Raotin silmiäni hiljaa.
Kuulin toisten äänet keittiöstä. Huokaisin ja vaihdoin kylkeä väsyneenä, entistä väsyneempänä ja suljin silmäni. Muistelin viime yötä. Muistin Billin ja minun keskustelun, sen aitouden ja rehellisyyden. Milloin me olimmekaan viimeksi puhuneet niin avoimesti toisillemme? Siitä on aikaa.
Varmaan ennen ensimmäistä kiertuettamme Amerikassa, silloin sen täytyi olla.
En saanut enää unen päästä kiinni, vaikka kuinka yritin, joten raahauduin istumaan lopultakin.
Hieraisin silmiäni ja aukaisin ne sitten räpyttäen muutaman kerran ikkunasta tulevan valon häikäistessä, ja nousin hiljattain istumaan. Laahustin kylppäriin ja pesin kasvoni, kuivaten ne sitten pyyhkeeseen.
" Mitä aamupalaa?" kysyin haukotellen ja kävelin kahvinkeittimen luokse, kaataen mukiini kahvin ja istahdin pöydän ääreen. Siemaisin juomista varovasti, mutta se oli aivan liian kuumaa juotavaksi.
" Huomenta ja ite valmistat aamiaisesi." Bill sanoi hymyillen. Nostin katseeni nuorempaan kohottaen toista kulmaani, kunnes katseeni siirtyi keittiön oven suulle. " Hei, tuota.." Mimi aloitti nojaten toisella kädellään ovenpieleen, ja vilkaisin Billiin. " Mä taidan tästä lähtee." tyttö jatkoi sitten. " Mitä? Etkö jäisi edes aamupalalle?" Bill kysyi katsoen tyttöön. " En mä, kiitti kuitenkin ja kiitos kaikesta." Mimi hymyili lempeästi. " Okei, no, oli kiva tutustua." Gustav sanoi hymyillen mun ja Billin nyökätessä myös.
" Samoin." Mimi katsoi hetken meitä, kunnes ei enää tiennyt mitä sanoa, ja kääntyi vain kannoillaan, kävellen eteiseen.
Huokaisin hiljaa laskien katseeni kahvikuppiin.
" Au!" parkasin yrittäen kuitenkin hillitä huutoani Billin potkaistessa jalkaani pöydän alla. " Ala mennä, ennenkuin on liian myöhästä." Bill sanoi tiukkana. Katsoin veljeeni hetken, kunnes tempaisin ylös pyödästä ja kiirehdin eteiseen.
" Mimi!" huudahdin tempaisten oven auki ja katsoin tyttöön, joka juuri seisoi vielä oven takana. " Mitä nyt?" Mimi kysyi tuoden katseensa minuun yllättyneenä. " Mä.. Tuota.." takeltelin, mutta en saanut sanoja suustani. " Mä vaan ajattelin, jos.. Josko sä lähtisit mun kanssa joskus vaikka kävelylle tai jotain.." mumisin hieraisten niskaani vaivaantuneena ja katsoin toiseen toiveikkaana.
Tyttö kallisti päätään pienen hymyn kohotessa huulille.
" Mielelläni." Mimi hymyili virnistäen pienesti vaivaantuneisuudelleni. Katsoin hetken toista häkeltyneenä, kunnes helpottunut hymy kohosi kasvoilleni.
" Hienoa.." henkäisin lopulta ja tyttö naurahti heleästi. " Mikä päivä sulle kävis?" kysyin sitten jo varmempana. " Emm.. Miten olis huomenna?" Mimi kallisti päätään kysyvästi. " Sopii mulle." vastasin hymyillen. " Okei, no, nähään sit sillon?" tyttö varmisti vielä. Nyökkäsin tytölle.
Mimi nyökkäsi myös ja katsoi minuun hetken, kunnes tuli askeleen lähemmäksi painaen pienen suukon poskelleni.
Vein katseeni tyttöön hämmentyneenä, ja tyttö vain hymyili, pyörähti ympäri sitten ja lähti kävelemään poispäin.
Katsoin hetken tytön perään, kunnes suljin oven ja kävelin keittiöön istuen takaisin tuolilleni, ollen vain yhtä hymyä koko ajan.
" Mikäs sut noin sai hymyilem.. Auts!" Gustav mutisi katsoen ensin minuun ja sitten Billiin kummastuneena. " Älä kysy mitään. Tom on rakastunu." Bill hymyili katsoen minuun, ja hymyilin vain pienesti takaisin, kohottaen kahvikupin huulilleni.

