Oli kulunut muutama päivä sitten Miriamin viime käynnin.
Tom ei ollut vieläkään uskaltautunut soittamaan, koska pelkäsi taas mokaavansa kaiken.
" Tom, sä et koskaan tuu saamaan Mimiä, jos te ette käy kertaakaan ulkona." Bill huokaisi veljelleen. " Joo, mutt kun mä en haluu pilata kaikkea!"" No sä et pilaakaan, jos vaan otat rauhallisesti etkä kiirehdi." nuorempi tuhahti heittäen television kaukosäätimen pöydälle ja nousi ylös sohvalta.
Mustahiuksinen katosi hetkeksi Tomin huoneeseen, kunnes tämä palasi isoveljensä puhelin kädessään.
" Ala soittaa nyt, tai Mimi luulee ett sä oot löytäny toisen." Bill komensi ja Tom katsoi epäröiden puhelintaan. Mitä jos Mimi itse oli jo löytänyt parempaa seuraa kuin Tomin?
Ei, ei hän voinut uskoa sellaista.
Tom tarttui puhelimeen ja etsi tytön numeron luettelosta, jonka jälkeen painoi puhelimen korvalleen.
Mies puri huultaan ikävästi puhelimen vain tuutatessa toisessa päässä.
Bill istahti veljensä vierelle odottamaan ja tarpeen tullen neuvomaan. Solisti tirskahti pienesti ajatuksissaan. Hän neuvoi kaksoisveljeään naisten kanssa, kun vanhempi oli niin avuton. Yleensä Tom oli auttanut Billiä saamaan seuraa, nyt oli toisinpäin. Khihi.
" Miriam."
" Mimi, hei.. Tom tässä."
" Tom! Sä soitit viimeinkin."
" Joo, anteeks.. Jos rehellisesti sanottas, niin en oo uskaltanu soittaa aikasemmin.." Tom mumisi nolona Billin tirskahtaessa taas vierellä. Voi pikkuista Tomia, nuorempi tuntui ajattelevan.
Mimikin naurahti puhelimeen.
" Oonko mä niin pelottava?"
" Et! Et sä oo, mä vaan.. Pelkäsin et mokaisin kaiken taas uusiks.."
" Tom.. Et sä mokaa." Mimi sanoi hellästi miehelle, joka tuntui huokaisevan helpotuksesta. " No, kysy sitä nyt ulos!" Bill hoputti vieressä.
" Joo joo!" Tom kivahti. " Äh, sori, Bill säätää jotain.. Mä aattelin, ett haluisit sä lähtee joku kerta ulos mun kanssa? Käytäs vaikka kattoo joku leffa tai mitä vaan sä haluut.."
" Aww, ihan mitä vaan mä haluun?" Mimi toisti liikuttuneena.
" Ihan mitä vaan sä haluut." Tom vastasi nyökäyttäen päätään, vaikka eihän tyttö sitä nähnytkään.
" No, mun puolesta me voidaan mennä kattomaan joku leffa ja mä voin lähteä melkein heti."
" Oh, okei. Missä sä asut, niin mä voisin tulla hakemaan?"
" Öö, no mä oon oikeestaan lähellä teitä nytten. Mun oli eka tarkotus lähtee kahville, mutt sit sä soititki ja hyvä niin. Mä voin tulla sinne ja lähetään sit teiltä."
" Ai, no, tuu sä sit tänne."
" Joo." Miriam naurahti hellästi ja sulki sen jälkeen puhelun.
Tom henkäisi syvään.
" No? Kerro nyt jotain." Bill hönkäisi vieressä.
" Mimi on lähistöllä, se tulee tänne ja sitten me lähdetään elokuviin." rastapää kertoi pompaten ylös sohvalta ja käveli huoneeseensa.

