" Mennään kotiin." Bill kuiskas hellästi painaen suukon mun otsalle, pitäen mua lanteilta kiinni, Tomin soittaessa taksin meille, sinne lentokentälle. Painoin pääni Billin rintakehälle, rutistaen miestä lujasti, huokasten onnellisena.

*

" Vai niin. Nähtävästi tämä tyttönen onnistui saamaan sinut jäämään. Oletko tosiaan valmis luopumaan musiikista? Se on ollut iso osa elämääsi jo monia vuosia." Simone totes seuraavana iltapäivänä, ku mä olin tullu koulusta, ja oltiin sit iltapäivän kahveilla. " Ehei, mä en luovu musiikista. En koskaan, enkä Heidistäkään. Heidi nimittäin lähtee mukaan. Me lykätään lähtöä Hampuriin muutamalla päivällä, kunnes Heidin koulu loppuu." Bill virnisti Simonelle, joka kohotti kulmiaan yllättyneenä. " Mutta... Kerkiättekö te takaisin ennenkuin kesäloma loppuu? Ei minulla ole mitään Heidin lähtöä vastaan, kunhan hän on turvassa ja.."" On on." Bill vakuutti. " Heiijjj. Mitä multa meni ohi?" tupsahin keittiöön yläkerrasta, käytyäni suihkussa. Mun hiukset oli vielä hieman kosteetki. " Kunhan vain puhuttiin lähdöstänne." Simone hymyili antaen mulle jo sit kahvikupin käsiin. " Ai.. Bill kerto jo?" kysyin hieman huolestuneen olosena. Antasko Simone mun edes lähtee?
Simone nyökäytti päätään. " Kyllä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, kunhan itse tiedätte mitä aijotte." Simone mumisi peittäen suunsa kahvikupillaan, ja siemaisi siitä tuota vaaleahkoa maitokahvia, joka höyrysi kuumana.
Hymyilin hiljaa Simonelle kohottaen sit kahvikupin huulilleni vaivihkaa.
" Mh, Bill!" kiljahin mustapään painaessa huulensa mun kaulalle kesken mun kahvinjuonnin. Bill ei siitä kyllä juurikaan näyttäny välittävän. " Hei, rauhotu... Äitis kahtoo.." mumisin hiljaa nolona Simonen hymyillessä vastapäätä.
" Kahtokoon, ei haittaa." Bill kuiskas. " Älkää antako minun häiritä... Hmm... Herranen aika, minullahan on tapaaminen sisareni kanssa!" vaaleahko nainen muisti raivaten kiireästi jälkensä ja häipyi keittiöstä. " Näetkös?" Bill virnisti hiljaa. " Hmmh, ei sillä mitään tapaamista taida olla." mutisin kietoen käteni Billin kaulalle ja painoin huuleni sen lämpimän kosteille huulille, nauttien hetkestä, jota kukaan ei häirinny enää.

" Mmh... Paljon kello?" haukottelin sammuttaen herätyskellon, kunnes ensin etsin sitä hetken aikaa. " Kultaaaah, aika herätä." Billin ääni kuulu ovelta ja sit askeleet tuli sängyn luokse, ja seuraavaks tunsin suukon poskellani. Siirsin katseeni Billiin, ja hymyilin. " Heiih... Miten sä oot jo hereillä?" kysyin yllättyneenä. " Tänään on sun todistusten jakopäivä, ja... Mä aattelin tulla mukaan." Bill hymyili sulosesti. " Oikeesti?" kiljasin nousten istumaan ja katoin toista silmät intoa täynnä. Bill naurahti nyökäten. Hihkasin innoissani ja vedin toisen lähemmäs, rutistaen halaukseeni. Bill vastas halaukseen lämpimästi, vetäen mut ylös vuoteesta. " Hopi hopi tai myöhästyt." Bill virnisti laskien musta irti ja käveli ovelle, vilkasten vielä taakseen iskien silmää hymyillen ja sulki oven sit perässään. Hymyilin hetken hiljaa paikallani, kunnes petasin vuoteen nopeasti ja pomppelehdin vaatekaapille. Mitä sitä laittas päälle tänään? Jotain erikoista.. Tongin kaapista lopulta juuri sopivan asuyhdistelmän, joka varmasti sopis.

