" Varm.." "Shh..." alotin, mutt Bill keskeytti mut painamalla sormen hellästi mun huulille, ja seuraavaks se suuteli mua.
Katoin hetken Billin suljettuja silmiä, kunnes suljin omanikin, ja vastasin suudelmaan.

--

Raotin silmiäni hiljaa. Kuulin pitkästä aikaa rauhallista tuhinaa, sitä tuhinaa, mitä olin kaivannut jo pitkään.
Nostin hiljaa päätäni jonkin kohoavan päältä. Katoin Billin nukkuvia kasvoja.
Pien hymy tulvi mun kasvoille. Mä olin saanu Billin takas.
Tajusin sitten, ett meillä kummallakaan ei ollu vaatteita päällä, vaan peitto yllä. Naurahin hiljaa, ja nousin ylös hitaasti. Muistin eilisillan, kaiken siitä.
Vedin bokserit jalkaan ja tepastelin sit suihkuun.
Päätin peseytyä.
Lämmin vesi tuntu ihanalta iholla.
Ajattelin kaikkea, mitä nyt oli tapahtunu. Mun ajatukset harhaili ekaks sinne tulipaloon vuosien taa. Siitä ne palas nopeesti tähän hetkeen. Värähin, ku muistin sen unen, jossa Bill... Jossa Bill oli suudellu ja halannu toista.
Hätkähin ku tunsin kädet mun ympärillä, ja sit suukon niskassa. Vilkasin olkapääni yli, ja pien hymy kohos mun huulille.
" Huomenta." Bill kuiskas hymyillen. " Huomenta." vastasin ja painoin suudelman sen huulille.
" Bill.. Kai sä tiedät ett mä en tarkottanu mitä sanoin aikasemmin?" kysyin varovasti kattoen Billin ruskeita silmiä. Bill nyökkäs hennosti. " Mä ymmärrän kyllä." Bill kuiskas ja työnsi mut seinään kiinni, ahdisti sinne, ja suuteli mua.
Inahin hiljaa, ja vastasin sit suudelmaan halukkaasti. Vein käteni Billin ympärille ja vedin sen itteäni vasten.
" Mulla oli ikävä sua." sanoin hiljaa ja katoin surullisena Billin silmiä. Pyyhkäsin sen märkiä hiuksiä pois sen kasvoilta. Katoin niitä hiljasena, tutkaillen Billin ilmettä.
" Mullakin sua." Bill vastas silitellen mun poskee kädellään. " Miks sä et palannu heti takas mun luo ku olit parantunu?" kysyin ihan hiljaa. Bill vei hetkeks katseensa pois mun silmistä.
Yritin hapuilla sen katsetta, mutt Bill vältteli sitä.
" Mennään eka pois täält, kerro sit." sanoin hellästi ja suljin suihkun. Bill anto mulle pyyhkeen ja kuivauduttiin sit, ja puettiin.
Istuttiin hiljaa sängylle, ku oltiin eka pedattu se.
Katoin hiljaa Billiä. Bill istu jalat ristissä mua kohden sängyllä. Se näpisteli sormiaan, ja katteli käsiään. Se ei kattonu mua.
Mulle tuli jotenki paha enne tästä.
" Bill?" kysyin hiljaa ja nostin varovasti kädelläni sen kasvot mua päin. Katoin sen silmiä. Billin silmissä kiilti kyyneliä. ' Voi ei...' ajattelin hiljaa. Bill tarttu mun käteen ja puristi sitä.
" Lupaatko sä.. Kuunnella loppuun asti?" Bill kysy varovasti. Katoin hetken sitä epäillen, mutt nyökkäsin lopult.
" Mä.. Mä en tullu siks takas kun mulla..." Bill alotti huokasten. " Mulla oli toinen..." Bill henkäs.. Mun silmät revähti auki. "...Mitä...?" kysyin hiljaa. " Ei..Tää ei voi olla totta..." mutisin enkä voinu uskoo tätä todeks.