Vedin hetken harkinnan jälkeen ylleni punaisen paidan ja lippiksen, mustan hupparin ja tummat farkut säilytin vaihtamatta niitä toisiin.
Axe tuoksahti huoneessa ja samassa jo ovikello soi.
Nappasin puhelimen taskuuni ja riensin eteiseen avaten oven.
" Mim.. Ai, se ootkin sä.." huokasin hymyn pyyhkiytyessä pois kasvoiltani ja väistin edestä.
" Moi.. Tuota.. Anteeks viime kertasesta." Amanda sanoi hymyillen varovasti pahoitellen.
" Joo ei mitään, kannattaa puhuu Billin kanssa kylläkin, se on ollu aika huolissaan, kun sä et oo vastannu sen soittoihin." sanoin sulkien oven tytön perässä.
" Mä tiedän.. Bill on varmaan huoneessaan?"
Nyökkäsin tytölle ja kävelin keittiöön, jonka vieressä oli Billin huone. Kuulisin ainakin jos viime kertainen räyhääminen alkaisi taas.
- Ei, he juttelivat rauhallisesti.
Katselin hiljaa ikkunasta ulos ihmeen rauhallisena.
Normaalisti olisin varmasti ollut hermoraunio, mutta nytten oli jotenkin niin rauhoittava tunne. - Ehkä se johtuu siitä, kun Bill ja Amanda näyttävät saavan välinsä takaisin kuntoon.
Huomasin pian miten Mimi kääntyi kadulta talomme pihan parin metrin pituiselle hiekkatielle ja sitten jo ovikello soikin taas.
Kävelin ovelle ja vedin sen auki.
" Moih." Mimi hymyili pienesti, hiukset auki, toiselta puolen korvan taakse vedettynä.
" Moi." vastasin hymyn kohoten omille kasvoilleni ja päästin tytön hetkeksi sisälle, kun työnsin kengät jalkaan ja nappasin auton avaimet mukaani pöydältä.

Tallustin kadun varrella olevan autoni luokse ja aukaisin ovet napin painalluksella.
Aukaisin oven tytölle hymyillen lempeästi.
Katsoin purren huultani miten Mimi istahti pelkääjän paikalle ja suljin oven astellen auton toiselle puolen ja istahdin ratin taakse.
Työnsin avaimet virtalukkoon ja lähdin sit ajalemaan elokuvateatteria kohti, joka sijaitsi ihan kaupungin keskustassa, n. 15 kilometrin päässä kodistani.
" Tom?"
" Niin?"
" Mä oon ilonen, ett sä soitit mulle." Mimi hymyili hiljaa herttaisesti. Vein katseeni tiestä tyttöön, ja kohotin hymyn kasvoilleni. " Mä oon ilonen, ett sä vastasit." vastasin.
Mimi katsoi suoraan silmiini hymy koristaen hempeän vaaleanpunaisia huulia ja minä katsoin takaisin niihin kirkkaan taivaansinisiin silmiin. Ne lumosivat.
Mimi vilkaisi tielle.
" Tom, varo!" tyttö kiljaisi äkisti ja hätkähdin palauttaen katseeni tiehen.
Tallasin jarrun pohjaan, ennenkuin ajaisin edessä olevan auton perät ruttuun ja samalla oman autoni.
Hetken aikaa katsoin järkyttyneenä eteeni, saadessani auton pysähtymään viime tingassa.
Pitkä hiljaisuus kesti, aivan liian pitkään.
Ulkoa kuului vain moottoripyörän pärinää, autojen tööttäilyä ja ihmisten huutoa.
" ... Läheltä piti..."
Mimi sanoi hiljaa ja kykenin vain nyökkäämään.
Ensimmäinen kerta, kun olin ajaa kolarin. Ja vielä Mimi kyydissä!
- Hyvä Tom, näytät kovin järkevältä tyypiltä taas!
" O-Oot sä kunnossa?" kysyin lopulta, kun kykenin siihen ja vilkaisin tyttöön. Mimi näytti varsin kauhistuneelta, mutta muuten olevan ok.
" Joo... Säikähin vaan..." tyttö vastasi hetken päästä ja toi katseensa muhun.
" Sori.. En mä koskaan oo ollu tälläsessa tilanteessa.. Mä vaan.. Jäin sun silmiin.."
mutisin lähtiessäni liikenteessä samalla eteenpäin. Tällä kertaa vankasti tiehen katsoen.
" Ei, ei sun tarvii anteeks pyytää.. Ite mä alotin kattomaan.." Mimi hätäillen korjasi tilannetta ja yritti vakuuttaa, että äskeinen oli hänen syytään.
Pudistin hiljaa päätäni.
" Jos nyt unohdetaan vain äskeinen." ehdotin vilkaisten tyttöön varovasti, palauttaen katseeni salamannopeasti tiehen.
Äskeistä en haluaisi kokea uudestaan. - Ja vielä pahemmalla tavalla, jossa mahdollisesti voisi menettää hengenkin.
Kaarroin lopulta hiljalleen teatterin läheiselle parkkipaikalle ja astuin ulos autosta saatuani sen pysäytettyä.
Mimi nousi penkiltä samaan aikaan ja laittoi oven kiinni, kiertäen sitten puolelleni.
" Mennäänkö?" tyttö kysyi, ollen jo yhtä hymyä.
Nyökkäsin hymyn tarttuessa kasvoilleni ja lähdin tarpomaan tytön vierellä elokuvateatterille.

