" Bill.. "sanoin hiljaa... " Me ollaan jääty kiinni.." jatkoin.. " Totaa..." Bill alotti.. Mä en ois halunnu kertoo viel mitään, mutt muukaan ei nyt auttanu.
" Toi lehti ei valehtele. Me ollaan yhess."

--

Nielasin.. Katoin Billiä hiljaa. Georg ja Gustav ei sanonu mitään.
" Täh? " Georg tokas sit. " Nyt mä tiiän, tää on pilaa, tää on vaan hyvä vitsi taas jujuttaa mua!" Georg hihkas keksittyään asian laidan - tai niin ainaki se luuli.
" Ei. Tää ei oo pilaa Georg. Me ollaan oikeesti yhessä." sanoin sille, ja se näytti hiljalleen järkyttyvän tai jotain. Huokasin.
" Okei sit." Gustav sano. " Mitä?" Bill kysy ihmeissään. " Okei sit. Kyll se mulle sopii. En mä puutu teidän asioihin." Gustav mumis. " Kiva, Georg?" mumisin.
" No en kai mäkään voi estää teitä sit." Georg totesi. " Mutt tästä ei sit sanota kellekkään vielä mitään, OK?" Bill mutis. " Ei ei." Georg sano ja huokas raapien päätään.
" Mitähän tästäkin tulee.." se mumis.. " No, se ei oo sun huolenaihe." sanoin.
Vilkasin lääkäriin ku se tuli huoneeseen.
Se kyseli taas vointia, ja sanoin ett hyvin, ku ei mun voinniss ollu moittimista nyt. " Hmm. Pääsette iltapäivällä kotiin." lääkäri kerto katellen papereita. " Mutta teidän muiden täytyy vahtia, että hän ei lähde urheilemaan, tai nostelemaan raskaita asioita, sillä haava voi  silti vielä aueta." se mumis.
" Okei, me vahditaan Tomia." Bill sano nyökäten. Lääkäri lähti samantien.
" Kiva, mä saan lapsenvahdin." murisin tuhahtaen.
" Noh, älähän nyt Tom. Sä pääset sentään lellittäväks." Gustav totes, ja virnisti.
" Niimpä kai." mumisin.
" Mutt... Pitäskö meidän lähtee käymään kaupass? Muistelen ett meiltä tais jäädä aamupala saamatta.." Bill sano. " Mm.. Kaipa se pitäs." Georg totes ja ne nous sit tehden lähtöä.
Bill ootti ett Gustav ja Georg oli menny. Se kahto mua. Sit se kumartu lähemmäs mun kasvoja.
" Ens kerralla, jos tulee tilanne ett mua meinataan ampuu..." Bill sano... " Älä hyppää eteen." se jatko loppuun. " Mutt Bill en mä v...." " Shhh..."
Bill keskeytti mut, painamalla suudelman mun huulille, ja irtautu melkein samantien. Katoin sitä hiljaa silmiin. Sä-tiedät-ett-suojelen-sua-kaikelta - katseella korostin Billille, ett mä hyppäisin. Mitä vaan, ett Bill pysys kunnoss. Mä en välittäs itestäni.
Bill pudisit mulle pienesti päätään, ja lähti sit.
Huokasin raskaasti. Mitähän mä tekisin, ku ei ollu ketään kenen kanss jutellakkaan.
Kattelin ikkunast ulos hiljaa, kunnes mä vaivuin uneen.

" EI BILL! " huusin. Tartuin sitä kädestä ja vedin mun taakse turvaan. Mies osoitti meitä aseella.
" Väisty." mies sano. " En. Sä et tapa Billiä, vaan mun kuolleen ruumiin yli." murisin. " Sovittu." mies tuhahti, ja laukas aseensa kahdesti. Mä en pelänny.
" Yhh...." inahdus karkas mun suusta, ku luoti iskeyty mun rintaan ja toinen olkapäähän.
Mä kaaduin maahan polvilleen, mutt mun ote Billistä ei irronnu. Mä katoin mieheen, samall, ku veri alko valuu mun suupielest.
Se laukas aseensa uudestaan, kolmesti.. " B-Bill..." mumisin hiljaa, ja nostin mun katseen taakseni. Luoti oli lävistäny Billin rinnasta, ja kahdesta kohtaa vatsasta. Billin silmät alko sulkeutuu, jääden raolleen ja sit se kaatu mun päälle.
Kaaduin maahan nurin, Bill mun yllä maaten. Mun silmät alko sulkeutuu, ja viimenen ääni, minkä kuulin, oli miehen loittonevat askeleet..
" Tom... Herää..... " Bill inahti ja hätkähin samass istuulleen... Hengitin kiivaasti, ja katoin ympärilleni, sit näin Billin.
" Shh... Rauhotu.... " mun veli jatko... ' Se oli vaan unta...' ajattelin. Huokasin syvään. Onneks se oli vaan unta.. " Mitä sä näit..?" Georg kysy.. " Unessas siis..." se jatko..
" Mä näin ett... Me molemmat kuoltiin Billin kanss... Mä ensin... Sit Bill.... Se mies ampu meidät... Mut eka, koska mä suojelin Billiä olemalla sen edessä...." sanoin katsoen peittoa...
" Huoh..... Onneks se oli vaan unta..." Bill sano.

Hetken pääst me lähettiin sielt sairaalalta. Käveltiin hiljaa käytävältä pois portaisiin ja ne alas, maan tasalle, ulos.
Hengitin raikast ilmaa, se tuntu niin hyvält verrattuna sisäilmaan. Henkäsin hiljaa.
Katoin ympärilleni, sillä mua jotenki pelotti se uni.. Ett se mies tulis taas, ja ampus meidät... Vaikk se oliki vangittuna... Mutt sillä saatto olla apureita ulkopuolell vankilasta.
" Hei, missä teidän ruokakassit on?" kysyin sit, ku nehän kävi kaupass. " Me vietiin ne jo kämpälle ennenku tultiin hakee sua." Gustav kerto. " Aaa, okei." vastasin ja katoin maata kävellessäni.
"Mm.... Ai hemmetti... Mä unohin hakee sen työkalupakin lainaan Ericiltä. " Georg hokas läpsästen käden otsaansa. " Mä käyn hakee sen nyt ett saadaan se keittiön kaapin ovi korjattuu." se sano ja lähti samantien eritielle. " Hei, oota, mä tuun sun mukaan! Mulla on asiaa Ericille." Gustav sano ja lähti sen perään.
Nielasin. " Omg... Mitä jos mun uni toteutuu nyt..." sanoin Billille..
" Ei se voi..." Bill sano.. " Hei, se oli vaan unta.. Rentoudu..." Bill sano, vilkas ympärillensä, ja paino suukon mun poskelle. Huokasin..
"Mutt..." alotin sille, kunnes katoin mun eteen ja pysähyin.
" S-sä..." inahin..
Se asemies seiso meidän edessä... Bill asettu mun eteen.
" Bill, mitä sä hommaat?!"

--

Tässä sit kahdeksas osa. Pidin pienen loman tämän kirjottelusta, pari päivää siis vain^^ Illemmalla jatkan aika varmasti tätä, KOMMENTTEJA ja jatkanko?