" Tom, kuuntele mua." Bill sano pitäen mun kädestä tiukasti kiinni, etten pääsis pois.
Nieleskelin vihaani, mutt mä lupasin kuunnella, joten mä kuuntelisin. Pysyin hiljaa, ja tuijotin Billin silmiä.
" Mulla ei oo enää mitään sen kanss. Mä en välitä siitä, vaan susta." Bill inahti. Katoin sitä, enkä oikein kyenny uskoo enää mitään sen puheista.
" Sä välehtelit.." mutisin hiljaa.. " Totta.... Ja mä oon pahoillani siitä, usko mua. Musta ja siitä toisesta ei ois koskaan tullu mitään, koska mä rakastan sua, ja vain ja ainoastaan sua." Bill sano nopeesti, ku se huomas etten pian kestäs olla hiljaa enää.
Puristin käteni nyrkkiin ja laskin katseeni syliini. " Kuka se on?" kysyin hiljaa... " ...Mitä?" Bil kysy hämillään. " PERHANA KUKA SE MIES ON?!" huudahin kattoen Billiä silmiin. Mun silmiss oli kyyneleitä, myönnetään. Bill hätkähti. " Tuomas..." Bill inahti laskien katseensa. Katoin sitä hetken hämilläni.. " Älä vaan sano ett se on se..." alotin pudistellen päätäni hiljaa. Bill nyökkäs ja kohotti katseensa muhun.
Revin itteni irti Billin otteesta ja marssin eteiseen.
" Tom, oota!" Bill huudahti mun perään ku marssin ovesta ulos. " Se perhana... Aikoo viedä Billin multa... Mä en.. Hyväksy sitä.." mutisin kuullen juoksuaskelia mun perässä. " Tom! Älä mee." Bill inahti hypäten mun eteen ottaen mun kädestä kiinni.
" Mä en anna sen viedä sua multa!" huudahin raivoissani. Tosia asiassa, mä vaan peittelin pelkooni raivolla..
Mä pelkäsin niin pirusti menettäväni Billin, ett en halunnu edes myöntää pelkooni.
" Tom, me erottiin jo viikkoja sitten. Meidän suhde ei kestäny ku pari päivää, sillä mä en kyenny ajattelee ku sua." Bill sano mulle hellästi. Katoin sitä hetken silmiin.
" Oot sä varma?" kysyin suoraan. " ...Mistä...?" " Ett sulla ei oo mitään tunteita sitä kohtaan?" Bill kahto mua suu raollaan. Se ei näyttäny odottavan tota. " No mitä sä ite luulet?! Luuletko sä ett mä oisin tehny sen sun kanssas viime yönä ja tullu suihkuun kanssas jos mulla ois tunteita toista miestä kohtaan?!" Bill raivos mulle. Hätkähin. Katoin Billiä hämmästyneenä. Mä en osannu odottaa Billin raivostuvan.
Laskin katseeni lattiaan.. " En..." mumisin hiljaa. En mä uskonu ett Billill ois tunteit enää sitä kohtaan.. Mä vaan pelkäsin. Kuulin ku Bill huokas syvään. " Mä vaan pelkään menettäväni sut." sanoin äänivärähtäen ja nostin kyyneleiden täyttämän katseeni Billiin.
Bill toi katseensa muhun hiljasena, ja veti mut syleilyynsä. " Mähän sanoin jo eilen, ett sä et menetä mua. Uskosit mua." Bill sano hiljaa silitellen mun selkää.
Aukasin suuni sanoakseni jotain, mutt suljinki sen.. ".... Uskon mä....." sanoin hiljaa, ja vein käteni Billin ympärille hellään, mutt tiukkaan rutistukseen.

Käveltiin hiljaa Billin kanss käsikkäin kadulla. Mä kannoin toisessa kädessäni Billin vaatekassia, ja Billillä itellään oli toinen kassinsa.
