Mitä tää on? Miks Marcos oli Anin luona? Mitä niillä on..? ... Mitä ne on tehny mun selän takana tällä välin...?

*

Puhelin putos mun käsistä kolahtaen lattialle. Ei. Ei Ani vois tehä sitä mulle, me ollaan parhaita kavereita. Oltu jo monia vuosia. Ei se veis ketään poikaa multa, ainakaan noin vaan selän takana. Ani ei oo sellanen, tai sit mä en tunne sitä enää. Ehkä.. Ehkä mä vaan kuulin väärin. Sehän on sanonu olevansa ihastunu siihen Markkuun. Niin, mun oli pakko kuulla väärin, kai mulla on vaan niin ikävä Marcosta, ett kuulin sen nimen ja äänen olevinaan.
Otin laukkuni nopeesti ja lähin ulos hotellista.
Mun piti saada nyt selvitellä mun ajatuksia, joten kävelin kadulle vauhdilla, ja suuntasin kohti keskustaa.
Tähän auttaa vaan kunnon shoppailu. Saanpahan ajatukset pois. Mm.. Oiskohan pitäny pyytää joku mukaan? Ei tää yksin oo kivaa..
Tempasin kaupan oven auki ja astelin sisään. Suuntasin vaatehyllylle, ja aloin vihdoin tutkailla niitä kiinnostuneena ja rauhassa. Huokasin syvään ja katselin yhtä paitaa, mutt jätin sen hyllyyn.
"Ei tää auta. Mä siltikin ajattelen vaan sitä puhelua.." mumisin itelleni. Lähin kävelemään eteenpäin hyllyillä, ja pysähyin kattomaan yksiä bikineitä. Ne oli punaset, joissa oli hieman kullankimallusta.
Kallistin päätäni tutkaillen niitä, kunnes äkisti melkein kiljasin. Joku pyöräytti mut ympäri, ja syvä huokaus pääs musta.
" Hemmetti Tom." mutisin. " Sori, ei ollu tarkotus säikäyttää. Mutt puhuit sä Billin kanss?" Tom kysy tutkaillen mun ilmettä silmillään. " Joo, eiks se sit oo kotiin tullu vielä?" kysyin kohottaen kulmiani. Tom pudisti päätään. Hymähin. " No, kai se tarttee aikaa rauhassa yksinään." mumisin. " Niin kai. Billille on yleensä kova shokki tämmönen juttu." Tom mumis hiljaa. " Ai.. Mutt mä luulin ett se ei oo ollu kenenkään kanssa ennen." sanoin kummissani hieman. " Ei ni, mutt siis, Billin tuntien tämmöset jutut on aika kova pala sille." Tom selitti. " Aa, ymmärrän. Mulla vähän sama juttu.." mumisin muistaen sen puhelun. Tom kurtisti kulmiaan. " Mitä tarkotat?"" Öhh, en mitään. Unoha." sanoin kääntyen taas bikinien puoleen yrittäen sivuuttaa koko jutun. " Mm, okei, älä sit kerro jos et haluu." Tom sano lähtien kävelee pois.
Vilkasin sen perään hiljaa. " Niin, ja punanen ei sovi sulle. Kokeile vihreetä." Tom virnisti kääntyen hetkeks vilkasee mua. Naurahin kattoen sitä ja pudistelin päätäni. " Okeii, ei punasta, vaan vihreetä sit." sanoin hiljaa ja silmiini pisti valkoiset bikinit, joissa oli vihreitä kukkia ja juovia. "Mmm. Kiitti neuvosta Tom." kuiskasin hiljaa ja otin sopivan koon ja lähin sovituskoppiin.
Vedin yläosan ylleni ja kattelin sitä. Ei paha, mutt en ois kyllä ite tullu ees ajatelleeks vihreetä. No, Tom näyttääkin olevan ''asiantuntija''näissä asioissa mikä sopii kellekkin. Hah... Toivottavasti Bill tosiaan pääsee yli musta, ja samaa toivon itellenikin. Nyt kun ajattelen tarkemmin, kyllä mä taisin olla ihastunu Billiin, taidan olla vieläkin.
