Could, Couldn't

Aamull ku heräsin, mun sisäll tuntu tyhjyys.. Tom oli poissa, enkä näkis sitä enää pitkään aikaan.. Tää tyhjyyden tunne ei ollu samanlaine, ku Melanie oli kuollu.
Kyynel vierähti mun poskelta, tippuen tyynylle. Nousin istumaan, ja vein jalkani patjan reunan yli. Nousin ja kävelin pöydän luokse.
Otin Tomin ja mun valokuvan pöydält, ja kattelin sitä hiljaa.. Mulla oli suunnaton ikävä Tomii.. Painoin sen mun rintaa vasten, ja sulin mun silmät. Kaikki muistot Tomist palas mun mieleen.
"Uuh, kuuma pimu.... " Tomin virneet, suloset virneet, Tomin hymyt, ihanat hymyt.. Tomin sanat.. " Mä haluun antaa sulle mun sydämen, jos sä vaan otat sen, etkä murskaa sitä..." " Mä rakastan sua koko sydämestäni.. Mun elämä on pelkkää tyhjää ilman sua.."
Tomin ensimmäinen suudelma niitten laiturill, niin hellä, lempee, varovainen... Niitten järjestämä synttärijuhla mulle.. Yhteisvalokuva niist.. Tomin kanss kahestaan laiturill.. Ku Tom anto korun mulle... Ku Tom haki mut aina koulust... Ku mä tulin mustikseks nähessäni tyttölauman niitten ympärill keskustass.. Ku Tom kerto mulle, ett Billkin rakastaa mua... Ku istuin Billin kanss niitten sohvall, ja ku se suuteli mua.... Ku Tom tuli huoneeseen, ja sai tietää Billin suudelmast.. Ku mä lähin järkyttyneen.... Ku mun piti valita kumman otan.... Tomin antama punanen ruusu... Tuoksun pystyn vielkin muistamaan.. Kun Tom järjesti laiturille romanttisen yllätyksen... Ku se sano ne sanat, ett se ei voi elää ilman mua... Se suudelma... Tomin sydämen syke mun käden alla.... Ku valitsin Tomin, ja murskasin Billin sydämen.... Ku Bill pääss must lopult yli.. Ku tappelin Tatjanan kanss, ja Tom hoiti mun revennyttä huulta.... Kun me ekan kerran oltiin Tomin kanss intiimimmin... Ku meill tuli viimenen päivä yhess Tomin kanss.. Ku Bill sairastu flunssaan, ja ku me halattiin siell.. Ku mä hyvästelin muut, paitsi Tomin....
Ne kaikki muistot on niin ihanii.... Mä en koskaan unoha niit muistoi, tai poikii.. Aukasin mun silmät, ja laskin kuvan pöydälle..
Kävelin pois mun huoneest kylppäriin. Heitin mun vaatteet ja aukasin suihkun. Vesi tunkeutu mun hiusten lävitse, ja kasteli ne. Se huuhto mun kyyneleet pois, ja kasteli mut täysin.
Levitin shampoon mun hiuksiin, ja huuhdoin sen koht pois. Peseydyin, ja sit suljin suihkun, ja otin pyyhkeen. Kuivasin itteni, ja lähin sit mun huoneeseen. Puin mun ylle valkeen hameen, ja mustat legginsit. Vedin ylleni mustan t-paidan ja hupparin.
Kuivasin sit mun hiukset paremmin, ja laitoin ne kuntoon. Laitoin meikit naamaan, ja vein pyyhkeen pois.
Menin alas, ja raahustin keittiöön. Tein itelleni sämpylän, ja söin sen. Join lasin appelsiinimehuu, ja lähin takas ylös.
Laitoin musiikkia soimaan kovalle, välittämättä, jos muut nukku viel.
Kävelin mun ikkunaan, ja katoin surullisen vastapäähän, Tomin huoneeseen.. Siell ei olul ketään, koko taloss ei näkyny mitään liikett..
Tomin huoneess, nojatuolin päälle oli vedetty valkee lakana... Nieleskelin mun kyyneleit, ja pidin ne kuriss..
" Mary-Kate, kultaseni, tule alas." kuulin mutsin huudon, ja närkästyin. Mitä seki viel halus?
