Pian Bill kieto toisen kätensä mun ympäri, ja suljin silmäni rauhassa. Bill paino pienen suukon mun niskaan ja sitten se paino päänsä mun hiuksiin. Hymyilin hiljaa. Vaikka sänky olikin varsin kapee, jossa normaalisti nukkus vaan yks, me mahuttiin siihen ihan hyvin, ja molemmat sai nukuttuu paremmin ku toine oli lähellä.<3

*

Katoin hiljaa Billin nukkuvia kasvoja. Se näytti niin rauhalliselta ja söpöltä. Vedin hiljaa hiuksia pois sen kasvoilta, ett näin ne paremmin. Bill näyttää erilaiselta ilman meikkiä, mutt se ei muuta mitään. Se on yhtä sulonen sillonki. Mä en edes välitä niin paljoa siitä miltä Bill näyttää. Onhan ulkonäölläkin oma osuutensa, mutt eniten muhun iskee se, millanen on sisältä, millanen persoona on.
Kuulin jonkun nousevan, mutt en jaksanu kattoo kuka se oli. Jotenkin mulla vaan oli tunne ett se olis Gustav, sillä se eilenkin heräs ekana, jos mua ei lasketa, taaskaan. Mutt mulla ei ollu hajuakaan missä Ani nukku.
Vein käden pään alle ja kattelin Billiä.
Ei siinä mitään, varmaan tunnin vaan töllötin sitä. Ei se ollu yhtään vaikeeta, jos vaan on hankala saada silmiään irti toisesta. Vilkasin nopeesti kelloo. Jo 12.. Mua ei jotenki vaan haluttanu nousta yksin, jotenmä ajattelin herättää Billin, ja oishan sillä tänään se konserttikin pidettävänä.
" Bill.." kuiskasin hiljaa silitellen sen poskea. Ei se reagoinu juuri mitenkään. Huokasin hiljaa. En mä kehtais eilistäkään temppuu uusiks tehä, ei siinä oo mitään hauskaa enää, ja ei Billkään sitä uskos.
Katsoin Billiä hetken, kunnes kumarruin sen yläpuolelle. Nostin käteni sen poskelle, ja painoin suukon Billin nenän päähän, lopulta painaen huuleni Billin huuliin.
Se oli hellä, hento suudelma, ja irtauduin hiljaa, kunnes Bill vastaski siihen, ja painauduin uudestaan suudelmaan. Suutelin Billiä lempeästi, kunnes vetäydyin irti, ja katoin Billiin hymyillen. Bill virnisti sulosesti ja katto mua silmiin. " Huomenta." Bill kuiskas hiljaa. " Huomenta." vastasin hiljaa hymyillen. Katottiin hetki toisiamme silmiin.
" Parempaa herätystä ei kai vois toivoakkaan.." Bill sano hymyillen ja naurahin pienesti. " Tiiätkö mitä?" kysyin kohta hymyillen. Bill kohotti toista kulmaansa hymyillen. " Sulle pitää opettaa suomenkieltä." virnistin nousten istumaan. Bill nous mukana ja kahto mua hymyillen pienesti, mutt samalla vähän ihmeissään. " Ei se oo vaikeeta.. - Okei.. On se.." mumisin naurahtaen pienesti.
Pidin Billille pienoisen kurssin suomenkielestä, ja se pärjäs ihan hyvin. Toki, välillä kaikki meni vaan sösseliks ja nauruks, eikä siitä sit tullu mitään, joten annettiin olla. Bill yritit mulle saksaakin opettaa, ja kyllä mä jotain opin, tosin en vieläkään ymmärrä siitä mitään.
Kävin vaihtamassa vaatteet vessan puolella, ja laitoin samalla meikit ja hiukset kuntoon. Bill kerkes samaan aikaan tehä itelleen saman.
Raahauduttiin alakertaan toisten joukkoon. " Huomenta." sanoin hymyillen ja virnistin pienesti nähdessäni Gustavin painavan suukon Anin kaulalle. " Huomenta." toiset vastasivat melkein kuorossa ja naurahin hiljaa. Istuin ikkunanviereen ottaen ensin kahvia itelleni ja annoin toisen mukin Billille. Bill istu mun vierelle ja syötiin aamupala siinä sitten.