Mutt kyllä tää tästä. Mä meen Marcosin kanssa ulos, ja tää koko asia unohtuu. Bill löytää täältä jonkun toisen, ja elää loppujen lopuks onnellisena elämänsä.
Vaihdoin paidan takas päälleni ja lähin kopista. Päätin ottaa ne bikinit, ja samantien muistin ett täällä oli ne yhet kivat farkutki. Suuntasin housujen luokse toiselle hyllylle, ja etsin hetken housuja, kunnes löysin ne ja nappasin mukaani.
Näin Tomin kävelevän kauempana pois päin musta, ja Georg ja Gustav oli sen seurassa. Samassa muistin, ett mä en tullu sanoneeks niille, ett mä lähen ylihuomenna.
Lähin kävelee niitä päin reippaasti, ett saisin ne kiinni. En nyt juoksemaankaan kehannu ruveta. Kiirehin nopeesti, ja onnekseni ne pysähty hedelmähyllyille.
" Heii..""Aa, hei Heidi." Georg mumis huomatessaan mut. " Niin tuota, ei mulla nyt oikeen asiakaan ollu, ainakaan tärkeetä, mutt ajattelin vaan kertoo ett me lähetään ylihuomenna takas Suomeen, ett mua ei näy sit enää täällä päin." kerroin tutkaillen toisten ilmeitä. " Okei. No, oli kiva tutustuu suhun. Sä oot hyvä tyyppi." Georg totes, ja hymyilin pienesti. " Kiitti, samoin säkin. Ja te muut myös." sanoin hymyillen, ja huomasin samassa isän, Petrin ja Lilyn leipien luona. " Ahh, mutt porukat on tuolla, ni pitää mennä. Moimoi." sanoin nopeesti ja kiirehin toisten ohite perheeni luo.
"Missäs sä olit?" isä kysy hölmönä. " Juttelemassa noitten kanssa ja omilla ostoksilla." sanoin vaan vinkaten taaksepäin, ja isä vilkas Tokio Hotelin poikia. " Missäs se mustahiuksinen on?""Billkö? En tiiä." mumisin vaan ohimennen, en todellakaan halunnu puhuu Billistä nyt. " Kuitenkin olit pelehtimässä sen kanssa." Petri tuhahti. " Mitääh?! En todellakaan!" kiljahin melkein. " Noh noh, rauhoittukaas nyt." isä toru, ja hymähin hiljaa. " Mä lähen jo hotellille." mutisin lähtien kassalle maksamaan vaatteeni.
Ojensin rahat sille mukavalle kassatädille ja lähin kävelemään kohti hotellia. Vilkasin toisella puolella katua kulkevaa nuorta poikaa, joka näytti tutulta. Hetkessä tajusin, ett se oli Bill, ja se näytti todella masentuneelta. Mun kävi sääliks sitä. Mun onneks Bill ei huomannu mua toisinku mä sen, sillä muuten siihen ois sattunu entistä enemmän.
Päätin pysyy sivummalla, vaikk mun teki mieli mennä lohduttaa Billiä, mutt mä en ois oikee henkilö siihen, koska mä olin se henkilö, joka oli syyllinen Billin alakuloisuuteen. Kävelin vaan ihan hiljaa takasin hotellille, samalla ilta laskeutu, ja mä painuin pehkuihin.

Hätkähin puhelimen soinnin takia hereille. Etsin puhelimen sängyn alta, ja farkkujen taskusta. " Haloo?" kysyin hieraisten silmiäni. " Heidii, Ani tässä." kuulu puhelimesta, ja mun silmät revähti auki. "Ai, se olitki sä, moi." vastasin kömpien istumaan. " Ketä ootit? Marcostako?" Ani naurahti. " No tavallaan, tai en oikeestaan ketään." sanoin katellen kynsiäni. " Okei. Mites sun loma? Huomennahan te tuutte takas, eikö?""Joo, huomenna tullaan. Ihan hyvin tässä, mulla on sulle pien yllätys." sanoin. " Iik, mikä se on? Kerro.""En mä nyt, sit se menis pilalle." sanoin virnistäen. Mä todella toivoin ett olin kuullu Markun äänen sillon, enkä Marcosin. "Ihanaa, pidät mua niinku jännityksessä sit."" Jep. Ihan niinku säkin mua aina." vastasin ilkikurisesti.