Sulin musiikin, ja lähin portaat alas. Mutsi ootti mua sohvall, ja mun yllätykseks, näin siell Chrisin.
" Sä pääsit jo sairaalast." mumisin, ja Chris nyökkäs. Mutsi nous ylös, ja käveli mun luo. Mulkasin sitä.
" Älä mulkoile minua noin." mutsi sano, ja hymähin. " Mitä asiaa sull oli?" kysähin ja se katto mua hiljaa. " Anna minulle anteeksi. En halunnut tahallani erottaa sinua ja Tomia." " No, sen kuitenkin teit." murahin ja käännyin lähteekseni, mutt Mutsi tarttu mua kädest kiinni. Käänsin mun katseen siihen. " Ja haluaisin korjata sen virheen. Veljesi sai minut tajuamaan, kuinka tärkeä Tom on sinulle." mutsi sano, ja vilkasin Chrisii. Se katto meit ilmeettömänä sohvall. Mutsi katto mua hymyillen. " Taksi tulee pian. Mene pakkaamaan jo, kultaseni, että kerkiät." mutsi sano, ja katoin sitä hiljaa, ymmärtämättä.. Aukoilin mun suuta osaamatta sanoo sitä..
" Siis... Siis päästätkö sä... mut menee?" änkytin sille, ja katoin sitä uskomatta kuulemaani. " Kyllä. Kiitä siitä veljeäsi." mutsi sano, ja aloin kiljuu ja pomppii siin. " Kiitti mutsi, sä  oot mahtava!" kiljasin ja pomppasin mutsin kaulaan. Se naurahti ja halas mua nopeesti. " Eipä mitään." mutsi sano ja ryntäsin Chrisin luokse. " Kiitti Chris, sä oot paras broidi ikin!" hihkasin ja halasin sitäkin, ku jo rynnistin yläkertaan. Kaivelin mun kaapin perää, ja löysin sielt mun matkalaukun.
Aloin mättää mun vaatteit siihen innoll, taittelematta niitä. " Ei niitä noin voi pakata." mutsi sano yllättäen ovelt, ja rupes taittelee mun vaatteit laukkuun. Mä tungin sille lisää niit, ja lopult etin mun laatikoist kaiken tarpeellisen.
" Vaatteet, meikit, valokuvat... Puhelimen laturi.. Mp3-soitin ja laturi.. Puhelin.." mumisin pakatessani tavaroit, ja nappasin pyödält Tomin korun, ja laitoin sen mun kaulaan. " Kultaseni, älä unohda tätä." mutsi sano, ja käännyin kattoo sitä. Se ojens mulle kirjekuoren.
Katoin sitä hölmönä, ja aukasin sit kuoren. Mun silmät pyöristy. Se oli täynnä rahaa. " Nostin kaiken tililtäsi, älä tuhlaa kaikkea, mieti tarkkaan mihin käytät ne. Muista pitää yhteyttä meihin, ja jos tulee ongelmia, soita isällesi. Hän hoitaa ne. Äläkä unohda meitä." mutsi sano, ja nyökyttelin. " En unoha. Kiitti.." sanoin, ja laitoin rahat laukkuun. Valokuvat laitoin turvaan vaatteiden väliin, ja sit raahattiin mun laukku alas. Vedin takin mun ylle, ja kengät jalkaan, just, ku taksi tuli.
" Voi hyvin kultaseni." mutsi sano, ja sill oli kyyneleet silmiss. " Älä viiti itkee, en mä sentään oo kuolemass." sanoin virnistäen ja halasin sitä. Chris tuli, ja halasin sitäkin. " Pidä hauskaa, sisko." Chris sano, ja nyökkäsin. " Ja sä etit itelles unelmanaisen." sanoin virnistäen, ja Chris naurahti nyökäten.
Vietiin sit mun laukku taksiin, ja nousin kyytiin. Ilmotin kuskille, ett lentokentälle, mahollisimman nopeesti.
Se lähti ajaa lentokentälle.. Istuin kyydiss jännittyneen.. Mä pääsen Saksaan! Uskomatonta.
En voinu uskoo tätä. Kattelin maisemii kipristellen mun sormii. En jaksanu oottaa, ett näkisin Tomin ja muut taas.