" Okei, mä käyn nopeesti isän ja toisten luona sit. Nähään myöhemmin." sanoin hymyillen pienesti ku Bill kerto ett niitten pitää tehä vielä äänen tarkastus. Ani meni jo edellä, joten käännyin ja lähin kiirehtimään sen perään.
Kiljasin säikähdyksestä ku Bill vetäs mut kädestä pitäen itteensä vasten ja paino suudelman mun huulille. Hetken ihmettelyn jälkeen vastasin suudelmaan hymyillen. Pian mun kädet jo kietoutuvat automaattisesti sen kaulalle, ku tunsin Billin kädet ympärilläni. Suutelin sitä hiljaa, lempeästi, kykenemättä irrottautumaan Billistä.
" Jumalauta Bill! Me myöhästytään kohta, jos sä jäät vaan lääppimään Heidiä." Tom huokas keikkabussin ovelta kattoen meihin nyrpeen olosena. " Bill. Kuuletko sä? Bill!" Tom murahti. Ei, Ei se kuullu. Mä kuulin, mutt en jaksanu välittää. Painoin hellän suukon Billin huulille, ennenku se vetäyty irti ja loi Tomiin murhaavan katseen. Tom pyöräytti vaan silmiään huokasten. " Hemmetti meidän pitää mennä!" Tom tuhahti häipyen sisään takas. Bill käänsi kasvonsa taas mua kohen ja suuteli mua. Vastasin siihen hymyillen, mutt pakotin itteni irtautumaan. Painoin sormeni hellästi Billin huulille ja naurahin pienesti.
" Sun täytyy oikeesti mennä. Ja samoin mun. " sanoin hiljaa. Bill inahti pienesti niin koiranpennun näkösenä. " En mä voi olla susta erossa niin kauaa.." Bill mumis onnettoman näkösenä. Silitin hiljaa sen poskea. " Myönnätkö sä siis ett.. Sä oot riippuvainen musta?" kysyin hymyillen kattoen Billiä silmiin. Bill nyökkäs pienesti painaen suukon mun kaulalle. Silitin kädelläni sen hiuksia. " Oikeesti hei, sä myöhästyt." sanoin naurahtaen. Bill ei näyttäny reagoivan mitenkään, jatkaen vaan mun kaulan suutelua. " Bill. Bill oikeesti, hölmö!" nauroin työntäen sen kauemmas. " Mm.. Haluutko sä oikeesti noin kovasti musta eroon?" Bill kysy vakavana, mutt virnisti lopuks. " Hölmö." mumisin ottaen pari askelta lähemmäs ja otin sen kauluspaidan kauluksesta kiinni hellästi. " En tietenkään haluu höpsö. Mutt sulla on jotain tärkeenpääkin hoidettavana nyt ku härnätä mun kimpussa." sanoin virnistäen ja painoin suukon sen huulille. " Joten hopi hopi. Mä tuun sinne heti ku kerkeen." sanoin hymyillen ja laskin irti sen paidasta ennenku Bill taas suutelis mua, sitä se ainakin näytti suunnittelevan.
Käännyin ja lähin menemään, vilkasten vielä taakseni Billin perään.