" No pitäähän suakin aina kiusata." Ani vastas. " Niin kai. Jooh, mutt mä meen aamupalalle, nähään, moi." sanoin ja katkasin puhelun huokasten. Vedin ylleni farkut ja t-paidan ja jätin hiukset auki tällä kertaa. Meikkasin itseni ja otin avaimen mukaan, lähtien alakerran ravintolaan syömään.
Otin lautaselle salaattia, pastaa ja kalaa. En juurikaan kalasta välitä kyllä. Istuin pöytään, missä yleensä olemme, ravintolan terassilla. Vilkasin kissaa sivusilmällä, joka hyppäsi kaiteelle lähelle mua. " Nälkä?" kysyin kissalta, joka vaan maukas. Hymähin hiljaa. Katsahin ympärilleni ja nakkasin kalan haarukalla kissalle lautaseltani. Katoin kun se naukkas palan kalasta, ja alko ahneena syömään. Hätkähin huomatessani miten laiha se oli oikeestaan. " Syö vain. Ansaitset sen." sanoin hymyillen hellästi, kattoen ku kissa naukki kalan palan tyytyväisenä suihinsa ja lähti sitten menemään suupieliään nuoleskellen.
" Huomenta." isä tervehti, ja huomasin sen vasta nyt ku se istu pöytään Lilyn ja Petrin kanssa. " Kissa taisi viedä kalasi?" isä kysy heti perään. " Huomenta, eei, ku mä annoin sen sille. Pikkune riutu nälissään." mumisin, ja isä naurahti ihan pienesti. " Olet samanlainen kuin äitisi. Molemmat rakastatte eläimiä, ja pistätte niiden tarpeet omienne edelle." isä sano hymyillen hiljaa. Katoin sen silmiin, ja näin, miten se kaipas äitiä. Nyökkäsin hiljaa. " Mulla on ikävä äitiä." sanoin hiljaa tökäten haarukan tomaatin palaan. " Mulla myös." Lily sano hiljasena. " Kaikilla meillä on." Petri mutis, isä nyökäten.
Kukaan ei puhunu sitten mitään äitistä enää. Jokainen vaan söi hiljaa omaa ruokaansa. Mä vaan tökin kylläkin haluttomana salaattia ja pastaa, välillä nakaten jotain siitä suuhun.
" Mitäs tänään tehtäisiin? Lento on huomenna samaan aikaan kuin Suomesta lähtiessämme, joten huomen aamuna ei ole aikaa shoppailla tai uida enää." isä sanoi lopulta. " Mmm. Tehdään jotain yhessä." ehdotin hiljaa syöden samalla lopulta ruokaani. " Petri? Lily?" isä kysyi vilkaisten mun sisaruksia. " Uidaan ja.. käydään huvipuistossa." Lily ehdotti varovasti, huomaten kai miten lannistunut porukka oli. " Joo, tehään niin." Petri sano. Nyökkäsin ja kippasin viimesen salaatinlehden palan suuhuni.
Noustiin ja vietiin lautaset tarjottimella pois. Mentiin käymään huoneissamme, ja otin sieltä laukkuni ja nappasin puhelimen mukaan. Laitoin sit oven kiinni ja odotin toisia niitten huoneen ovella. Pian isä, Petri ja Lily tuli ja sit lähettiin kohti huvipuistoa. Toivoin vaan todella, ett se ei sattus olemaan sama ku missä me käytiin Billin kanssa.
No, ikävä kyllä, niin kävi. Lily halus just sinne.
" Mennään tuohon tukkihommaan!" Lily hihku innoissaan. " Älä luulekkaan. Ei ensimmäiseks, koska siinä kastuu." Petri murahti. "Noo-oh! Ei sitten." Lily tuhahti. " Älkää viittikö. Käydään vaikka vuoristoradassa ekana." sanoin ja lähin kävelee sinne jo valmiiks, sillä tiesin muitten tulevan peräss.