Kävelin portaat alas jännittyneenä, mun ruokahalut oli kadonnu kokokaan, mä en halunnu lähtee edes kouluun hakemaan todistusta. Mua hermostutti.
" Wau...." Bill töksäytti eteisessä valmiina, ja oli keräävinään leukansa maasta. Hymyilin hiljaa, väkinäisesti.
Laskeuduin alimmalta portaalta lyhyessä mekossani, siinä mukavassa, kesäisen vihreän metsän värisessä mekossa, joka sidottiin niskan taakse, niissä vihreissä ballerinoissani, jotka sointuivat mekkoon täydellisesti. Hiukset oli vapaina olkapäillä, ja olin meikannu kesäisen vihreän meikin. Sormessa kimmelti kaunis kultainen sormus, johon kaulassa riippuva kultainen sydän sointui nätisti.
" Heii.. Mikä tuo hymy on?" Bill kysy hellästi sipasten poskeani kädellään, viedessään toisen lanteilleni. " Mua hermostuttaa..." sanoin hiljaa kattoen Billin tummiin silmiin, yhtä tummiin kuin omat hiukseni ovat. Bill kallisti hiljaa päätään. " Mitä jos mä en pääsekkään luokaltani eteenpäin? Mitä jos todistus on ihan surkee? ... Mä oon ollu niin useesti poissa koulusta..."" Shh.. Sä pääset. Mä tiedän sen, luota muhun, ja se on varmasti paras todistus mitä oon ikinä nähny, ja sun poissaolot ei haittaa mitään." Bill sano lempeästi mulle, saaden mut rauhoittumaan hiljalleen. " Okei..." kuiskasin hiljaa. " Mennäänkö sitten?" Bill kysy hymyillen. " Mä haluun päästä ylpeilee mun kauniilla, tulevalla vaimollani." Bill virnisti.
Mä naurahin hiljaa aidon hymyn valastessa mun kasvot. " Ja sähän sitten suojelet mua meidän pervolta opettajalta, eikö niin?" kysyin hymyillen sivellen Billin nahkatakin kauluksia. " Aina ja ikuisesti." Bill hymyili suukottaen mua nopeesti huulille.
" Mennään." vastasin hymyillen ja tartuin miehen kädestä, josta mä tulevaisuudessa joku päivä saisin aviomiehen, ja mahtavan isän lapsilleni. [J: vink vink;]

