Marcos suuteli mua... Mun ensimmäinen suudelma..... Ja se oli Marcosin kanssa... Suljin silmäni huokaisten hiljaa, onnellisena, toivoen että matkasta tulisi hyvä, ja että se olisi nopeasti ohi.

*

Kone oli laskeutunu jo parisen tuntia sitten. Nyt me oltiin tutkittu jo hotelli, pihan uima-allas ja nyt oltiin kävelemässä torilla.
Täällä on uskomattoman kaunista! Miten missään voi olla näin kaunista?... Mulla on jo ikävä Ania... Ja Marcosia... Huomaamattani kosketin kädelläni huuliani, ihan ajatuksissani.
" Heidi, mikä on? Olet ollut koko päivän ihan muualla kuin meidän kanssamme." isä sanoi, ja heräsin vieden katseeni siihen, ja hymyilin pienesti. " Ahaa, nyt tajuan. Jotain tapahtui Marcosin kanssa. Nooh, annahan tulla." isä sanoi hymyillen ja tökki kyynärpäällään kylkeeni. " Auau.. Ei nyt mitään.. Kummasta.." sanoin vain ja hymyilin päälle kuin maailman onnellisin tyttö, joka sillä hetkellä tunsinki olevani. " No, ei tietenkään ole pakko kertoa, en vain usko että pysyt kovinkaan pitkään hiljaa enää......" isä sanoi vihjailevasti katsellen muualle kävellessään. " Ärrh. Okei, kerron. Marcos suuteli mua." sanoin tuosta noin vaan katellen itsekki muualle ku isään, mutt hymyillen. " Vainiin, hieno juttu." isä sano, ja vilkasin sitä. Naurahin pudistellen päätäni. Aina samanlainen.
" Hei, minne Petri hävis?" kysyin sitten ja pysähyin katellen ympärilleni. Käännyin ympäri kattomaan perään, siellä se oli. Se ojenti just rahat jollekki miehelle räplippiksestä ja kiirehti meidän perään. " Petri, emmekö puhuneet että tekisimme ostokset vasta myöhemmin? Tänään piti vain katsella." isä sano toruvasti katsellen Petrin musta-valkea-ruudullista lippistä.
"Nii nii.." Petri tuhahti jatkaen isän ohi eteenpäin. " Älä välitä, se on murrosiässä." sanoin isälle ja taputin sitä olalle, ja jatkettiin matkaa.

Illasta, retkotin vielä uima-altaalla rusketusta ottamassa, mutt aurinko oli jo menny pilveenki, ja näytti siltä ett rupeis satamaan.
Keräsin pyyhkeen mukaani ja kiirehdin sisälle. Kapusin portaat neljänteen kerrokseen ja sitten huoneisiimme. Hain isältäni avaimeni omaan huoneeseeni, ja hävisin sinne.
Katsahin puhelinta. ' 1 puhelu tullut' näytössä luki. Vein pyyhkeen kylppäriin ja hyppäsin sängylle napaten puhelimen käteeni. "Ani." mumisin ja päätin soittaa sille, vaikka tiesin, että ulkomailta Suomeen maksaisi normaalia enemmän.
"Heidii!!" Ani huuti puhelimeen." Anii, miten sä voit?" kysyin heti ensimmäiseks. " Ei täss.. Kummempia.. Miten sun loma alkanu siellä? Näkyny hyvännäkösiä poikia?" Ani naurahti. "Ani, sä tiedät etten mä kattele ulkomaalaisia poikia!" naurahin. " Mutt onhan ne hyvännäkösiä, ainakin.."".. Nii ainakin Tokio Hotelin jätkät, nii nii, tiedetään." naurahin lepposasti. " Just nii.. Kävikö Marcos sun luonas ennenku lähitte?""Joo kävi. Ei siinä mitään, juteltiin kaikkea, se suutelia mua ja lähti ja sitten lähettiin lent..."" Se suuteli sua?!""Mmjoo... Oikeesti se on niin ihana!" hihkasin, ja tunsin miten sydämeni hakkas lujemmin ku aikasemmin.
"Joo joo, uskon." Ani nauro, mutt sitten hiljasuus laski taas.. " Mulla on ikävä.." sanoin hiljaa.. " Mulla myös..""Oispa tää loma pian ohi.. Haluun takas sun luokses.. Ja Marcosin.." kuiskasin kaivaten. " Uskon.. Mutt hei, mun täytyy lopettaa, mummin synttäreille pitää lähtee, moimoi." Ani sano katkasten puhelun, huokasin ja katkasin itekki.
Vaihoin lopulta ylleni yöpuvun ku olin käyny suihkussa ja painuin pehkuihin.

