The Baby:

Seuraavana aamuna, ootin Tomiin mun huoneess. Olin syöny jo aamupalan, ja ne oli irrottanu mut tippaletkust.
Istuin vuoteell omat vaatteet päällä. Ne oli ollu ystävällisii sairaalass, ku ne oli pessy mun vaatteet. Sit Tom tuli ovest.
Se näytti pirteelt, vaikk kello oli vasta 9 taas. " Heijj...Mitä sulla on selän takana?" kysyin hymyillen ja nousin ylös. Kävelin Tomni luo ja yritin kurkata sen selän taakse. "Älä yritä." Tom sano virnistäen. Hymähin ja yritin tarttuu sen käsistä kiinni.
" Näytä nyt." sanoin hymyillen. " En vielä.." Tom sano virnuillen. Hymähin ja äkisti mä suutelin sitä. Tomin huomio sen selän takana olevast jutust herpaantu, ja se keskitty suutelemaan mua. Suutelin sitä, ja hivutin hiljaa käteni sen selän taa. Tartuin sen käsivarsiin ja vedin ne eteen, samall irtauduin Tomist. Katoin ällistyneen valkost ruusuu, joka Tomill oli kädess. " Murr.. Sä oot uteliain ihminen jonka tiiän.." Tom muris, ja virnisti mulle. Hymyilin sille lempeesti takas. " Ole hyvä." Tom sano hymyillen, ja otin ruusun vastaan. " Tiiätkö, mä en vois olla enempää rkastunu suhun." sanoin ja halasin Tomii hymyillen. " Mutt mä rakastan sua silti enemmän." Tom virnisti, ja naurahin hiljaa.
" Lähetään." sanoin, ja otin Tomii kädest. Lähettiin Tomin kanss sairaalast käsikkäin, kävelee kotia päin.

5 kuukautta myöhemmin:

" Helvetti! Mikä mull on?" huusin itelleni tuskast, ja kyyneleet tulvi mun silmist. Ashley ryntäs alas olkkariin mun luo.
Tom, Bill, Georg ja Gustav oli keikall naapurikaupungissa, siks ne oli jättäny Ashleyn huolehtii musta. " Mikä hätänä?" Ashley kysy multa hädissään. " Koskee..." inahin ja pitelin mun pyöristynyttä mahaa. Äkisti mun silmät laajeni, ja levitin mun haarat. Mun housut kastu hiljalleen.. Nostin mun pelästyneen katseen Ashleyhin ja se näytti tajuuvan myös kaiken. Äkisti se olikin soittanut jo ambulanssin, ja huokasin raskaasti. " Ei taas sairaalaan.." inahin.
Mun vatsaan rupes koskee sikana, ja huusin kivust. " Rauhotu Mary-Kate, hengitä syvään... Pitäskö mun soittaa Tomille?" Ashley neuvo mua. " Ei! Et soita, koska mä en aijo synnyttää tätä lasta viell, se ei oo valmis siihen viel. Ja me ei häiritä Tomii kesken keikan!" sanoin komentelevasti ja kirkasin. Kipu oli valtava.
Ambulanssi tuli pian taas samaan osotteeseen, ku aikoja sitten. Niitten ambulanssimiesten korvat oli mennä ku mä kiljuin siinä.
Ashley yritti rauhotella mua, mutt se ei tienny miten kova tää kipu oli.
Lääkärit kuljetti mut synnytysosastolle. " Ei! Mä en suostu tähän, mä en synnytä VIELÄ!" huusin niille saksaks, ku ei ne muuten ymmärtäs. Ei ne muutenkään näyttäny, sillä ne sano, ett nyt on pakko synnyttää.
Mua hävetti, ja mun teki mieli potkasta sitä lääkärii päähän. Se oli mies, ja se sais tuijottaa mun haaroja, ja auttaa mun lapsen syntymään. Mä halusin naisen mielummin, mutt ei ollu ku kätilöinä vaan. Puristin Ashleyn kättä siin mun vierellä.
" Noniin, eiköhän aloiteta. " lääkäri sano, ja anto mulle luvan ponnistaa. Arvatkaa ponnistinko, en! Kunnes mulle tuli valtava kipu, mun oli pakko ponnistaa. Mä huusin täysill, ja ponnistin. Uudestaan. Taas. Ja taas.
Aikojen päästä se vauva oli ulkona, se parku. Hengitin kiivaasti, ja katoin sitä. Se oli uskomattoman pieni. Katoin huolissani ku ne hoiti mun lapsen kuntoon, ja laittovat keskoskaappiin.  Huokasin ja mua itketti. " Ei sen pitäny syntyy vielä.." parahin ja kyyneleet valu mun silmist. Mä olin väsyny ja Ashley hyssytteli mua.
Mä nukahin lopulta mun itkuun, ja heräsin vasta tunnin päästä.
Mä sain mennä kattoo sitä. Kävelin huoneeseen, jossa mun lapsi oli. Kävelin keskoskaapin luo, ja katoin hiljaa pientä lasta.. Se oli liian pien vielä.. Sen ei ois pitäny syntyy vielä..
Työnsin mun käden kaappiin reiäst, ja kosketin sitä. Sill oli niin pehmyt iho. Sen rintakehä nous ja laski tasaseen tahtiin.
" Mun pikku poika..." kuiskasin hiljaa..
Nostin mun katseen ovelle, ja helpotus tulvi ulos musta. " Tom..." sanoin hiljaa, ja Tom käveli mun luo, ja rutisti mua tiukasti.
" Anna anteeks... Mä petin sut..." sanoin hiljaa, ja kyyneleet valu mun kasvoist. " Shhh... Ethän..." Tom kuiskas.. " Mutt mä tiesin ett sä haluut tän lapsen syntyvän oikeeseen aikaan ja terveenä.." " Heii... Et sä voinu tehä mitään.. Se päätti syntyy nyt, ja se on okei mulle." Tom sano ja silitteli mun selkää.." Anteeks, ku mä en ollu mukana siellä, vaikk lupasin niin.." Tom kuiskas.." Ei sun tartte anteeks pyytää.. Sä olit keikalla.." sanoin, ja Tom rauhotteli mua. Huokasin syvään, ja katoin Meidän lasta...
Tom irtautu hiljalleen, ja katto lasta. " Mun mielestä, tää lapsi, on just täydellinen. Vaikka se syntykin ajoissa, se on silti täydellinen. Se on meidän lapsi.." Tom sano ja katoin lasta hiljaa.. Silitin sen kättä varovasti..
Tom tuli mun vierelle ja vei kätensä mun hartoiden ympäri, tavallaan lohdutukseks. Tom silitti mun käsivartta..
" Se on ihan sun näkönen..." sanoin. Tom naurahti pienesti, hiljaa. " Te ootte mun elämä, mun perhe.." Tom sano mulle, lapselle.
" Tää poika selvii viell.. Sillä on meidän sinnikkyys.." sanoin, ja Tom nyökkäs.
" Aivan varmasti." Tom jatko, ja mikään, ei mikään, voinu laskee meidän uskomusta siihen lapseen.

The babe, will it stay alive, or will it die?
Just fin out it ;).

Sori ku tästä tuli niin lyhyt, en kerinny kirjottamaan pitempää : (