Äidin reaktio:

" Kultapieni, ihana nähdä sinua!" äiti hihkaisi ja halasi minua äkisti. " Öhh.. Niin suakin.." sanoin ja halasin sitä.. Toiset tuli eteiseen kattoo mitä mä touhuun. Irtauduin äitist.. " Joo tota... No te tiiättekin äitin.." sanoin toisille ja suljin ulko-oven.
" Ah, mitäs te täällä?" Georg kysyi lämpimästi. " Tulin tervehtimään tytärtäni ja kenties tulevaa vävypoikaani." äiti sano hymyillen ja läppäsin käden mun otsaan. " Ööh, anna ku otan sun takin.." sanoin nopeesti väliin ja otin äitiltä takin pois ja vilkasin Tomiin merkitsevästi. " Kiva nähdä teitä. Matka on varmaan ollu raskas, haluisitko jotain juotavaa?" Tom kysy hymyillen pienesti vilkasten mua. Ripustin takin hengariin naulakkoon ja katoin ku äiti heitti kenkänsä pois.
Tom ja Georg veivät Gustavin kanssa äitin keittiöön, ja tulin niitten peräss. Mun pahin painajaine oli just käyny toteen.
Äiti oli tullu kylään kaikkein huonoimpaan aikaan. Tom keitti kaikille teetä, ja juotiin sitä pöydäss. Bill tuli kotiin.
Se oli ollu taas ulkona Ashleyn kanss, luultavasti saattanu sen jopa kotiin.
" Ai, meillä onkin vieraita.." Bill totes yllättyen ja vilkastiin sitä. " Kas, Bill, hauska nähdä sinua." äiti totes yli pirteenä, ku muut oli melkein nukahtamaisillaan pöytään. Bill otti itelleen teetä ja liitty meidän seuraan.
Rupateltiin jotain ja siirryttiin pian olkkariin.
" Valitsitkin juuri sopivan vierailu ajan." sanoin valehdellen äitille ja väänsin tekohymyn kasvoilleni. " Enkös? Ajattelinkin että kai sinä sentään olisit paikalla jos pojat sattuisivat olemaan kiertueella, vai miksi niitä sanottekaan." äiti sano, ei luultaavasti tajunnu, ku yritin sanoo sille toisin, ett nyt ei ollu hyvä aika vierailulle.
" Meinasitko viipyy kovinki kauan?" kysyin sit. " Voi kulta, älä siitä huolehdi. Olen täällä ihan tarpeeksi kauan." " Eli?" " Parisen viikkoa, minulla on nimittäin loma." äiti sanoi melkein ylpeänä, sillä ei sill kovinkaan usein ollu lomia.
" Okei, mites Chris.....Samperi..." keskeytin mun lauseen, ku yläkerrast alko kuuluu itkua. Katsahin Tomiin, ja mä nousin ylös. Äiti oli ihmeissään huutoa kuullessaan ja hain Danten ylhäältä. Pitelin sitä mun sylissä sinisessä nallehuovassa lämpimässä, ja kävelin olkkariin.
Dante oli näköjään heränny, ja hyssyttelin sitä hiljaa.
" Voi kuinka pieni! Kuules Mary-Kate." äiti lässytti vauvalle.. Katoin äitii hieman peloissani samall ku huolehin vauvast. " Olen todella iloinen, että viihdyt lasten parissa, ja jopa hoidat toisten lapsia vapaa-ajallasi. Olen ylpeä sinusta, ja sinusta tulee vielä hyvä äiti lapsillesi, kun saat niitä muutamien vuosien päästä." äiti sanoin hymyillen, ja siirsin mun katseen hiljattain Tomiin.
'Mitä me tehään?' ajattelin ja kysyin sitä katseellani Tomilt. Tom kohautti hartioitaan mulle.
