"Mitä ihmettä?" mutisin ja katoin seinää vastapäätäni. Laitoin lapun pöydälle, ja päätin mennä nukkuu, koska varmasti näkisin vaan harhoja.

*

Heräsin puhelimen pirinään. Hapuilin kädelläni puhelinta pöydältä, ja nappasin sen lopulta.
" Haloo?" " Herätinkö?" Marcos naurahti. Pomppasin istumaan, enkä tuntenu enää yhtään väsymystä. " E-et.." yritin, mutt ei onnistunu. " Ääh, turha yrittää, kyll mä tunnistan äänestäs ett herätin sut." Marcos naurahti. " Mmh.. Okei, herätit." myönsin hymyillen pienesti. " Miten lomasi on mennyt?"" Ihan hyvin, tosin vois olla ohi jo." mumisin huomatessani sen lapun pöydällä. " Käytiin eilen lilyn kanssa sen Tokio Hotel - bändin keikalla, jopa lavan takana, ku Petri sai joltain tyypiltä backstage-liput." kerroin ja nappasin lapun käteeni pöydältä.
" Okeih, oliko hyvä konsertti?"" Juu, olihan se, vaikka en niin pidäkkään siitä. lily ihan innoissaan kylläkin.."" Varmasti.." Marcos mumisi.. " You'r beautifull and I..." mumisin huomaamattani. "...Mitä?"" Ähh, siis, ei mitään. Mites sulla on mennyt?" kysyin äkkiä että koko juttu unohtus, ja rutistin paperin nyrkkiini. " Ei täss ihmeellisesti, hirveä helle ollu pari päivää.."" Täällä myös.." vastasin hymyillen. " Jepps..""Mutt mun täytyy mennä aamupalalle, ennenku isä hermostuu. Soitellaan, moi." suljin puhelun ja vedin farkkuhameen ylle.
Vetäsin valken t-paidan ja laitoin nopeasti hiukset ja meikit ja lähdin alakerran ravintolaan.
Otin tarjottimelle lautasen, haarukan ja vetisen, paperin ja lasin ja aloin mättämään salaattia, perunaa ja lihaa lautaselle.
Liityin pian isän, Petrin ja Lilyn seuraan. " Huomenta." sanoin iloisesti istuen pöytään.
" Huomenta huomenta. Miksi neiti on näin myöhässä?" " Anteeks, juttelin Marcosin kanssa puhelimessa." selitin ja sujaitin kurkun palan suuhuni. " Ahaa, sitten se on ymmärrettävää." isä sanoi mättäen pihviään naamaansa. " Jokos teillä on vakavaakin?" isä jatko. " Häh? Ei, isä mehän ei olla käyty edes ulkona kertaakaan, ois käyty jos tätä matkaa ei ois tullu." sanoin hymyillen, en tarkoittanut pahalla. " Niin niin. Syytä vanhaa isääsi kaikesta."" Mikä vanha muka? 42.vuotta ei oo paljoo." naurahin, johon isä ei kuitenkaan enää vastannu, joten tukin suuni, ja söin ruokani hiljaa.

