[ Noniin. Tämä tarina on sitten Tomista. Päätin tehdä ihan heterotarinan, sillä olen itsekin kyllä karmistunut Bill x Tom paritukseen ensimmäisen järkyttävän tarinani takia. Kirjoitustyyliä olen tässä tarinassa muuttanut kaksiosaiseksi: osa kerrotaan sivustakatsojan näkökulmasta, osa Tomin. Ja sitten, (harvoja) kirjoitusvirheitä yritän saada jäämään pois, ja parantelemaan kaikin mahdollisimmin tavoin. Siksi pyydän teitä lukijoita, kirjoittamaan myös enemmän negatiivista palautetta osista, niin tiedän parantaa joitain virheitäni. Ja kielenkäyttö on suorempaa, en kaunistellut turhia, ^^'. Hyviä lukunautintoja! ]

Tom käveli kadulla.
Se oli aivan tavallinen katu, jonka hämäryyttä valaisivat himmeät katulamput, joiden ympärillä lenteli pieniä ötököitä hakien lämpöä kylmältä yöltä.
Oli kevät, mutta silti hämärää ja märkää.
Märkää.. Inhoan tätä säätä. Vaatteet ja kengäthän tässä vain kastuvat. Tom ajatteli turhaantuneena. Rastapäinen, jo 21. vuotias nuorukainen potkaisi pienen lumipaakun tieltään, ja nosti katseensa maasta. Mitä hänkin oli tehnyt ansaitakseen Billin vihoittelut taas niskaansa.
Aina nuorimmainen jaksoi valittaa siitä, kun 10 minuuttia vanhempi kaksoisveli kantoi lähes joka ilta bändin yhteiseen kotiin uuden naisen, joka viipyi vain yön ylitse.
Mitä vikaa siinä oli?
Nuori mies rakasti yhden yön -juttuja. Varmasti Billkin rakasti jotain tapaansa, ja Tomilla se tapa vain sattui olemaan "pikasuhteet".
" Hemmetin kusipää, oliko ihan välttämätöntä!?" Tom karjui linja-auton perään, kun tuo oli roiskauttanut vetistyneen, ruskean lumen tämän vaatteille. Tom puisteli vaatteitaan kiroten ääneen. Lopulta hän päätti vain kävellä siihen läheiseen discoon, josta yleensä löysi itselleen mielenkiintoista seuraa.

Hmm, ei ainakaan ketään tuttuja näy. Mitä väliä silläkin on? Kaikki tietää mitä olen hakemassa täältä, tai ainakin luulevat tietävänsä. Tom ajatteli kävellen tiskille ja istui jakkaralle. Hän viskasi lompakostaan rahan baarimikolle, joka tarjosi hopparille hänen vakiojuomansa.
Tom siemaisi sinistä juomaa katsellen silmät siristettyinä ympärilleen. Missä ne kaikki sievät neidot olivat?
Nyt tanssilattialla näkyi vain niitä ällöttäviä anorektikkoja, jotka pitivät itseään kauniina, kun olivat pelkkää luuta ja nahkaa, kasvot paksun meikki kerroksen alle peitettynä, hyvin lyhyissä hameissa ja avonaisissa topeissa. Tottahan toki, Tom piti paljaasta pinnasta, ei sitä pidä aina pitkähihaiseen pukeutua. Mutta silti.
Tänään koko paikka vaikutti olevan täynnä joitain ihmeellisiä hyypiöitä.
Ei täällä ole mitään. Koko sakki samanlaista massaa. Tänään kai sitten joudun nukkumaan yksin, puolityhjässä ja kylmässä vuoteessa. No, kai se hyväpuoli tässä on, että on enemmän tilaa.
Eikä Bill voi taas huomenna valittaa, kuinka raahaan joka ilta kotiin naisen.
Tom ajatteli nousten tuolilta, ja pujotteli tanssilattian poikki ovelle.

" Hemmetti.." murahdin, kun porukkaa tunki eteeni juuri kun olin tarttumassa oveen. Odotin hetken katsellen ympärilleni, kun joukko meni ohitse, ja aukaisin sitten oven astellen yöhön.
Vedin hupparia tiukemmin ympärilleni ja painoin lippistä paremmin päähän. Oli jo varsin kylmää.Huokaisin hiljaa hengityksen näkyessä viileässä ilmassa sumuna. Tungin kädet taskuihin kävellessäni katse maassa. Ilma oli kostea ja raikas, siinä tuoksuivat pihka ja havunneulaset, pakokaasu ja öljy ohi menevistä autoista. Vein katseeni hiljaa taloon, jonka ohitse kuljin. Mies seisoi ulko-ovella, ja sitten nainen tuli aukaisemaan oven. Punahiuksinen nainen puhkesi onnen kyyneliin ja mies veti tämän tiukkaan halaukseensa. Mun ilme synkkeni entistä masentuneemmaksi nähdessäni pariskunnan, kun he tapasivat pitkästä aikaa toisensa, iloiten, painaen rakastavan suudelman toistensa huulille ja pysyen siinä hetken, kunnes kyyneleiden täyttämät katseet kohtasivat, ja he saivat tietää, että mikään ei enää erottaisi heitä.
Siitä minäkin haaveilin.
Virnistin hiljaa.
Kaikki luulevat, että rakastan yhden illan -juttuja enemmän kuin mitään. Kaikki luulevat, että en kaipaa vakaalle pohjalle perustuvaa suhdetta, joka kestäisi pidempään kuin vain yhden vaivaisen yön. Kaikki luulevat, että olen yhä se sama vanha Tom, kuin joskus muutama kuukausi sitten.

