Voitko ikinä antaa anteeksi:

Tunsin, kuinka joku laski kätensä käsivarrelleni, ravistaen minua kevyesti. Aukaisin silmäni, kuullessani jonkun sanovan nimeni. "Bill.." Tom kuiskasi. Nousin hiljattain istumaan ja yritin peitellä kasvojani, sillä en olult käynyt suihkussa illalla, enkä ollut pesenyt nyt valuneita meikkejäni, mutta salamat valaisivat ne aina toisinaan. Huokaisin ja katsoi lopulta Tomia hiljaisena.
"Bill... Anna anteeksi... En tarkoittanut mitä sanoin..." Tom sanoi hiljaa, katsoen minua surullisena. Katsoin Tomia hiljaa,nyökäten vain, kääntäen katseeni poin sitten.
"En ole saanut unta koko yönä... Koska mietin ja mietin vain sanojasi, ja... itkin.." kerroin hiljaa Tomille, ääni värähtäen. Minua kylmi, ja ihoni meni kananlihalle, kun minullla ei ollut enää lämmintä peittoa lämmittämässä paljasta ylävartaloani.
Mutta Tom kylmi enemmän, tämä oli tullut vain boksereissaan, ja istui reunalla ilman peittoa.
" Minäkin.. Tai siis... En itkenyt, mutta... kaduin sanojani, enkä saanut unta..." Tom sanoi minulle hiljaisena, katsellen lattiaa huoneessani.
Nyökkäsi hänelle.. Katsoin kuinka Tom hitaasti nousi ja käveli ovelleni, mutta pysähtyi siihen. "Bill?" hän kysyi hiljaa, nostaen katseensa minuun." Niin?" kysyin katsoen häneen odottavasti.. " Tiedäthän että.. rakastan sinua, veljenäni. Olet tärkeä minulle." Tom sanoi kakistellen hieman, sillä eihän hän ollut koskaan sanonut nuita sanoja minulle.
Värähdin pienesti, tuntiessani yllättävän lämpimän sykähdyksen sydämessäni. " Sinäkin minulle.." vastasin Tomille hiljaa hymyillen, ja katsoin kun hän loi minulle pienen hymyn ja lähti sitten omaan huoneeseensa.

Katsoin hiljaa eteeni, eikä minua enää kylmänyt. Tunsin sen vieläkin. Kuinka sydäntäni lämmitti kun ajattelin Tomin sanoja. Järkytyin ja katsoin etreeni nyt silmät pyöristyneinä. - Ei voi olla.. .Ei voi... Voi luoja..! VOIPAS! OLEN RAKASTUNUT OMAAN VELJEENI!!!- ajattelin ja mieleni teki kirkua.  Käteni olivat nousseet poskilleni ja katsoin suu auki eteeni.. "Olen rakastunut veljeeni..." sanoi hiljaa itselleni, ja hoin sitä hetken.. En voinut uskoa sitä... Olen rakastunut veljeeni... Se tuntuu niin uskomattomalta.... järkyttävää...
- Tom.... Voi ei... Mitähän hän sanoo kun kuulee tästä.... Ehkä.. Ehkä en kerro hänelle.. Ehkä tämä menee ohi...- ajattelin hiljaa painaen pääni tyynyyn ja vedin peiton ylleni.. Suljin silmäni...... Ja nukahdin...

En ollut saanut kunnolla unta koko yönä, sillä päässäni oli vain pyörinyt asia, jota en olisi voinut uskoa.. Nousin hiljaa vuoteestani 12 jälkeen ja hipsin hiljaa suihkuun, vaikka kuulin alakerrasta kattilan kolinaa. Menin suihkuun ja annoin veden tunekutua hiuksiini, kastella ne märiksi. Annoin veden törmätä kasvoihini, annoin sen huuhtoa valuneet meikit kasvoiltani. Peseydyin rauhassa suihkussa, ja kuivauduin pyyhkeeseeni. Kiedoin sen lantiolleni ja menin huoneeseeni, enkä onneksi törmännyt Tomiin. Vedin ylleni mustan t-paidan, jossa oli valkoisia ruutuja, ja tiukahkot farkut. Menin takaisin vessaan laittaen pyyhkeen kuivumaan ja meikkasin samalla silmäni tummiksi ja annoin hiukseni olla lähes lättänät.