Astelin sisälle suosittuun nuorisokauppaan, tai niin ainaki luulin ku sinne lappas koko ajan nuorisoo sisään ja ulos. Kannoin käsilaukkuani olallani ja kattelin ympärilleni.
Mun silmiin pisti yhet farkut hyllyssä.
Ryntäsin nopeesti sinne, ja katoin niitä ihan lumoissani ihastellen.
Ennenku huomasinkaan, olin jo kopissa sovittamassa niitä. Pudotin hameen pois ja vedin farkut jalkaan. Kattelin niitä peileistä joka kulmasta, ja ne näytti ihanilta, pakko se oli myöntää.
" Bill, ala tulla jo, me ei ooteta sua koko päivää." tunnistin Tomin äänen lähettyviltä ja hätkähin.
Ne on täällä.. Apua, mitä mä teen? Mä en haluu nähä niitä nyt, en ainakaan Billiä. Mun on pakko päästä täältä pois!
Vedin nopeesti farkut pois ja hameeni tilalle, ja taittelin farkut syliini. " Me mennään oottaa tuonne kauemmas." Tom murahti ku Bill ei vastannu. Huokasin helpotuksesta ku kuulin jotain mutinaa ja loittonevat askeleet.
Nyt! Nyt tai ei koskaan, sä muuten jumitut tänne loppu iäkses etkä nää enää Marcosta ikinä!
Tempasin oven auki ja rynnistin ulos vaihdilla. " Au! Hemmetin naiset, ettekö te osaa varoa edes väh..." Tom narisi pidellen nenäänsä, kunnes se huomas mut kopista tulleeks.
Nielasin. " Sorry, I really.. Didn't mean to hurt you.." inahin epätoivosesti, vilkasten ympärilleni. " That's okey, when sweet girls do that." tom virnisti lepposasti. Naurahin vaivautuneena. " Well.. I must go now.. Bye.." mumisin ja käännyin ympäri paetakseni, mutt Bill seisoki mun edessä jo. Katoin hieman ylemmäs sen silmiin hieman pelokkaana, ja Bill kahto mun sinisiin silmiin hymyillen, jotenki rauhottavasti ja silleen.
" Ömm.. Hi, Bill... And see ya..""..öhh.. Hi..Heidi..." Bill mumis mun perään ku työnnyin sen ohite nopeesti häviten nurkan taakse mistä otinkin farkut.
Laitoin ne takaisin hyllyyn, vaikka ne kuinka houkuttivat ostamaan. Lähin pakenemaan kaupasta, mutt kaupan ovella törmäsin Petriin. " Siinähän sä oot." Petri tuhahti. " Joo, menossa takas hotellille." mumisin työntyen sen ohi, mutt Petri nappas mua käsikynkästä ja veti perässään kauppaan. " Eiku tuut mun mukaan tänne, mä eksyn muuten tähän isoom mestaan." Petri sano vilkasten mua anovasti uuden räplippiksensa alta.
" Mutt.." inahin, mutt ei sitä koiranpentu katsetta voinu väistää. " Okei." huokasin, vaikk mua pelotti mennä takas kauppaan.
Okei, Heidi, kasaa ittes. Oo ku et ois koskaan nähnykkään niitä, tai ku et tuntiskaan niitä. Sä et voi paeta koko ajan niitä.
Vedin henkee syvään ja astelin Petrin mukana takas kauppaan. Se ei laskenu mun käsikynkästä irti, kait se luuli ett pakenisin heti jos se laskis irti.
No, antauduin mukana mentäväks, vaikk Petri suuntas just poikien osastolle, jossa Bill ja muut varmasti olis.
" Wouu, tää on unelma paikka." Petri henkäs hyllyn päässä ja katteli innoissaan jotain paitoja ja farkkuja hyllyltä. Se laski irti mun käsikynkästä, ja ajattelin jo pakenevani, mutt en voinu tehä sitä mun veljelle.
Odotin ett se oli kattonu ja kyllästys, mutt sit se nappas mua kädestä kiinni ja lähti vetämään mukanaan jonnekki. " Minne sä nyt meet?" kysyin ravaten sen perässä kädestä roikkuen.
" Tuonne. Siellä on lippiksiä." Petri hihkas.
Ärr.. Miks Petrin pitää olla lippishimooja, hauistentreenaaja ja mun pitunen?! Saisin itteni irti, jos se ei ois noin vahva..
Mun ei auttanu ku raahautuu sen perässä. " En mä tiiä. Se Heidi vaan.. Se iski suoraan mun sydämeen.."Bill mumis. " Bill sä oot lääpälläs siihen!" Tom sano. Inahin pysähtyen niin äkisti, ett Petrikin lenti kumoon. Se kömpi ylös kiroten ja oikas lippistään.
" Mitä hemmettiä sä menet tolleen pysähtymään?!" Petri raivos. " No en mä juosta kaupassa ku pikkupentu." kivahin vastaan kattoen sitä suoraan silmiin mulkoillen. " Väitätkö sä että mä oon pikkupentu?!" Petri huuti. " Älä järjestä kohtausta!" murahin, ja huomasin samassa miten Tom lähesty meistä Georg, Gustav ja Bill mukanaan. " Woww, calm down. Does this boy bother you?" Tom kysy nyökäten Petriä kohti. Petri kahto sitä suu auki ymmällään, luultavasti miettien ett onko tuo se keneks se sitä luulee vai ei. Katoin itekki Tomia hiljaa hetken.
" No." vastasin ristien kädet puuskaan rinnalleni ja katoin Petriä suu mutrussa. " Okey.. Is he your boyfriend?" Tom kysy hetken päästä. Petrin silmät revähti auki siinä vaiheessa.
" Hell no!" huudahin samaan aikaan ku Petri. Tom hätkähti vähän, ja mä en voinu jättää huomaamatta miten Bill huokas helpotuksesta.
Vilkasin sitä, ja kohtasin sen katseen hetkeks. Käänsin katseeni pois.
Tom näytti odottavan vastausta multa, jotain toista vastausta. " He's my little brother, Petri." huokasin ja kallistin päätäni kattoen Tomia ilmeellä Ootko-nyt-tyytyväinen.
Tom nyökkäs. " Okey, well, it's better that you don't shout here, or you will find yourselves outside this store." Tom sano kääntyen samalla lähteäkseen toisten mukana. " Yeah, well, thanks." mutisin ja katoin niitten perään. " Mistä sä tunnet noi?" Petri kysy heti. " No daa, oltiin siellä keikalla eilen lilyn kanssa. Backstagella." sanoin. " Nyt herra saa kyllä ite kattoo lippiksensä, mä en jaksa, lähen hotellille." murahin ja lähin painelee.