" Huhuu? Onko tääll ketään?" kysyin astuen eteisen ovesta sisään. Lily ilmesty pian unisen näkösenä mun luo. " Vieläkö sä olit nukkumassa?" kysyin silmät pyöreinä. " Joo... Sä et joutunu kuuntelee äänitehosteita jostain sotaleffasta." Lily mumis hiljaa kääntyen kävelemään olkkariin. Jätin kengät pois ja laitoin oven kiinni. Kävelin sen perässä olohuoneeseen ja istuin sohvalle sen vierelle, kattoen Petriä vastapäätä. " Onko isä töissä?"" On." Petri mumis vastaukseks. Nyökkäsin pienesti vilkasten telkkaria. " Come on. Eikö teillä oo muuta tekemistä ku kattoo telkkaria koko päivä ja olla sisällä?" kysyin huokasten. " Eip." Petri mutis ottaen rennomman asennon. " Ei tästä tuu mitään. Te lähette nyt mun kanssa ulos kaupungille." sanoin nousten ylös. " Lily mars ylös siitä, vaihtamaan vaatteet." komensin ja Lily meni mutisten yläkertaan. " Petri sä lähet myös mukaan. " Enkä lähe."" No muuten varmasti lähet. Sä et jää tänne koko päiväks taas makaamaan." mutisin ottaen sitä käsivarresta ja revin ylös sohvalta. " Onko ihan pakko?" Petri huokas. " On. Sä oot jo 16, meet amikseen, ja sunkin ois aika ruveta ettii itelles naisseuraa, jos et yksin haluu loppu elämääs olla." mutisin ja raahasin sen eteiseen samalla ku Lily tuli pukeneena.
Laitettiin kengät ja marssittiin ulos.
" Noniin, onko teillä nälkä?" kysyin ku tultiin keskustaan. " Ei juuri." Petri vastas, mutt Lilyllä taas oli nälkä. " Okei, mä vient eidät syömään ja tarjoon tän kerran. Minne te haluutte mennä?"" Heseen!" Lily hihkas innoissaan. " Petri?"" Sama se. Vaikk sit heseen." Petri tuhahti nyrpeenä. " Älä viiti mököttää." huokasin.
Mentiin siis heseen, ja tilasin niille ne normaalit. Lily otti lastenaterian vielä, mutt Petri sit jo minimega-aterian. Katoin hiljaa ku ne veti aterioitaan naamaan siinä, ja katselin ikkunast ulos.
Joku Petrin kaveri, joku Saul, liitty meidän seuraan jossain vaiheessa. Mietin Billiä, ja meidän suhdetta.
Mä haluun olla Billin kanssa, mä oon onnellinen sen kanssa, mutt entä tän jälkeen? Niillä on enää Joensuun, Oulun, Vaasan ja Tampereen keikat jälellä. Sit ne lähtee.. Eli neljä keikkaa tän päivän keikan jälkeen. Mä en tiiä, voinko mä lähtee mukaan.. Isä ei päästä mua, mulla on koulut kesken.
Otin puhelimeni ja napurin Billin numeron esiin soittaakseni sille. Meidän pitäs oikeesti puhuu tästä. " Kelle sä soitat?" Lily uteli heti ensimmäisenä. Vilkasin sitä, ja mietin kannattasko ees kertoo Billistä. " Poikakaverille." vastasin nopeesti odottaen ett Bill vastais. Lopult siellä vaan pyydettiin jättämään viesti äänimerkin jälkeen. " Bill, hei, mä täss. Ajattelin vaan soittaa, mutt et nähtävästi vastaakkaan, oot kai vielä hoitelemassa asioita. Mutt soita mulle heti ku saat tän, meidän pitää puhuu." mumisin katkasten puhelun ja laitoin puhelimen takas laukkuun. " Joko te ootte syöny?" kysyin ja sain nyökkäyksiä.
" Okei, lähetään sit." mutisin nousten pöydästä, ja käveltiin ulos.
" Minne sitten?" kysyin katsoen toisia. " Mennään puiston kautta torille." Lily sano ja nyökkäsin. Kävelin hiljakseen muitten edellä. " Hei. Onks sulla oikeesti poikakaveri?" Lily kysy tullen mun vierelle kävelee. " On. Ja ihana sellanen." sanoin hymyillen vilkasten siskoani. " Mäki haluun." Lily mumis, ja naurahin hiljaa. " Heii. Sä oot vielä niin nuori, älä ajattele tollasia." sanoin hymyillen. " Mikä sen nimi on? Millon sä tuot sen kotiin." Lily kysy, ku mikäkin 6.vuotias. " Ömm.. En tiiä millon tuon kotiin, katotaan nyt." sanoin ja samass mun puhelin soi. Bill.. " Heii." vastasin ilosena. " Mooih. Sori, me oltiin viel tarkistamassa ääntä ja muuta ku soitit. Missä sä oot?"" Ömm. Mä oon puistossa, sä?"" Oikeestaan just tulossa sinnepäin. Nähään siellä?" Bill kysy kuulostaen vähän huolestuneelta. " Öö, joo. Moimoi." mumisin katkasten puhelun ja huokasin hiljaa. " Miks sä puhuit englanniks?" Lily kysy kummissaan. " Öh, tuota noin.. Ku mun poikakaveri ei oo suomalainen." selitin hiljaa. Miks sen pitää kysellä koko ajan Billistä? En mä voi kertoo siitä.. Lily sais kohtauksen jos tietäs ett Bill on mun poikakaveri. No, kohta se kuitenki paljastuu ku Bill tulee tänne.
Vilkasin Petriä ja Saulia jotka tuli meidän takanamme jutellen jotain. Kuulin mun nimen mainittavan ja käännyin ympäri pysähtyen. " Mitä te musta puhutte?" kysyin kummissani. " Susta ja sun keksitystä poikaystävästä." Petri tuhahti. " Hah. Ai sä luulet ett mä oon keksiny kaiken?" kysyin ihmeissäni. " No ei sua kukaan huolis." Petri mutis. Jaaha. Sitä esitetään niin kovaa nyt ku Saul on mukana. " Jahas. Ei sunkaan käytöksellä kukaan tyttö susta kiinnostu." mumisin vieden kädet puuskaan. " Niiinpa niin. Et sä voi tietää." Petri mumis vieden katseensa muualle, kunnes se näyttiki vilkasevan mun taakse.
Olin just kääntymässä ympäri, ku hätkähin käsien kiertyessä mun ympärille, ja tunsin suukon kaulallani. Käännyin ympäri, ja virnistin pienesti. " Ei saa säikytellä." mumisin hymyillen ennenku Bill paino huulensa mun huulille. Vastasin siihen suudelmaan lempeästi, ennenku vetäydyin irti ja käännyin toisia kohden. Lily kahto meihin suu auki, yrittäen änkyttää jotain. Hymyilin vain hiljaa ja katoin sit Petriä. " Ai keksin kaiken vai?" kysyin. " Wouu.. Seurusteleeko sun siskos julkkiksen kanssa?" Saul kysy uskomatta. " Nähtävästi.." Petri tokas kattoen meihin. " Mmh.. Harmi vaan ett sen poikakaveri on täys munapää. Tolla naamalla ja vartalolla sais paljon paremmanki." Saul virnisti. Haukoin henkeeni kattoen sitä, ärsyyntyen hiljalleen.
" Anteeks mitä sanoit? Bill ei oo mikään munapää. Se on just hyvä mulle, ja mä välitän siitä, muulla ei oo väliä." kivahin kattoen Saulia murhaavasti. " Harmi. Mä oisin voinu ottaa sut." Saul sano kohauttaen hartioitaan ja Petri loi siihen hämmentyneen katseen. " Pah. Mua ei kiinnosta sunlaiset itseääntäynnä olevat tyypit. Ja sitä paitsi mulla ei oo aikomustakaan sekaantuu itteeni nuorempiin."" Shh.. Rauhotu Heidi.." Bill sano hiljaa, vaikk ei varmastikkaan ymmärtäny meidän kiinastelusta muuta, ku ett se oli kinastelu. " Ihan sama. Mennään. Te pidätte huolen Lilystä, ettekä jätä sitä yksin. Mulla on tärkeenpääkin tekemistä." mutisin, ennenku Bill lähti vetää mua pois niitten luota.

