Äkisti ovikello soi. " Mä käyn avaa.." sanoin nousten ja kävelin ovelle. Aukasin sen katoin tulijaa.
" Natalia..." mumisin hiljaa, ja horjahin pari askelta taaksepäin, ku se suuteli mua..

--

" Tom, kuka siell on?" Bill kysy keittiöst, ja kohta se olikin jo eteisess. Bill jäi kahtoo meit hiljaa, tyhmänä.
Hämmennyin ja työnsin Natalian pois. " Mitä sä touhuut?" mutisin hämmentyneen.
" Tom, mä.. Mä kuvittelin siit aikasemmast suudelmast ett sä tykkäisit musta..." Natalia sano murtuneen näkösenä. " Mikä aikasempi suudelma?" Bill töksäytti vierest, kahtoen vähän tuimempana mua ja Nataliaa.
" Ööh.. Ei mikään... Mennään juttelee ulos.." mutisin eka Billille, sit Natalialle ja työnsin sen ovest ulos ja sulin oven peräst. " HEMMETTI TOM SUN KANSSAS!" Bill raivos sisält. Värähin.
" En mä oo susta kiinnostunu. " sanoin suoraan Natalialle. " Mitä...? Etkö..?" Natalia kysy hiljaa. Pudistin päätäni sille. " Mä kun luulin ett.... Siis.. Ootko sä Billin kanss taas..?" Natalia kysy.. " ööh..." mumisin ja hierasin niskaani. " Joo.. Me mentiin eilen takas yhteen." sanoin. " Ai......." Natalia mumis hiljaa kattoen maata..
Mun mieleen muistu se lappu, minkä Bill anto.. " Kuule... Vois olla parempi ett sä lähet nyt.." sanoin..
" Niin.... Kai me silti voidaan olla kavereita..?" Natalia kysy kahtoen mua silmiin toiveikkaasti. " E... Toki.." sanoin, ja väänsin tekohymyn naamalle.
Natalia nyökkäs, vilkutti ja lähti sitten. Katoin sen perään ja huokasin.
" Nyt viell lepytän Billin sit..." mutisin ja käännyin ympäri. Nostin käteni tarttuakseni kahvaan, mutt en uskaltanu ees aukasta sitä.
Huokasin ja raavin päätäni. Mitä täss pitäs tehä..
Pakotin itteni tarttumaan siihen kahvaan ja aukasin sen. Astuin sisälle, ja äkisti suoraan mun naamaan tömähti tyyny - ja useampia perään.
" Mitä ihm...?" mutisin ku taas yks lenti mun naamaan. Laitoin oven kii ja keräsin tyynyt maasta.
Katoin Billiä, joka seiso suorastaan vauhkoontuneena parin kolmen metrin päässä musta.
" Montaako tyyppiä sä meinasit pyörittää samaan aikaan?" Bill kivahti. " Mitä? Hetkinen, mähän oon sun kanssas." sanoin. " Mutt silti sulla näyttää olevan muitakin kumppaneita." Bill mutis. " Mutt.. En mä oo kenenkään muun kanssa." " Mikäs toi Natalian juttu on?! Vaikka näytin sulle sen lapun eilen, silti sä oot suutelemassa sitä." Bill mutis ja paiskas tyynyn mua kohti.
Väistin sen täpärästi. " Ei mikään! Mä en oo kiinnostunu Nataliasta, se luuli ett mä oisin sen eilisen suudelman takia!" selitin. " Sä siis myönnät suudellees sitä!?" " No...Nii, mutt.." " Hemmetti Tom! Voinko mä ollenkaan luottaa suhun?" Bill huudahti. " Mutt eihän me oltu ees viell yhessä sillon ku mä suutelin sitä!" huudahin takas. " Ja silti sä oot mustis, vaikk meillä ei oo mitään." jatkoin rauhallisemmin.
" Ensinnäkin, en oo mustis. Ja toiseks, sä täss oot pyörittämäss useempia!" Bill huudahti ja nappas pöydältä maljakon ja viskas sen mua päin. Se lenti ihan mun pään vierestä. " Bill! Toi meni läheltä!" huudahin järkyttyneen. " No seuraava osuu varmasti!" Bill huudahti tarttuen jo seuraavaan, ku viskasin sitä tyynyllä. " Mitä te täällä riehutte?!" Georg ja Gustav mutisivat kurkaten keittiöstä. " Ei kuulu teille!"huudahin.
Mätkäsin loputki perään, niin ett se ei kerinny viskata maljakkoa ja syöksyin sen luo.
Kaadoin Billin maahan, ja kierittiin pari kertaa maassa, kunnes Bill jäi alapuolelle.
" Nyt - sä rauhotut, sillä sä menit jo liian pitkälle." sanoin sille ja katoin sitä hiljaa, rauhallisena silmiin. " Anna - mun - olla." Bill mutis hiljaa. " En, ennenku sä jätät ton typerän mustasukkaisuuden pois, ja uskot mua." sanoin. Bill kahto mua hetken, tuhahti, ja kääns katseensa pois.
" Okei. Ollaan sit täss niin pitkään kunnes uskot." sanoin. " Mulla on nimittäin aikaa." jatkoin kattoen vaan sitä. Se ei vastannu mitään, oli vaan hiljaa.
Istuin sen vatsall siin semmoset puol tuntia, kunnes se luovutti.
" Okei! Kuhan nouset siitä." Bill sano lopult. Katoin hetken epäilevästi, kunnes siirryin syrjään sen vierelle.
Ojensin käteni sille, ja autoin sen pystyyn.
Näin vaan ku sen käsi vilahti, ja sit se osu mun poskeen. " Perhana Bill! Miks sä viell tuut läpsii mua?" huudahin sille. " Sä ansaitsit sen." Bill tuhahti kädet puuskass. " Jaha." mutisin ja käännyin lähteäkseni pois, mutt työnsinki sen äkisti sohvan selkänojan yli sohvalle.
Kaadoin sen siihen, ja tartuin sen ranteista. Katoin sitä pitkään silmiin, kunnes toin kasvoni lähemmäksi, ja painoi suudelman sen huulille.
Arvasin sen - ei Bill pystyny laittaa vastaan. Suutelin sitä hellin ottein hetken, kunnes vetäydyin irti, ja katoin sitä vaan virnistäen ilikurisesti.
" Nyt mä oon tyytyväinen. Ja sun ois parempi uskoo mitä sanoin." sanoin sille ja laskin irti sen ranteist ja nousin ylös. Vilkasin siihen vielä, ja lähin sit yläkertaan.