Vilkasin Billiä hymyillen, joka yritti piiloutuu vielä faneilta ja kaikilta mahdollisilta paparazzeilta hupun ja aurinkolasien alle.
" Georg ja Gustav on pitäneet mua sekona nyt jonkin aikaa, ku kerroin niille nähneeni sut sillon kadull." sanoin hiljaa, pienesti hymyillen. Bill katsahti mua naurahtaen.
" Mutt nyt mä voin todistaa olleeni oikeessa." naurahin ja puristin Billin kättä hetken lujemmin.
Bill vastas siihen puristukseen omalla kädellään, ja en voinu muuta ku hymyillä.
Pysähyin sen penkin kohdalle, joka oli meidän kodin vastapäätä.
Katoin hetken penkkiä, ja nostin katseeni sit Billiin. " Oot sä valmis?" kysyin hellästi, ja kallistin päätäni hieman. Bill kahto mua purren huultaan. Lopulta se nyökkäs, ja hymyili.
" Mennään. Mä haluun jo päästä kattoo mitä mun huoneelle kuuluu." Bill naurahti.
Katoin Billiä järkyttyneenä. " Eeh... Tuota noin... Ehkä on parempi ett.. Tai no.. Sun on parempi nähä se ite ku ett selittäsin.." sanoin ja vedin rakkaani tien yli kädestä pitäen.
Bill kiri mun vierelle, ettei roikkus perässä. Se katto mua kulma koholla. " Mitä te ootte tehneet sille??" Bill kysy kummissaan. Vilkasin siihen pelokkaana. " Näet sit ite.." sanoin vaan ja pysähyin ovelle.
" Valmiina rakas?" kysyin hymyillen kattoen Billiä pilke silmäkulmassa. " Aina kulta." Bill vastas samalla lailla, ja virnistin.
Tartuin oveen, ja aukasin sen sisälle meidän kotiin.

" Herra Jumala Tom!" Bill parkas nähdessään entisen huoneensa täynnä muistoja Billistä. Se käveli sisään järkyttyneenä katellen ympärilleen. Kävelin sen vierelle hiljasena ja otin sitä kädestä. Bill oli vasta tavannu Georgin ja Gustavin, ja naureskellu niitten hölmistyneille ilmeille, ja nyt se näytti raivostuvalta.
" Älä suutu.. Mä vaan.. Korjaan, ME, haluttiin säilyttää susta jotain muistoja edes. Georg ja Gustav oli yhtä lailla tässä mukana, älä mua kato noin." inahin, ku Bill katto mua murhaavasti.
Yritin paeta sitä katsetta kuin koiranpentu liveten ulisten karkuun. Bill tuhahti. " No, jos tää kerran on nyt muistohuone musta...." Bill alotti katellen huonetta rauhallisen näkösenä. " Niin?" kysyin kallistaen päätäni. " Niin mä muutan sit sun huoneesees." Bill sano virnuillen. " Etkä!" huudahin, mutt samass se oli jo pinkassu mun huoneeseen.
Ryntäsin sen perään. " Sä et voi, tänne tulee liian ahdasta!" inahin ku Bill vaan nauro ja kaato mut sängylle istuen mun vatsalle. Katoin sitä hiljaa anovasti, kunnes mun anova ilme, muuttu hymyileväks, ja naurahin lopulta. " Sä saat tottuu siihen ahtauteen, tai mä lähen menemään." Bill uhkas virnuillen. " Sä et uskaltais. Sä kuitenkin kömpisit pian takas mun kainaloon." sanoin hymyillen viattomasti. " Mm.. Siinä sä kai oot oikeessa." Bill mumis. " Kai? Mä oon aina oikeessa." naurahin ja vetäsin sen pois mun päältä, vierelle.
katoin Billin kasvoja hymyillen salaperäsesti. " .. Oh God... Toi ilme ei merkkaa hyvää.." Bill inahti ja hivuttautu kauemmas musta, mutt mä virnistin nopeesti ja tartuin sitä vyötäröltä, ja rupesin kutittaa.