" Mistä tossa oikein oli kyse?" Bill kysy multa ku istuttiin puiston toiselle laidalle, penkille. " Ei siin mitään.. Ihmeellistä.." mumisin katellen maahan. " Heii.." Bill kuiskas nostaen kädellään mun kasvot itteensä päin. " Kerro mulle." Bill sano hiljaa. Katoin sitä silmiin hiljasena. Selitin vaan pienesti jotain Billille ett Saul rupes valittaa ett ansaitsin sitä paremman.
Bill vetäs mut hiljaa halaukseensa. " Koita piristyy." Bill kuiskas mun korvaan ja nyökkäsin pienesti.
" Niin, mistä sä halusit puhuu?" Bill kysy samantien. " Mm.. Puhutaan siitä joskus toiste. En haluu lannistaa tunnelmaa enempää." sanoin hiljaa ja rutistin Billiä lujasti.
En mä pystys nyt siitä puhumaan. Saul sai mut lannistumaan tarpeeks ja jos puhuttas siitä niin sit Billkin lannistus ja saattas masentuukki. " Niin joo, kun sä lähet Suomesta niin mä en voi tulla mukaan, sorry." En mä vois sanoo sitä noin. Tilanteen pitää olla sopiva sille. Billin täytyy vaan ymmärtää. Ja mun unohtaa tää juttu nyt.
Mun pitää nauttii tästä kaikesta, kun vielä voin.

*

* Noniin, tästä tuli sitten hieman lyhyempi osa, antakaa anteeksi :s kun kirjoitin tätä loppua, tuo viimeinen lauseeni vain vaikutti niin hyvältä lopetukselta, niin se oli pakko jättää tähän. Mutta toivottavasti tämä oli silti sellaista mitä kaipailette? ;) Kommenttiiaa, kiitossh<3.*