Katumus:

Valvoin koko yön tuskissani, voimatta nukkua, kun se paha tunne valvotti minua. Luulen kuitenkin, että nukuin pari kertaa yöllä silti...
Aamulla 'herättyäni' en tuntenut oloani enää kauheaksi, vähän vain nenä tukossa ja ääni paineessa. Tepastelin suihkuun, vaikka en olult varma oliko se kannattavaa. Otin kuitenkin lämpimän suihkun, ja puin sitten ylleni turkoosit verkkapökät ja t-paidan.
Kävelin portaat alakertaan, mutta pysähdyinkin Tomin ovelle kuullessani sieltä puhetta. Kuulin hänen puhuvan äidillemme. " En tiedä mitä tehdä... En vain halua enää... Se ei tunnu oikealta..." kuulin Tomin puhetta ja painoin korvani oveen.
Kuuntelin heidän keskusteluaan, en ymmärtänyt mistä he puhuivat. Sitten kuulin Tomin lopettavan ja askeleet lähestyivät ovea. Hipsin nopeasti alakertaan, ja olin keittävinäni teetä. Tom tuli keittiöön.. " Huomenta, Tom.." sanoin hiljaa rahisevalla äänellä, ja Tom nyökkäsi vain.

Juotuamme Tomin kanssa teetä hiljaisina pöydässä, Tom lähti ulos. Katsoin kaipaavasti keittiön ikkunasta hänen peräänsä. En tiennyt mikä hänellä oli.. Hän vain.. Oli paennut.. Paennut kauemmas minusta... Huokaisin ja lähdin olohuoneeseen.. Georg löntysti sohvalle istumaan seurakseni. " Missä Gustav?" kysyin käheästi. " Hän lähti kävelemään aamusta. Ulkona on kulma niin hyvä sää." Georg sanoi. " Voitko yhtään paremmin?" hän kysyi sitten, ja hymyili ystävällisesti. " Voin.. Ääni vain on käheä ja nenä tukossa. " sanoin Georgille, ja vastasin hänen hymyynsä..
Ovi kävi. Gustav tuli sisälle, ja istahti nojatuoliin. " Aivan mahti sää. Ihanan raikas ilma sateen jäljiltä ja aurinko paistaa. " Gustav sanoi kuin lumoutuneena ja naurahdin hiljaa. " Näitkö Tomia?" kysyin varovasti sitten.. " Joo. Näin hänen menevän puistoon, ja hän näytti aika.... hermostuneelta.." Gustav sanoi sitten jo normaalina. Kurtistin kulmiani ja huokaisin.. " Mikä häntä vaivaa.." mumisin lähes itselleni, Georgin mumisten jotain tyhjää jonkinlaiseksi vastaukseksi..

Katselimme elokuvia koko päivän, eikä Tomia kuulunut. Yritin soittaa hänelle, mutta hän ei vastannut. Puhelin tuuttasi koko ajan aluksi vain varattua, lopulta siihen ei kyennyt enää ollenkaan soittamaan; Tom oli luultavasti sulkenut puhelimensa.
Minua ärsytti, hermostutti, suututti, mutta ennenkaikkea - huolestutti, suretti. Mikä Tomilla oikein oli, missä hän oli koko päivän ollut, miksi hän ei kertonut mitään.
Vähän sama kuin minulla silloin, kun pakenin tunteitani, tai oikeastaan niiden kohdetta, Tomia, äidin luokse... Oliko hän mennyt sinne?
Nappasin puhelimeni, tai no, lähimmän puhelimen pöydältä, ja naputin äitini numeron siihen.
" Haloo?" Kuulin äitini sanovan, soitinhan tuntemattomasta numerosta. " Hei äiti, Bill tässä." sanoin käheällä äänelläni, mutta yritin kuulostaa mahdollisimman terveeltä. " Ai hei Bill. En ollut tunnistaa sinua. Kenen puhelimesta oikein soitat?" hän kysyi ilahtuen soitostani, samalla kummastellen tuntematonta numeroa. " öm... Gustavin.. Omani on ylhäällä enkä jaksanut hakea sitä.. Mutta hei, eihän vain Tom ole tullut sinne?" kysyin nopeasti, ja äitini oli hetken hiljaa. " Ei, eihän ole tullut.. Miksi olisi?" äitini sanoi, ja tiesin, että äitini ei koskaan valehtelisi minulle. " Ai... Hän on ollut outo jo pari päivää.. Hän ikäänkuin välttelee minua, ja seuraani.. Hän ei ole sanonut Gustaville tai Georgillekkaan mitään.. Hän vain lähtee, ja tulee takaisin myöhään.." selitin äidilleni huolestuneena... Minne himputtiin Tom oli sitten mennyt.. Kuulin äitini mutisevan jotain.. " Mitä sanoit?" kysyin varovasti.. " Ei, ei mitään kultaseni.. Mutisin itselleni, kun serkkuni tulee käymään huomenna." äitini sanoin. " Ai.. No, ei minulla sitten muuta.. Nähään." sanoin ja suljin puhelimen ilman että äitini kerkisi mitään vastatakkaan.