Päivä meni, seuraavaan iltapäivään.
Tom oli ollut kuin kiimainen pesukarhu odotellessaan, että pääsisi taas tapaamaan Mimin.
( Bill ja Gustav olivat tulla hulluiksi tuon yhden yön aikana. )
Hoppari ei malttanut pysyä paikallaan koko päivänä tytön lähdön jälkeen, vaan tämä ramppasi milloin missäkin huoneessa edestakaisin. Se jo sai Billin lähtemään varhain Amandan luokse, vaikka näiden piti tavata vasta illalla, kun solisti hakisi tytön kotoaan ja he menisivät elokuviin.
Gustav sitten jäi maleksimaan kotiin ja katselemaan televisiota sekä tiirailemaan Tomin touhuja, jos niissä nyt sitten oli mitään mielenkiintoista.
Kitaristi vain puhua pölpötti tytöstä, ja siitä tunteesta, mikä oli syntynyt miehen sydämeen tavatessaan Mimin, ja siitä toivosta, mitä toivoi heidän -mahdollisesti- tulevalle suhteelle.
No, vihdoin Tom sitten pääsi siihen hetkeen, kun olisi sopiva aika lähteä.
Sitten.
Tom tajusi, etteivät he olleet sopineet aikaa tapaamiselleen.
Niinpä hoppari vaihtoi jo hyvissä ajoin puhtaat vaatteet ylleen, halusihan sentään näyttää hyvältä tavatessaan toisen. Mies päätyi lopulta vihreään paitaan, harmaaseen huppariin ja vaaleisiin farkkuihin. Niin, ja tietysti hänellä oli myös vihreä lippis päässään, ei sitä sopinut unohtaa, eihän?
Mies ravasi hetken aikaa keittiön ja huoneensa välillä, käydessään kerran juomassa lasin vettä, kunnes palasi huoneeseensa ja istuskeli hetken polviaan sormilla naputellen, kunnes pomppasi ylös sängyltään.
Kenties löytäisi tytön kun hieman kiertelisi lähistöä.

Tom työnsi kengät jalkoihin ja aukaisi oven astuen sitten ulos.
" U-ups.." hoppari mumahti törmätessään johonkuhun. " Mimi!" Tom älähti sitten yllättyneenä.
Tyttö naurahti pienesti. " En kai mä tullu huonoon aikaan?" tyttö kysyi sitten. " Et, mä oisin just lähteny kattomaan löydänkö mä sut jostain. Ei tullu sovittua aikaa.." Tom mumisi hieraisten niskaansa. " Niin, mä tajusin sen myös, joten ajattelin sit tulla tänne, kun nyt tienki osaan." Mimi sanoi hellästi pidellen käsilaukkua molemmin käsin edessään. " Joten, mennäänkö?" tyttö jatkoi sitten. " Joo, mennään vaan." Tom hymyili pienesti, lähtien sitten kävelemään tytön vierellä kaduille.