" EII!! Tom älä!" Bill parkas ennenku sitä rupes naurattaa. Naurahin ja kutitin sitä kyljistä, samall ku painoin suukon sen kaulalle.. Bill parka vaan joutu nauramaan ja rimpuilemaan mun otteesta, ku mulla oli hauskaa ja ihanaa aikaa.
Äkisti räsähti, ku Bill hutas vahingossa valokuvan mun yöpöydältä lattialle. Lopetin kutittamasta hetkeks ja kumarruin Billin yli kattoo lattialle.
Bill noukki valokuvan lattialta käsiinsä varovasti. " Onneks ei hajonnu.." huokasin helpotuksesta. Bill tutkaili valokuvaa hetken, kunnes se tajus sen. " Heei! Tää on sen yhen tytön valokuva!" Bill huudahti. " Nii.. " mumisin ja vedin Billin mun syliin istuu. Pidin käsiäni sen vyötäröllä hellästi.
" Mitä se siis sulla tekee?" Bill kysy ja vilkas muhun olkansa yli. Katoin sitä kallistaen päätäni. " Tyttö lähetti sen mulle, ku kuuli sun kuolemastas. Se halus antaa sen lohdutukseks ja musitoks mulle." kerroin hiljaa katellen kuvaa. Bill nyökkäs hitaasti ja katto kuvaa. Huomasin miten se siveli mun kohtaa siitä.
" Te vaan ootte niin söpöjä yhdessä.." Bill sano hiljaa, ja naurahti kevyesti. Naurahin itekki. " Niin.. Mun mielestä se on ihan oikeessa." sanoin hymyillen ja katoin Billiä, ja hipasin tarkoituksella Billin kylkiä käsilläni. Bill liikahti hieman. " Mm-m.. On on." Bill vastas ja kurkotti laittaa kuvan pöydälle, ku mä hankaloitin sitä tarkoituksella joustamatta yhtään käsistäni.
Virnistin ilkikurisesti.
Lopult Bill sai sen sinne, ja sit se kävi mun kimppuun. Naurahin sille lepposasti.
" Voi että sä oot ihana." sanoin hymyillen keimailevasti. " Voi kulta niin säkin." Bill vastas hymyillen viettelevästi mulle ja suuteli sit mua. " Nooh, yritähän nyt hetki hillitä ittees." sanoin toruvasti, ja virnistin. " Miks? En mä voi ku sä oot niin..." Bill sano keskeyttäen. " Oon niin.. Mitä??" kysyin hymyillen. " Niin..... TYHMÄ!" Bill virnisti naurahtaen. " Ai mä tyhmä vai?" kysyin. " Nii. Bill vastas hymyillen lämpimästi. " Mjaah.. Sä oot sitten.. Hömelö.." mumisin ja suutelin sitä.
Bill naurahti hiljaa vastaten suudelmaan, mut kääns sitten kasvonsa pois, joten mä jatkoin Billin kaulalle suutelua, enkä päästäny sitä enää pois mun sylistä koskaan.

Joulu lähesty nopeasti, ja mulla oli jo lahjakin Billille. Maailma oli saanu tietää Billin paluusta ja siitä syövästä, mutt kukaan ei tienny Billin toisesta miehestä. Se pysy Billin ja mun välisenä salaisuutena.
Joulukuus loisti hämärässä huoneessa kynttilöineen, pihalla oli jouluvaloja. Mä olin pukeutnu oikein jouluisasti. Mulla oli vaakeet farkut, mutt sit punanen paita ja lippis, kivaa, eikös? Kaikki oli joulumielellä, Bill oli jopa vetäny tonttulakin päähänsä, ja se näytti syötävän söpöltä niin.
Georg ja Gustavkin oli löytäny itelleen naisseuraa vihdoinki, ja ne viettäs joulun meillä. Äitikin oli tääll.
