" Meille kelpais se selitys." Georg toisti. " Jooh... Mä käyn pukee eka..." mumisin ja häivyin itekki yläkertaan, tajuten samall, miten pahass pulass saattasin olla nyt Billin kanss, meill muutenki oli ollu jo tarpeeks hässäkkää täss...

--

Puin ylleni nopeesti ja palautin pyyhkeen kylppäriin.
Menin alas, sill mun pitäs eka selittää ne tyypit Georgille ja Gustaville, ja sit yrittää hoidella Bill.
Mentiin istuu olohuoneeseen, ja ne tyypit tutkaili taloo mahdollisten kameroitten varalta, ja mitä vielä...
" Niin siis...tuotah..." änkyttelin sanoja, sill en tienny miten alottaa... Lopult päätin kertoo niille kaiken siit kidnappauksest asti, tai mitä nyt muistin siitä sen lyönnin jälkeen.
Selitin niille koko jutun.
" Täh? Wouu.... Okeii......" Gustav mumis silmät pyörein.. " Kai te nyt tajuutte miks en voinu oikeen kertoo täst?" " Joo..... Mutt miten selität Billille..? " Georg sano.. Huokasin... Siin se vasta ongelma onkin.. " En todellakaan tiiä.." mumisin ja kävelin keittiöön..
Keitin itelleni teetä ja istuin pöytään juomaan sitä.
Kattelin hiljaa höyryävää teetä mukissä, käsissäni... ' Typerää! Miks meidän pitää riidellä tämmösestä? Bill on nykysin niin äkkipikanen..... Mutt.. En tajuu miks se ei lyöny niinku aikasemmin ain... Kait se ei halunnu.. Tai jotain sinne päin... En tiiä.. Hrr... Tääll on kylmä.. Mun pitää yrittää saada tää selväks.. Ja se jengikin... Se pitää saada kiinni.. Nopeesti.. Sen parempi vaan... Ehkä mä voisin auttaa niit.. Niin... Se saadaan kiinni nopeemmin.. Jos mä oon syöttinä.... Jos mä uhraan itteni kuoleman vaaralle.. Kunhan vaan ne saadaan kiinni.. Mä teen mitä vaan... Jotta Bill ois turvassa, jotta se vois paremmin... Että se vois elää elämänsä normaalisti..' ajattelin masentuneen olosena... Mutt nyt tiesin, ett mun pitäs tehä se..
Kunhan ne eka sais jotain vihjeitä siitä..

(- Tätä osaa kirjottaessani kuuntelin Lovexin Bleedingiä, joka toi minut sopivaan tunnelmaan, kuunnelkaa jos voitte^^ Ja LeAnn Rimesin Can't fight the moonlight myös.)
Nousin ylös ja vilkasin niitä turvamiehiä, jotka jutteli eteisessä Georgin ja Gustavin kanssa jostain.. Kävelin niitten luo ku Georg ja Gustav lähti. " Voinko mä auttaa jengin kiinni ottamisess?" kysyin rohkeesti kattoen niitä. " Mm.. Luulenpa että et. Teidät pitää pitää turvassa, ja operaatioon osallistuessasi vaarantaisit itsesi." yks miehistä sano. " Mutt mä haluun auttaa. Mä haluun vaan ett Bill on turvassa. Mä en välitä itestäni niin paljoo." inahin epätoivosesti.. " Mjaah.. Katsotaan nyt.." " Voisin olla houkutuksensa saada ne esiin tai jotain." mumisin.. " Mm.. Hyvä on.. Mutta myöhemmin on turha katua.." miehet sano. Sit ne lähti ovest, ja mä menin yläkertaan.. Kävelin huoneeni ovelle ja kohotin käteni kahvalle, ku vilkasin Billin huoneen ovea.... Mulle tuli paha olo... siirryin sen ovelle, ja henkäsin. Koputin hiljaa oveen, varovasti.
Kuulin Billin askeleiden lähestyvän ovee, ja lopult ovi aukes. Nostin katseeni Billin silmiin hiljaa. Se ei sanonu mitään, katto vaan mua siin. " Sa..." Jäin seisoo hölmönä ovelle. En kerinny sanoo sanaakaan, ku Bill jo paiskas oven kiinni.