" Sori muuten, törmäsin suhun ja toivottavasti et loukkaantunu pahasti." Tom sanoi sitten vilkaisten tyttöön huolestuneen oloisena. " Ei se mitään, en loukannu itteeni." Mimi hymyili pienesti. Mies nyökkäsi tytölle. " Mites sun olo? Sulla oli aika kova kuume sillon yks ilta."" Äh, se on jo poissa. Mä voin hyvin. Kai se johtu siitä, ett te piditti musta niin hyvää huolta." tyttö jatkoi herttaisesti. " Hyvä niin, me vaan tehtiin mitä pystyttiin." hoppari hymyili hellästi vieden katseensa tytöstä eteensä.
" Aww, teidän huolehtiminen on söpöä.." Mimi kallisti päätään katsoen Tomia, ja mies vilkaisi tyttöön hymyillen jännittyneenä. " Ainakin sun." tyttö jatkoi virnistäen suloisesti.
Hoppari mumisi jotain tarttuen lippikseensä ja veti sitä syvemmälle päähän nolostuneena.
Oikeasti vain piilotteli punastumistaan.
Tyttö ei sanonut mitään, katseli vain eteensä hymyillen, antaen tien johdattaa heitä molempia.

Iltapäivä kului nopeasti.
Olimme jutelleet niin paljon, nauraneetkin ja tutustuneet toisiimme paremmin.
Olin rakastanut jokaista hetkeä Mimin kanssa, se oli niin taianomaista, enkä voinut kuvitella ketään muuta hänen tilalleen.
Me istuttiin nytten pienen mäen rinteessä, katsellen laskeutuvaa aurinkoa.
Aika oli kulunut kuin siivillä.
Vasta aurinko oli ollut korkeimmillaan, nyt se jo laskisi järven taa.
Vein katseeni tyttöön hänen alkaessa puhumaan.
" Tom, kiitti tästä illasta. Mulla on ollu tosi hauskaa." Mimi kertoi iloisen oloisena, ja toi katseensa minuun. Nyökkäsin tytölle. " Kiitos itelles." sanoin lempeästi katsellen tytön kirkkaina loistavia silmiä, upeita silmiä.
Meidän kädet olivat niin lähekkäin nurmella, ja hetki oli loistava.
Mimi puri hiljaa huultaan, ja kumarruin hellästi lähemmäksi nostaen toisen käteni pehmeästi tytön niskaan. Sipaisin tuulen liehittelemän hiussuortuvan tytön korvan taakse, ja tunsin tytön hengityksen kasvoilla ahmien hänen huuliaan katseellani, kunnes Mimi kääntyikin poispäin.
Hämmennyin ja vedin käteni pois tytön niskasta.
" Mun.. Mun on varmaan parempi lähtee." kuulin hiljaisen äänen tytön suusta ja toin katseeni takaisin tyttöön hänen noustessaan ylös, ja pomppasin itsekkin ylös.
" Anteeks, mä.." takeltelin hiljaa, mutta Mimi vain pudisteli päätään. " E-Ei se mitään.. Mun pitää mennä." tyttö kuiskasi uudestaan ja kääntyi ympäri lähtien kiipeämään rinnettä ylöspäin ripein askelin.
" Mimi.. Mimi!" huusin tytön perään tämän kadotessa rinteen taa ja juoksin mäen päälle, mutta tyttö käveli jo kaukana.