Tom ja Mimi kävivät varaamassa liput uusimpaan elokuvaan, Twilightiin.
Se tuntui olevan ihmisten suosiossa nytten, joten hekin päättivät kokeilla, miksi eivät?
No, leffan alkamiseen olisi vielä vähän yli tunti aikaa, joten he päättivät kuluttaa sen ajan käymällä pizzeriassa pizzalla ja muuten vain kaupungissa kuljeskelemalla.
Tällä hetkellä se istuivat kadun varrella olevalla penkillä, juttelemassa.
" Kuin vanha sä muuten oot?" Tom kysäisi nojautuneena eteenpäin, polviin käsivarsillaan nojaten.
" Mäkö? 20 ja risat." tyttö vastasi hetken päästä, herättyään ensin ajatuksistaan.
Rastapää nyökkäsi ja hymyili hymähtäen pienesti.
" Hmm.. Sulla on siis kaks isoveljee?" mies jatkoi utelua, ollen vain innokas kuulemaan jotain tytöstä. " Joo, velipuolia oikeestaan. Mä vaan en oo koskaan tavannu niitä."
Mimi vastasi hymyillen hiljaa. " Toisaalta ois kiva tavata ne, tietää millasia ne on. Meidän isä on sama. Nykyisin isä kyllä asuu yksin, ei niitten suhde mun äitin kanssa kestäny pitkään mun syntymän jälkeen." tyttö alkoi avautua hiljalleen, josta Tom vain pystyi iloitsemaan.
" No, kai ne kuitenkin on hyviä tyyppejä." brunette vastasi kohauttaen olkapäitään, hiljentyen sitten.
" ... Äiti on hirmu maassa nykyisin.. Se ei puhu paljoa, on vaan yksinään ja hiljaa.. Mä en tiiä mikä sillä on.." Miriam kuiskasi hiljaa katse maassa, lasittuneena.
Tom vakavoitui hiljattain. " Äiti ei suostu kertomaan mitään.. Se vaan.. Katsoo hiljaa eteensä vastaamatta mun kysymyksiin. M.. Mä pelkään, ett se.. Vihaa mua.." tyttö jatkoi ääni särkyen. Mimi nojasi päänsä käsiinsä antaen kyyneleiden valua.
Tom hämmentyi katsoessaan tyttöä.
Hän sulki tytön syliinsä hitaasti ja ei sanonut mitään, ei tiennyt mitä sanoa.
Mies painoi poskensa tytön päälaelle hiljaa, ollen vain siinä. Rastapää syleili tyttöä, odottaen kärsivällisesti tytön itkun laantumista, hiljaisuudessa, jonka rikkoi vain hetkellinen nyyhkäys.
Kitaristi katsoi kadun kiviä, vanhaa mukulakivikatua.
Kivet olivat jo vanhoja, monia vuosisatoja vanhoja, mutta silti ne olivat kestäneet kaikki ajan kolhut. Ne eivät olleet rikkoutuneet, vaikka niihin iski milloin mikäkin.
Ne pysyivät ehjinä.
" Shh.. Ei sun äitis vihaa sua." Tom kuiskasi hiljaa silittäen tytön hiuksia oikealla kädellään. " Ei sua kukaan pystyis vihaamaan, kaikki kääntyy vielä paremmaksi, usko pois." mies jatkoi hellästi.
Nyt ei ollut väliä, menisikö elokuva sivusuun, tytön vointi oli Tomille tärkeämpi.
" M-mutt.." Mimi aloitti kohottaen kasvonsa miehen rinnasta, mutta rastapää keskeytti tytön varovasti painamalla sormensa toisen huulille.
Tom kohotti pienen, lempeän ja lohduttavan hymyn kasvoilleen. Sellaisen hymyn, jota kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt - ei edes Tom itse.
" Äitis kertoo varmasti sitten, kun on valmis. Usko mua."
kitaristi sanoi ja pyyhkäisi pehmeästi sormellaan kyyneleen tytön poskelta. Mies hymyili hiljaa, kun Mimi nyökkäsi pienesti ja nielaisi viimeiset kyyneleensä.
Tom hätkähti, kun tyttö kietoutui yllättäen hänen kaulaansa ja rutisti hennosti, tuntien tytön hengityksen niskassaan, kaulallaan.
Rastapää vastasi halaukseen lämpimästi halaten, kuullen korvassaan tytön lausuman kiitoksen.