Mun teki miel kiljuu ja hyppii ilost, mutt kuski ois varmaan ajanu ojaan jos nii oisin tehny, joten hillitsin itteni.
Onneks lentokentälle i ollu pitkä matka meilt, joten olin siell uskomattoman nopeesti. Maksoin kuskille matkan omast kukkarostani, en siit kirjekuorest jonka mutsilt sain. Otin mun matkalaukun, ja lähin sisälle rakennukseen. Astelin ovist sisään, ja kattelin mun ympärille.
Siell oli aika paljon väkee...
Kävelin laukkuu peräss raahaten, ja etin jotain. Sit tajusin, ett munhan on mahotont löytää täält Tomii.. Tai siis.. Sehän on saattanu jo lähtee Saksaan.. En mä tiiä monelt sen lento on lähteny.. Kaivoin mun puhelimen esiin, ja etin Tomin numeron. Yritin soittaa sille..
Kattelin mun ympärille, ja etin sitä mun katseell. Se ei vastannu. Laitoin puhelimen mun taskuun ja lähin infoon tai johonkin.
" Anteeksi. Onko tänään lähtenyt vielä yhtään lentoa Saksaan?" kysyin joltain naiselt tiskin takan. " Mm, hetkinen........ Ei, vielä ei ole mennyt." " Eikö edes yksityislentoja?" kysyin. " Ei, piakkoin lähtee kyllä yksi Berliiniin." nainen sanoi, ja vetäsin henkee syvään.
" Selvä, kiitos. Tämän laukun olisi tarkoitus mennä mukaan." sanoin, ja nostin laukun hihnalle. " Selvä, laitamme sen muiden joukkoon." nainen sanoi, ja hymy nous mun kasvoille. Nyt mun täyty enää löytää vaan Tom täält.
Lähin ettii sitä ympäriinsä. En löytäny sitä ees miestenvessast. Katoin epätoivosena pitkää tullijonoo.. Tomii ei näkyny siin, eikä muitakaan. Kävelin parin metrin päähän jonost, ja nostin kädet mun suulle. " Anteeks häiriö, mut onko tääll näkyny noin 180 cm pitkää miestä, jolla on isot vaatteet, lippis ja rastat?" kysyin väkijoukolt, ja ne katto mua ihmeissään, ett onkohan tuo tyttö ihan terve.
Ne kuiskutteli jotain keskenään. " Ei.. En ole nähnyt ketään sellaista..Valitan....... Ei ole näkynyt..." monet sanoivat, ja huokasin epätoivosena. " Kyllä! Minä näin semmoisen, ja hänen seurassaan oli 3 muuta miestä." joku nainen huusi jonost, ja nostin mun katseen maasta. " Minne päin? Menikö se jo tästä?" kysyin nopeesti. Nainen nyökytteli. "Ihanaa.. Oisko mitenkään mahollist, ett voisin päästä teidän eelle jonoon?" kysyin, ja ne alko pölistä keskenään jotain. " Mun täytyy päästä! se mies on mun elämäni rakkaus, ja jos nyt päästän sen menee, en saa sitä enää ikinä takas." vinkasin, ja ne hiljeni kattoen mua. " Hyvä on. Pelasta elämäsi." ne sanoivat, ja hymyilin.
" Kiitti hirveesti!" hihkasin ja pääsin jonon eelle, ja rynnin tullin läpi ilman, ett portit ois vinkunu.
Pysähyin aulaan tullin jälkeen, jos porukat ootteli lentoonsa. Kattelin ympärilleni, en nähny Tomii.
" Toom! Tom!" huutelin sitä, ja kattelin hädissäni ympärilleni. Sit mä huomasin. Näin väkijoukon takaa vilauksen miehest, jolla oli valkee lippis, rastat, musta huppari ja isot farkut. " Tom.." kuiskasin hiljaa helpottuneen. " Tom!" huusin hälinän ylite, ja Tom pysähty.
Se katteli ympärilleen, ja pidin sitä tarkasti silmäll, kunnes näin sen kokonaan, ku ihmiset oli häipyny edestä.
Tom käänty lopult mua päin, ja sen silmät laajeni ja suu aukoili. Katoin sitä paikallani seisten, jotain 10 metrin päässä siit.
