Uudet tunteet:

Hätkähin hereille, ku Dante alko huutaa. " Shh.. Rauhass poika..." sanoin ja syötin samall sen. Poika röyhtäs pian ja huokasin sitten raskaasti. Kattelin ympärilleni. Mä olin taas siell pimeess huoneess. En tiiä, miten olin sinne joutunu, sill olinhan nukahtanu sinne sohvalle.
Nousin ylös, ja kävelin ovelle. Tartuin kahvaan ja aukasin oven - mutt se ei auennutkaan. Hätäännyin ja ramppasin oven kahvaa. Kurkkasin avaimen reiäst toiselle puolelle, siell ei näkyny liikettä.
' Miss Alex on?' ihmettelin, ja kuulin kolahuksen mun takaa. Hätkähin ja käännyin nopeesti ympäri.
Valot räpsähti huoneeseen, ja totuttuuni valoon, mä näin Alexin. Katoin sitä kummastuneena, ja menin vuoteelle Dante sylissä.
" Mi-Mitä sä teet..?" kysyin änkyttäen, ku Alex nous tuolilta ja käveli mun eteen.
Painauduin selkää vasten ja pidin Danten mun rintakehää vasten.
Värähin, ku Alex kömpi sängylle, mun päälle. Sen kasvot oli ihan mun nenän edessä. " Rakastatko sä mua?" Alex kysy taas multa.
" Mi-Mitä..?" kysähin hiljaa.. " Rakastatko mua...?" Alex kysy ja katoin sitä hiljasena, peloissani.
" Älä sit vastaa." Alex mutis, ja äkisti se suuteli mua.
Hämmennyin, ja en tienny mitä tehä. En uskaltanu työntää sitä pois, mutt en halunnu vastatakkaa siihen.
Samass mun mieleen välähti Melanie, ja se uni..
"Muuta keinoa ei ole..."
Niin Melanie sano. Mun täytys rakastaa Alexii, jos haluun päästä pois täältä. Mua ällötti, mutt vastasin lopulta suudelmaan.
Toivoin vain, ett Alex ei alkas käpälöimään, tai riisumaan kumpaakaan meistä.
Alex vetäyty irti ja virnisti tyytyväisenä mulle. " Rakastatko mua?" se kysy taas, ja kallisti päätään.
Katoin sitä hetken hiljaa, ja nyökkäsin. " Kyll mä rakastan.. Oon aina rakastanu... Mä en oo päässy susta yli vielä... Mä haluun olla sun kanss.." valehtelin sujuvasti, ja Alex näytti uskovan, sillä se nous mun päältä, ja veti mutkin ylös. Sit se käveli ovelle, ja aukas sen avaimella, jonka otti taskustaan. " Tule. Syödään." Alex sano hymyillen, ja nyökkäsin, ja soin pienen hymyn.
Kävelin Alexin peräss pois huoneest, ja mun teki mieli oksentaa.
Alex oli haissu ja maistunu niin pahasti tupakalle. Vaikk olin itekki polttanu joskus, se oli jo taakse jäänyttä elämää mulle.
Käveltiin keittiöön, ja Alex laitto ruokaa, ku mä istuin. En tienny, ett se osas kokata lasagnea.
Ku ruoka oli uuniss tunnin ajan, me juteltiin jotain. Mä jopa nauroin, aidosti. Alex kerto jotain, ku se oli pentuna lukinnu äitinsä ravintolassa vessaan.
Mua nauratti asia, niin, ett Dante heräs, ja itki.. Alex katto kiinnostuneena Dantea, ja mä sain kylmii väreit siitä.
Rauhottelin Danten, mutt se ei enää nukahtanu. Nyt se vaan katteli mua, ja välill Alexia.
Huomasin, kuinka Dante ihmetteli, miss sen isä on, miss sen turva on, miss Tom on..

Ku oltiin syöty, me katottiin parin tunnin elokuva.. Se oli sota leffa, joka ei mua kiinnostanu hirveesti, mutt aina ku Alex sattu vilkasee mua, esitin olevani kiinnostunu.