Huokasin, ja tartuin sit ite kahvaan. Painoin sen alas ja aukasin oven. Katoin Billiä, ku se istu takas sängyllensä, ja otti jonkin pienen vihkon syliinsä ja alko kirjottelee hetken pääst jotain.
Kattelin sitä hiljaa ovelt, se ei sanonu mitään. Uskalsin astuu sisään, ja sulin oven perässäni. Nojauduin siihen. Katoin vaan hiljaa Billiä.
" Saanko mä yrittää ees selittää sulle?" kysyi rikkoen hiljaisuuden huoneest. Bill kirjotti jonkin loppuun, nosti katseena sit muhun. Se siirti vihkon ja kynän syrjään, ja katto mua odottaen.
Astelin lähemmäs, ja nappasin tuolin sen pöydän alta johon istuin. Huokasin.
Aloin selitää Billille samaa ku Georgille ja Gustaville. Kattelin lattiaa puhuessani, välillä vilkasten Billiä, kuunteliko se ees.
" Se jengi vaan.. On saatava kiinni.. Mahdollisimman nopeesti.. Siks..." mumisin, mutt päätin jättää kertomatta Billille mun suunnitelmast, ett osallistusin mukaan juttuun.. 'Bill vaan sais sätkyn, ja yrittäs estää mua.. Mutt ei se auttas yhtään... Mä olin tehny mun päätöksen... Mä suojelisin Billii... Vaikk multa lähtis henki.. Se on mun velvollisuus... Isoveljenä... Suojella Billiä... Veljeäni... Me ollaan jo koettu Billin kanss paljon yhessä.. Sitä paitsi.. Se ei näytä ees välittävän mitään siit mitä sanoin... Se kai luulee ett valehtelen.. Joten.. Mitä välii jos kuolenki... Ei se välittäs.. Bill löytää nopeesti jonkun itelleen, mun kuoleman jälkeen.. Me ollaan saatu jo meidän yhteiset hetken viettää.. Mä tiedän ett tää on mun kohtalo, se on tarkotettu näin.. Jos mä kuolen siell, mä hyväksyn sen.' ajattelin hiljasen katsoen lattiaa. Nousin lopult tuolilt ja raahustin ovelle tarttuen kahvaan.
" Siks mitä...?" Bill kysy mun perään. Vilkasin siihen olkani yli.. Pudistin hiljaa päätäni.. " M-mm.. Ei mitään.." sanoin ja lähin ovesta ulos..
Bill kuulosti niin hennolta, jotenki siltä, ett se halus ymmärtää mua..mutt samall.. se kuulosti niin välinpitämättömältä..
Menin omaan huoneeseeni, sulkeutuen sinne loppu päiväks..

( - Tähän kappaleeseen sopii  Ilkka Jääskeläisen - Soita jo^^)
Seuraavana päivänä, mä sain iltapäiväst tietää, ett ne oli löytäny vihjeit siit jengist, ett ne tartteis mua seuraavana päivänä operaatioon..
Tiesin siit, ett mun ois parast kirjottaa kai jotain.. Hyvästeiks.. Ihan varalta vaan.. Istuin pöytäni ääreen, ja kaivelin laatikost ruutupaperia.
Otin mustekynän ja mietin, mitä mä kirjottasin..

" Bill..
Toivon, ett sä ymmärrät tosissaan miks menin mukaan siihen hommaan. Mä tein sen sun takii..
Mä vaan halusin, ett sä oisit turvassa, ja ett sun ois parempi elää täss maailmass, normaalisti. Älä luule, ett mä tein tän sen takii, ettenkö ois rakastanu sua tai välittäny susta.
Sä olit mun elämä. Sä toit mun elämään kaiken mitä mä tarvitsin. Sä olit mulle tärkeintä maailmass. Mä en unohda sua siltikään, vaikk mä en enää eläkkään samass maailmass sun kanssas. Ja mä toivon, ett säkään et unohtas mua.
Mutt sun täytyy mun kuoleman jälkeen elää elämääs ilman mua. Sun täytyy pitää Tokio Hotel kasassa, ja saada siihen joku toinen kitaristi, joka osaa hommansa. Mä tuun vahtii teit taivaast käsin.