Raahauduin lopulta alakertaan, keittiöön. Georg ja Gustav olivat siellä. "Huomenta." sanoi heille, tekaisten kasvoilleni nopeasti hymyn. " Huomenta!" Georg ja Gustav säestivät yhdestä suusta. Haistoin ilmassa puuron tuoksun, ja istuin pöydän ääreen odottamaan aamupalan valmistumista. Sitten kuulin, kuinka ovi meni kiinni yläkerrassa, ja askelia portaissa. Tom oli herännyt. Nielaisin, ja jokainen lihas ruumiissani jännittyi, haluamattani. Yritin rauhoittaa itseäni, mutta en pystynyt täysin.
" Huomenta.." Tom mumisi vieläkin unisena, ja tyydyin vain nyökkäämään hänelle Georgin ja Gustavin säestäen taas huomenet samasta suusta.
Gustavin laitettua puuron pöytään, otin sitä nopeasti lautaselleni alkaen mättää sitä suuhuuni. Tom istui vieressäni olevalle tuolille, Georg hänen vastapäätään, ja Gustav minun vastapäätäni. Juttelin jotain pientä Gustavin kanssa, Georgin ja Tomin jutellen naisista.. Huokaisin hiljaa ja lähdin keittiöstä nopeasti syötyäni.

Kapusin portaat nopeasti ylös huoneeseeni ja suljin oven painautuen selälläni sitä vasten. Huokaisin raskaasti ja uskalsin vihdoin rentoutua. Valuin lattialle istumaan vetäen alat koukkuun. Nojasin ovea vasten selälläni, pääni nojasin polviini. Kiedoin käteni jalkojeni ympärille, ja käperryin tiukaksi mytyksi. Ajattelin Tomia.. Muistelin aikoja, kun hän oli pienempi, kun minä olin pienempi. Muistan hänen hymynsä, virneensä, jokaisen niistä. Hänen remakan naurunsa, hänen lämpimät veljelliset halauksensa. Jokaisen niistäkin.

Tunsin kyyneleiden kirpoavan silmiini, ja aloin hiljattain itkeä, nyyhkytin. Ei minusta ja Tomista voisi koskaan tulla mitään, hänhän oli kiinnostunut naisista, ei miehistä.. Tälläkin hetkellä hän varmaan puhui vieläkin Georgin kanssa naisista.
Hätkähdin itkustani kun joku koputti oveen ja yritti päästä sisään.
Nousin nopeasti ylös ja painauduin oveen koko vartalollani estäen.
" Bill? Bill, mikä sulla on? Päästä mut sisään." kuulin Tomin sanovan oven takaa yrittäen tunkea ovesta sisään. Nielaisin. " M-mee pois... Haluun olla yksin...." sanoin äänivärähtäen, peläten että Tom kuuli sen. " Bill, annan mun tulla.. Kyllä sä voit mulle kertoo.." Tom sanoi hiljaa.. - Ai senkö myös et oon rakastunu suhun?! -  huusin mielessäni Tomille.. " En voi... En tätä...." sanoin... " Oo kiltti ja mee nyt.." sanoin kyyneleiden pudoten lattialle kasvoiltani. Nyyhkäisin...

Tom lähti... Hän oli ymmällään siitä, miksi en päästänyt häntä huoneeseeni, mutta en vain voinut... En... Ei hän ymmärtäisi... Menin vuoteelleni makaamaan slein ovelle, ja itkin hiljaa. Kaivoin nenäliinan laatikosta ja kuivasin silmän alusiani. Meikit olivat taas valuneet... Nukahdin hiljalleen uneen....

Kävelen vankina hämärällä kadulla, joukossani on muita vankeja. Kävelemme eteenpäin, raahaten jotain perässämme paksussa köydessä kiinni ollen. Hiljalleen alan kuulla musiikkia, laulua... Mutta en tiedä kuka se on.. Ääni on niin... erikoinen... Ääni voimistuu, ja ällistyksekseni näen Tomin laulavan mikkiin, ilman, että kukaan soittaisi mitään taustalla. Pysähdyn, kuulen Tomin laulavan, että nyt on aika juosta.. Pysähdymme joukuolla kuuntelemaan hänen lauluaan, joka kuulostaa mielestäni aivan upealta. Katsomme ihmeissämme häntä, ja hän laulaa taas, että on aika juosta. Se sai minut liikkeelle, ja lähdin kovaan juoksuun ja lähdin kiipeämään seinää ylös. Laulu jatkui, ja kohta loppui.. Huomasin kuinka joku kiipesi vierelläni.. Se oli Tom... Hän hymyili minulle ja kiipesimme seinän ylitse, katolle. Seisoimme katolla, vapaina, tuuli kevyesti puhaltaen kasvoihin. Yllättäen, Tom käänsi minut itseensä päin ja suuteli minua.

Heräsin unesta yllättäen pompatessani pystyyn hengästyneenä, olin hionnut.
"Bill oletko kunnossa?" kuulin Tomin sanovan huolestuneena viereltäni.
Siirsin katseeni nopeasti häneen ja liikahdin kauemmas hänestä. "Ei... Mee pois! Tom et saanut tulla tänne. Mene!" huudahdin Tomille ja hän jäi katsomaan minua huolestuneena, hämmentyneenä.
1459960.jpg