" Oisko meillä mitään juomista?" kysyin varovasti. " On joo jääkapissa. Käy vaan hakee." Alex sano eskittyneen leffan loppuun.
Nousin ja kävelin keittiöön aukasten jääkaapin oven.
Sehän oli melkein tyhjä. Vaan muruset meidän lasagnesta.
" Alex hei, ei tääll oo ollenkaan juomista, pitäskö lähtee käymään kaupassa?" kysyin ja kävelin olkkariin. Alex sammutti just telkkarin.
" Ai. Mä luulin ett siell ois juomist. No, mennäänkö sit?" Alex kysy hymyillen lempeesti.
Kohotin kulmiani huomaamattomasti. Se otti mut mukaan.
No, parempi mulle.
Saattasin matkalla nähä poliiseja, tai vielä parempaa, Tomin.

Lopult me lähettiin. Mä pidin Danten lämpimässä sen nallehuovan sisällä. Dantesta lähti ihana tuoksu. Vauvojen tuoksu.
Alex sano, ett kaupalle ei oo pitkä matka, joten me käveltiin. Parempi mulle.
Alex luotti muhun sokeasti, se oli niin pimahtanu päästään.
käveltiin kadull kauppaan.
Alex otti korin mukaansa ovien luota, ja lähettiin. Otettiin koriin banaaneja ja omenoita hedelmähyllyltä.
Sit tuli leipähylly. Alex otti sämpylöitä sinne, ja napattiin matkall mukaan paketti Dominoita.
Siirryttiin makkara ja lihahyllylle. Alex osti nakkeja, ja tiesin, ett se aikos mättää niit 'kotona' paistamatta tai keittämättä niitä.
Otettiin jauhelihaakin.
Sit otettiin pari purkkia mehua ja maitoa, ja otettiin vähän jäätelöäkin. Lopuks otettiin suklaata, ja sit mentiin kassalle.
Laitettiin ne sille hihnalle, ja mä siirryin pakkaa, ku Alex makso ruuan.
Ostokset meni yhteen muovikassiin helposti, ja lähettiin sit kaupast. Alex kanto ruokakassia, ku mä kannoin Danta mun sylissä.
Matkall Alexin puhelin rupes soimaan, ja me pysähyttiin. Alex rupatteli luultavasti jonkun miehen kanssa, sillä mä kuulin matalaa ja möreetä ääntä.
Kattelin ympärilleni, ja etin epätoivosesti katseellani poliisia, tai jotain tuttua kasvoa.
Mä en löytäny niit.
Huokasin hiljaa, ja odotin, ett Alex lopettas puhelun.
Mutt se vaan nauro ja jutteli siin, selin muhun. Ajattelin, ett mähän voisin lyödä sitä takaraivoon jollain, ja lähtee karkuun.
Tosin, juoksu ei onnistus vauvan kanssa, eikä ainakaan korkosaappais.
Kattelin sen takaraivoo miettien, kunnes Alex lopetti puhelun ja laitto puhelimen taskuunsa. Sit se nosti kassin maasta, vilkas muhun hymyillen, nyökkäs päällään merkiks ett lähetään, ja lähettiin sit kävelee takas 'kotiin'.
Käveltiin, ja pidin tahallani rauhallista vauhtia. Alex ei näyttäny pistävän vastaan hitaalle vauhdille.
Pysähyttiin risteykseen, ku tie pitäs ylittää. Kattelin maata, ja sivuille, ku autoja kulki meidän edest, ja niitten edest, jotka oli tien toiselle puolen.
Nostin sit mun katseen eteeni, ku autot hävis. Alex lähti jo kävelee ja mä sen mukana, kunnes Alex teki äkkipysähyksen, ja törmäsin siihen melkein. Ihmettelin ja katoin Alexii, kunnes seurasin sen katsetta tien toiselle puolen.
"Tom..." sanoin hiljaa, lähes äänettömästi, kuiskauksena.
Tom seiso tien toisella puolen, ja katto meitä suu lievästi raollaan, hämmentyneenä, ihmeissään. Eniten kuitenkin siitä kuvastu järkyttyneisyys, mutt samall helpotus.
