesta pois.
Gustavia ei näkynyt missään, eikä se kyllä periaatteessa haitannutkaan yhtään. Sainpahan olla kahdestaan Mimin kanssa.
Kävelin Mimin ohitse ottaen hänen käden omaani ja vedin mukanani keittiöön.
Aivan kuten arvasinkin, Gustav oli tehnyt ruokaa sillä välin ja jättänyt meillekin. Tiesin kysymättäkin, että tyttöni oli nälkäinen.

-MiriamPoV-

Tom on ihana. Se on hellä ja rakastava, huolehtivainen, ymmärtäväinen. Tom haluaa aidosti olla kanssani, Tom ei ole vain sen yhden ainokaisen asian perässä, niinkuin aikaisemmat.
Tom on elämäni. En tarvitse muuta elääkseni. Kaiken tämän sotkun jälkeen, tiedän mitä haluan, haluan Tomin. Erossa olo Tomista sai minut tajuamaan elämän tärkeimmät asiat, mitä haluan tai kaipaan elämältä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Ja nyt tiedän.
Tom, on se suurin osa tulevaisuuttani, ja toivottavasti minäkin olen Tomin.. Ainakin Tom vaikuttaa haluavan sitä, eilisestä sain sellaisen kuvitelman.

Nyhjötin sohvalla Tomin kainalossa, juuri nyt en olisi halunnut muualla ollakaan. Vain siinä lämpimässä ja turvassa, paikassa, jonne haluaisin pystyä menemään aina kun mieleni tekisi.

” Tom?” kysyin varovasti, toinen tuntui olevan aika ajatuksissaan, liekö edes kuuli mietteistään ääntäni. Kuuli Tom, sillä Tom toi katseensa minuun melkein heti.
” Mä oon miettinyt.. Kaikkea. Enimmäkseen meitä.” sanoin, nypistellen Tomin paidan rinnusta sormissani. ” … Ja?” Tom kysyi epäluuloisena, huolestuneen oloisena. Vedin syvään henkeä, miettiessäni mitä Tom sanoisi, kun kuulisi mitä asiaa minulla oli. Olin miettinyt tätä koko aamupäivän, ja nyt olin vakavissani asian suhteen, olin täysin varma.
” Mä tuota... Mä haluaisin... Että sä muuttaisit mun luokse asumaan.” tokaisin aika yllättävän nopeasti puhuen, ja purin hampaani tiukasti yhteen. Entä jos Tom ei halunnutkaan vielä muuttaa yhteen kanssani?
Itse oli tästä täysin varma. Me ollaan koettu kaikkea, eikä keritty olla pitkäänkään yhdessä ennen meidän hetkellistä eroa, mutta nyt kun kaikki on taas kunnossa ja me voidaan olla vapaasti yhdessä, haluan tätä. Nostin katseeni Toimiin, kun mies ei sanonut mitään. Tom katsoi minuun lukematon ilme kasvoillaan.
Puraisin huuleeni.
” Olisko se niin.. paha asia..?” kuiskasin varovaisesti, vetäytyen hieman kauemmas. Tom katsoi minuun vain hiljaa, kunnes sulki silmänsä ja puisteli päätään pienesti.
” Ei, ei se ole paha asia. Mä vaan yllätyin.” Tom sanoi vihdoin jotain ja huokaisin, hieman helpottuneena.
” Yllättyit hyvässä mielessä vai.. pahassa mielessä? Mä en halua pakottaa sua mihinkään mitä sä et halua, jos sä et halua muuttaa vielä yhteen mun kanssa. Me voidaan ihan hyvin asua vielä erill-” Tom keskeytti minut sormellaan, jonka hän painoi huulilleni kevyesti. Vaikenin oitis, enkä sanonut sitten mitään, annoin Tomille puheenvuoron. ” Mimi kulta, ei ole mitään mitä en haluisi yhtä paljon kuin asua sun kanssa yhdessä.” Tom sanoi silittäen poskeani toisella kädellään. Katsoin Tomia hetken hiljaa, kunnes hymy alkoi hiljalleen kaartua huulilleni.
” Sä oot tosissasi?” kysyin vielä varmistukseksi, etten innostuisi ajatuksesta liikaa. ” Me voidaan tietysti etsiä toinenkin asunto, ihan uusi, jos se siitä on kiinni.” jatkoi nopeasti perään. Tom pudisteli taas päätänsä.
” Sun asunto kelpaa hyvin, jos se vaan sulle kelpaa. Ja kyllä, mä oon tosissani.” Tom hymyili leppoisasti, vetäen sitten äkisti minut syliinsä, häntä kohden. Hymyilin miehelle hieman moittivasti.
Kumarruin hieman lähemmäksi, nostaessani käteni hänen poskillensa ja painoin suudelman Tomin huulille.

[ Osa 16, pian se on ohi! ]

~ Noniin, tässä taas uusi osa. Pian tämäkin novelli on tulossa päätösosaansa, mutta älkää huoliko, eiköhän tämä jatku tuonne osaan 26!
~ Mitäs mieltä te olette Billin uusista hiuksista?