-TomPoV-

” Tooom, tuutko auttamaan?”
Tällä hetkellä, olin Mimin luona. Tai siis, MEIDÄN, kodissamme. Olimme lopulta päätyneet tulokseen, että hankkisimme ihan uuden asunnon, jonne muuttaisimme. Ja nyt, tässä sitä oltiin.
Purkamassa ja laittelemassa tavaroita paikoillensa. Olimme ostaessamme maalanneet seinät ja listat uusiksi, ja sitten ostaneet huonekalut.
Kohotin toista kulmaani kuullessani tyttöni huudon sisältä.
Jätin oitis laatikon käsistäni ja pujahdin ulko-ovesta sisälle, eteisestä suoraan olohuoneeseen.
Naurahdin pienesti, huomatessani Mimin nojailevan televisioon maassa, jota hän nähtävästi oli epätoivoisesti yrittänyt nostaa televisiopöydän päälle.
Nostin television kevyesti yksikseni pöydän päälle.
” Hyvähän se on kun on lihaksia.” Mimi tuhahti itsekseen. Virnistin tytön muminalle ja vedin hänet lähemmäksi. ” Kuulehan, riittää hyvin, että toisella meistä edes on lihaksia. Sun ei tarvitse ruveta bodailemaan yhden television takia.” sanoin ja suukotin Mimin otsaa hellästi. Tyttö vain hymähti vastaukseksi, mutta sainpahan hymyn hänenkin kasvoillensa. Painoin vielä pienen suukon tytön nenänpäälle ja lähdin sitten hakemaan sitä laatikkoa ulkoa.


Useiden tuntien jälkeen, kotimme alkoi todellakin näyttää kodilta. Se näytti, tuoksui ja tuntui kodilta. Täydelliseltä sellaiselta.
Katsahdin vierelleni huomatessani liikettä, huomatessani Mimin vierelläni.
Kietaisin käteni hänen hartioillensa.
” Ootko sä nyt tyytyväinen?” kysyin ja haistelin tytön pehmeitä hiuksia. Tyttöni naurahti pienesti. ” Oon. Tää on just hyvä.”
Katselin itsekin asuntoa, se todellakin oli hyvä.
Olohuone koostui valkeasta sekä ruskean erisävyistä, seinät, verhot ja huonekalut mukaanlukien, eli hyvin maanläheisiä ja lämpimiä sävyjä, kun keittiössämme oli mustat kaapit, kirkas lasipintainen pöytä ja tummanharmaa jääkaappi, vuorostaan kylmemmän oloinen mutta silti kotoinen.
Ei se vielä mitään, kylpyhuone ja wc olivat turkoosin ja valkean sekoitusta, hyvin sanoisiko.. Merimäinen.
Mutta arvatkaa mistä pidän eniten.
- Makuuhuoneesta!
Se on tummanpunainen. Seinät ovat tummanpunaiset, samoinkuin vuoteemme päiväpeitto ja koristetyynyt, listat ja huonekalut sekä sängyn runko ovat tummanruskeat. Verhot olivat himmeästi läpinäkyvät, ruskeat nekin.
Ainoa, mikä ei ollut punaista tai ruskeaa, oli vain pieni viherkasvimme. En juurikaan tajua, miksi makuuhuoneessa pitää olla kasveja, mutta samapa se minulle, kunhan vain Mimi on tyytyväinen.


” Tom, meidän pitäisi käydä kaupassa. Jääkaappi on tyhjempi kuin ikinä.” Mimi huusi keittiöstä, ihastellessani makuuhuonetta. Pyörähdin katsomaan ovelle päin. Tyttö viittoi jo eteisen ovella tulemaan.
Virnistin pienesti ja nappasin puhelimen mukaani yöpöydältä, sitten kiiruhtaen eteiseen.

Matka lähimpään kauppaan sujui hetkessä, noin kymmenessä minuutissa, ei siinä sen kauempaa. Ostokset olivat takapenkillä, minä ratin takana ja Miriam viereisellä penkillä pelkääjän paikalla. Matka oli ollut hyvin rauhaisa ja leppoisa, vaikkain molempien vatsanpohjassa kihelmöi toteutunut ajatus yhdessä asumisesta.