" No, mites meni?" Bill kysyi päästyäni kotiin.
" Paskasti." tuhahdin vain ja laitoin oven kiinni perässäni potkien kengät jaloista. Laahustin hiljaa huoneeseeni ja läimäytin oven perässäni kiinni, mutta Bill tuli sen eteen ja tuli sisälle, laittaen sitten oven takanaan raolleen.
Heitin hupparin päältäni tuolille ja lysähdin makaamaan sängylle.
Katsoin kattoon hiljaisena, ajatellen vain iltaa.
Niin täydellinen hetki, ja pilasin kaiken. Paremmin ei kaiketi voisi mennä. Karkotin heti Mimin luotani, ja tuskin tulen enää koskaan saamaan tilaisuutta korjata tapahtunutta.
" Kerro mulle, mikä meni pieleen." Bill sanoi istuen vuoteen reunalle.
Huokasin vieden toisen käden pään alle.
" Pilasin kaiken. Kaikki oli just niin loistavasti, ja sit mä tyhmä yritin suudella Mimiä." mutisin kääntyen kyljelleni Billiin päin.
" Ja? Miten Mimi sit reagoi?" nuorempi odotti jatkoa kiinnostuneena. " Se kait säikähti, en mä tiiä.. Mimi vaan sano äkisti ett sen ois parempi lähtee kotiin nyt." hymähdin hiljaa ja laitoin hetkeksi silmäni kiinni väsyneenä.
" Oishan se pitäny arvata. Sun ei pidä hosuu, ei kaikki tytöt ole sellasii ett ne on heti valmiita. Sun pitää antaa aikaa ja tilaa niille." Bill neuvoi ja purin hampaita yhteen.
" Saisinko mä nyt olla yksin? En oo pahemmin juttutuulella." mutisin purren huultani, etten rupeaisi raivoamaan Billille ja saisi pilalle menneen illan päätteeksi riitaa aikaiseksi pikkuveljen kanssa.
Bill poistui nyökäten ja sulki oven kokonaan jälkeensä.


Tom kieriskeli koko yön levottomana, saamatta unta. Hänellä oli kuuma, hiki suorastaan, eikä paksu peitto auttanut asiaa yhtään, vaan mies potkaisi sen äkäisenä pois.
Tom rauhoittui hetkeksi paikalleen, katsoen kattoa, kunnes heitit jalkansa vuoteen reunan ylitse ja raahasi itsensä ikkunalle aukaisten sen.
Jospa raikas ja viileä ilma auttaisi nukahtamaan.
Mies kääntyi sänkyään päin, kunnes huomasi jonkin kimaltavan kuun valossa, jonkin mikä pilkisti tyynyn alta.
Hoppari nosti sen sormillensa ja katsoi sitä vaitonaisena.
" Mimi.." mies kuiskasi hiljaa ja puristi kaulaketjun nyrkkinsä sisälle.

[ 5. osa, olkaa hyvät ja toivottavasti nautitte. :) Rakentavaa kommenttia odotellaan. ]

~ Käsi pystyyn, kuka luki kokonaan?
~ Oletteko muuten lukeneet Tokio Hotelia koskeneen jutun Seiskasta, joka kertoi huhun keikoista? Oli jo joulukuun seiskassa, ja näin siinä luki:

" Tokio Hotel on viime aikoina keskittynyt USA:n valloitukseen. PerezHilton.com-juorusivuston lähteiden mukaan kaikki bändin live-esiintymiset ovat kuitenkin tulleet taustanauhalta. Eräs lähde on saanut käsiinsä yhtyeen biisilistan. Siihen on merkitty tarkat kohdat, joilloin laulaja Bill Kaulitzin mikrofoni on oikeasti päällä, jolloin hän voi huudattaa yleisöä."

Mitä mieltä te ootte tästä? Itse en ainakaan voi uskoa moiseen, että TH kusettaisi faneja tällä tavalla. En vaan pysty uskomaan tälläistä, mielestäni joku kateellinen bändi tai TH:ta vihaava henkilö on levittänyt tälläistä juorua vain omaksi huvikseen.

~ Nyt on pakko hehkuttaa. :> Arvatkaa kuka pääsee telkkariin? :D
Meikäläinen lähtee muiden koululaisten kanssa Kuorosodan katsomoon!
Aika yllättävää, että tänne mun pieleen kouluun Itä-Suomesta ilmenis tällänen juttu.
Mutta, katsomokin vilahtaa varmasti ruudussa, joten Jebben voi kyylätä sieltä joukosta 8.2 sunnuntaina esitettävässä esityksessä! :D Jotkut teistä ehkä tietää jonkin sortin kautta miltä tämmöinen.. kirjoittajatyttö näyttää, muuten tuntomerkkejä en oikein osaa sanoa, kuin että lyhyet mustat hiukset pörhöllään, vaatteena varmaankin vihreää tai valkoista. :>