#16. Suudelmia

-BillPoV-

Kristien kädet pitivät päätäni paikallaan kun hänen huulensa painuivat omilleni arkoina ja samalla vaativina, enkä minä voinut mitenkään siitä vetäytyä pois. Enkä kyllä halunnutkaan.
Kristie kuitenkin päätti suudelman liian lyhyeen, ennenkuin minä olin edes kerinnyt kunnolla mukaan siihen!

Hänen katseensa nousi hitaasti silmiini, huulet yhä lievästi raollaan.
En saanut sanaa suustani.
Yksinäinen kyynel vierähti hänen poskelleen, jonka minä pyyhkäisin varovasti pois hänen kasvoiltaan.
” Bill, anteeksi.. En minä.. En tiedä mitä höpisin eilen..”
Kristie kuiskasi ja hänen kätensä putosivat kasvoiltani. Minun sydämeeni tulvahti helpottunut tunne, joka helpotti jokaista solua minussa rentoutumaan, huokaisemaan helpotuksesta.
Vedin Kristien itseäni vasten, painoin hänet tiukasti rintaani ja samalla hautasin kasvoni hänen hiuksiinsa. Painoin silmäni kiinni ja olin hetken hiljaa, muodostin sanoja päässäni vaikken mitään järkevää keksinytkään vaikka kuinka yritin. En osannut laittaa sitä tunnetta sisälläni sanoiksi.
” Shh.. Ei sillä ole väliä nyt enää... Ollaan vain tässä nyt...”
mumisin hänen hiuksiinsa, puristin hieman tiukemmin itseäni vasten ja hellitin sitten, työntäen hänet kauemmaksi vain nähdäkseni hänen kasvonsa, jotka suljin käsieni väliin.
” Haluan sinun olevan vain minun. ”
kuiskasin hänen huuliaan vasten, joille painoin hennon suudelman kun siihen kerrankin sain mahdollisuuden. Kun hän ei enää karannut pois sylistäni, vaan nyyhkäisi hiljaa ja vastasi suudelmaani.

Kristien huulet olivat ehkä pehmeimmät, mitä olin koskaan suudellut. Ne maistuivat niin suloisilta, vastasivat suudelmaani hyvin varovaisesti vaikkakin selvällä tahdolla.
En kyennyt saamaan niistä tarpeekseni.
En enää nyt kun viimein sain mahdollisuuden nauttia hänestä. Olla hänen seurassaan. Kukaan ei häirinnyt. Kukaan ei veisi Kristietä minulta. Ei ollut mitään, mikä voisi tulla väliimme. Ei yhtään mitään.

Hän painoi minut äkisti maate sängylle, irrottautui suudelmastamme ja jäin katsomaan häntä huulet raollaan, kun hän asettui päälleni ja painoi huulensa uudelleen omilleni. Kietäisin käteni hänen vartalonsa ympärille ja suutelin hänen huuliaan lempeästi, samalla kieräyttäen hänet alleni ja virnistin pienesti hänen huuliaan vasten. Kristien naurahdus helähti korviini ja laskin jälleen uuden suudelman hänen huulilleen. Tytön kädet eksyivät paitani alle selkään. Minua se ei haitannut sitten yhtään.
Painoin huuleni tytön kaulalle hellästi.
Nyt hän ei olisi sitten enää kenenkään muun kuin vain minun.

Monen monta minuuttia siinä pyöriskeltiin, naurahdeltiin, suudeltiin.

Kristie nukkui tällä hetkellä, kainalossani, rinnallani. Se tuntui mukavalta. Hän oli nukkunut ehkä muutaman tunnin jo, eikä minua haitannut. En voinut lakata katsomasta häntä. Miten rauhalliselta hän näytti, vaikka poskilta erottuikin kevyesti kyyneleiden jättämät juovat.
Silitin hänen hiuksiaan hiljaa, huokaisin pienesti ja suuntasin katseeni kattoon.