"Heidi! Heidi sä et usko tätä!" Petri tuli mun luokse kahvilaan. "No, mitä nyt? Joko joku tyttö tarjos sulle puhelinnumeroaan?" virnistin. " No hehheh, ei - vielä! Mutt joku tyyppi anto mulle ilmaseks kaks backstage-lippua tän illan keikalle!" Petri hihkutti istuen mun vastapäätä pöytään. " Älä sentään, mikä bändi?" kysyin siemasten kahvia mukistani ja katoin lippuja Petrin käsissä. " En oo koskaan kuullukkaan, mutt joku Tokio Hotel niminen." Petri sano ihan innoissaan 15.vuotiaaks. Vetäsin kahvin väärään henkeen ja rupesin nauramaan.
Petri katto mua hölmönä. " Mitä nyt?" " Tokio Hotel? Et muka oo kuullu koskaan? Se on sun ikästen tyttöjen ihqutus. Tokio Hotel on ne tyypit ketä sä sanot homoiks." virnistin, ja Petrin ilme muuttu tyrmistyneeks. Naurahin sille. " Pidä hyvänäs. Mee vaikka Lilyn kanss jos ei muuten." Petri tuhahti työntäen liput mun nenän alle ja lähti pois.
Katoin lippuja hiljaa. Tuskin ne väärennettyjä on. Ihan aidoilta nuo näyttävät.. Katoin niitä ja join kahvin loppuun.
Nappasin liput taskuuni ja lähdin hotellille.
" Lilyy! Kiinnostaisko Tokio Hotelin keikka?" kysyin heiluttaen lippuja sen nenän edessä. Lily kahto niitä lumoutuneena. " En mä tiedä.. Ei mulla oo keikalle sopivia vaatteitakaan.." Lily sano.. " Ne on backstage.. Monikaan ei pääse sinne." lirkuttelin hymyillen. " Okei.. Mennään sit." Lily huokas. Virnistin. " Tuun hakee sut kohta, niin mennään jo jonottaa. Se alkaa tunnin päästä." sanoin ja hävisin huoneeseeni.
En mäkään Tokio Hotelista oikeen pidä, toisinku Ani. Onhan sillä pari hyvää kappaletta, mutt en mä muutenkaan musiikkia niin harrasta tai kuuntele. Lily nyt, se yhessä vaiheessa oli ihan innoissaan Tokio Hotelista, en tiiä miten sen innostus nytten on lopahtanu nollille.
No, kait se taas innostuu nyt. - Hei! Voisin kai samalla pyytää ne nimmarit Anille.
Tongin matkalaukkuani, ja vedin sieltä lopuksi valkeat legginsit, mustan farkkuhameen ja vaaleanpunaisen topin, ja mustan hupparin.
Otin korupussin, ja nappasin ranteeseeni vihreä-mustan ja violetin rannekorun, ja pari sormusta sormiin.
Menin peilin eteen, ja laittelin hiukset kahdelle letille sievästi. Tietystihän mä haluun hyvältä näyttää, vaikka mulla ei ookkaan tarkotuksena yrittää iskee niitä niinku toiset.
Nappasin lopulta valkean käsilaukkuni ja laitoin sinne puhelimen, tosin äänettömälle, nenäliinoja kaiken varalta ja paperia ja kynän.
Nappasin huoneen avaimen mukaan ja häivyin sieltä naapurihuoneeseen.
" Valmiina?" kysyin Lilyltä. Se oli laitanu ylleen mustat pillit ja sinisen topin. " Joo." Lily vastas. " Me lähetään nyt." sanoin isälle ja viskasin huoneeni avaimen sille talteen.