Sano Georgille ja Gustaville, ett mä lähin ite vapaaehtosesti tähän hommaan mukaan. Ne ei pakottanu mua mihinkään, mä ite ehdotin tätä.
Niin, ja sä löydät kyll jonkun paremman miehen mun tilalle.. Tai naisen... Kumman vain.. Kuhan sä vaan oot onnellinen, ja pystyt elää.
Mä taidan koht jankuttaa samoja asioita tässä, joten kai mä lopettelen..
Muista Bill, mä rakasta sua, ikuisesti.
Ja anna mulle anteeks..

- Tom."

Huokasin syvään kirjoitettuani kirjeen Billille. Laitoinkynän pois, ja mietin mihin laittasin kirjeen. Katoin läppäriäni, ja tiesin, ett Bill varmana mun kuoleman jälkeen kävis hakee sielt meidän yhteiset muistot, kuvat, kaiken talteen. Nostin sen kannen ylös, ja laskin kirjeen näppäimistölle. Katsoin sitä hetken hiljaa.. Tää oli oikein.
Hätkähin ovelta kuuluessa koputusta ja sulin nopeesti läppärin. " Nii?" kysyin. " Ruoka on valmis." Georg sano. " Aa, okei.." mumisin ja nousin ylös tuolilt. Katoin hetken konetta, ja menin sit alakertaan syömään.

( - Suosittelen tässä kappaleessa kuuntelemaan Spring Nichtiä, jotta tekin pääsisitte tunteelliseen, surulliseen tunnelmaan, niinkuin minä olen nyt tätä kirjoittaessa, ja kohtaus vaatii surullisen musiikin. Koko kappaleen ajan vain ja ainoastaan Spring Nichtiä.)
Raahustin portaat alas ja istuin paikalleni keittiöön. Bill tuli mun perässä ja katto mua hiljaa. Sit se kääns katseensa ruokaansa ja alko syömään. Vilkasin Georgia ku se tökkäs mua kylkeen kyynärpäällä.
" Joko sä kerroit?" se kuiskas. Nyökkäsin hiljaa.. " Se vaan ei näytä uskovan.." kerroin katseellani, ja toivoin Georgin ymmärtävän. Ei se kuitenkaan näyttäny sitä eleelläkään. Huokasin raskaasti ja mietin sitä kirjettä..
Söin lähes haluttomana perunalaatikkoa pitkään...
kyllä se puolessa tunnissa meni alas mehun kanssa. Raivasin lopult lautaseni pöydäst, ku muut oli menny jo aikoja sitten.
Vilkasin kelloa... '18.... Siis kuus....' ajattelin ja vilkasin matkall olohuoneeseen, jossa ne kaikki 3 tillotti telkkarista jotain ohjelmaa.. Joku tanssi homma... Huokasin, ja päätin ett kait mun kannattais mennä aikaseen nukkuu..
Kuitenkin mun pitäs herätä huomenna jo 5 aikaan aamuyöst... Muut ei saanu tietää ett mä lähtisin..
Suljin oven perässäni ja lysähin istuu sängylle. Kattelin hetken ympärilleni.
' Tää saattaa olla viimene yö ku nukun täällä... Kunpa vaan voisin vietää tön yön nukkumall Billin vieress.. Ehkä viimestä kertaa...' ajattelin murheissani ja nousin kävellen kaapilleni. Aukasin sen toisen oven, jonka sisäpuolelt paljastu pitkä peili. Katoin itteeni hetken siit, lopult nostin katseeni lippikseeni.
' Mun lempilippis...' ajattelin hiljaa, ja otin sen pois päästäni. Katoin sitä käsissäni hetken.. " Mä haluun, ett Bill saa sen." sanoin itelleni, ja kaivelin hetken kaappia. Muistelin, ett siell jossain ois semmonen lahjapussi..
" Löyty." mumisin ja sujautin lippiksen sinne. Laskin sen vielä takas kaappiin, veisin sen aamuyöst Billille.
Otin hikinauhan pois mun pääst, ja suljin samall kaapin oven.