Pystyinkö olemaan onnellisempi?
Vastaus: En, en todellakaan, en millään lailla.

Painoin huuleni hänen päälaelleen, hennon suukon laskien hänen hiuksilleen ja vetäydyin kauemmaksi kun hän liikahti pienesti. Tytön kasvot hautautuivat enemmän rintaani vasten ja hetken pelkäsin että hän tukehtuisi siihen, mutta sitten hän mumahti jotain todella suloisesti ja kohotti sitten kasvonsa unisen näköisenä.
Naurahdin hänelle hiljaa ja sipaisin hänen hiuksiaan pois kasvoilta, korvan taakse.
” Paljonko kello on..?”
tyttö mumisi hiljaa, kohottautui hieman ylöspäin, muttei paljoa sillä käteni hänen alaselällään ei sallinut sitä.
Vilkaisin tytön seinällä roikkuvaan kelloon.
” Puoli kymmenen. ”
vastasin hiljaa, katsellen hänen kirkkaisiin silmiinsä. Tyttö nyökkäsi pienesti ja haukotteli sitten, se sai hymyn kohoamaan huulilleni.

” Minun pitäisi varmaan jo lähteä.. ”
mumisin sitten vaienneempana, silitin hänen poskeaan. Tytön kasvoille nousi jotenkin surullinen ilme ja hän kohottautui istumaan, minä hänen mukanaan.
” Onko sinun pakko..?”
hän kuiskasi hiljaa, katsoen minuun hyvin musertavasti ja anovasti. Nyökäytin hänelle pienesti päätäni, Simone ja Tom varmasti odottivat. Tom haluaisi niin kuulla kaiken, mutta taitaisin kiusata häntä hieman ja jättää kertomatta.
Kristie nyökkäsi alistuneena ja nousimme sitten ylös sängyltä. Hän haroi hiuksiaan toisella kädellään pienesti hitain liikkein, tarttui toisella kädellään käteeni ja lähti vetämään minua huoneesta ulos.

Hän vei minut alakertaan, eteiseen, jossa minä sitten työnsin kengät jalkoihin ja käännyin katsomaan häntä. Oli jo nytten ikävä häntä.
Tyttö nosti kätensä kaulalleni ja painautui minua vasten, kurottautui lähemmäksi kasvojani, hipoi huuliani.
Painoin suudelman hänen huulilleen ikävöiden. En oikeastaan halunnut mennä, olisin voinut jäädä tänne koko yöksi, mutta huomenna näkisimme taas. Heti aamusta, tarvitsisi vain katsoa ikkunasta.
Suudelma kesti pitkään, ei kuitenkaan niin pitkään kuin aijemmat ennen tytön nukahtamista. Kristie irrottautui minusta, oikeastaan vain huulistani ja jäi katsomaan silmiini.
” Nähdään huomenna. ”
tyttö kuiskasi hiljaa minulle.
Nyökäytin hänelle päätäni ja painoin vielä nopeasti suukon hänen huulilleen ennenkuin hän kerkeäisi takertua minuun entistä kovemmin ja lähtö olisi vain hankalampi.
” Nuku hyvin. ”
kuiskasin ja rutistin häntä tiukasti, ennenkuin astuin sitten ovesta ulos ja lähdin hipsimään kotiani päin.
Haaveissani, huumaantuneena, pökertyneenä...

Rakastuneena.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Tässä tälläinen pieni söpistelyosa, mutta ei se mitään, vielä draamaa riittää! ;) Siitä tietoa sitten tulevissa osissa, muistakaahan jatkaa lukemista ja kommentointia!

Vaihdoin taas muuten blogipohjaa. Hankalaa löytää sellaista mikä sopisi kaikkiin vuodenaikoihin, mutta tässä nyt tälläinen tällä kertaa. Toivottavasti pidätte!

SY, Jebbe.