Kauhee kiljuminen, korvat täällä särkyy.. Miks ne ei vois tulla jo??
Samassa kuulu pamaus, ja kuulin kitaran, rumpujen ja basson äänet. Näin ne pojat lavalla, ja uskoin, ett Ani tekis mitä vaan saadakseen olal nyt mun tilalla täällä, eturivissä.
Lilykin oli alkanut kiljumaan, mutt mä vaan seisoin tyynesti paikallaan, hieman toki jammailin, ja katoin niitten esitystä. Näin ku laulaja hyppelehti lavalle kädet ilmassa, ja alko sitten laulamaan saksaksi. Mä en ymmärtäny sanoista pöläystäkään, en osannu saksaa.
Ich brech aus.. Mitä sekin tarkottaa..? Ei hajuakaan... Annoin aplodit kappaleen lopuksi ja kuuntelin ku se puhu jotain faneilleen. Tervehti, sen ainakin tajusin, mutt loput oli ihan hämärän peitossa, joten esitin vaan ymmärtäväni.
Sit mun mieleen alko palailla niitten nimiä.. Thomas... Ei... Tuomas... Mikä se oli... Tom! Just niin, Tom se oli, tuo kitaristi.. Mutta entä muut.. Sen muistan Anin kertoneen ett laulaja ja kitaristi on identtisiä kaksosia.. Mutt en saa päähän sen nimeä.. No, onne kyllä hyvännäköisiä, en kiellä, mutt Marcos on mun sydämen vieny, jo aikoja sitten.. Mutta niin.. Tuo basisti... Ahh, rakastan basson matalia ääniä..Oliko se Georg? Taisi olla.. Rumpalisti.. Hmm.. Wolfgang.. Oli yksi nimistä, mistä sekin tuli mieleen? Gustav! Nyt muistin.
Mutta tuo laulaja, en todellakaan muista sen nimeä.
"Bill! Ich liebe dich!"joku tyttö kilju vieressä täyttä kurkkua. Katsahin siihen hymyillen pienesti. Nyt se nimikin selkis mulle, Bill se on.
Ne alotti seuraavan kappaleen Billin puheiden jälkeen, ja nyt sentään tiesin kappaleen. Se oli Durch den Monsuun. Tätä kappaletta mä rakastan, se vaan on niin.. Koskettava.. Ihana..
En huomannutkaa, ett mun kasvoilla vieri kyyneleitä, ennenku yks niistä vieri mun huulille. " Ahh.." älähin ja kaivoin nenäliinan esiin ja pyyhin varovasti silmänalusiani.
Toivottavasti meikit ei leviä, vielä pitäisi nähdä nuo lavan takanakin.. Ja sinne ei mennä meikit leninneenä, tai maine on mennyttä! -.... Mikä maine? Pah..
Katsoin niiden esitystä, ja ihan sydämessä tuntui katsoa miten he nauttivat soittamisesta ja esiintymisestä. Muistan itsekkin halunneeni lapsena esiintyä lavalla. Soittaa bassoa ja laulaa, mutta siitä ei koskaan tullut mitään. Musiikkini oli aina 7 todistuksessa, vaikka kuinka yritin, ja sitten jätin koko touhun.
En edes tajunnut, miten nopeasti koko keikka oli ohitse. " Tule Lily, etsitään ne turvamiehet tai jotkut." sanoin napaten sisartani kädestä ja vedin perässäni itkevien fanien ohitse. Kuulin jonkun surkuttelevan kaverilleen englanniksi, ett nyt tää on ohi, me ei nähä niitä enää koskaan. Mua rupes surettaa, ja meinasin mennä antaa meidän backstage liput niille, mutt tajusin ett ne revittäs käsistä.
Hokasin yhden miehen eräällä oven suulla lähellä lavaa.
" Excuse me.. We have backstage tickets, so, where we.." " Oh, right this way. Follow me. " mies sano keskeyttäen mut töykeästi, mutt vaikutti muuten mukavalta. Mies tarkasti vielä liput. Vilkasin Lilyä hymyillen, joka oli yhtä hymyä vaan ja täpinöissään. Johdatin sen miehen perässä mukanani.
" They are waiting you right behind this door." mies sano hymyillen, ja nyökkäsin. " Thanks." vastasin hymyillen. " Ootko valmis?" kysyin Lilyltä, joka melkein hyppi paikoillaan, ja oli kiljumispisteessä.