" Kuule äiti..." alotin.." Niin kultaseni? Ei sinun tarvitse selitellä miksi huolehdit toisten lapsista, ymmärrän kyllä." " Nii mutt sä oot käsittäny nyt hiukan väärin..." selitin.." Ai kuinka niin? Ethän sinä omiakaan nyt vielä voi saada." äiti sano hymyillen, antamatta mun selittää. " Kuuntelisit nyt mua. Ku tää on mun lapsi. Mun ja Tomin yhteinen lapsi." sanoin tiukasti, ja äiti hiljeni nopeesti ja hymy hyyty sen kasvoilt. " Just tota mä arvelinki..." mumisin hiljaa, ja katoin äitii.. Se kahto mua järkyttyneen, kunnes se kallistu taaksepäin ja pyörty. " Äiti? Mikä sulle tuli?" kysyin kurtistaen mun kulmia, ja Gustav oli heti kattomass mikä hätä sill oli. " Äitis pyörty vaan." Gustav totes, ja huokasin. " Mä arvasin tän.." mumisin ja katoin Dantea. Dante ojenteli käsiään mua kohti ja oli muuten hiljaa, ei itkeny enää. " Vai heräsit sinä sitten uniltasi.." totein hiljaa hymähtäen pienesti, ja hymyilin.
" Ehkä on parempi, ett selitetään äitille aamulla.." sanoin Tomille ja katoin sitä. Se nyökkäs mulle. " Tehään niin.. Äitis voi nukkuu täss sohvall nyt..." Tom sano, ja nyökkäsin sille. " Otatko Danten ja yrittäsit nukuttaa sen ylhääll? Mä huolehin äitist." sanoin Tomille ja Tom otti Danten multa ja lähti ylös.
Huokasin ja laitoin äitin makaa sohvalle Georgin avulla. Laitettiin sille viltti päälle ja lähettiin sit omiin huoneisiimme.
Avasin oven ja katoin ku Tom piteli vauvaa sylissään, ja keinutteli sitä hiljaa. Pien, väsyny hymy nous mun kasvoille.
Sulin oven, ja tom kohotti katseensa muhun vauvast. " Nukahtiko se?" kysyin hiljaa, ja Tom nyökkäs mulle.
Katoin ku Tom laski Danten pinnasänkyyn ja laitto huovan päälle. Vaihoin ylleni yöpuvun ja Tom heitti ylimääräset vaatteet päältään pois. Kömmittiin peiton alle, ja laskin mun pään Tomin pään vierelle. Katoin hetken Tomin silmiin, ku se katto mua. Hymyilin sille hellästi, ja sulin mun silmät sit. Tunsin Tomin otsan omaani vasten ja Tomin nenän mun nenässä. Pien hymy koreili mun suupieless, viell sillonki, ku molemmat nukahettiin siihen.

Yön aikana Dante ei heränny enää kertaakaan. Aamulla tosin. " Meetkö sä?" Tom mumis unisena mulle.. "Mmm..Joo...Se on varmaan taas nälkäne..." sanoin väsyneenä ja kömmin ylös. Menin pinnasängyn luo ja nostin Danten syliini.
" Shh.. Ei hätää.." sanoin hiljaa ja aloin imettää sitä. Dante oli kyll melko nälkäne. Vilkasin Tomiin, se nukku vuoteess.
Huokasin hiljaa, ja ku Dante oli syöny, röyhtäytin sen nopeesti.
Potkasin Tomii takamukseen pehmeesti tarkotuksensa herättää se, ja herätinki. Laskin Danten vuoteelle sen viereen, seinän puolelle.
" Pidä huoli pojastas hetki, ku käyn suihkuss." sanoin ja raahustin suihkuun, ku Tom jäi huolehtimaan Dantesta.
Peseydyin nopeasti suihkuss, en jääny viivyttelee tahallaan.
Puin puhtaat vaatteet ylleni ja menin sit Tomin ja Danten luo. Otin Danten Tomilt, niin ett Tom sai vuorostaan käydä suihkuss.
Lähin sit alas Danten kanssa, ja äiti istu sohvall, jutellen Georgin ja Gustavin kanss. Bill luultavasti nukku viel.
Äiti kuuli mut portaiss, ja käänty kattoo mua. " Neitiseni, tulehan selittämään hieman." äiti sano, ja huokasin pyöräyttäen mun silmiä. Istuin sohvalle sen viereen ja katoin Dantea pitkään, sit äitiä. Dante katteli äitiä hiljaa hiukset pörröllään, imeskellen sormiaan.