Kaikki oli muuttunut niin nopeasti Tomin sisimmässä sen jälkeen, kun hän oli kuullut Billin ja hänen serkkunsa Hansin menneen naimisiin ja saaneen lapsen, ja kun siitä vain muutaman päivän päästä Georg tapasi unelmiensa naisen ja avioitui tämän kanssa, nyt nautiskellen lämpimästä rantahiekasta ja auringosta sekä kuohuvasta merivedestä Hawaijin rannalla. Se oli ollut rakkautta ensisilmäyksellä heidän välillään. Billkin oli alkanut tapailemaan jotain tyttöä, ja Gustav.
No, Gustav oli vielä se sama itsensä, joka jaksoi odottaa rauhassa tulevaa.
Kaikki se oli saanut Tomin tajuamaan, miten yksinäiseksi hän tulee jäämään ja hän ei halunnut sitä. Tom oli alkanut uskomaan myös rakkauteen, joka iskisi hänen sydämeensä jonain päivänä, kun hän näkisi elämänsä naisen ensimmäistä kertaa, ja siitä se alkaisi.
Hän juttelisi tälle, ja pyytäisi ulos lopulta. He kävisivät useammin ulkona, kunnes alkaisivat seurustelemaan vakavissaan. Se kestäisi jonkin aikaa, kunnes Tom lopulta joku ilta kosisi naista ja pyytäisi häntä tulemaan vaimokseen. Nainen myöntyisi ja he menisisivät naimisiin eräänä kesäpäivänä kylän niityllä, ja siitä jonkin ajan jälkeen hän saisi kuulla tulevansa isäksi, että he saisivat vauvan. Hänen vaimonsa synnyttäisi lapsen, ja heidän ikuinen, onnellinen elämänsä alkaisi. He saisivat yhdessä katsoa, miten heidän lapsensa vanhenee ja löytää itselleen elämänsä kumppanin, ja saa lapsia tämän kanssa, kun Tomista ja hänen vaimostaan tulisi ukki ja mummo.
Tom naurahti haaveilleen.
Ei hän osannut kuvitella Tom -ukkia. Ei vielä, mutta jonain päivänä kyllä. Sitten omalla ajallaan, kun sen aika olisi, mutta sekin tulisi vasta monien vuosikymmenien päästä, niinkuin oman perheenkin saaminen, siihenkin menisi vielä useampi vuosi. Tällä hetkellä Tom vain toivoi löytävänsä sen jonkun, tuolta jostain, sieltä, missä nainen odottaisi häntä.
Tom pysähtyi kotinsa tien haaraan. Hän katsoi siihen hiljaa kädet kohmeessa, pieni hymy huulillaan.
Hymy, joka koreili Tomin kasvoilla, oli lempeä ja rauhallinen, epäonnellinen.
Olihan Tomin elämässä paljon hyvääkin, joista hän oli onnellinen.
Hänellä oli Bill ja bändi. Hänellä oli äitinsä ja Gordon, sekä oikea isänsä. Hänellä oli kaikki kitaransa, lippiksensä ja hupparinsa. Hänellä oli faninsa. Mikään niistä ei koskaan katoaisi rastapään elämästä, siitä hän oli varma. Hän tulisi aina omistamaan ne kaikki.
Silti, hän oli myös epäonnellinen.
Tom katseli hiljaisena taivaalle, kun tähdet valaisivat tummansinistä, lähes mustaa taivasta. Hän näki tähdenlennon, ja painoi katseensa maahan sulkien silmänsä.
Hän toivoi mielessään hartaasti asiaa, jota hän kaipasi eniten elämäänsä sillä vuodenajalla.

Vein nopeasti katseeni taakseni kuullessani kiljahduksen. Katsoin hetken ympärilleni, sitten huomasin maasta nousevan tytön. Tyttö mumisi jotain hiljaa. " Ootko sä kunnossa?" kysyin katsoen toiseen hivenen huvittuneena. Tyttö suoristautui ja puisteli vaatteitaan, tuoden sitten katseensa minuun.
Vavahdin taaksepäin.
Lämmin ja voimakas sykähdys oli halvaannuttaa sydämeni.

Mitä tämä oli?
Rakkautta? Uskalsinko edes toivoa sitä?

[ Kappas, tässä sitä taas ollaan. :D Samassa vanhassa duunissa missä on vietetty jo pitkä tovi. Muutamien kuukausien päästä tulee vuosi täyteen, kun aloitin kirjoittamisen tänne Vuodatukseen. ( Okei, 4 kuukautta vielä, hieman pidempi hetki. ) Ah, ja moi! :D Unohdin tervehdyksen, heheh :). Ensin kirjoitin hyvin erilaisen tästä ensimmäisestä osasta, sitten poistin koko tekstin ja kirjoitin uuden. Tämä on parempi kuin aijempi. :D ]

~ Lukeeko tätä kukaan? 8)