Tartuin ovenkahvaan, ja aukasin oven.
Lily tunki ovesta ensimmäisenä sisään, ja mä tulin perässä. Nostin katseeni maasta ja etsin poikia katseellani, ja huomasin niitten istuvan yhdessä pitkällä, mustalla nahkasohvalla meitä vastassa seinän vierellä. Niillä oli toiset vaatteet, ja ne ei ollu yhtään hikisen tai väsyneen näkösiä.
Vedin henkeä ja vedin Lilyn perässäni lähemmäksi.
Hätkähin ku mun kädessä tuntu voimakas nykäisy ja katoin alas. " Lily!" parkasin ja vilaksin nopeesti Tokio Hotelin poikia sohvalla, jotka katto mun sisarta, joka istu maassa. " Anteeks, jalat vaan ei pidä enää.." Lily soperti kattoen uskomatta silmiään Tokio Hotelin jätkiä.
" Nouse nyt siitä." supisin hiljaa ja vedin sisareni ylös, ku jätkät nous ja kväeli meidän luo. " Ehh, Sorry about that.. This is my little sister, Lily." esittelin vetästen Lilyn eteeni, ja väänsin hymyn kasvoilleni. " Hi I'm Bill."" Hi I'm Tom.""Hi I'm Georg."" Hi I'm Gustav." jokanen esitteli itsensä kätellen Lilyä, ja Lily katto niitä vaan suu auki lumoutuneena, eikä saanu mitään suustaan ulos. " I'm Heidi." kerroin lopuksi ja kättelin niitäkin. Ne osotti meille paikat toisella pienellä sohvalla, ja me istuttiin siihen, ne takas siihen toiselle sohvalle.
Värähin hieman, huomatessani, miten Bill toljotti mua koko ajan. Vilkasin sitä sivusilmällä kattoen Lilyä, joka taas katto ihan lumoissaan Tomia. Huomasin miten Tom naurahti.
" Well, who is your favorite member of Tokio Hotel?" Tom kysy ku muut ei saanu niistä mitään sanottuu, eikä mekään mitään sanottu.
Tökkäsin Lilyä pienesti että vastais. " Ömm.. Tom.." Lily vastas ihan ujona, ja katoin sitä hymyillen, ja sit niitä poikia. Jokanen naurahti, ja kuulin kuinka Georg vielä mutis jotain tyyliin " Damn."
" And yours?" Bill kysy kallistaen päätään ja katto mua. " Ömm.. Well.. I 'm not really your fan... I just came here to watch after my sister." selitin varovasti, etten loukkaisi. " Oh, that's okey." Bill vastas nyökytellen, ja tunsin helpottuvani.
" No sano nyt sä jotain, ku sähän oot fani." kuiskasin siskolleni tönästen sitä hellästi. " En mä osaa englantia niin hyvin ku sä!" Lily inahti. " Mmh.. Sorry.. My sister.. She can't speak english, so I have to tell you everything what she wants to say." selitin ja hymyilin päälle.
Taas tuo Billin katse... Miks se kattoo noin? Karmii hieman.
" OK. How old are you girls?" Georg kysy. " Lily is 10. years old, and I'm 16." sanoin nyökäten. Georg nyökkäs, ja vilkasin Gustavia, joka oli himeen hiljaa. Sitä en tiennytkään ett se on noin hiljanen.
" Wow, I thought you are at least 18." Bill sano yllättyneenä. " Well, that wasn't a surprise." naurahin. Bill nyökkäs, ja hymyili mulle. " I have to say this, you are different fans than others. Earlier fans had always asked for autographs and fotos first" Bill kerto. Nyökkäsin. " Well, I think that Lily would do that too, if she wouldn't be so shy." naurahin. " Well, Lily, would you like to have our autographs?" Tom kysy Lilyltä ja hymyili tälle. Lily katto Tomia suu raollaan empien mitä vastata ja katto mua sit anovasti. " Nyökkää vaan." kuiskasin hymyillen. Lily katto Tomia hetken, nyökkäs ja hymyili. Tom naurahti pienesti ja ne kaivo jostain kaks isoa julistetta ja kirjottivat molempiin nimmareita.