Kunnes sitten kurtistin kulmiani kuullessani hälinää ja vilkaisi tyttööni vieressäni. Mimi katseli ympärilleen ihmeissään ja katsahti sitten minuun kulma koholla.
Hidastin saapuessani risteykseen, äänet voimistuivat, ihmiset huusivat ja jarrut natisivat, poliisiauton sireeni kaikuen perässä. Ilmassa oli tietynlaista karheaa kireyttä, jännittyneisyyttä ja sähköä, joka sai aikaan kylmänväreet selkärangassani. Tämä ei tiennyt hyvää.
Ihmisiä juoksi pakoon oikealle kääntyvältä tieltä kirkuen ja huutaen, pinkoen niin kovaa kuin jaloistaan pääsivät, pikkulasten kompuroiden ja heidän äitinsä kaappasivat heidät syleihinsä. Hetken päästä kuului valtava jysähdys ja silmäni laajenivat lautasen kokoisiksi betonipalasten lentäessä ilmaan tuhdin mustan savun kanssa, kun pankkirakennus syttyi tuleen pommin jäljiltä.
Kulman takaa ampaisi iso khakinvihreä maasturi esiin kauhealla vauhdilla, jarrut vinkuen kuljettajan yrittäen epätoivoisesti saada autoa kääntymään risteyksessä, ja auto melkein kellahti kumoon mutta pysyi kuitenkin pystyssä suunnaten suoraan meitä kohden, ja siinä vaiheessa kaikki lamaantui.

Mimin äänihuulet aukesivat ja hän alkoi kirkumaan, refleksini alkoivat viimeinkin toimia ja yritin väistää tieltä pois, mutta poliisiautokin kurvasi nurkan takaa ja tuli suoraan eteeni, enkä pystynyt menemään enää yhtään minnekään siitä tilanteesta, pystymättä väistämään vahinkoa.

Ilmassa kaikui kovaääninen rusahdus peltien kolahtaessa yhteen ja ne rypistyivät kasaan, sireenin hälyttäen taustalla tyhjää, kun aika pysähtyi ja kukaan ei osannut liikkua, ei kutsua apua, ei liikuttaa raajaakaan. Tunsin pistävän ja voimakkaan tuskan vatsassani kun valtava paine iski siihen maasturin keulan iskeytyessä autoni kylkeen, jonkin repäistessä ihoni hajalle. Pääni heilahti lasia vasten valtavalla vauhdilla, lasin säpälöityen sirpaleiksi joista osa upposi päähäni viiltäen liukkaasti, ja toi esiin vahvan ja metallisen tuoksuinen tummanpunaisen nesteen. Huuliltani karkasi kirosanan alkua nesteen voidellessa otsaani, kunnes silmissäni alkoi sumeta enkä erottanut enää mitään selvästi. Yritin epätoivoisesti vilkaista Mimiin oliko hän kunnossa, mutta en nähnyt enää mitään kuin vain mustaa.

Ympärilläni tapahtui paniikin tapaista liikettä ihmisten kerääntyessä katsomaan ja supisemaan, joku tajusi auttaa soittamalla hätänumeroon ja ohjastamalla apua paikalle.

Mutta siltikään, he eivät voineet päättää kohtaloa.

-LääkäriPoV-

Sairaalalle tuodut kaksi sivuhenkilöä, sekä poliisipari ja pommin asentanut henkilö ovat kaikki potilaina. Ryöstäjällä ei ole kovin vakavia vammoja, toinen poliiseista on tiputuksessa ja toisella on jalka katkennut. Sivuhenkilöistä rastapäinen nuori mies on vakavassa tilassa, hän kärsii vakavasta verenhukasta sekä aivotärähdyksestä. Hänen vatsaansa osunut metallilevy haavoitti munuaisia ja toinen niistä jouduttiin poistamaan. Hänen mukanaan autossa ollut nuori nainen selvisi parilla katkenneella kylkiluulla ja lievällä aivotärähdyksellä, sekä muutamalla ruhjeella.
Miehen kävi selvästi pahemmin sillä maasturi oli osunut suoraan auton kylkeen, joka sijaitsi hänen puolellaan.

Heidän omaisensa, nuoren miehen veli ja pari ystävää, sekä naisen äiti ja ystävätär olivat saapuneet paikalle huolestuneina kuultuaan onnettomuudesta. Tämä mies, Tom Kaulitz, on hyvin kriittisessä tilassa, mutta hän on hereillä ja tajuissaan. Hänen naisystävänsä on myöskin hereillä, mutta pidämme hänetkin ainakin parin yön ylitse sairaalassa.
Tarkkaa arviota emme vielä osaa sanoa, sillä mitä hyvänsä voi vielä sattua...

[ Osa 17. ]

~ Noniin, tässä on 17. osa ja tässä tuli sitten ”pommini”. Tämä osa tuli varsin hätäisesti kirjoitettuna, mutta toivottavasti silti kelpaa. Yritin saada onnettomuuskohtaukseen reilusti todentuntuisuutta, mutta...
~ Viimeinen viikko enää koulua, mitkä fiilikset teillä on? ^_^ Mitä meinasitte kesällä tehdä?
Itse vietän heti kesäloman päätteeksi syntymäpäiviä 1. kesäkuuta. Sitten menen ensin kesätöihin alkukesästä, sen jälkeen menen rippikouluun ja vietän juhlat, ja kaiketi matkustan vielä Lappeenrantaan ystävän luokse. (:
PS. Saimme maanantaina viimeiset saksankokeemme, 10+ pamahti. ^_^