Näytin ranneketta miehelle toiset perässä tullen, ja istuin vaunuun. Petri istu mun viereen, ja Lily istu isän kanssa pari vaunua taaksepäin. Pidin kiinni turvakaiteesta, vai mikä onkaan, ja sit vaunut lähti kulkee eteenpäin.
Huomasin, miten rata muistuttikaan Linnanmäen vuoristorataa. Alku oli ihan samanlainen, mutt tää oli vaan pitempi.
Vuoristoradan jälkeen käytiin maailmapyöräss, ja monissa muissa, ja lopuks, mentiin siihen tukkijuttuun, jossa kastuis. Istuin vapaalle paikalle huokasten hiljaa. Tukki lähti kulkemaan eteenpäin rauhassa, sitten hirveässä alamäessä hirmu lujaa, jonka pohjalla sukelti hieman vedessä, jossa jo kastuttiin aika paljon, ja sit tuli ylämäki. Se johdatti korkeelle, ja syöksy sieltä sit alas veteen, jossa vähintään kastu ihan märäks.
Pien kiljasu jopa pääs mun suusta siinä vaiheessa.
Petri vaan nauro lopuks mulle, vaikka oli itekkin ihan läpimärkä. " Hahhah, uitan sut kunnolla altaalla kyllä." tuhahin Petrille, mutt se ei ottanu tosissaan mun uhkausta, nauro vaan sillekkin.

Mentiin hotellille, vaihettiin uikkarit ja mentiin jokanen altaalle. Mä toteutin mun uhkauksen, ja työnsin Petrin altaan reunalta veteen, mutt se tarras mun ranteeseen, ja vetäs mut mukanaan.
Kiljahin pienesti lätsähtäessäni veteen, ja sukelsin hetken, mutt nousin jo pintaan kauempana.
Vetäsin hiukset pois kasvoilta, ja naurahin hellästi. " Miks sun pitää olla mun pitunen?" kysyin harmissani Petriltä, joka vaan virnisti. Jos se ois pikkunen rääpäle, ei se ois saanu vedettyä mua mukanaan.
Hyppäsin istumaan altaan reunalle, ja katsahdin ympärilleni. Isä makasi aurinkotuolissa, ja kuorsasi hieman. Pudistin hiljaa päätäni, ja vilkaisin noin 30.vuotiasta naista, joka tuli altaalle, ja rupes levittelemään aurinkorasvaa. Vilkasin paria pientä lasta lastenaltaalla, jotka roiskivat vettä toistensa päälle, ja niiden äiti rauhoitteli lapsia, saamatta kuitenkaan yhtään kuria. "Yhh.." huomasin vanhemman miehen, joka oli karvanen ku sika.
" Mä meen jo sisälle järkkäämään syömistä." sanoin isälle, joka näytti heräilevän jo. Otin pyyhkeeni ja aurinkolasit tuolilta ja tepastelin hotelliin.
Kipusin portaat ylös ylös neljänteen kerrokseen ja avasin huoneeni oven avaimella.
Käväsin suihkussa nopeesti peseytymässä, ja vaihdoin ylleni farkut ja ruskean topin. Laitoin hiukset nutturalle niskaan, laitoin ripsarin ja puuterin uusiksi. Siivosin sitten hieman huonetta, tai siis laittelin vaatteita laukkuun sängyn päältä. Pesin kädet ja tartuin ruokiin. Tein ensiks voileipiä, sekä tummasta että vaaleasta leivästä, ja osaan laitoin juustoa, osaan kinkkua päälle. Sipaisin juustollisiin vielä kurkkuviipaleet päälle, ja laitoin ne pöydälle odottamaan.
Aloin sitten keittämään kahvia.
Pistin sen valumaan, ja varasin jokaselle lautasen, käytettiin siis kertakäyttölautasia ja mukit. Otin pöytään mehua Lilyä varten, sekun on ainut joka ei juo kahvia vielä.
Samassa oveen koputettiin, ja menin avaa. Petri tuli sisään, sit isä, ja lopulta Lily.
Kaikki käytiin syömään, mitään mukisematta toisillemme, joka oli outoo, ainaki isän osalta. Isä yleensä on hirvee puhumaan kahvia juodessaan, mutt ei nyt. Nyt se oli mietteissään.