Ilta tuli. Olin istunut monta tuntia Tomin huoneessa, vuoteella, tuijottaen vain ovea. Lopulta Tom astui sisään, ja katsoi minua ihmeissään ovella, sulkien sen lopulta ja käveli pöydällensä ja riisui paksun hupparinsa siihen. Alta paljastui musta hihaton paita, sopivan tiukka, joka näytti todella hyvältä hänen päällään.. Purin huultani, himoni alkoivat iskeä taas katsellessani häntä. - Ei.. Et saa nyt ajatella sitä.. Sinullahan oli muuta asiaa Tomille.- käskytin itseäni mielessäni, ja tapitin Tomia tuimasti. " Mitä?" Tom kysyi lopulta hiljaa, vilkaisten minua. " Kerro minulle mikä sinulla on." sanoin napakasti hänelle, ja odotin vain. Tom pysyi hiljaa.. Hän istui lopulta vuoteelle seinän viereen ja nosti kuulokkeet korvilleen alkaen kuunnella musiikkia, vähää välittämättä minusta. Murahdin ja revin kuulokkeet häneltä. " Heei! Bill - anna ne." Tom huudahti ensin, lopulta käskyttäen minua kuin robottia, joka tottelisi häntä jokaisessa asiassa. " En. En, ennenkuin kerrot mikä sinulla on. Välttelet minua tarkoituksella ja et puhu kanssani." sanoin hänelle ja pidin kuulokkeita kädessäni, joka oli kauempana Tomista, ja pidin sitä suorana takanani. Tuijotin Tomia herkeämättä, tällä kertaa, en antaisi hänen päästä tästä helpolla.
Kuulin Tomin murahtavan ja vievän katseensa pois, ulos ikkunasta. Katsoin häntä hiljaa. Siinä hän vain istui, edessäni, seinään nojaillen, uskomattoman seksikkäänä, hyvin houkuttelevassa asennossa, vakava ilme kasvoillaan, pehmeät ja kosteat huulet toisiaan vasten, silmät ulos katsoen. Hän oli niin uskomattoman suloisen näköinen, jokaisen unelmamies! Niin herkullinen, seksikäs, komea, syötävän suloinen.
Laitoin kuulokkeet lopulta kauas tuolille ja nousin ylös vuoteen vierelle. Tartuin Tomia nilkoista ja vedin hänet selälleen vuoteelle. " Bill, mitä hemmettiä?! Anna mun olla!" Tom huudahti hämmentyneenä, samalla alkaen suuttua, ja nousten istumaan. Vedin hänet uudestaan ja istuin hänen vatsallensa ja vein hänen kädet hänen pänäsä yläpuolelle ja pidin ne siellä tiukasti. Katsoin häntä. " Et pääse tästä, ennenkuin kerrot." sanoin vain Tomille. Tom murahti, ja vei katseensa pois, yrittämättäkään pois.
" Voimme olla tässä vaikka koko yön jos se siitä on kiinni." sanoin Tomille, hievahtamattakaan paikaltani.