Sit ne anto toisen Lilylle, ja toisen mulle. Tiesin heti, ett antasin sen Anille. " Well, thanks. A LOT" lisäsin vielä ja hymyilin.
" We have to go soon, so, would we take the fotos now?" Bill kysy lämpimästi, ja katto meitä. Lily vilkas mua. " Bill sanoo että niitten pitää mennä pian, joten otettasko nyt valokuvia?" selitin Lilylle, ja se nyökkäs innoissaan. " Yeah, she agrees." naurahin. " Ota se kamera." Lily sano. " Juujuu." vastasin hymyillen ja kaivoin laukustani kameran esille. " Mee sä tonne. Rohkeesti vaan." sanoin hymyillen ja tuuppasin Lilyn ylös kohti poikia.
" Don't be scares, we won't bite. " Bill sano hymyillen ja teki tilaa sen ja Tomin väliin Lilylle. " Well, I'm not so sure about Tom, but we others won't bite you." Bill naurahti, ja Lily vaan hymyili onnessaan istuessaan niiden välissä, ymmärtämättä pätkääkään toisten puheista.
Nappasin niistä valokuvia kamerallani ja hymyilin. " Well, thanks." sanoin lopuksi ja olin sulkemassa kameraa. " You didn't get to the fotos yet." Bill sano keskeyttäen mut laskien kätensä kameran päälle. Nostin katseeni siihen, ja yllätyin miten lähellä se olikaan.
Katoin sen tummia, tuskeita silmiä, jotka oli kuin puhdasta suklaata, herkkuani.
Katoin sitä suu lievästi raollaan. " But it isn't so important." estelin, mutt se veti mut lantiosta sohvalle istumaan ja istu mun vierelle, kun Lily otti kameran käsiinsä.
No, hymyilin kuitenkin lopuksi.
Lily otti meistä kuvia, ja sit meidän, ja niitten piti lähtee. " Thanks a lot, I bet that my sister won't forget this ever." sanoin hymyillen ovella, laukku olalla ja julisterulla käsissä edessä, Lily vierellä. " We won't too." Georg vastas hymyillen, ja nyökkäsin. " Georg says that always, but that's for sure, that I won't forget you." Bill sano hymyillen, vilkasten Georgia, mutt katto sit taas mua, suoraan silmiin.
Jotenki musta tuntuu, ett Bill sano ne sanat vaan mulle, ei myös Lilylle.. Se on kattonu mua koko ajan silleen, ihanku ois pahastikki lätkässä.
Katoin ku lily halas eka Gustavia, sitten Tomia, Billiä ja Georgia lopuks. Sit mäkin halasin niitä. Tomin kohdalla, mä tunsin sen käden takamuksellani. " Bad boy." kuiskasin sen korvaan ja virnistin lopuksi, ku Tom heilutti kielikoruaan flirtisti, hymyillen. En kuitenkaan sanonu äskeistä mitenkään kiinnostuneena, sillä Marcos oli ja pysy mun sydämessä.
Lopuks tuli Bill ja halasin sitä. Bill halas mua lempeästi, lujasti, tiukasti, mutt hellästi.
" Take care of yourselves." sanoin lopuksi ja vilkutettiin Lilyn kanssa niille, ennen lähtöä.

Huokasin raskaasti päästessäni vihdoin nukkumaan hotellinvuoteeseen. Katoin julisterullaa tuolilla, ja hymyilin pienesti. Ani tulis ikionnelliseks saadessaan ton.
Huomasin hupparini taskussa pilkistävän jotain valkoista.
Heitin peiton syrjään ja kaivelin hupparin taskua ja otin sieltä rutatun lapun.
Hi. You're beautiful and.. I was thinking if we could meet some day?
Call me.

- Bill

"Mitä ihmettä?" mutisin ja katoin seinää vastapäätäni. Laitoin lapun pöydälle, ja päätin mennä nukkuu, koska varmasti näkisin vaan harhoja.

*

* Tästä taisi tulla tuplapitkä osa, siltä ainaki tuntu kirjottaessa :D Itelläni oli ainaki hauskaa ja mielestäni tästä tuli aika kiva tai ihana osa :) (Vaikka ite sanonki :'D) Mutta mitäs nyt tehdään jatkon suhteen?*