Äkisti, meidän ylle lankes varjo, peittäen meidät auringolta. Katoin Billiin, ja Bill kahto mun taakse suu auki, enkä osannu kuvailla sen ilmettä. Se ei ollu järkyttyny, ihmettyny tai muutakaan.
" Ketäs täällä onkaan?"

--

Käännyin ympäri kattoo, kuka oli tullu. Mun suu loksahti hieman auki. " Andreas!" huudahin. " Mitä sä täällä teet?" kysyin yllättyneen. " Tulin lomailee. Mitä jätkät?" Adreas kerto. " Eipä mitään." vastasin.
" Mukava nähä suakin välill. " Bill sano. " Jep. " Andreas sano nyökäten.
Me kierreltiinkin sit pari tuntii kaupoiss Andreaksen kanss.
Bill löysi matkan varrelta pari uutta nahkatakkia, ja Andreas taas ei mitään, heh.
"Ooh, noniin. Vihdoin hyviä näkymiä." Andreas totesi, ja vein katseeni Billin kanss samaan suuntaan minne Andreas kahto. Metrien päässä käveli pari pitkä hiuksista, hoikkaa ja pitkää tyttöä, minihameissa.
Kohotin hieman mun toista kulmaa jonkin verran kiinnostuneena. " Voi herranen aika teitä.." Bill tokaisi.
Katsahin siihen ja sitten tyttöihin. " Mitä?" tokasin ja katoin sitä. " Ei mitään.." Bill mumis ja lähti kävelee.
Katoin sen perään ja sit Andreakseen. " Mikä Billille tuli?" Andreas kysy kummastuneen.
" Sen kun tietäis.." mumisin pudistellen mun päätä, ja katoin Billin perään.

Meni puol tuntii, kunnes mä lähin Billin perään Adnreaksen seurast.
Etin sitä torilt, mutt en löytäny mistään. Huokasin ja pudistin mun päätä. " Minne se on menny..?" mutisin ääneen, ja yritin soittaa sille. " Mitä nyt?" kuulin Billin vastaavan. " Minne sä hävisit?" kysyin. " Kämpälle." Bill mutis. " Miks sä sinne menit?" kysyin hölmönä. " Mä en jää sinne kahtoo ku te vahtaatte naisii." Bill mumis mulle.  " En mä niit vahannu, vaan Andreas. Sitä paitsi mitä se sua liikuttaa jos oisinki vaikk vahannu?" kysyin. " Ei mitenkään. Kuhan sanoin. " Bill sano välinpitämättömänä.
" Selvä." mutisin ja katkasin sit puhelun.
Tuhahin vaan. " Selvä.." mumisin uusiks ja lähin kävelee lippispussin kanss kotiin.
Kävelin kadull yksin rauhass, ja lopult olin ovell ja aukasin sen astuen sisään. Laitoin oven kii ja jätin kengät pois.
Menin ylös ja otin lippikset pussista. Menin kaapilleni ja ja laitoin uudet lippikseni hyllyille muitten luo.
Katoin niit hetken ylpeen, ja suljin sit kaappien ovet ja laitoin pussin roskikseen.
Lähin sit alas hakee juomist.
Kävelin portaat alakertaan ja vilkasin olohuoneeseen. Menin keittiöön ja otin itelleni juomist lasiin ja lähin takas ylös.
Menin mun huoneeseen ja aukasin läppärin. Istuin tuolille pöydän ääreen ja laitoin kuulokkeet mun korville. Laitoin musiikin soimaan niitten kautta, ja siemasin mun juomist.
Aukasin taas sähköpostin, ja aloin lukee kerranki kunnoll niitä viestei.
Huomasin, ett suomalaiset laitto myös hyvin paljon viestii. Varsinki joku sama tyttö oli laittanu monesti viestii.
Selailin niit parisen tuntia, kunnes olin lähes kaikki selannu läpi ja lukenu.
Huokasin raskaasti ja join juoman loppuun lasista.
Laitoin koneen ja musiikin kiinni.
" Ei täst tuu mitään." murahin ja katoin kelloo. " Seitsemän.." mumisin.. Kello näytti 19:00.
" Pakko puhuu Billin kanss." mutisin ja kävelin ovelle, ja käytävään. Siit Billin huoneen ovelle.
Mietin, koputtasinko vai en, mutt lopuks päätin, ett en koputa. Tartuin kahvaan ja työnsin sen auki.
Bill nosti katseensa muhun vuoteeltaan, ja näytti kirjottelevan jotain vihkoonsa, johon normaalisti kirjoitteli uusia lauluja.
Tulin huoneeseen kysymättä tai sanomatta mitään, ja laitoin oven kiinni. Kävelin suoraan Billin luo, ja otin siltä pois vihkon ja kynän. " Hei, mitä sä nyt?" Bill kysy vähän ärsyyntyneen olosena.
" Oisit voinu ees sanoo Andreakselle ett lähtös ei ollu sen vika." tuhahin. " Mitenni?" Bill tokas. " Se luuli, ett lähit pois sielt sen takii, ku se sano niist tytöist, vaikk sä oot erilaine tyttöjen suhteen." sanoin ja istuin sen sängylle.
" Pah. Älä selitä." Bill mumis ja katto ikkunast ulos. Tartuin sitä kädest kiinni ja katoin vihasena. " Myönnä se." sanoin. " Mikä?" Bill kysy yhtä ärsyyntyneen ja vihasena ku mäkin. " Ett sä olit mustasukkane musta, ku näytin pientäkin kiinnostusta niit tyttöi kohtaan." " Enkä ollu! Sä kuvittelet omias." Bill huudahti.
" Niinkö muka?" murahin ja kaadoin sen sängylle ja kävin sen yläpuolelle.
Katoin sitä silmiin, ja toin mun kasvot niin lähelle, ett meidän nenät osu yhteen. " Myönnä se." sanoin uudestaan.
" En." Bill tokas. " Myönnä." " En." Myönnä." " EN!" Bill huudahti. Katoin sitä suoraan silmiin.
" Myönnä pois sit, sä et voi vastustaa mua." sanoin, ja painoin suudelman sen huulille ja suutelin sitä kiihkeesti. Bill murahti, ja kuitenkin suuteli mua yhtä innokkaasti ku mä sitä.
Äkisti Bill kieräytti mut allensa, ja istu mun vatsalla, kattoen mua tiukasti silmiin.
Mitä sill oli mieless?

--

Katoin täss samall Suomen huippumallia, ja JESS ANI VOITTI!!!! Uskomatonta, anteeks niille, jotka kannusti Darinaa :p. Mutt täss oli kuitenki 5 osa, ja mua itteenikin harmittaa, ku täst tulee myös jonkiverran samanlaine kuin "Mutta rakastan sinua", siksi yritän keksiä jotain uutta, mutt mun pää saattaa olla jo pikku hiljaa niin tyhjä, ett uusii ideoit ei tuu enää täss vaiheess :'D Kuitenkin, jatkanko?