Kävelin koulun pihalle, seisahtuen siihen hetkeksi. Henkäsin raskaasti. " Tuntuu niin oudolta... ja surulliselta.. Ajatella ett tää kouluvuosi oli tässä... Mitä kaikkea sen aikana kerkesikään tapahtua.. Niin hyvää kuin.. Pahaakin." mumisin haikeana, ja Bill kieto käsivartensa mun olkapäille hellästi. " Ja ens vuodesta tulee sitäkin parempi, usko pois." Bill sano silittäen mun käsivartta. " Niin.." huokasin hiljaa. " Noniin. Eiköhän mennä sisälle." rohkasin mieleni ja lähdin astelemaan eteenpäin reippaasti. Kävelin kohti koulua, sen portaita, jotka tunsin jo niin hyvin, niille 10 portaalle, ja käännyin niitten kohdalla ympäri. Kallistin päätäni hymyillen kahtoen Billiä. " Hei, tuu jo!" nauroin kattoen miten toinen vaan katseli koulua ja mua. Bill vavahti pienesti, ja hymy levis sen kasvoille. Bill käveli mun luo, ottaen mua lanteilta kiinni, ja vei mut sisälle koulurakennukseen.Kävelin pitkin käytävää, kohti luokkaamme. Näin luokkalaisiani, nuoria miehia ja naisia, joiden päät käänty kattomaan mua.
" Heidi!" Nadine kiljaisi ovelta ja juoksi mua kohti. " Nadine... Ihana nähä sua.." kuiskasin rutistaen ystävääni lujasti, hymyillen. " Sua myös!" Nadine hymyili irtautuen ja vei sit katseensa Billiin. " Moi." Nadine tervehti hymyillen.
" Hei." Bill hymyili lämpimästi. " Sä näytät tosi kauniilta!" Nadine siirty sit mun puoleen. " Höpsis. Ite näytät. " sanoin iskien silmää Nadinea takaa lähetyvälle henkilölle, joka kieto kätensä Nadinen ympäri. Nadinen kasvoille levis hymy, ja se toi katseensa olkansa yli taakse. Luokkalaisemme mies painoi suudelman Nadinen huulille. " Noniin, me tästä mennäänkin." hymyilin vetäen Billin mukanani pois häiritsemästä toisia.
Kävelin luokan edustalle katsellen ympärilleni. Käännyin sit Billin puoleen. Henkäsin syvään. " Miltä mä näytän sun mielestä? Ihan rehellisesti sanottuna." kysyin katsoen toista silmiin jännittyneenä. Bill huokas sisäsesti. " Heidikulta. Sä näytät loistavalta. Kauniimmalta kuin koskaan, mä voisin lyödä pääni vetoo ett jokanen poika haluis sut itelleen täältä." Bill sano lempeästi. " Paitsi ett mä en salli sitä. Kukaan ei voi saada sua." Bill kuiskas siirtyen lähemmäs painaen kasvonsa mun kaulalle, painaen suudelman hellästi huulillaan.
Kello päästi äänen, ja me siirryttiin luokkaan. Menin istumaan Nadinen viereen, Tanjan, ja muiden tuttujen joukkoon, kun Bill jäi katselemaan meitä seinän viereen.
" Kröhöm. Noniin. Tänään on viimeinen koulupäivänne tällä kouluvuodella. Teillä on toki varmasti paljon kesälomasuunnitelmia, ja haluatte jo päästä täältä 'kidutuspenkistänne', mutta ensiksi, minun täytyisi jakaa teille eräs asia, todistus. Ensiksi tarkastetaan ovatko kaikki paikalla..... Hmmm... Kyllä, kaikki näyttäisivät olevan täällä. Noniin, sitten asiaan." se meidän perverssiopettaja kertoili rauhallisella äänellään. Muutama tirskahuskin kuulu.
Opettaja alko jakamaan todistuksia kutsumalla aakkosjärjestyksessä sukunimen mukaan oppilaita yksitellen eteen. Mua ennen sinne meni kolme mun luokan poikaa, sekä Tanja ja Nadine. Sit mä.
Nousin open kutsuessa ja kävelin eteen hakemaan mun paperia hermoissani, taas.
" Olkaa hyvä neiti Khanler, tässä todistuksenne, ja hyvää kesälomaa. Tapaamme taas syksyllä." opettaja hymyili puhuessaan ja ojenti paperin. Otin sen vastaan kiittäen hymyillen. " Ehkä tapaamme jo.. Aikaisemmin." opettaja lisäs hiljaa. Katoin sitä hetken tyhmänä, kunnes kuulin rykäyksen. Katoin olkani yli taakse seinän viereen, josta se ääni kuuluki. Bill kahto siellä vakavana ja tiukasti opettajaan, suorastaan murhaavana. " Kenties... Emme." virnistin opettajalle ja pyörähin ympäri kävellen paikalleni kattoen koko matkan Billiin hymyillen. Istuin takas paikalleni, ja ootin, ett muut saisivat paperinsa.

