Kidutusta:

"Tom. Tom. Tom herää. Meidän täytyy lähteä haastatteluun." sanoin ravistellen Tomia kevyesti. "mm... Mitä nyt? ai.... joo..." Tom mumisi herätessään lopulta ja kömpi istumaan sohvalle hieraisten niskaansa. Katsoin häntä hymyillen pienesti, ja ojensin hänelle hänen paitansa lattialta.
Purin huultani hiljaa hymyillen, Tomin kroppa näytti houkuttelevalta, hyvältä. Halusin suudella Tomia, mutta jos sen tekisin, myöhästyisimme varmasti. Katsoin kun Tom puki paidan ylleen, ja nousin sitten sohvan reunalta vetäen Tomin kädestä ylös. Kävelin eteiseen. " Georg ja Gustav oottaa jo autossa." sanoin Tomille hymyillen hellästi hänelle vilkaisten veljeeni. " Okei.. No , mennään sit. " kuulin Tomin sanovan ja hymyilin hänelle ja odotin hänen laittavan kengät jalkoihin ja lähdimme autolle.

Päästyämme haastattelu paikalle, erään lehden tiloihin. Istuimme meille varatulle sohvalle. Tom istui vasemmalle puolelleni, Georg istui oikealla puolellani, ja Gustav Tomin vieressä. Tervehdimme haastattelijaamme, Nadja Seltonia.
Hän kyseli ensin bändin kuulumisia, ja sitten keikkalistastamme. Lopulta hän siirtyi siihen, minkä kuka tahansa saattoi arvata jo; minun ja Tomin suhteeseen, joka oli ilmennyt paikallisessa lehdessä.
" Monet fanit odottavat vastaustanne lehden juoruihin. Onko totta, että sinulla ja Tomilla on suhde toisiinne?" Nadja kysyi minulta. Katsahti Tomiin, hänen luoden minulle rauhoittavan hymyn. Vein katseeni takaisin Nadjaan. " Kyllä.. Olemme hiljattain Tomin kanssa huomanneet muitakin kuin veljellisiä tunteita toisiamme kohtaan, ja ne johtivat lopulta suhteeseen." sanoin totuuden mukaisesti, hymyillen heikosti. Tunsin Tomin ottavan kädestäni kiinni. " Tom? Onko sinulla jotain sanottavaa tähän?" Nadja kysyi, ja siirsin katseeni Tomiin. Odotin, että Tom sanoisi jotain, jos hänellä oli lisättävää.. " Voin vain sanoa Billin sanoihin lisäksi, että olen todellakin syvästi rakastunut Billiin. Minulla ei ole siinä mitään hävettävää, jokainenhan saa rakastaa?" Tom sanoi, ja se sai minut tuntemaan oloni erityiseksi hänelle, vaikka tiesin olevani sitä hänelle jo muutenkin. Puristin hänen kättään hetken verran hieman enemmän, antaen näin pienen merkin Tomille, kiitokseksi hänen sanoistaan. " Totta kai. Mielestäni jokaisen kuuluisikin löytää elämäänsä se henkilö, jota todella rakastaa, ja kuka ansaitsee sen." Nadja sanoi ja hymyilin hänelle. " Gustav ja Georg, haluaisin kuulla teidän mielipiteenne. Mitä mieltä olette bändionne keulahahmojen rakkaudesta toisiinsa?" Nadja kysyi seuraavaksi, ja siirsin katseeni Georgiin, ja lopulta Gustaviin. " Minulla ei ole mitään Tomin ja Billin välistä rakkautta kohtaan. He rakastavat toisiaan, eikä se haittaa minua." Georg sanoi, ja se sai minut tuntemaan oloni entistä paremmaksi.. " Jokainen ansaitsee tuntea itsensä rakastetuksi, ja tulla onnelliseksi. Minulle on aivan sama, mistä Tom ja Bill sen löytävät, kunhan he vain ovat onnellisia. Vaikka sitten yhdessä." Gustav sanoi, ja tiesin, että hän sanoi sen rehellisesti, en voisi epäilläkkään hänen valehtelevan...