" Mitä sä mietit?" kysyin kallistaen päätäni, ja haukkasin palan leivästä. " Ömh? Työasioita vain. Maanantaina on palaveri." isä vastasi, ja nyökkäsin hiljaa. En tajuu miten iskä jaksaa tehdä joka päivä aamusta iltaan vaan paperitöitä toimistossaan. Ite kyll kuolisin tylsyyteen. Siks suklaaleipuri on just mun alaa. Siinä ei tylsyyttä puutu.
Lopulta ne häipy omiin huoneisiinsa, ja mä päätin soittaa Marcosille.
Näpyttelin sen numeron ja nostin puhelimen korvalleni. Purin huultani hiljaa, kun puhelin hälytti. Vastaa.. Vastaa nyt, kun mulla ois asiaa.. "Marcos." puhelimeen vastattiin lopulta. " Marcos, Heidi täss." sanoin, ja pien hymy nous mun huulille, kuullessani henkäyksen. " Ai moi, en yhtään odottanu sun soittavan." Marcos sano, ja mun innostus lopahti hieman. " Ai.. Mitäs sulle kuuluu?" kysyin, ja kuulin Marcosin kuiskivan jollekkin. Mun mieliala laski, olin liian utelias, mutt en kehannu kysyy. " Ei mulle nyt ihmeitä, tääll on ollu tylsää ilman sua." Marcos sano. " Ähh, mun pitää mennä." Marcos mutis melkein heti perään. " Ani lopeta!" Marcos naurahti hiljaa, ja mä järkytyin. " Marcos?" kysyin. " Nii?"" Onko Ani siellä?" kysyin suoraan, vakavana. " Täh? Mitä sä höpötät? Ei Ani oo täällä." Valehtelija. Mä kuulin ihan varmasti sun sanovan Anin nimen. "Marcos, et kai sä valehtele?" kysyin hiljaa. " Heidi mitä tää nyt on? Hei oikeesti, jutellaan kun tuut takas, isällä on jotain ongelmia ton laitteen kanssa. Moro." Marcos sano ja katkas kylmästi puhelun. Nieleskelin hiljaa. Etsin Anin numeron tärisevin käsin ja soitin sille.
Puhelin hälytti vaan hetken, ja sit jo vastattiin. "Ani, sun on turha valehdella nyt. Sano suoraan, ootko sä Marcosin kanssa siellä?" kysyin, yrittäen estää ääntäni värisemästä. " Heidi.." Ani sano yllättyneenä. " Mitä sä puhut? Mä oon Markun kanssa." Ani sano, mutt mä erotin Marcosin ja Anin supisevan keskenään siellä. Nielasin hiljaa. " Älä valehtele. Painu vaan helvettiin ämmä." murahin ja katkasin puhelun pudottaen puhelimen käsistäni, ja kyyneleet valu mun silmistä.
Miks Ani valehtelee? Me ollaan oltu ystäviä lapsista saakka, bestiksiä, ja nyt se valehtelee mulle tuosta noin vaan.. Mä en ymmärrä. Mitä oon tehny? .... Entä jos Ani puhukin totta..? Entä jos se olikin Markun kanssa? Markku ja Marcos, niillä molemmilla on matala ääni... Mun täytyy soittaa Anille uusiks..
Otin puhelimen käsiini ja numeroluettelon esiin. Näpytin alaspäin, kyyneleet valuen kasvoilla, kädet täristen. " Ootko sä noin sinisilmänen? Sä itekki kuulit Marcosin Anin luona, ja eikö Marcoskin käyttäytyny oudosti?" joku kuiski mulle ja sai mut epäilee. En uskonu, en suostunu uskoo ett Ani huijais mua. Nostin puhelimen korvalleni kun se hälytti taas. Hetki meni..
" Bill." puhelimessa vastattiin. Hätkähin. Otinko mä vahingossa Billin numeron? Se on Anin numeron alla, vahinko tää oli.
