Hetki tuntu hidastetulta. Me käveltiin Billin kanss niit kohti, ne huomas meidät hiljalleen, me hymyiltiin niille, virnistettiin ja pysähyttiin niitten luo.
" Miten te...ootte elossa...?"

--

Virnistin. " Ei me ollakkaan, me tultiin vaan hyvästelee." vetäsin sille. " Täh..? Voi Luoja oon varmasti sekoomass..." Gustav mumis. " Ei, ett sä oo. Tom vaan huijaa teitä. " Bill sano.
" Heii, älä nyt, täst ois tullu hauskaa.." inahin.. " Niimpä niin.." Bill tuhahti. " Okei, me ollaan eloss oikeesti." sanoin. " Mutt miten se on mahdollista..? Tehän saitte monta osumaa..." Georg sano. " Joo, mutt me päätettiin ett viel ei oo meidän aika." Bill sano. " Me istuttiin hetki sitten tuoll." sanoin ja osoitin ylhäällä leijuvaa pientä pilveä. " Ookei..? No whatever, kiva ku ootte eloss." Gustav sano.
" Jep.... Mulla on nälkä...." totesin sitten... Muut naurovat vaan.. " Mitä..?" kysyin tyhmänä..
" Ei mitään.. Lähetään kotiin..." Bill naurahti, ja lähti kävelee.. " Heii! Oota mua." huudahin, ja kirin sen vierelle.
Gustav ja Georg kulki meidän rinnalla myös. " Hehhee... Mä näin ku sä itkit Georg. Tätä mä en unoha, mä kiusaan sua vielä tästä." sanoin virnuillen. " Mitä? Voi kuule, itkisit itekki jos mä kuolisin." " Enkä itkis." vastasin virnistäen. " Kyllähän. On sunkis sisälläs herkkä immeinen, vaikka esitätkin kovista." Georg mumahti ja tökkäs mua rintaan. " Auh... Joo semmonen hyvin pieni.." sanoin. " Kuiteskin.." Georg mumis, katsellen vain hiljaa eteenpäin. Hymähdin, mutta hymyilin kuitenkin.
Jos Georg kuolisi, oisin varmasti kuolemaisillani tylsyyteen.

" Ah, koti kullan kallis..." mumisin astuessani ovest sisään. Kävelin olohuoneeseen ja kaaduin mahalleni sohvalle. " Voi sohva kulta, kaipasin sinua jo.." mumisin ja rutistin tyynyä.
" Sull tosiaan tais olla ikävä tänne?" Gustav kysy. " Joo... Et arvaakkaan miten ahtaat ne sairaalan sängyt on. Eihän niissä mahdu edes...." Äkisti Bill lätkäs kädellään mun päätä. " Auts..! Miks sä ton teit..?" kysyin tyhmänä. " Sä vaan jaksat koko ajan puhuu sängyistä ja vehtaamisesta lakanoitten välissä." Bill murahti.
" Aa... Nyt mä käsitän... Sä luulet ett mä iskin sieltä hoitajan ja pelehdin sen kanss." sanoin nousten istuu ja katoin sitä. " No en todellakaan luule! Sun päähäs vaan mahtuu kaks asiaa: naiset ja seksi." se sano.
" Voi kuule, on mun päässä paljon muutakin ku vaan ne!" murahin. " Niin varmaan." Bill mutis ja lähti yläkertaan. Katoin sen perään hetken, ja tuhahin sit.
" Voi Luoja..." mutisin ja ristin käteni puuskaan. " Noniin... Elämä mallillaan... Kaulitzin kaksosten normaalia elämää." Georg mumis naurahtaen. " Mitä hauskaa täss muka on..?" kysyin. " Kaikki." se vastas.
Mumahin jotain ja katoin pimeetä telkkarii.
Gustav lähti tekee meille ruokaa keittiöön. Huokasin ja kävin makaa siihen.
" Väsyttää..." mumisin hiljaa, ja mun silmät painu kiinni hiljalleen.
Nukahin hiljalleen siihen sohvalle, nukkuen vain.