Me oltiin just syöty yhdessä pöydässä porkkana- ja lanttulaatikkoa, kinkkua ja sellaista.
Mua hermostti Billin lahjan antaminen. Mä en tienny pitäskö Bill siitä..
"Tom? Missä sä oot?" Bill huuteli mua alhaalta. Vilkasin ovelle hermostuneena.  " Mä oon ylhääll. Oota hetki, tuun sinne." vastasin nopeesti ennenku se kerkeis tulla tänne. " Noniin, olethan kilttipoika sitten?" mumisin hiljaa ja oikaisin punaista kaulapantaa paremmin.
Nostin sen varovasti mustaan nahkalaukkuun ja lähin sen kanssa alakertaan. Bill seiso portaiden lähellä vastassa mua. Se piilotteli jotain selkänsä takana.
Vilkasin laukkuuni hermostuneena. ' Mitä jos Bill inhoaa sitä?' ajattelin mutt työnsin ajatuksen pois päästäni. Kävelin Billin eteen, ja hymyilin sille lempeästi. " Sä eka." Bill sano hymyillen lempeästi.
" Mhp.. Hyvää joulua rakas." sanoin hymyillen ja ojensin musta nahkalaukun hellästi Billille. Bill kahto mua arvellen, mutta hymyili ja otti laukun vastaan. Bill hätkähti ku tunsi sen liikahtavan. Bill veti vetoketjun auki, ja näytti yllättyvän pahasti, ku koiranpennun pää pilkisti sieltä.
" Se on Mittelspitz." sanoin hiljaa. Bill lasku laukun ja lahjansa maahan ja nosti pennun pois laukusta. " Oijj, miten söpö. Kiitti Tom." Bill sano nostaen katseensa muhun koirasta. " Sä pidät siitä?" kysyin varmistaakseni asian. " Tietysti. Mutt älä huoli, ei se voita sua söpöydessä." Bill virnisti. Huokasin helpotuksesta. Bill laski koiranpennun maahan ja nosti lahjansa sen sijaan. Bill kahto hetken sitä, ja sit mua. " Hyvää joulua Tom." Bill sano hymyillen ja otin lahjan sitlä vastaan. Katoin hetken sitä, kunnes käärin paperin varovasti ympäriltä. Nostin rasiasta kultaisen medaljongin. Se oli sydämenmuotoinen.
Aukaisin sen varovasti sormillani, ja sisältä paljastu kuvia. Toisessa puoliskossa oli Billin kuva, toisessa mun.
Nostin katseeni Billiin. " Kiitos, Bill." sanoin, ja hymyilin hellästi toiselle, kun Bill sulki medaljongin, ja ripusti sen mun kaulaan.
Vilkasin koiraa, ku se rupes temmeltää lahjapaperien seassa lattialla. Naurahin hiljaa, ja katoin sit taas Billiä. Bill vilkas merkitsevästi ylöspäin, ja kohotin toista kulmaani vilkasten ylös.
' Mistelin oksa...' ajattelin, ja laskin katseeni takas Billiin, ja hymyilin sille. Vedin sen hellästi lähemmäs, ku Bill kieto kätensä mun kaulalle, ja mä omani sen ympärille, ja sitten suudeltiin hellästi toisiamme mistelin oksan kukkiessa yläpuolellamme.

'Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas.
Ihana on sielujen toiviotie;
maailman kautta kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.'

--

Viimeinen osa. Kiitoksia paljon lukijoille, jotka jaksoivat lukea tätä. Seuraava ficci ilmestyy, kun TE olette tehneet päätöksenne. Elikkä on teidän vuoronne esiintyä ideassa;
Mistä kerron? (esim. Tokio Hotelista, vai tavallisista nuorista?)
Juoni? (esim. heteroita vai homoja? Tavallisissa nuorissa en pidä homoista :'D)
Ja näin. Ideoita, kiitos^^