Kyyneleet:

Yläruumiini makasi velttona Tomin sylissä, käsivarsilla. Tom piteli minusta kiinni, käsi kietoutuneena
hartioilleni takaa, ja toinen käsi vatsani ympäri.
Kasvoni osoittivat Tomin rintakehään päin, poski ylöspäin osoittaen, pää taipuneena taaksepäin.
Laite, joka tarkkaili sydäntäni, piipitti nopeasti sydämen pysähtymisestä. Tom itki kumartuneena kaulalleni,
eikä välittänyt laitteesta.
" Bill... Palaa takaisin..." Tom sanoi ääni värähtäen, mutta se ei auttanut..
Lääkäri kävi huoneessa, mutta hän ajatteli, että Tom haluaisi hetken olla vielä rauhassa, ja lähti siksi.
Tom nosti kasvonsa, ja silmät punoittivat itkusta, ja kyyneleitä valui kasvoja pitkin.
Hän sammutti happilaitteen lopulta, ja katsoi kasvojani. Hän vetti happinaamarin pois kasvoiltani,
ja laski sen viereiselle pöydälle.
Tom silitti kasvojani, hiuksiani. Hän laski kasvonsa alas, ja sulki silmänsä, kyyneleet vierien poskilta.
Ne putosivat kasvoilleni, kastelivat poskeani. Ne valuivat leuasta kaulalle, vierien, lopulta kuivuen pois.
Se oli kuin ihme.
Sydämeni alkoi sykkimään uudestaan, ja laite ilmoitti siitä. Tom ei tajunnut piippauksen eroa kuitenkaan.
Käteni liikahti, ja minusta tuntui huteralta. Olo oli kamalan heikko, ja tuntui kuin olisin laihtunut
hirveästi. Värähdin huomaamattomasti, ja raotin silmiäni varovasti.
Katseeni osui Tomin rintakehään, joka värähteli itkusta. Nostin katsettani ylöspäin, Tomin alas
painettuihin kasvoihin. Suljin silmäni, ja aukaisin pian ne kokonaan.
Vaikka olin hyvin väsynyt, halusin olla hereillä nyt. Nostin käteni varovasti ilmaan, ja vein sen Tomin
poskelle. Tom oli ihanan lämmin, kun oma käteni tuntui kylmältä.
Tomin silmät aukesivat nopeasti, ja hänen katseensa kiri kasvoihini.
Hänen suunsa loksahti auki pienesti, ja silmät eivät voineet uskoa näkemäänsä.
"...Bill...?" Tom kuiskasi hiljaa, ja nyökkäsin hänelle hiljaa. Kyllä, minä olin palannut henkiin.
Kai se johtui siitä, että olin halunnut sitä tarpeeksi. Olin halunnut niin kovasti palata henkiin,
palata Tomin rinnalle.
" Luojan kiitos!" Tom sanoi ja halasi minua. " Äh.." äännähdin hiljaa, mutta kiedoin käteni varovasti,
väsyneenä Tomin ympärille. Suljin silmäni, sillä Tomin sylissä oli hyvä olla. Halasin Tomia lujasti,
ja hän rutisti minua yhtä lujaa, jos ei lujemminkin.
" En laske katsettani enää ikinä irti sinusta." Tom sanoi päättäväisesti, ja nyökkäsin hänelle hiljaa.
Sain pelkkiä kylmänväreitä ajatellessanikaan vasta tapahtunutta, kun isämme kidutti minua.
Irtauduin lopulta Tomista, ja yritin nousta istumaan, mutta Tom piti minut makuulla.
Oli hieman rasittavaa, kun Tom määräsi tekemisistäni, mutta hymyilin hänelle heikosti, hellästi.
" Miten.. Missä..." aloitin varovasti, mutta Tom arvasi jo aikeeni. " Vankilassa, jonne kuuluukin.
Selvisi, että hän... Oli murhannut Berliinissä ns. ystävänsä." Tom sanoi minulle suoraan, ja nyökkäsin
hiljaa. " Entä..."" Shh.. Sinun pitäisi levätä nyt." Tom sanoi keskeyttäen minut taas painamalla
sormensa lempeästi pehmeille huulilleni. Nyökkäsin hiljaa, ja suljin lopulta silmäni.
Kai voisin levätä nyt, edes pienen hetken.
Tom laski minut sylistään, ja raotin silmiäni katsoen häneen. Näin hänen kasvoillaan kuivuneet kyyneleet,
mutta niiden joukossa oli muutama uusi kyynel. Kohotin käteni, ja pyyhin ne hellästi hänen kasvoiltaan.
Hän hymyili minulle pienesti, tarttuen käteeni omalla, lämpimällä kädellään, ja laski sen alas, mutta ei
laskenut irti.