" Hei, Tom.. Herää.. Ruoka on valmis..." Gustav töni mua hereille. " Häh.. Ai..Joo...." mumisin raottaen mun silmiä.. Nousin istuu ja hierasin käsilläni mun silmiä. Venyttelin hetken ja nousin sit ja kävelin keittiöön.
' Bill...' ajattelin ku näin sen istumass pöydäss. Istuin normaaliin tapaan mun paikalle pöytään sen vastapäätä, ja otin makaronilaatikkoa mun lautaselle. Kaadoin mehun lasiin.
Söin hiljaa siin, puhuen jotain Georgille ja Gustaville. ' Jaah.. Bill siis ajattelee ett mulla ei oo muuta elämää ku naiset ja seksi...' ajattelin samall ku söin. ' On mulla muukin elämä.... Esimerkiks musiikki.. Se on tärkeintä mun elämäss.. Tai no... Ei kaikkein tärkeint.. Mutt musiikki tulee hyvänä kakkosena... Bill on tärkein mun elämäss. Ku se vaan itekki tajuis sen, ilman ett mun tarttee selittää hirveesti mitään. Perhana vieköön... Mä tosiaan oon rakastunu siihen..'
Laitoin sit lautasen ja muut tiskikoneeseen ja kiitin ruuast. Lähin yläkertaan mun huoneeseen, ja laitoin oven peräss kiinni. Otin kitaran telineest ja istuin mun sängylle. Otin plektran pöydält ja rupesin soittelee meidän kappaletta, Monsoonia.
'... To the end of time, were  the rain won't hurt. Fighting the storm, into the blue, and when I lose myself I think of you. Together we'll be running somewhere new, and nothing can hold me back from you.
Trough the monsoon... Just me and you..'
Sanat pyöri mun mieless samaan aikaan ku soitin, ja vaihdoin lopult kappaleen.. Spring nicht... Viime ajat ei tosiaankaan oo ollu helppoja..
' Ich schrei' in die Nacht für dich, lass mich nicht im Stich, Spring nicht.
Die Lichter fangen dich nicht, sie betrügen dich, Spring nicht.
Erinner dich, an dich und mich, die welt da unden zählt nicht, bitte Spring nicht.'
Näin mun mieless hetken, jossa Bill oli hyppäämäss talon katolta alas, ja ku se juoksi ittensä luo pelastamaan itteensä siin musavideoss... Mä toivoin.. Ett mä oisin ollu siin pelastamass Billiä..
" Hemmetti.." huudahin ku kitarasta katkes kieli. Huokasin ja vein sen telineelle ja viskasin plektran pöydälle.

Istahin mun sängylle ja katoin lattiaa. Kellokin näytti jo keskiyötä.. Muut oli varmasti nukkumass.. Huokasin, ei täst mitään tuu. Nousin ja kävelin mun huoneen ovelle ja tartuin kahvaan, ja aukasin oven.
" Bill..." yllätyin nähdessäni sen mun ovella ja ku se nosti kätensä mun rinnalle ja työnti mut takas huoneeseen ja sulki oven jälkeensä. " Mitä sä hommaat?" mutisin. Mä en todellakaan kaivannu sen seuraa nyt. " Älä valita siinä." Bill mutisi ja kaato mun sängylle. " Mä en tartte sun seuraa." sanoin ärtyneen ja nousin ylös. BIll tönäs mut nurin uudestaan ja kömpi mun ylle. " Niinhän sä sanot." Bill mutis painaen huulensa mun huulille. " Hemmetti, hanki oma huone." tuhahin ja työnsin sen pois mun päältä käyden ite sen päälle. " Katos katos, meinasitko raiskata mut?" Bill sano virnuillen. Hymähin. " Ei kuule oo käyny päässäkään tommonen ajatus." sanoin ja suutelin sitä. " Niinkö? Myönnä sit, sä kuitenkin haluut mua." Bill sano. " Myönnä ite ett oot vääräss mun elämän suhteen." sanoin. " En mä vääräss oo. Sun elämähän pyörii vaan naisten ja seksin ympärillä." " No ei tasan. Sä vaan et tajuu yhtään mistään mitään." kivahin samall ku Bill taas kierähti mun ylle.
" Hemmetti sun kanssas. Painu helvettiin täältä." tuhahin. " Sä tuut sitten mun mukaan." Bill sano siristäen silmiään. " Niin varmaan. Mun on parempi ilman sua." sanoin. " Niimpä nii. Vihaan sua." Bill tokas. " Niin mäkin sua!" huudahin tarttuen sen paidast kiinni ja vetäsin sen lähemmäs painaen suudelman sen huulille.
Suutelin sitä kiihkeesti, intohimosesti, Bill vastaten siihen voimakkaasti, niin että se sattu, mutt mä vaan nautin siit. Vedin sen itteni lähelle, kiinni itteeni ja vein käteni sen takamukselle, ja puristin kevyesti.
" Hemmetin perverssi." Bill tuhahti. " Minkäs luonteelleni voin." mutisin sille. Bill tarttu mun paidast, ja veti sen pois lippiksen kera. " Kukas se pervo nyt onkaan?" kysyin. " Sä." Bill mutis suudellen sit mua.
' Niimpä niin..' ajattelin ja vastasin siihen suudelmaan halukkaasti. Mä vuorostani vedin Billin paidan sit pois.
" Noni, myönnä, sä haluut mua." Bill ärähti. " Entäs sitte? " vastasin napakasti siihen. " Tiesin.." Bill mumis ja otti mun vyöstä kiinni. Se aukas sen, ja sitten vetoketjun.
Hymähin, ja vedin sen housut pois. Bill tiputti mun housut nilkkoihin ja potkin ne pois mun yltä.
Samass Bill kierähti mun vierelle makaa, ja käänsin mun kasvot sitä kohden. " Siinäkö meinasit nukkuu?" mutisin. " Jep. Täss on täst lähtien mun vakituinen paikka." Bill murahti. " Niinkö luulet? Ehkäpä mä en päästäkkään sua enää tänne." sanoin. " Niimpä nii." Bill mumis vieden kädet mun vartalon ympäri, ja painaen pään mun rintakehälle. " Hmph... Murmeli." totesin hiljaa ja silitin sen hiuksii, selkää, lopult vaan vieden kädet sen ympäri. " Tää on sit eka ja viimenen kerta." totesin, Bill nyökäten hiljaa, ennenkuin nukahin.