Siirsin katseeni äitiin. " Täss, tämä pikkupoika, on Dante. Se on mun ja Tomin. Dante synty pari kuukautta ajoissa, ja oli sen takii keskoskaapissa, mutt nyt se on ihan terve, nelikuukautinen poika." sanoin, enkä mutkitellu yhtään asiass.
" M-mitä? Miten tämä on mahdollista? Mary-Kate, olet vasta 15.vuotias, etkä tarpeeksi vanha saamaan omia lapsia." äiti sano, ja huokasin. " Mun ja Tomin ei ollukkaan tarkotus hankkii lapsii VIELÄ, mutt mä satuin vaan tulemaan raskaaks, ja arvaa oliko munkaan sitä aluks helppo hyväksyy. Mutt Dante on meidän poika, ja me rakastetaan Dantee, eikä aijota antaa sitä adoptioon, vaikk sä et sitä hyväksyiskään." sanoin tiukasti äitille, ja se katteli mua ja Dantea hiljaa. Tomkin tuli hiljattain portaist alakertaan, ja meidän seuraan.
Gustav ja Georg lähti tekee aamupalaa meille.
" Mitäs mieltä sinä Tom olet jo perheen perustamisesta?" äiti kysyi Tomilta, ja siirsin katseeni siihen. " No, Mary-Kate jo varmaan kertoki ett meill ei ollu tarkotus vielä perhettä saada, mutt nyt kun meillä on, mä aijon pitää siitä kiinni, ja huolehtii mun perheestä." Tom sano äitille ja mä hymyilin pienesti. " No hyvä on. Mutta jos tulee pienintäkin ongelmaa Danten kanssa, ilmoittakaa minulle, niin autan." äiti sano ja hymyilin. " Kiitti ku ymmärrät." sanoin. " Noniin, saisinko pidellä tyttärenpoikaani?" äiti kysy jo hymyillen, ja naurahin. " Menetkö mummin syliin?" kysyin Dantelta hymyillen, ja se vilkas mua hämillään. Naurahin ja annoin Danten äitin syliin. Dante alko vierastaa ja tikee hieman, mutt äiti sai sen rauhottuu itekki nopeesti.
Pian Dante viihty hyvin sen syliss. Katottiin Tomin kanss Dantee ja äitii, ku äiti lässytteli Dantelle.
Tom otti lopult Danten äitilt, ku Dantea alko väsyttää. Tom vei Danten nukkumaan yäkertaan ja sit me syötiin aamupala keittiöss.
" Danten ikäiset nukkuvat vielä paljon. Kunhan ne alkavat touhuta enemmän parin kuukauden päästä, kannattaa vahtia paljon sitä, mitä ne pistävät suuhunsa tai saavat näppeihinsä." äiti neuvoi, ja huokasin pudistellen päätä. " Eiköhän me äiti osata." sanoin äitille ja söin aamupalani loppuun.
" Uskon uskon, mutta kunpahan sanoin." äiti kertoi.
" Jospa lähettäs vaikk ulos kävelylle?" kysyin ku muutkin oli syöny, ja niimpä me sit lähettiin ulos kävelee ja työntelee Dantee vaunuissa.

Bill oli meidän mukana myös, tosin sen piti tavata Ashley viel puistossa. " Ai, Ashleylla ja Billillä on siis suhde?" äiti kysyi yllättyneenä. " Juu, niin niillä on." Tom vastas, ku mä työntelin Dantea.
" Ai, sehän on hienoa. Entäs ne teidän ystävänne, ja Georg ja Gustavko he olivat?" " Niin." " Heilläkö ei sitten ole vielä naisystävää?" äiti kysy. " Ei Georgilla ja Gustavill oo. Ne taitaa viihtyy sinkkuina." Tom sano vitsillä virnistäen. Äitiki naurahti. " Vai niin." Äiti totesi hyvillä mielin ja käveltiin puistoon. Ashley odotti meitä, tai siis Billiä. Ashley näytti yllättyneelt ku äiti oli meidän mukana.