Katsoin häntä hiljaa, hymyillen heikosti, ja suljin taas silmäni. Käänsin hieman päätäni enemmän häntä
kohden, ja huokaisin rauhassa. Rintakehäni kohoili rauhassa, eikä sitä tarvinnut enää pelätä,
että se jättäisikin yhtäkkiä kohoamasta. En aikonut lähteä tästä maaimasta koskaan. En,
ennenkuin Tom lähtisi kanssani yhtä aikaa.
Hiljattain tunsin jotain lämpimää huulillani, ja raotin silmiäni. Näin Tomin kasvot edessäni, hyvin lähellä,
silmät suljettuina. Väsynyt hymy kohosi huulilleni, ja suljin silmäni, vastaten hänen suudelmaansa.
Tomin huulet olivat ihanan lämpimät omiani vasten, ja en osannut keskittyä muuhun kuin häneen.
Tom vetäytyi hiljalleen irti, ja sipaisi hiuksiani. Hän silitti poskeani hymyillen onnellisena jälleen,
kun minä vaivuin rauhaisaan, kevyeen uneen.

Äitini oli palannut luokseni nukkuessani, ja Georg ja Gustav olivat mukana. He olivat ihmetelleen,
miksi olin yhä laitteissa kiinni, ja Tom kertoi heille kaiken, jättämättä mitään kertomatta.
Totta kai he olivat hyppineet ilosta ja onnesta, vuodattaen onnen kyyneleitä.
Se oli se hetki, jolloin heräsin taas.
Aukaisin silmäni, ja näin äidin halaavan Tomia vuoteeni päädyssä. Katselin heitä hymyillen,
ja Tom huomasi minun heränneen. Hymy kohosi hänenkin kasvoillensa, ja hän kuiskasi äidille
heränneeni. Äitini kääntyi katsomaan minua, ja näin kyyneleitä hänen silmissään.
" Älä itke.." sanoin hänelle hymyillen hellästi, ja hän naurahti lyhyesti.
" Olen vain niin iloinen, että olet elossa." hän sanoi ja ryntäsi halaamaan minua.
Vein käteni hänen ympärillensä ja rutistin häntä lempeästi, ja suljin silmäni hetkeksi.
Vetäydyimme kohta pois halauksesta ja katsoimme toisiamme hymyillen.
Vein katseeni sitten huoneeseen tulleeseen Georgiin ja Gustaviin.
" Mukava nähdä sinut taas elävien parissa." Georg sanoi ja löimme kädet yhteen ilmassa.
" Mukavaa nähdä teidät taas." sanoin hymyillen, ja rutistin Gustavia kevyesti.
Katsoin heitä, jokaista, istuma-asennossa vuoteelta.
Istuin hetken hiljaa. " Haluan pois täältä." sanoin värähtäen, en pitänyt sairaaloista.
Tom naurahti pienesti. " Et pääse ennen kuin lääkäri antaa luvan." hän sanoi, ja hymähdin.
" En viihdy täällä.. Jäähän joku tänne yön ylitse seurakseni?" kysyin sitten ja katsoi jokaista toiveikkaana.
" Minä!" Tom sanoi nopeasti ennen muita, ja hymyilin pienesti. " Arvasinkin jo sen." sanoin hymyillen
ja otin Tomin käden omaani. Hän puristi kättäni kevyesti ja katsoin hänen silmiinsä hymyillen.
Tomin silmissä paistoi taas se elämän halu ja ilo, mutta eniten halusin siellä näkyvän pilkettä silmäkulmassa.
Katsoimme vain toisiamme silmiin, ja en edes huomannut, että muut olivat lähteneet.
Katselimme toistemme silmiin, hymy paistaen kasvoillamme, huulillamme, silmissämme.
Siirsin käteni Tomin kädestä hänen käsivarteensa, ja vedin hänet istumaan vuoteelle, lähemmäksi.
Vedin hänet selin itseäni, ja kiedoin käteni hänen ympärillensä, ja painoin pääni hänen selkäänsä.
Hymyilin itsekseni, kun Tom naurahti. " Riippuvainen..." Tom mutisi, ja virnistin.
Rutistin Tomia lujasti, kuin valtavaa nallekarhua. " Äh, Bill! Hellitä jo vähän." Tom mutisi tuntiessaan
olonsa vaikeaksi hengittää, ja hellitin otettani reilusti. Pidin kuitenkin pääni hänen selkäänsä vasten
ja kuulin hänen sydämen sykkeensä. Se sykki rauhassa, kuitenkin normaalia nopeammin.
Hymyilin.
Laskin irti Tomista nopeasti jonkun tullessa sisään, ja Tom istui paremmin vuoteen reunalle.
Katsoin ovelle, kun lääkäri tepasteli sisään.