Heittäydyin sängylleni makuulle, ja makasin siinä ihan hiljaa hetken. Elämä ei vois olla vaikeampaa.
Kuulin koputusta mun ovelt pian. Sit se aukes, ja Bill astu sisään.
Käännyin mahaltani kyljelleni ovea päin, ja katoin veljeeni. Se tuli istuu mun viereen ja käännyin sen myötä selälleni. Katoin siihen.
" Oliko sulla jotain asiaa?" kysyin. " Ei oikeestaan.." Bill sano, ja kävi selinmakuulle mun viereen.
Katoin sitä hetken, ja vein katseeni sit kattoon. Tuijotettiin mun huoneen valkeeta kattoo yhessä.
" Mitä sä luulet.. Minkähän laista tää on tulevaisuudessa?" Bill kysy hetken päästä.
" Ai mikä..?" kysyin. " Meidän elämä." " Ai... Emmä tiedä.. Ollaankohan me viell sillon yhessä?" kysyin vuorostani. " Niin.. Toivottavasti." Bill vastas, ja nyökkäsin sille yhtyen sen sanoihin. Toivottavasti me todellakin oltas yhessä sillon vielä. " Mitähän äiti sanoo kuullessaan..? On se kyll varmasti lukenu lehdestä jo sillon kerran.. Ku kerrottiin meistä.." mutisin. " Mm.. Niin... Mä uskon ett äiti hyväksyy sen.. On se kuitenkin aina ollu niin ymmärtäväinen ja kiltti meille.." Bill totesi.
" Niin kai." huokasin ja kattelin kattoa.
Sitten oltiin vaan pitkään hiljaa. Me ei puhuttu mitään, kuunneltiin vaan toistemme hengitystä, ja vaatteiden kahahdusta, kun jompikumpi liikahti hieman.
Ajattelin eilis iltaa.. Kun suutelin Billiä pitkästä aikaa terassilla, kuinka hyvältä se tuntu. Sit ku mua rupes väsyttää.. Mä kannoin Billin yläkertaan mun vuoteelle.
Kun mä käperryin sen viereen ja painoin pääni sen hiuksiin, niskaan. Kuinka pidin siitä kiinni, ja Bill silitteli mun käsiä hellästi..
Mutt... Mulle tuli äkisti tunne, ett se ois sanonu jotain..
" Bill.." mumisin.." Nii..?" Bill kysy ja kahto mua, ja käänsin katseeni siihen. " Sanoitko sä jotain eilen illalla ku oltiin tääll?" kysyin. Mulla oli tunne, ett se ois sanonu jotain, mutt en ollu varma kuitenkaan.
Bill kahto mua hetken hiljaa, luultavasti se muisteli eilistä.
" Joo.. Sanoin mä.." Bill sano. " Mm.. Anteeks.. Mä taisin jo nukahtaa sillon.." mumisin hiljaa. " Niin sä nukuit.." Bill sano. " Mutt kerro nyt. Mitä sä sanoit sillon..?" kysyin sitten ja käännyin mahalleni ja nousin kyynärpäitteni varaan kattoen sitä. Bill nous ite istumaan ja katto jalkojaan.
" Totaa..." se alotti.. " Kerro vaan.." sanoin. " Anteeks.. Sillon ku mä halusin erota.. ja sen jälkeenki.. Olin varsin töykee ja ilkee sulle.." Bill sano hiljaa. Yritin tutkailla sen kasvoja, mutt sen mustat tuuheat hiukset peitti ne. Nyökkäsin. " Okeii.. Ei se mitään.. Mä ymmärrän kyll.. Tavallaan.. Kai.." sanoin. Bill nyökkäs hiljaa mulle, ja kattelin sitä.. " Sanoitko sä jotain muuta viell..?" kysyin sit.. Mulle jäi tunne, ett se ei kertos nyt ihan kaikkee. Nousin lopult sitten istuu Billin vierelle selkä siihen seinään nojattuna mitä se kahto. Yritin tavoitella siten sen katsetta, mutt se vältteli mua. " Bill..?" kysyin hiljaa, huolestuneen jo. " Mä.. En tiiä miten sanosin sen.." Bill sano katellen jalkojaan, ja taas sen hiukset peitti Billin kasvot, olin kerinny nähä ne vaan hetken aikaa.
Odotin hiljaa kärsivällisesti. Mua rupes jo arveluttaa, josko se ei halunnukkaan olla mun kanssa..
Bill vaan istu hiljaa, eikä sanonu mitään. Enkä mäkään.
Kattelin hiljaa ikkunast ulos, antaen Billille aikaa sanoo se rauhass.
" Mä oon rakastunu suhun." Bill sano.
Mä yllätyin. Toin katseeni Billiin hiljaa, ja se kahto edelleen jalkojaan hiustensa alla piilossa. Huomasin ku se nytkähteli ja värähteli hiljaa. Sit se nosti katseensa muhun, ja mä näin sen silmiss kyyneleitä.
Mä ihmetyin.. Miks se itki? Eikö se ollu ilone siitä, ett oli rakastunu muhun. Mä näin kyyneleitten takaa Billin tummissa silmissä pelkoa. " Mitä sä pelkäät..?" kysyin hiljaa, lähes kuiskaten.
" Ett sä... et ois enää rakastunu muhun.. Kaiken tän jälkeen.."  Bill sano kahtoen mua tutkaillen pelokkaansa silmiin. " Voi Bill.." sanoin hiljaa ja kumarruin lähemmäs, ja suutelin sitä hellästi.
Bill vastas siihen, mutta arasti.
Irtauduin ja vedin sen mun syliin hiljaa, sanomatta mitään. Rutistin sitä tiukasti, ja painoin kasvoni Billin niskaan. Silittelin sen selkää, liu'uttaen kättäni ylös ja alas hitaasti.
" Mä oon rakastunu suhun vieläkin, ja se ei hävii mihinkään - never." kuiskasin Billin korvaan.
Bill rutisti mua tiukempaa, ja vastasin siihen samalla lailla.