Kukaan ei liikkunu paikaltaan, kaikki vaan katso toisiaan. Tom kahto mua ja Dantea, mä sitä, ja Alex Tomia.
Alex puotti ruokakassin käsistään, ja lähti marssii tien yli kädet nyrkiss.
" Alex, mitä sä aijot?" kysyin hädissäni. " Hoitelen ton jätkän, niin ett se ei puutu meidän elämään enää koskaan." Alx murahti, ja järkytyin. Tom kahto Alexia silmät sirillään, ja huomasin ku se puristi kätensä nyrkkiin.
" Anna tulla." Tom sano kuuluvasti, ja hätkähin ku Alex kävi siihen käsiks. Katoin ku ne vääntelehti siin toisiaan vastaan, ja syöksyin tien yli. " Alex lopeta!" huudahin, mutt se ei auttanu. " Alex anna olla. Mä haluun olla vaan sun kanssas!" sanoin, ja samass molemmat jähmetty kahtoo mua. Vilkasin Tomii, ja huomasin sen olevan järkytyksen vallas. Näin, mitä se ajatteli. Haluutko sä olla ton kanssa? - Tom kysy ilmeellään. Katoin Alexia. " Mä rakastan vaan sua, anna olla. Mennään kotiin." sanoin, yrittäen estää niit.
Hätkähin, ku Alex iski nyrkkinsä Tomin kasvoihin. Tom horjahti taaksepäin, ja pyyhkäisi pian suupieltään, joka vuoti verta.
" Mennään sit." Alex murahti, ja tarttu mua vyötärölt, ja lähti kävelee. Lähin astelee mukana, mutt mut nykästiin irti siit. Vein katseeni olkani yli, ja Tom kahto mua, sit Dantea, ja taas mua. " Sä et mee minnekkään." Tom sano mulle, ja työnti mut taakseen. Katoin sitä helpottuneen, ja Alex katto meit raivostunein. " Sä huijasit mua. Sä haluut sittenki olla ton kanssa!" Alex huuti. " Sori, mä en rakasta sua. En oo koskaan rakastanu kunnolla." sanoin, ja se näytti raivostuvan. Tom pysy mun ja Danten suojana.
Alex hyökkäs Tomin päälle, ja ne alko tappelee. Katoin järkyttyneen vieress, voimatta tehä mitään.
" Lopettakaa! Mä pyydän!" huusin, ja joukot alko kerääntyy kattoo toiselle puolen tietä, kauemmas meistä.
Ne alko pölisee jotain, ja näin ku poliisi juos meitä kohti. " Luojan kiitos." huokasin, ja viittoilin sen mun luo.
" Tuo vaalea hiuksinen mies, hän on karannut Suomen vankilasta, ja kidnappasi minut mukaansa!" selitin saksaksi nopeaan poliisille, hieman tökerösti, sillä en muistanut sanaa vankila kunnolla. Onnekseni, poliisi ymmärti, ja meni tappelijoiden väliin.
Se erotti ne, ja pidätti Alexin. Mä tartuin Tomin käsivarteen toisella kädelläni, ja estin sitä hyökkäämäst enää Alexin kimppuun.
" Anna olla jo Tom." sanoin, ja Tom käänty kattoo mua. " Oot sä kunnossa? Onko Dante kunnossa?" Tom kysy huoli äänest kuuluen. " On on. Dante voi hyvin, ja mä myös." sanoin ja katoin Tomia silmiin. " Mutt sä et oo.." sanoin, ja pyyhkäsin kämmenselälläni Tomin leukaa, joka oli veressä. Katoin sitä huolestuneen.
" Tom..?" kysyi hiljaa ja kurtistin mun silmii, ku Tom alko horjuu, ja takertu pylvääseen.
" Mikä sull on? Sä oot ihan kalpee..." sanoin, ja kiljahin, ku Tom rymähti maahan...

Mikä Tomille tuli?
Mikä on kaiken syynä ja takana?