" No, avaa se jo!" Nadine hyppi mun vieressä koulun pihalla. " En mä tiiä... Mua vähän arveluttaa.." mutisin kattoen ruskeaa isoa kirjekuorta, jossa se oli. " Jos sä et, niin mä sit." Nadine sano ojentaen kätensä. Annoin kirjeen sille ihan vapaasti.
Katoin miten paperi kaivettiin ulos kirjekuoresta, ja miten sitä tutkailivat silmät. " Heidi sä.... PÄÄSET JATKAMAAN ENS VUONNAKI, Mun kanssa." Nadine kilju virnistäen lopuks tavallaan pahoittelevasti. " Oikeesti!? Ei hemmetti en mä kestä sua toista vuotta." parahin. " Noo, äläs nyt. En mä niin kauhee oo."" Et nii, vaan sä oot aivan IHANA!" kiljasin pompaten ystävättäreni kaulaan, joka nauro ilosena. " Heidii... Meidän pitää nähä joka päivä kesälomalla." Nadine sano hymyillen ku olin vetäytyny pois sen kaulasta roikkumasta. " Niin pitäs, mutt..." mumisin hiljaa Billin tullessa vierelle. " Mä lähen huomenna." kuiskasin kattoen Nadinea hiljaa. Nuoren naisen ilme muuttu kummastuneen surulliseks. " Minne...?"" Reissuun. Bill.. Billin pitää lähtee bändin kanssa keikkaamaan, ja mä lähen mukaan..." sanoin hymyillen pahoittelevasti. " Ai... Mutt, mutt.."" Mutt saatetaanhan me nähdä, jos sä satut tulee jollekkin keikoista." sanoin hymyillen hiljaa. " Niin..." Nadine hymyili lopulta taas.
" Siihen asti siis... Heihei.." Nadine kuiskas itku kurkussa ja veti mut rutistukseen. Mä halasin naista lujasti, päästämättä pitkään hetkeen irti. " Hei... Tänään ei itketä." kuiskasin kuullessani nyyhkähdyksen. " Ei.." kuulu kuiskaus mun korvaan, ja hymyilin hiljaa, vetäytyen irti. " Mun pitää lähtee pakkaamaan.. Heihei.." kuiskasin hymyillen surumielisenä kattoen Nadinea, joka nyökkäs hiljaa. Otin Billin kädestä hellästi tärisevällä kädelläni kiinni, ja lähin kävelemään, kirjekuori toisessa kädessä, kohti kotia, kohti Billin lapsuudenkotia, kohti paikkaa, jossa olin asunut jo yli puolivuotta, kohti paikkaa, joka oli kehittynyt niin tärkeäksi.

*

* Okei. Tää on normaalia lyhyempi, ei kai haittaa? .___.' Jotenki tässä kirjottaessa tuli tunnelma ett tää ois päätösosa, kummallista.. Hmm... Kirjottaessa tuli myös mieleen, ett mahtaakohan amiksessa opettajat jakaa tolla tavalla todistuksia? En usko, jos Saksassa on sitten erimenetelmä kuin Suomessa. Muistelisin ainakin ett veljelleni ois tullu postissa todistukset aina :DD. No joo, en tiiä. Mutt pientä vinkkilausetta laitoin tonne väliin, se vinkkaa jo vähän tulevaan. Eli se tarkoittanee, loppu lähestyy.
Seuraavaa tarinaa oon miettiny vähän, ja tässä sit teille päätettävää:

- Jommasta kummasta kaksosesta vai Georgista/ Gustavista kertova tarina?
- Jos kaksoset;
      * Twincest vai hetero [ Tässä tapauksessa tällä kertaa Tom x tyttö ] ?
- Jos Georg/ Gustav tarina, niin kumpi?
- Jotain muuta ideaa??

Toivottavasti noista 3 ekaan ainakin jokainen teistä kommentoijista vastaisi, niin osaisin jo suunnitella sitäkin vähän. Danke.