Tunsin Billin painavan suukon mun niskana, ja tein samalla lailla. Lähestyin uusin suudelmin Billin huulia, kunnes kohtasin ne omillani, ja painoin niille lempeimmän, rakastavimman suudelman, jota en ollut koskaan ennen tehnyt. Tunsin Billin pehmeiden, lämpimien ja kosteiden huulien vastaavan siihen suudelmaan samalla lailla, viestittäen mun tajuntaan samalla, että Bill halus samaa kuin mäkin.
Bill vetäyty kauemmas mun sylistä hiljakseen, irtautumatta kuitenkaan suudelmasta, ja kaatui nurin vuoteelle, vetäen mut ylleen. Painauduin mukana kevyesti Billin ylle, ja suutelin sitä hellänä.
Annoin käsieni vaeltaa Billin vartalolla, ujuttautuen paidan alle, sivellen sileää ja pehmeän lämmintä ihoa pehmein ottein.
Annoin rakkauteni Billiä kohtaan täyttää suudelmat, jotka oli lempeitä ja helliä, mutt samaan aikaan intohimosia ja kiihkeitä, kuitenki niin rauhallisia.
Vedin Billin paidan pois sujuvasti, ja sitten omani perään. Viskasin molemmat reunan yli lattialle, ja suutelin Billin paljasta vartaloa. Tunsin Billin käsien hyväilevän mun vartaloa samaan aikaan, ja nuolasin kevyesti sen ihoa navan lähettyviltä.
Tartuin käsiläni Billin farkkujen nappiin ja aukasin sen vetäen sitten vetoketjun alas. Riisuin Billin farkut pois, ja alkkarit, sit se teki saman mulle. Bill käänty mun ylle vuorostaan, ja suuteli mua intohimosesti, mutta hellästi.
Meidän yö sinä yönnä ei ollu unohtumaton, vaan se yö oli ihanin, mitä kumpikaan on koskaan saanu.

--

Noniin, tässä taas osa. Ja ajattelin, että tämä loppuu tähän. Kirjoitushimoni on siirtyny aiheeseen, joka olisi vain normaaleista nuorista, joissa tyttö ja poika löytää toisensa, mutkien ja kiemurtelujen kautta. Ajattelin tehdä sellaisen, mutta en jos lukijoita ei riitä. Nytkin on vain 2-3 vakituista lukijaa, eikä sekään oli kovin paljon, ja se ei kannusta paljoa kirjoittelemaan, jos ei ole lukijoita :(