Hiljalleen haastattelu hiipui ohitse, ja palasimme kämpälle. Riisuin nahkatakkini ja kengät muiden mukana ja suljin ovenkin perässäni, kun tulin viimeisenä sisälle.
Minua väsytti... Olin hieman väsynyt haastattelusta, se Nadja oli onkinut niin paljon tietoa, jopa asioista, joista emme voi kertoa, emmekä kertoneetkaan.
 Lysähdin lopulta Tomin viereen sohvalle, ja aukaisin television. Selailin kanavia läpi. Jäti lopulta erään elokuvan päälle, taas. " Heii, tää on Mr. and Mrs. Smith!" Tom huudahti hiljaa innoissaan, ja otti paremman asennon. Asennon, joka sai minut innostumaan muusta.

Katselimme elokuvaa, mutta himoni alkoivat koko ajan vain kerääntyä ja kerääntyä sisälleni. Lopulta en kyennyt enää, vaan aloin hiplailemaan Tomia aluksi. Koskettelin häntä reisiltä, ylävartalolta, poskelta, lopulta huulista kädelläni. Nuolaisin Tomin kaulaa, ja lopulta suutelin sitä. " Bii-ill... Anna minun katsoa tämä rauhassa.." Tom inisi työntäen minut kauemmas.. Hymähdin hiljaa, ja lopetin... Katsoin hiljaa, mutta en kyennyt olemaan kauaa erossa Tomista. Pian olin taas hiplailemassa. Suutelin Tomia lopulta huulille, ja hän vastasi siihen, ihanalla, omalla, kiihottavalla tavallaan, muta lopulta hän työnsi minut taas pois.. " Too-omm...." inisin hänelle epätoivoisesti, halusin häntä, nyt. " Bill kiltti, antasit minun katsoa tämän..." Tom sanoi.. " Mutta sinä olet nähnyt sen jo ties kuinka monta kertaa!" huudahdin. " Silti! Tämä on sentään lempielokuvani." Tom mutisi.  Hymähdin. " Ja tämäkö on kiitos siitä, kun annan sinun hiplata minua kun sinun mielesi tekee? Kiitti vain.." mumisin loukkaantuneena nousten sohvalta ja häivyin keittiöön.

Otin lasin kaapista, ja join lasin vettä. Kävelin keittiön ikkunalle, ja katselin ulos loukkaantuneena.. "Bill. Kyllähän sinä tiedät että mi-" kuulin Tomin sanovan tämän tullessa keittiöön, mutta keskeytin hänet:" Niinniin. Sinä haluat saada tahtosi läpi jokaisessa asiassa. Tiedän kyllä." töksäytin vain, mulkaisten Tomia pahasti. " Bill.  Älä viiti olla kuin pieni kakara. " Tom sanoi tiukasti, sen kuulin kyllä äänensävystä." Enhän minä olekkaan! Sinä vain teet aina mitä haluat, ja minä en saisi sitten koskaan tehdä niin!" tiuskaisin ja kävelin Tomin ohi pois keittiöstä.
Kuulin hänen seuranneen minua. " Voi Luoja, tiedät itsekkin ettei tuo ole totta!" Tom huudahti. " Niimpä niin. Luulet aina olevasi oikeassa, joka ikisessä asiassa! Olet nähnyt tuon elokuvan tuhansia kertoja, ja silti se on sinulle tärkeämpi kuin minä!" huudahdin jo vihaisena. " Luulin, että olin sinulle kaikkein tärkein elämässä, mutta nähtävästi olin väärässä." mutisin ja käänsin hänelle selkäni kävellen ikkunan luo. " Ole nyt hiljaa ja kuuntele minua! Haluaisit varmasti itsekkin katsoasi lempielokuvasi rauhassa, jos se tulisi nyt televisiosta, mutta - ähh... antaa olla. Et sinä kuitenkaan kuuntele minua." Tom tokaisi tuhahtaen lopuksi. " Miksi kuuntelisin kun aijot kuitenkin vain valehdella päin naamaa?! " mutisin Tomille. " MITÄ?! Väitätkö minua valehtelijaksi. Pah. Painu kuule helvettiin." Tom huudahti minulle, ja käännyin katsomaan häntä suu auki, haukkoen henkeäni. " No minäpä painun niin ei ainakaan tarvitse kestää sinua!" huusin hänelle ja marssin ovelle vetäen takin niskaani ja kenkiä jalkoihini. " Hyvä!" kuulin Tomin vielä huutavan perääni, kun painuin ovesta ulos, enkä palannut pitkään aikaan...