Last day together:

Tomii ei näkyny koko illaks takas, joten menin nukkuu aikasin. Yritin soittaakki sille, mutt se ei vastannu. En kehannu lähtee illast enää niillekkään kattoo mikä sill on tai miss se on. Sen takii mä olin menny aikaseen nukkuu.
Aamull mä heräsin vasta 12 jälkeen, ja sit olin heti ryntäämäss Tomin luo.
En kerinny ku käydä pikaseen suihkuss, laittautuu, ja syödä.
Sit mä olin jo niitten ovell. Soitin ovikelloo, ja pienen hetken pääst Gustav oli raahautunu ovelle avaa sen. " Huomenta Gustav." hihkasin hymyillen. " Huomenta."
Astelin sisään ja jätin kengät eteiseen. Kurkkasin olkkariin, siell Tom oliki.
Kävelin sen luo ja istuin sen viereen. Tom huomas mut heti, ja hymyilin sille pienesti. Painoin suukon sen huulille hellästi.
" Miks et ilmottanu mitään eile illall ett et tuukkaa?" kysyin sit. " Anteeks, mutt Bill oli sairastunu flunssaan ja se sano tartteevansa mua." se selitti mulle. Nyökkäsin hitaasti. " Miten Bill nyt voi?" kysyin. " Ihan ok, vähän tukkosen olone. Se kyll nukkuu varmasti lentokoneess enemmä ku aikasemmi." Tom totes. Nyökkäsin hiljaa, ja painoin mun pään Tomin olkapäälle.
Sanoin itelleni, ett en itke, vaikk kuin tulis itku. " Mä en haluu ett sä lähet pois." kuiskasin ääni värähtäen.
Tom veti mut tiukkaan rutistukseen ja rutisti mua. " Mun on pakko, vaikk en haluiskaan jättää sua yksin." Tom sano hiljaa, ja halasin sitä.
En sanonu mitään enää, oisin muute itkeny varmasti. Siks vaan rutistin sitä, ja lujasti.
Huomenn Tom ois poissa, iäks, ikuisesti. Siks mä halusin viettää jokasen viimesen sekunnin sen kanss, ja toki muittenki.

Me lähettiin kattoo Billii. Tom koputti sen huoneen oveen, ja mä tulin sit sen peräss sisälle huoneeseen.
" Moi Bill." " Moi..." istuttiin Tomin kanss Billin vuoteen reunalle ja katoin Billii. " Miten sä voit?" kysyin silt. " Ihan ok.Vähän tukkosta vaan." Bill sano, ja tukkoselt se kuulostiki. Nyökkäsin sille. " Hrr.. Sun huoneess on kyll kylmä.." Tom totes värähtäen, ja vilkasin sitä. " No ei ihmekkään ett teill on kylmä, ku t-paidoiss vaa liikutte. Kannattas pukee lämpimämmin ja sit...."" Heei! Älä nyt rupee meidän äitiks!" Tom naurahti, ja vilkasin sitä hölmönä. " Enhän mä ny kyll aikonu äitiks teille ruveta." mumisin naurahtaen pienesti.
" Vitsi vitsinä." Tom mutis sitten hymyillen.
Sit me oltiin vaan hiljaa, ja hymyiltiin pienesti.. " Miss päin Saksaa teill on kämppä?" kysyin sit, ja katoin niit. Ne näytti yllättyneilt.
" Ostettiin vasta Berliinistä kämppä meille Tomin kanss ja muute on yks kämppä Hampuriss." Bill kerto, ja nyökkäsin hitaasti.
" Pitää tulla joskus teidän keikalle Saksaan.." totesin hiljaa, katellen lattiaa. "  Tuu ihmeess, iha millon vaan, vaikk kaikille keikoille." Tom sano hymyillen, ja katsahin siihen, hymy nousten pienesti takas mun kasvoille. " Tulkaa sit Suomeenki keikalle, joskus." pyysin niilt. " Totta kai." Bill sano hymyillen. " Varmasti tullaan, jos sä lupaat olla eturiviss." Tom jatko, ja katoin niit hiljaa, hymyillen.
" Mä tuun, lupaan sen." sanoin ja halasin molempii lempeesti. " Mull tulee ikävä teit, kaikkia." sanoin hiljaa, ja kyyneleet tuli mun silmiin, väkisinkin. Peitin mun kasvot käsiini ja kyyneleet karkas mun silmist. " Hyss... Kyll meillekki tulee sua ikävä.." Bill sano ja silitti mun selkää. Tom veti mut halaukseensa, ja halasin sitä hiljaa.
" Ihan rauhass vaan.." Tom kuiskas, ja inahin jotain pient. Halasin Tomii hiljaa, sanomatt mitään, itkun antaen laantua hiljalleen.
Lopult vaa halasin sitä taas hiljaa ja katoin muualle. Vilkasin Billii, ja se katto mua hiljaa, lohduttavan näkösenä.
Vetäydyin irti halauksest ja katoin Tomii hiljaa, ja sit Billii. " Kiitti.. Ku ootte mun ystävii, ku ostitte asunnon mun naapurist." sanoin, ja hymyilin heiveröisesti.