" Herra Tom Kaulitz.. Meidän täytyisi nyt ottaa veljenne irti laitteista ja viedä hänen..." lääkäri aloitti
tutkien papereita kävellessään huoneeseen, ja pysähtyi sitten katsoen minua hölmistyneenä.
Katsoin häntä vain normaalisti hymyillen, kiusallani, Tom hymyillen vieressäni.
" Mitä... Miten tämä on mahdollista..?" Lääkäri kysyi hölmönä meiltä.
" Noh, sanotaanko, että tarvitsee vain tarpeeksi halua elää." sanoin hänelle täysin terveänä, siltikin
hän tuli lähemmäs ja tutki kaiken mahdollisen minusta.
" Uskomatonta.. Mutta tämä on onni teille, herra Tom." lääkäri sanoi lopulta hymyillen.
" Niin. En päästä Billiä enää silmistäni. " Tom sanoi hymyillen ja lääkäri nyökkäsi.
" Noh, minäpä lähden tästä muokkaamaan sitten tietojasi, herra Bill." lääkäri sanoi lähtien.
Nyökkäsin hänelle ja katsoin kun hän lähti, ja vein katseeni virnuillen Tomiin.
Tom katsoi minua hiljaa. " Mitä?" hän kysyi lopulta hölmönä.
" Tule tänne." sanoin hänelle ja tartuin häntä hellästi paidasta rinnan kohdilta ja vedin hänet lähelle,
niin että nenämme hipoivat toisiaan.
Virnuilin kevyesti hänelle vain, hän katsoi minua silmiin hymyillen.
Näykkäisin häntä hellästi alahuulesta, satuttamatta, mutta lopulta kuitenkin painoin huuleni hänen
huulillensa, ja suutelin häntä lempeästi, kaivaten.
Tom vastasi suudelmaani, ja vedin häntä lähemmäs ja lähemmäs koko ajan. Tom vei kätensä
ympärilleni, ja tunsin sen läheisyyden, mitä tarvitsinkin sillä hetkellä.
Äkisti Georg, Gustav ja äitimme tuli sisään.
" Heiheihei, rajoittakaa vähän." Georg sanoi istuessaan tuolille, ja Gustav naurahti.
Äitimme katsoi meihin vain hymyillen, sanomatta mitään.
Vetäydyin lopulta irti Tomista, vaikka Tom olisi selvästi halunnut jatkaa sitä vielä. " Öhöm.."
mumisin hiljaa ja katsoin äitiämme hymyillen lievästi punastuneena.
Katsahdin Tomia, joka näytti olevan vain yhtä leveää hymyä, välittämättä että äitimme näki.
Olihan se hieman outoa suudella omaa veljeä äitimme nähden, tosin en tiedä miksi.

Juttelin äitimme ja läheisinpien ystävieni Georgin ja Gustavin kanssa puolitoista tuntia, kunnes
heidän piti lähteä. He sanoivat tulevansa huomenna, joten nyökkäsin vain heille, ja halasin vielä äitiäni.
" Nähdään pian." hän sanoi." Juu." vastasin ja hymyilin hänelle, kun hän lähti ystävineni.
Tom jäi seurakseni. Hoitaja kysyi taas häneltä, sijaisiko hän Tomille vuoteen, mutta Tom sanoi
nukkuvansa tuolissa, vaikka tiesin, että hän aikoi tulla viereeni.
Hoitaja antoi minulle ruuan, ja voitte arvata, millä ruokahalulla sitä söin!
Ahmin suorastaan ruokaa suuhuni, sillä en ollut syönyt pitkään aikaan, enhän ollut kerinnyt syödä
päivällistäkään täällä.
Syötyäni kylläiseksi, ja ahmittuani kaiken ruuan hyvällä ruokahalulla, vaikka ruoka ei ollutkaan oikein
maistuvaa.. Tom ihmetteli, miten pystyin syömään sen kaiken moskan, mutta se meni vain alas,
vaikka vatsalaukkuni oli pienentynyt huomattavasti ruuanpuutteesta.
Illalla, Tom kömpi viereeni nukkumaan. Vedin peiton leukaan asti, mutta Tom laski sen kainaloiden
alapuolelle. Hymyilin pienesti, mutta värähdin kylmästä. Tom liimautui selkääni kiinni, ja vei käden
ympärilleni. Suljin silmäni, ja Tom painoi suukon niskaani. " Oma lökäpöksyni." mutisin hiljaa,
ja Tom virnisti, tiesin sen. Hymyilin itsekseni, ja rentouduin hiljalleen. " Oma tiukkaperseeni." Tom
sanoi ja naurahdin kevyesti.
Tomkin sulki lopulta silmänsä, ja nukahdimme molemmat siihen, lämpöiseen uneen.

1459884.jpg