" Maria! Kuinka te täällä?" Ashley kysy ilosena kuitenkin ja halas äitii nopeesti. " Tulin vierailemaan." äiti kertoi yhtä hymyä ollen ja vaihtoi kuulumiset sitten Ashleyn kanssa.
Sit Ashley siirty Billin luo, ja Bill sen. Ne suuteli nopeesti ja lähti sit kävelee käsikkäin, meidän edellä, välimatkan päässä.
Me jäätiin situmaan penkeille puistoon, Dante nukkuen vaunuiss meidän vieress. Pidin Tomin kädest kiinni ja äiti istu Tomin vasemmalla puolen. " Kas niin. Nyt voimmekin puhua suuremmista asioista, kun teillä on jo lapsikin." äiti sano hymyillen, ja siirsin mun katseen siihen. " Mitä sä tarkotat?" kysyin, ja Tomkin näytti olevan ymmällään. " Mitäkö? Kihlausta tietysti." äiti sano, ja mun suu loksahti auki, ja katoin Tomii. Tom kohotti kulmiaan yllättyneen kattoen äitiä. " Mutt eikös se oo meidän asia ihan sit...." sanoin varovasti äitille.. Äiti sattu olee kovin innoissaan ain häistä, varmasti Chrisin ja Katariinanki häät äiti suunniteli, tai no, en mä tiiä oliko ne jo ollu.
" On on toki. Haluan vain varmistaa muutamia asioita." äiti sano hymyillen, ja siirsi katseensa Tomiin.
" Ensinnäkin, Tom, lupaat pitää hyvää huolta tyttärestäni." " Äiti!" kivahin väliin. " Kyllä mä pidän, niinku oon nyttenki pitäny." Tom sano rauhallisesti. " Hyvä, ja toiseksi, et pakota häntä mihinkään mitä hän ei haluaisi." " Äiti, riittää jo..." sanoin huokasten... " Lupaan ja vannon." Tom sano nyökäten päällään vielä päälle. " Hienoa. Ja sitten, voimmekin siirtyä puhumaan sormuksista ja hääjärjestelyistä." " Äiti riittää jo! Kihlaus on mun ja Tomin juttu, ja me mennään kihloihin sit ku on sopiva aika." sanoi ku en kestäny enää. " Me osataan järjestää ite omat häämme sit ajallaan, me ei tarvita sun apuu. Ja jos tarvitaan, niin me pyydetään. Sitä paitsi, mä en oo vielä edes tavannu Tomin vanhempiakaan." " Mitä? Minustakin voisi olla kiva tavata heidät.." äiti sano alkaen miettiä jotain.
" Niin... Ehkä olis parempi ett tapaat mun vanhemmat ennen mitään kihlausta..." Tom sano ja katto mua. Nyökkäsin. " Eikä mulla oo mikään kiire kihloihin.. Mulla on vielä useempi vuoskin ett oon täysikäne, no, onhan mulla siis naimalupa ja silleen mutt siis.. Tiiät mitä tarkotan. " sanoin ja Tom nyökkäs. " Jep.. Mennään sit käymään siell, ku keritään." Tom sano, ja mä nyökkäsin vuorostani.
" Noni, ja äiti, me ei puhuta nyt mistään kihlauksesta, ok?" " Sovitaan sitten niin." äiti sano, ja huokasin helpotuksesta.
" Mutta ihan pieni asia jos sovittaisiin?" äiti kysy. Huokasin. Vilkasin Tomii. " Mikäs se olis?" Tom kysy. " Minulle on varattu paikka eturivistä." äiti sano hymyillen, ja pien hymy nous munkin kasvoille. " Sovittu." Tom sano hymyillen.
Samall Dante heräili, mutt ei onneks itkeny nytten. Nostettiin se vaunuist pois, ja pitelin poikaani sylissäni.
Tom piteli kättään mun hartioitten ympärillä, ja jutteli jostain äitin kanssa.
Mä huolehin meidän pojasta.