Ja niin olimmekin. Tom oli hiljaa koko ajan, ja samoin minä. Tuijotin vain koko yön häntä, eikä minua väsyttänyt yhtään. Takamukseni kyllä alkoi hiljaa puutua, ja liikahdin hieman. Tom inahti, luultavasti hänen vatsansakkin oli hieman kipeä.
Aloin miettimään, mahdoinko painaa niin paljon, että Tomin oli vaikea hengittää.. Mutta ei... Minähän painoin vain hieman yli 50kg.
" Okei okei. Hyvä on... Kerron..." Tom sanoi lopulta huokaisten. Hymy nousi huulilleni voitostani, mutta pyyhin sen nopeasti pois. "No?" kysyin sitten odottavasti.
Tom katsoi hiljaa poispäin. Kohta hän siirsi katseensa minuun, mutta hän ei kyennyt katsomaan minua jostain syystä.. Yhtäkkiä, tunsin sen.. Taas.. taas se tuli... se tunne.. tunne, joka kertoi, että jotain iokävää tapahtuisi nyt. Juuri nyt. Tällä hetkellä.. Nielaisin, ja katsoin Tomia pelokkaana.. "Tt- Tom?" kysyi hiljaa, hyvä kun sain sanojani ulos suusta.
Lopulta Tom toi katseensa minuun, hän vaikutti vakavalta, hän ei hymyillyt.
" Bill.." hän aloitti, ja odotin vain hiljaa, peläten pahinta.. Sitten se iski minuun.. " Tom... Älä vain sano että..." aloitin värisevällä äänelläni.." Bill...""Sano se.. Sano se, Tom... SANO SE!" huudahdin hänelle. " Haluan erota!" Tom huusi, ja se sai minut jäykistymään. Katsoin häntä silmät suurentuneina, aukoen suutani, saamatta mitään ulos.. Katsoin häntä suoraan silmiin, ja hän minuun. Olin järkyttynyt.. Kyyneleet kirposivat silmiini... " Tom... Miksi..?" kysyin hiljaa, ja kyyneleet vierivät poskilleni. " En voi olla kanssasi enää.. Se vain... Ei tunnu oikealta....." Tom sanoi hiljaa, katsoen minua edelleen.. En juurikaan erottanut häntä enää kyyneleiden täyttämillä silmilläni. Tuntui kuin katsoisin sankan sumun, usvapilven lävitse, yrittäen erottaa jotain sen takaa.
" Se ei ole oikea syy, Tom..." sanoin hiljaa, itkuisena.. Kyyneleet täyttivät silmäni, ja otteeni kirposi Tomin käsistä. Peitin kasvoni käsilläni, ja itkin, peittämättä sitä. Annoin sen tulla.. " Miksi.... Miksi minä..." kuiskasin hiljaa.. Tunsin Tomin liikahtavan allani, ja samassa hetkessä pomppasin nopeasti ylös.. Tom raahautui istumaan ja katsoi minua.. Näin hänen silmissään surua, anteeksi pyytöä, mutta en voinut käsittää tätä asiaa juuri nyt.. Pudistelin hänelle päätäni.. "Ei... Ei... Tämä ei voi olla totta..." hoin koko ajan, samalla paeten ovelle.. "Bill... Anna minulle anteeksi.. Tämä vain.. suhteemme.. ei toimi.." hän sanoi ja kyyneleet tulivat taas silmiini. Käännyin ja aukaisin oven rymistellen portaat alakertaan. Kuulin Tomin tulevan perässäni, ja ihmettelin, miksi hän edes vaivautui. Puin takkia ja kenkiä ylleni hätiköiden, kädet, ja koko kroppani täristen.
" Bill, älä mene, puhutaan tämä asia nyt selväksi." Tom sanoi minulle yrittäen ottaa otetta minusta, mutta työnsin hänet pois. " Älä koske minuun! Älä enää KOSKAAN puhu minulle." huudahdin Tomille, enkä välittänyt siitä, että Gustav yritti rauhoitella meitä. " Tajuatko Tom! Pilasit elämäni! Annoin sinulle sydämeni, ja sinä otit sen. Leikit sillä vähän aikaa, ja sitten viskaat sen noin vain roskiin. Tuntuuko se sinusta oikealta?!" huusin hänelle, ja pian Georgin oli tullut alas ja katsoi meitä hölmistyneinä.
" Bill! Tuo ei ole totta. En osaa selittää päätöstäni kunnolla, MUTTA RAKASTAN SINUA SILTI!" Tom sanoi minulle, huutaen lopun. Se sai minut hiljenemään, ja katsoin häntä hetken hiljaa, kyyneleet edelleen kastellen poskiani, kuin niitä olisi koira nuoleskelemassa. " Tom.. Rakastan sinua, olet veljeni! Olet tärkein henkilö elämässäni! En pysty elämään ilman rakkauttasi minua kohtaan, Mutta rakastan sinua, muunakin kuin vain veljenäni! Veljellinen rakkautesi minua kohtaan ei riitä. En halua nähdä sinua enää!"
sanoin Tomille kyyneleet vuotaen vain, ja päätänikin alkoi särkeä huuto ja itkeminen.

Pakenin ovesta aamuilmaan, juoksin vain ja kuulin Tomin huutavan perääni ovelta. Vilkaisin olkani ylitse.... Jota minun ei olisi pitänyt tehdä....
Auton töötin ääni, renkaiden ja jarrujen kitinää, kiljahdukseni, Tomin ääni, kauhea rysähdys, ja mätkähdys. Vaikerointi..
Kuulin kaiken sen, kun taksiauto törmäsi minuun.. Kaikki sumeni mustaksi lopulta, enkä tajunnut enää mistään mitään...
1459976.jpg