" Tom.. Kiitos kun kuuntelit.." Mimi sanoi hymyillen vaitonaisena ja nyökkäsin vastineeksi.
" Sä voit tulla puhuu mulle toistekin, jos haluut." vastasin katsellen tyttöä edessäni, kotinsa portailla. Lämmin kesätuuli puhalsi selkää vasten.
Mimi nyökkäsi.
" Anteeks, se elokuva tais mennä mun takia ihan ohi.."
" Ähh, ei sillä ole väliä. Tärkeempää on ett sä voit hyvin."
Tyttö naurahti pienesti sanoilleni ja hymyilin.
Kaiken kaikkiaan ilta oli mennyt hyvin, nyt kun Mimikin taas hymyili ja nauroi samalla lailla, kuin aikaisemmin. Tällä kertaa, pystyin sanomaan, että mikään ei olisi voinut mennä paremmin.
Olin saanut tytön luottamuksen täydellisesti ja yhteinen tulevaisuutemme haaveissani näytti hyvinkin mahdolliselta, tämän illan jälkeen. Toivoin vain, että mikään ei pystyisi pilaamaan sitä.
Eikä pystyisikään, ellen itse pilaisi kaikkea.
Tunsin äkisti jotain lämmintä huuliani vasten, ja katsoin hetken hämmentyneenä Mimin suljettuihin silmiin nenäni edessä. Kesti vähän aikaa, kunnes tajusin sulkea silmäni ja vastata hentoon suudelmaan, lyhyeeseen ja pieneen suudelmaan.
Se kesti aivan liian lyhyen ajan, mutta en voinut vaatia Mimiltä enempää.
Leveä hymy kohosi kasvoilleni nähdessäni tytönkin hymyilevän.
" Hyvää yötä."
" Öitä." vastasin pilvessä, täysin huumaantuneena.
Matka onneen voisi vihdoinkin alkaa.

[ Odotetun seitsemännen osan loppu. ]

~ Noniin, päätin nyt jättää oman kysymyksen tässä väliin ja vastata teidän kysymyksiin. :)

Reden, nykyisin MonQu, kysyi osien huomattavasta lyhentymisestä aikaisempiin noveihin verrattuna. Varsinaista syytä osien lyhentymiseen minulla ei ole, ajattelin vain, että se ei olisi niin raskasta lukea eikä tarvitsisi rullata sivua mahdottomasti alaspäin lukiessa.
Sitten,
Andy, kysyi WfL:n( War for Love ) kursivoiduista tekstinpätkistä. En ole itse keksinyt, poimin sopivia lauseita työllä ja tuskalla eri kappaleista.

Kysymyksia saa laittaa lisääkin, vastaan niihin aina seuraavassa osassa, tai sitten kysymykset voi myös laittaa Vieraskirjaan, joka löytyy oikealta puolen sivua.

~ WfL:n kommentteja lukiessa tuli niin ihana olo. :) Olin yrittänyt saada tarinasta koskettavan,
-vaikka se ei kuulukkaan taitoihini kirjottaa jotain koskettavaa- ja sitten te kehuittekin sitä sellaiseksi! Olin kerrankin niin ylpeä itsestäni, hehh. ^^ Silti hieman mietityttää vain muutaman kommentin saaminen one shottiin. Oliko se niin järkyttävää joidenkin mielestä, että tarinassa seikkailikin Georg? Vai ettekö muuten pitäneet siitä?