" Hmm.. Missähän Ashley ja Bill ovat? Minulla olisi vielä asiaa Ashleylle, ennenkuin lähtisin hieman ostoksille." äiti sano.. " Mmm.. Ne tais mennä tonne läheiseen kahvilaan." Tom sano arvellen, ja vilkasin niitä. " Ai, missähän se on? Voisitteko saattaa minut sinne?" äiti kysy katsellen meitä. " Tom, viititkö sä viedän äitin sinne? Mä luulen ett Dantella on taas nälkä ja mä en kehtais kyll tääll tai muuallakaan ku koton ruveta syöttää poikaas." sanoin. " Okei, mee sä kotiin sit. Mä tuun sinne ku oon vieny äitis eka." Tom sano ja nyökkäsin. Nousin ja laitoin Danten vaunuihin. " Nähään pian." sanoin Tomille ku nekin oli noussu ja lähössä. Painoin suukon Tomin huulille lempeesti ja lähin sit kävelee eri tietä takas kuin ne.
Vilkasin olkani yli, ja hymyilin pienesti. Onneks äitillä ei ollu mitään Tomia vastaan, ja ne tuli toimeen keskenään.
Kävelin eteenpäin mietteissäni. Dante katteli mua vaunuista, ja hymyilin sille.
Nostin katseeni taivaalle, puihin. Linnut lauleskeli kauniisti siellä piilossa jossain.
Aurinko paisto lempeesti pienten pilvien takaa.
Laskin katseeni eteeni, ja mun silmät laajeni järkytyksest jalat tehden äkkipysähdyksen. Mun suu aukes raolleen, ku kuiskasin sen nimen:
" Alex...."
Alex seiso mun edessä ilmielävänä, ilman mitään käsirautoja tai vankilapukuu yllä..
Mä järkytyin, ja astuin askeleen taaksepäin vaunujen kanssa. " Mi-mitä sä täällä? Miten sä voit olla täällä?" sanoin pelko nousten pintaan. " Mä tulin sun luo. Sä passitit mut vankilaan, mutt karkasin sieltä. " Alex sano. " Miten sä..löysit mut..?" " Seurasin mutsias.. Herttainen rouva.. Ei tajua mitään, että häntä seurataan.." Alex sano virnistäen pahamaisesti. " Mitä sä aijot?" kysyin hiljaa, ja peräännyin koko ajan askelin, ku Alex lähesty. " Mä otan sut takas itelleni. Heh. Melanie oli just samanlaine. Pelkäs mua, ja yritti päästä musta eroon."Alex sano kohauttaen harteitaan. " Mutt ei onnistunu. Mä kuitenkin päästin sen lopuks tuskistaan." Alex sano nauraen hiljaa.
" Älä koske muhun." sanoin ja otin Danten mun syliin nopeesti. "Ooi, sä ootkin näköjään jo saanu lapsen? Sen rättipään kanssakko?" Alex kysy. " Älä sano Tomii rättipääks, saakelin kusipää!" kivahin. " Hah, Tomko sen nimi on? Entäs lapsi?" " Ei kuulu sulle! Jätä mut rauhaan." sanoin ja käännyin nopeesti lähtien juoksee sinne minne Tom ja äiti oli menoss.
Kuulin askeleet mun takaa, ja pian kädet tarttu musta kiinni. Dante rupes parkuu, ja mun sydän hakkas nopeesti pelosta.
" Turha yrittää minnekkään." Alex sano, ja tukki mun suun kädellään, estäen mun huudon.
Yritin purra sitä käteen, ku Alex lähti raahaa mua jonnekkin. " Päästä mut!" huusin Alexin käden takaa, epäkuuluvasti.
Purasin Alexii käteen, ja Alex karjahti kuuluvasti kivusta. Sen käsi vuoti verta. " Samperin eukko!" se huuti mulle..
" TOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOMM!!!" huusin niin kovaa ku mun kurkusta lähti ääntä, vaikk Dante ei siit tykänny.
Se huuti entistä kovemmin, ja hyssyttelin sitä sit.
Kauempana, kahvilan edustalla, Tom pysähty kattoo huudon suuntaan. ' Mitä se oli..?'

Mitä Alex tekee Mary-Katelle ja Dantelle?
Selvii ensi osassa ;)