"Öhh, anteeks, otin vahingossa sun numeron, mun piti soittaa Anille." selitin hiljaa, ja tunsin miten ääneni värähti. " Ai, okei.." Bill vastas. Olin hetken hiljaa. " Ootko sä kunnossa? Sä kuulostat oudolta." Bill kysy just ku aijoin puhuu ite. " O-Oon mä. Ei mulla oo hätää." sanoin, vaikk niin ei ollu. Mä en todellakaan ollu kunnossa.. " Heidi, älä huijjaa ittees ja mua. Mä tunnen ett sulla ei oo kaikki hyvin. Mä tuun sinne." Bill sano. " Bill, älä, nyt on jo myöh..." alotin nopeesti mutt Bill kerkes katkasta puhelun. Katkasin itekki sen. Voi jee.. Nyt Bill tulee tänne, ja mä en oo edes järkevän näkönen meikit levinneenä.
Menin vessaan ja pyyhin silmänalusiani puhtaiksi, ett saisin Billin vakuutettuu ett kaikki on hyvin. Mä en aijo sotkee sitä tähän, joten on parempi ett Bill luulee mun olevan kunnossa, vaikk joudun valehtelee Billille, ja en pidä valehtelusta.
" Ei.. Ani valehteli.. Se petti mut.. Marcos pettää mua.. Ani.. Mokoma huora! Varastaa toisten poikaystävät." sähisin hiljaa kattoen peilikuvaani. Lähin vessasta pois ja menin parvekkeelle.
Näin Billin kävelemässä kadulla, aika vauhdilla, melkein juosten. Huokasin hiljaa, ja suljin silmät. Rentoudu Heidi. Sä saat Billin uskomaan ett kaikki on hyvin ja se lähtee sit.
Kuulin pian koputuksen ovelta ja kävelin rauhassa sinne. Aukasin oven ja nostin katseeni Billin kasvoihin. Bill kahto mua suoraan silmiin, ja tunsin, ett ei tuolle katseelle voi valehdella. Vein katseeni pois pakostakin ja Bill asteli sisään ku väistin. Bill jätti kengät pois, ja laitoin oven kiinni.
" Oikeesti, kaikki on ihan hyvin." sanoin kävellessäni Billin ohi istumaan. Se käveli mun vierelle istumaan ja kahto mua silmiin. Vilkasin sitä, mut käänsin katseeni taas pois. Se kuitenkin pakotti mut katsomaan silmiinsä kääntämällä kädellään mun kasvot itseään päin. Bill kahto mua arvellen, ja pudisteli päätään. " Sä oot huono valehtelemaan. Sun katseestas näkee ett kaikki ei oo hyvin." Bill sano hiljaa. Katoin hetken sen silmiä,kunnes tartuin sen käteen ja laskin sen sen syliin ja laskin irti sit. Vein katseeni muualle. " Kaikki on hyvin. Sä tulit turhaan." mutisin. " Ei.. Mä en usko tulleeni turhaan. Miks sä et voi kertoo vaan?" Bill kysy kattoen mua koko ajan. " Siks ku ei o mitään kerrottavaa. Kaikki on hyvin, uskosit." sanoin. En tiennyt ett Bill onkin näin kova pala. " Mulla on aikaa. Mä istun täällä vaikka koko yön kunnes sä kerrot." Bill huokas. " No, siitä vaan sitten. Mä lähen kuitenki aamulla." murahin. Huomasin miten Bill säpsähti hieman. " En oo sit täällä enää..." mumisin ihan hiljaa ja nappasin tyynyn syliini ja rutistin sen itseäni vasten. " Nii..." Bill sano hiljaa laskien katseensa syliinsä. Tuli ihan hiljasta, ja Bill toteutti sen minkä sanokin. Se vaan istu hiljaa ja odotti ett kerron.
Ja mä en kestäny enää pitkään. Kyyneleet alko valuu mun kasvoilla, ja rutistin tyynyä entistä kovemmin. Bill näytti jo odottavan ett räjähän ja kerron kaiken.