Kävelin sängylleni ja vedin päiväpeiton pois sen päältä. Taittelin sen nätisti kasaan ja laskin maahan sängyn päätyyn. Tartuin paitani helmaan ja vedin paidan pois, samall, ku ovelt kuulu koputus ja joku astu sisään.
Käännyin kattoo ovelle paita käsissä mytättynä. Mun pää kallistu aavistuksen, ja mun kasvoilta paisto selvä suru, harmistuneisuus, masentuneisuus..... , ku Bill tuli sisälle huoneeseen. Käänsin katseeni pois siit, en kyenny kattoo sitä...
" Tom.. Anteeks.." Bill mumis.. " Ei sull oo mitään mitä pyytää anteeks." mutisin ja laskin paidan käsistäni vuoteen reunalle. " Onhan.. Mä oon ollu aikamoinen torvi nykysin. Mä oon lyöny sua ilman tarpeeks hyvää syytä ja muutenki.." Bill sano kahtoen lattiaa sivullapäin. Katoin sitä hiljaa. " Mä ymmärrän. Sun täytyy purkaa tunteitas." sanoin hiljaa, kattoen sitä. " Mutt mä en sais purkaa niit suhun." Bill mumis nostaen katseensa muhun. Billin katse harhaili mun kasvoilla, lopult paljaalla ylävartalolla. Hengitin hiljaa rauhassa, kattoen sitä. " Saat. Sä saat tehdä mulle mitä haluut. " mumisin ja käännyin vilkasee ikkunaan.
Kävelin sen luo, ja vedin verhot eteen, pimentääkseni sen.
Kävin kuitenki laittaa valot päälle, ett ois ees jotain valoo. " Ei.." Bill mumis pudistaen päätään silmät kiinni.
Käännyin kattoo sitä. Se kahto hiljaa lattiaa.." Tom... Musta tuntuu... Ett sä et kertonu kaikkee sillon aikasemmin.." Bill sano nostaen katseensa muhun. Vahahdin ja katoin sitä pelästyneen. Laskin katseeni lattiaan. ' Mä... Mä en voi kertoo sitä..' ajattelin ja puristin silmäni kiinni. 'Mä en vaan voi.. Mä en kykene siihen, mä en pysty sanoo sitä Billille.. En vaan voi..' Yritin saada kyyneleet karkotettuu, mutt ne ei lähteny. Aukasin silmäni ja vilkasin Billiä...
" Tomm..?" Bill kysy varovasti, tullen mua lhäemmäs, ihan viereen, tarttuen mua käsivarresta, ranteesta, molemmin käsin, hellällä otteella. Bill yritti tavotella mun katsetta, mutt mä pakoilin sitä kaikin keinoin.
" Mitä sä jätit kertomatta?" Bill kysy hiljaa.. " Sä voit kertoo kyll mulle ihan kaiken.." Bill sano hiljaa, ujuttaen toisen kätensä mun käteen, ja puristi siitä hennosti, mutt mä vaan roikotin kättäni löysänä.
" Mä.. En voi kertoo..." sanoin hiljaa katellen muualle, kyyneleet silmissä.. " Tom.. Voit... Sä voit sanoo ihan mitä vaan..." Bill sano hiljaa, kuulostaen pettyneeltä, ku en voinu kertoo sille..
Pakenin pari askelta kauemmas siitä, yrittäen päästä irti, mutt Bill.. Billin ote piti mun kädestä. Se ei päästäny irti.. Se ei päästäny mua menee.. " Mä.. Mä autan siin jengin kiinni ottamisessa... Mä menin mukaan siihen... Vapaaehtosesti.. Bill... Multa... Multa saattaa lähtee... Mä varmaan kuolen siellä.. Mä lähen huomenna aamuyöstä..." sanoin hiljaa, ku kyyneleet karkas mun silmistä. " EIII! TOM SÄ ET VOI TEHDÄ SITÄ!" Bill huudahti ote herpaantuen mun kädestä. Vein katseeni nopeesti siihen. Billin silmiss oli kyyneleit, jotka valu kasvoille. Kyyneleet valu mun kasvoilla. " Mun on pakko. Mä teen tän Bill sun vuoksi.." sanoin kattoen sitä pahoittelevana, anteekspyytävästi. " Tomm, sä et saa mennä sinne! Sä et saa jättää mua!" Bill parahti tarttuen mun molempiin käsivarsiin käsillään. Hätkähin vilkasten niitä, ja katoin Billiä surullisena.