Hotellilla, mä katoin hiljaa sitä lappua. "Billin numero.. Sigh.. Se taitaa todella olla kusessa muhun.." mumisin. " Mun pitää selvittää tää nyt heti." sanoin itelleni ja näpytin puhelimeen numeron. Nostin puhelimen korvalleni ja rutistin paperin nyrkkini sisään.
Purin huultani kun puhelin hälytti. "Hola." kuulin Billin vastaavan puhelimeen. "Ömm.. Bill, hi.. This is Heidi.." mumisin. "A..Hi.." Bill vastas. Jäin meittii mitä mä sanoisin..
Ei.. Ei tätä puhelimessa voi selvittää..
" Could we meet tonight?" kysyin reippaasti. " Sure." Bill vastas. " Emm, in that coffee bar next to the ice hall?" ehdotin varovasti. " Okey, see you there, bye." Bill vastas, ja katkasin sit puhelun. Huokasin raskaasti.
Vilkasin peiliin.
Kampasin hiukseni ja korjasin meikkiä, mutta en viitsinyt vaihtaa vaatteita.
Otin vaan laukkuni ja puhelimen sinne, ja lähin samantien menevään kahvilalle.

(- Tästä lähin TH'n ja Heidin väliset keskustelut kirjoitan suomeksi, sillä en tiedä minne asti englannin taitoni riittäivät :'D)
Istuin yhteen pöytään kahvikupin kanssa odottamaan Billiä. Huokasin hiljaa. En todellakaan tienny miten selittäsin Billille loukkaamatta sitä.
Siemasin höyryävää kahvia, ja sivelin hiljaa mukin pintaa, vaikka se kuumotti.
Laskin lopulta irti mukista ja katsoin ulos.
Näin Billin kävelevän kauempana kohti kahvilaa. Huokasin pienesti, ja katoin sen tuloa.
Ani ois todella kateellinen mulle jos kuulis tästä. Mutt parempi ett jätän kertomatta..
" Moi.." kuulin äkisti ja tajusin Billin istuvan just mun vastapäätä samaan pöytään. Hymyilin pienesti sille tervehdykseksi ja katsoin kahviani. Bill tilas kahvin itelleen, just ku meinasin tarjoutuu tilaamaan sille. Annoin sit olla.
En mä tiiä mitä sanoo.. Niin outoo.. Tää koko juttu..
"Saitko sä korjattua välis veljes kanssa?" Bill kysy varovasti. Vilkasin sitä. " Ähh, pikku juttu. En oo kyllä nähny sitä vielä, mutt ei tää iso juttu oo." sanoin siemasten kahviani.
Bill nyökkäs ja joi omaa kahviaan. Kumpikaan meistä ei tainnu tietää mitä sanoo.
Bill odotti tältä reissulta muuta ku mä, se oli varmaa.
" Bill, mä tuota.." takeltelin, mutt jostain syystä en saannu sanottuu sitä mitä piti. " Ömmh.. Teillä oli hyvä konsertti.." sanoin. ähh, miks mä noin sanoin? Ihan tyhmältä kuulosti.. Miks en vaan sanonu ett ' Mulla on toinen. Mä tajuun ett sä taidat pitää musta, mutt.. Mä pidän yhestä toisesta.' Ois ollu helpompaa.
"Aa, kiitos." Bill vastas ja hymyili mulle hellästi. Vastasin siihen hymyyn pienesti, ja piilouduin kahvimukin taakse juoden sitä.
Mua rupes ahdistamaan tää hälinä täss pieness kahvilass. " Mennäänkö vaikka ulos kävelemään? Siellä ois rauhallisempaa." ehdotin, ja onneks Bill nyökkäs.