" Mun.. Mun paras ystävä on petturi.." kuiskasin hiljaa, ja kyyneleet karkas pahasti mun silmistä. Lopulta mun oli pakko kertoo kaikki, ett tää inhottava hiljasuus katois. " Me ollaan oltu parhaita ystäviä jo pikkulapsista tähän hetkeen asti. Ja mä oon ollu pitkään ihastunu Marcosiin. Ani on tukenu mua ja on ite ihastunu yhteen Markkuun. Mutt nyt.. Mulle selkis ett kaikki oli valhetta. Se ei pidä mistään Markusta. Se on nyt tän loman aikana puukottanu mua selkään. Se on vieny Marcosin multa. Ani on vaan yks maailman suurimmista huorista, joka vie toisten poikaystävät selän takaa! Ja Marcoskin esitti vaan pitävänsä musta!" raivosin lopulta paiskaten tyynyn seinään. Bill oli samassa siinä mun takana ja rutisti mua lujaa takaapäin. Kyyneleet valu mun kasvoilla, ja purskahin lopulta pitkään itkuun.
Bill rutisti mua lujaa takaa, painaen päänsä mun niskaan. " Anna vaan kaiken tulla. Se helpottaa lopulta." Bill kuiskas, eikä sanonu muuta. Mä vaan itkin, loputtomasti, kuin pikkulapsi. Mua hävetti ja nolotti, mutt jotenki ne tunteet väisty syrjään, ja mun teki mieli vaan olla siinä Billin syleilyssä ja itkee kaikki paha olo pois.
Puoli tuntia meni, ennenku mua alko väsyttää kamalasti ja itku laantu kokonaan. Mun silmät ei ollu pysyy enää auki, jaksoin pitää ne just ja just auki. " ...Pärjäätkö sä nyt?" Bill kysy hiljaa. Inahin pienesti. " Mä en haluu olla yksin.." sanoin hiljaa.. " Sä et oo. Sulla on isäs ja sisarukses. " Bill sano hellästi. " Ei.. Mä en haluu nukkuu yksin.. Mä tiiän, ett tää on paljon pyydetty mut.." sanoin voimatta sanoo loppuun asti. " Mitä?" Bill kysy hiljaa. " Jää mun kanssa tänne.. " sanoin hiljaa ja yritin kahtoo Billin silmiin olkani yli. Bill kahto mua hiljaa, sanomatta mitään. " Mä en tiiä pitäskö mun..." Bill sano epävarmana.. Käännyin Billiä päin ja tartuin sitä kädestä. " Mä haluun ett sä jäät." sanoin hiljaa kattoen Billiä silmiin epätoivosena. " Älä jätä mua yksin.." kuiskasin. Bill kahto mua hetken silmiin, ja huokas. " En jätä." Bill sano hiljaa, ja puristi mun kättä. Huokasin itekki, ja nojasin otsani sen olkapäätä vasten. " Kiitos.. " kuiskasin hiljaa, ennenkuin uni tosiaan paino mun silmiä, ja painoin ne kiinni.
En huomannutkaan, miten nopeesti aloin nukahtaa Billin lämmintä vartaloa vasten, vaikka sen nahkatakki olikin hieman viileä. Bill nosti mut käsivarsilleen, nous ja asetteli vuoteelle nukkumaan, ja veti peittoa hieman päälle.
Raotin kuitenkin hieman silmiäni, ja tartuin sitä kädestä. " Tänne." sanoin ihan hiljaa, ja vedin toisen käteni tyhjälle kohdalle vieressäni. Bill kahto mua hiljaa, nyökkäs kylläkin kohta, ja kierti sängyn toiselle puolelle. Se jätti nahkatakkinsa tuolille ja kävi makaa mun viereen. Painauduin sitä vasten kylmissäni, ja tunsin, miten Bill hämmenty kovin.
Mumahdin jotain hiljaa, ku Bill toi kätensä mun ympäri.
Tunsin vielä hetken aikaa, miten Bill silitteli selkääni kevyesti, ja painoi lopulta pienen, mutt sitäkin hellemmän suukon mun päälaelle.

*

* Oho, tästäpäs tuli pitkä, kaksi kertaa pidempi kuin aikaisemmat :o No, on tässä aikaakin ollut kun netti ei toimi ;p Mutt saisitte kyllä olla kiitollisia kun kirjotan tätä, ja kiitokseksi toivon isoja kommentteja tästä hyvästä :D Ja syyn miksi näitä tarinoita ei ole tullut ihan heti, saatte tarkempaa tietoa Vieraskirjasta ->>>*