" Mary-Kate...." Tom mumis hiljaa, ja joku nahkanen laukku putos sen kädest maahan tömähtäen.
Mä lähin juoksee Tomin luo, ja hyppäsin sen kaulaan. " Tom..." kuiskasin hiljaa, kyyneleet tulvien mun silmist.. " Mary-Kate, mitä sä täällä teet?" Tom kysy hiljaa. Vetäydyin irti ja katoin sitä hymy mun kasvoill loistaen, kyyneleet silmiss.
" Mä pääsen sun mukaan. Chris käänti mutsin pään." sanoin, ja Tom katto mua hetken uskomatta, kunnes hymy tuli sen kasvoille.
Tom paino huulensa mun huuliin, ja suutelin sitä lempeesti, rakastavasti, ikävöiden. Suudelma kesti pitkään, ja tiesin ihmisten töllöttävän meit. Irtauduin sit, ja rutistin Tomii lujasti. " Mä rakastan sua." kuiskasin Tomin korvaan hellästi. " Mäkin sua.." Tom sano, ja kyynel karkasmun silmist, mutt pyyhin sen pois. " Mennään. Lento lähtee pian, tulin vaan hakee Billin unohtaman laukun. " Tom sano ku irtauduttiin, ja nyökkäsin. Otin Tomia kädestä kiinni, ja Tom otti laukun maast, ja lähettiin ovist ulos. Katoin lentokonett hiljaa, hymy kasvoill, ku käveltiin sen luo. Noustiin portaat Tomin kanss ylös, ja mentiin sisään. Vinkkasin Tomille silmää salaperäsesti, ja laskin irti sen kädest. Jäin seisoo ohuen seinän taakse, joka erotti ns. eteisen ja istumatilat toisistaan.

Tom käveli verhon ohite, ja kuulin ku se anto laukun Billille. Bill ei kuulostanu enää tukkoselt, mutt oli se silti selvästi viell kipeen vähän.
Kuulin ku Tom istu sohvalle, ja toivoin, ett se ei paljastanu mitään ilmeelläkään.
Odotin ett ne rupes puhuu jotain, ja kuulin mun nimen mainittavan. " Kyll sä viell yli pääset Mary-Katest Tom, aivan varmasti." Georg sano, ja hymyilin itekseni. " Niinhän sä luulet, Georg." sanoin ja astelin esiin verhon takaa hymyillen.
Tyypit katto mua suu auki, paitsi Tom. Tom hymyili. " No kiva nähä teitäkin. " naurahin, ku ne vaan töljötti mua. Sit ne nous ylös, ja tuli halaa mua, vuorotellen. " Pääset sä meidän mukaan sittenki?" Gustav kysy ilosen selvästi. Nyökkäsin hymyillen.
" Kiva ku pääsit sittenki." Bill sano, ja katoin sitä hymyillen.
" Kiinnittäkää turvavyöt. Lähdemme pian nousuun." kuulu kailotus jostain, ja Tom veti mut istuu sen viereen. Laitettiin vyöt kiinni, ja pidin Tomin kädest kiinni, onnellisen. " Ootko ennen ollu koneess?" Tom kysy multa. Nyökkäsin. " Oon mä vuos sitten ollu Bulgariass ja pari vuotta sitten Saksass." sanoin. Tom nyökkäs. " Onneks sä oot  mukana." Tom sano, ja suuteli mua.
Suutelin sitä lempeesti, kunnes kone lähti nousuun. Olin samaa mieltä Tomin kanss, I agree.  Onneks, onneks mä olin mukana.
Mua harmitti, ku en kerinny sanoo hyvästejä Edille ja Thomasille, mutt kyll ne tietää, ett mä oon Saksass.. Kyll ne varmasti saa teitää, sill äitinhän pitäs koulullekkin ilmottaa, ett mä rupeen opiskelee netin kautta.
Eniten mua ilahutti, ett mä pääsin eroon Tatjanast, lopullisesti. Huokasin syvään, helpotuksest. Painoin mun pään Tomin olkapäälle, ja suljin mun silmät. Viime yön, unet oli jääny vähille, ku olin itkeny Tomin lähön takii. Mut nyt voisin nukkuu rauhass, ku tiesin, ett Tom ei ois menossa minnekkään, ilman mua, never<3

We will always be together, right dear?