Me vietettiin ilta sit alakerrass, kattomall leffaa, nauramall, syömäll, ja juttelemall yhess. Ennenkaikkea, just tärkeint oli se, ett me kaikki oltiin siell. Bill jakso olla meidän seurana, vaikk oliki kipeen.
Ku kello alko olla puol 23, mä tiesin, ett mun ois aika lähtee.. Mua suretti, ku mä en näkis niit enää.. Mutsi oli epäreilu.. Se ei tajunnu ett Tom on mun elämä..
Me noustiin kaikki ylös, ku olin lähöss. Kävelin Gustavin luo, ja halasin sitä lujasti. " Pidä hauskaa Gustav." sanoin lempeesti, ja irtauduin sit. " Samoin sä." Gustav vastas, ja hymyilin sille. Katoin Georgii hymyillen hellästi. " Georg, eti nainen itelles, ja oo onnelline." sanoin, ja rutistin sitä. " Vain jos säki lupaat olla onnelline tääll." Georg sano, ja nyökkäsin hiljaa, vaikk en ollu varma, pystyisinkö siihen.
Kävelin Billin luo, ja katoin sitä hetken hiljaa, hymyillen. Sit halasin sitä tiukasti. " Pysy terveen, ja laula sydämess kyllyydest Bill." " Lupaan tehdä sen." Bill sano, ja vetäydyin sit irti halauksest.
" Mä en unoha ketään teist, älkää tekään mua." sanoin hymyillen hellästi, surumielisesti.
Kävelin sit eteiseen, ja Tom lähti mun mukaan. Laitettiin kengät jalkoihin, ja lähettiin ulos.
Käveltiin niitten laiturille, ja otin Tomin kädest kiinni. Puristin sitä hellästi. Katottiin järvelle, aurinko oli laskenu jo, ja värjänny taivaan punertavaks.
Käännyin sit Tomii päin, ku Tom käänti mut. Katoin Tomii silmiin hiljaa, ku sen katse porautu mun silmiin. "Mary-Kate... Sä tiiät, ett mä jään rakastaa sua siltikin, vaikk mä lähen pois.." " Mä tiedän...." vastasin hiljaa Tomille. " Osa mun sydämest jää tänne silti, mutt se osa, mikä lähtee mukaan, muistaa sut ain." Tom sano mulle, ja nyökkäsin hiljaa. " Mä en unoha sua, ikinä." kuiskasin, ja Tom veti mut suudelmaan, viimeiseen suudelmaan, mukaansa viimeiseen yhteiseen iltaan.
Mä vastasin Tomin suudelmaan rakastavasti, lempeesti, kaipaavasti, surumielisesti. Ja Tomin suudelma, oli samanlaine kuin aikaisemmat, mutt surullisempi..
Lopult me irtauduttiin, ja jäin siihen, halaamaan Tomii viell lujasti. Mä en halunnu sanoo Tomille 'hyvästi', koska se tekis liian kipeet. Se tuntus silt, ku me ei koskaan enää nähtäs. Tom rutisti mua lujaa, mutt hellästi.
Mä en halunnu päästää irti, mutt mun oli pakko.. Mut pakotettiin siihen, mutsi pakotti.
Vetäydyin irti, ja pidin kyyneleet kurissa. " Nähdään Tom, nähdään joskus." sanoin ja sipasin Tomin poskee. Katoin Tomin silmiä, ja ekaa kertaa, mä näin Tomin tikevän. Kyynel vierähti Tomin poskelle, ja valu poskee pitkin.
Pyyhin sen hiljaa pois kädelläni. " Älä itke Tom.." kuiskasin, Tom nyökäten hiljaa, mutt tiesin kyll, ett Tom itkis silti.
Puristin Tomin kättä viell lempeesti, kunnes päästin irti, päästin........päästin....

Mä lähin pois, himaan, Tom omaansa. Mä tiesin, ett se menis pakkaa nyt.. Kyyneleet valu munkin silmistä, ja kävelin sisään. Mutsi tuli jostain syystä mua vastaan. Katoin sitä vihasena, kyyneleet valuen poskill. " Ootko nyt tyytyväinen?! Pilasit mun elämän erottamall mut Tomist!" kivahdin sille, ja mutsi katto mua hieman järkyttyneen, suruissaan kuiteski. Se aukas suunsa sanookseen jotain, mutt mä häivyin. Juoksin portaat ylös mun huoneeseen, ja paiskasin oven kiinni, heittäytyen sängylle mahalleen.
Hautasin mun kasvot tyynyyn, ja itkin...loputtomasti.... pitkälle yöhön...

1562639.jpg