Juotiin kahvit loppuun ja lähettiin pois kahvilasta.
Mentiin kävelemään kadulle, joss aoli sentään vähän rauhallisempaa. Huomasin miten Bill vilkuili mua välillä, enkä mäkään kyllä voinu olla vilkuilematta sitä, mutt en siinä mielessä vilkuillu.
Äkkäsin jonkin huvipuiston ihan lähellä.
"Iih, täällä on vuoristorata!" hihkasin pompaten paikallani, enkä tajunnut edes, ett olin nostanu kädet ristiin rinnalleni. Bill kahto mua hymyillen. " Haluutko sä mennä?" se kysy multa.
Katoin sitä hiljaa. Pien hymy kiri mun huulille, ja nyökkäsin innoissani.
Riennettiin Billin kanssa huvipuistoon, ja ostettiin rannekkeet sinne.
Ensimmäiseks me mentiin siihen vuoristorataan. Bill istu mun viereen vaunuun ja vedettiin se turvasysteemi meidän eteen.
Hetken päästä vaunu lähti liikkeelle ja kohta oltiin täydessä menossa.
Nauroin ihan hulluna isossa alamäessä kädet ilmassa. Kiljahdin innoissani.
Harmikseni vuoristorata ei kestäny pitkään, ja pian me kierreltiin Billin kanssa muissa laitteissa.
Tunti meillä vierähti kepeästi huvipuistossa. Me syötiin pehmistä, juotiin limpparia, käytiin laitteissa.
Oikeesti meillä oli tosi hauskaa, en edes musitanu mun alkuperäsii aikeita enää.
Me seisottiin pian hotellin edustalla illasta, jossa me asusteltiin väliaikasesti.
" Kiitti.. Mulla oli tosi hauskaa.." sanoin, ja hymyilin pienesti, nostaen katseeni lopulta Billiin. " Mulla myös." Bill vastas, ja naurahti hiljaa. Hymyilin sille, ja jotenki me jäätiin kattoo toisiimme silmiin.
Jotenkin alotus lähti multa, ja mä liikahdin lähemmäs Billiä askeleella, ja sit Bill kumartu lähemmäs mua, ja paino suudelman mun huulille.
Mä olin ihan pyörryksissä päästäni, ja mä jotenkin menin vaan vastaamaan siihen suudelmaan.
Pian mä huomasin kietovani käsiäni Billin kaulalle, ja tunsin samassa Billin kädet mun vyötäröllä. En tiiä mikä siinä oli niin ihmeellistä, mutt se suudelma vaan iski mun tajuntaan, ja valtas mut kokonaan. Se oli pitkä, hyvin hellä ja lempeä suudelma.
Lopulta kun Bill vetäyty irti, mä painoin hetkeks otsani sen otsaa vasten ja suljin vielä silmäni uusiks.
Aukasin lopulta silmäni ja katoin Billin tummia silmiä. En osannu sanoo mitään, mutt en uskonu ett mitään oiskaan tartennu sanoa.
Bill vetäyty lopulta irti, ja mä mukana. Peräännyin pari askelta. Me ei sovittu mitään uutta tapaamista tai muutakaan, me vaan lähdettiin heippoja sanomatta molemmat nukkumaan omiin peteihin.

*

* OSa 4 tässä, olkaa hyvät n__n. Tätä kirjoittaessa olin puolessa välissä jo, kun vahingossa napsautin edelliselle sivulle, ja kaikki pyyhkiytyi pois; - voitte uskoa että otti päähän. No, kirjoitin uusiksi kaiken, ja korjailin vähän aikaisempia suunnitelmiani tähän^^ KOMMENTTEJA ja mielipiteitä kiitos^^ (Jatkanko?)*