" Anteeks.. Mun on pakko..... " kuiskasin hiljaa, kyynel pudoten mun kasvoilt Billin käsivarrelle.. " Eii... Soita niille ja peru se..." Bill aneli kyyneleet valuen kasvoja pitkin. " Mä en voi peruu sitä enää.." kuiskasin nielasten, ja katoin Billin pelokkait silmii. " SÄ ET SAA KUOLLA! " Bill inahti syöksyen mun syliin. Tunsin sen käsien kiristyvän mun vartalon ympäri, ja Billin pään mun olkapäällä. Hätkähin ja katoin hetken kyyneleet valuen Billin niskaa, kunnes lopult rutistin sitä niin lujaa ku pystyin.
" Sun täytyy elää... Mä en pysty elää ilman sua..." Bill mumisi ääni väristen, koko vartalo vavahtaen välillä itkusta. Puristin silmäni kiinni. " Mä teen Bill tän sun takii.. Kaikki siks, ett sä voisit olla onnellinen ja jatkaa elämääs normaalisti." " Mä en pysty elää... jos sä ett oo mun elämässä.." " Kyllä pystyt.. Mä rakastan sua, ja siks haluun sun olevan onnellinen." sanoin, yrittäen vakavoitua, mutt kyyneleet ei loppunu.
Bill veti päänsä kauemmas, ett pystys kattoo mua. Katoin sitä hiljaa silmiin, pudistaen lähes huomaamattomasti päätäni. Mun katse oli pelkkää anteekspyyntöä, surua, halua unohtaa kaikki tää.
" Mä en haluu elää ilman sua.." Bill kuiskas kattoen mua kyyneleiden täyttämillä silmillä. Sen katse oli niin surullinen, elämämisenhaluton, masentunut, kuin kuollut. " Sun täytyy py...." sanoin hiljaa, kunnes Bill tukki mun suun suudelmalla, jonka se paino mun huulille äkillisesti.
Kyyneleet virtas voimakkaammin mun kasvoill, ku katsoin Billin suljettuja silmiä.
Painoin silmäni kiinni, ja vastasin siihen suudelmaan.
' Anna anteeks Bill...' ajattelin hiljaa, samall ku Bill työns mut nurin sängylle. Katoin sitä surullisena, ku se seiso mun vuoteen reunall kattoen mua. Sit se kumartu, ja kömpi mun ylle. Se paino huulensa takas mun huulille, ja suuteli mua. Mä tiesin, tunsin, miten surullinen Bill on.. " Mä... Tuun sun mukaas..." Bill sano hetken päästä kuiskaten.. " EI! Sä jäät tänne. Sun täytyy elää." sanoin vakavasti, huudahtaen jopa, mutt Bill tukki mun suun kädellään. " Shh.. Ei...... Mä tuun mukaas.." Bill kuiskas painaen suukon mun huulien viereen ottaessaan kätensä pois. " Etkä. Mä en anna sun tulla.." sanoin ja käänsin sen mun alapuolelle. Katoin sitä silmiin vaativasti, vaikk ne oli täynnä kyyneliä. Mun kasvoilt putos kyynel Billin kaulalle, ja suutelin sen hiljaa pois.
Bill käänti mut takas alleen, ja tartuin hiljaa sen paidan helmaan, ja vedin sen pois.
' Viimenen yö.....' " .... Mä haluun viettää tän yön sun kanssas..." sanoin hiljaa, viimeinen kyynel vierähtäen silmäkulmast mun poskelle. Bill nyökkäs, ja paino suudelman sen kyyneleen ylle, ja sit suuteli mun huulia. Tunsin ku Billin kyyneleit putos mun kaulalle, olkapäälle, mutt en välittäny enää..
Bill tarttu mun housuihin, ja veti ne hitaasti pois, pudottaen lattialle. Mä riisuin sen housut, bokseritkin, ja Bill mun. Suutelin sitä hiljaa, surullisen. Mä en pystyny olee mitään muuta, ku surullinen.. Mä tiesin tän yön olevan viimene, jonka saisin olla Billin kanss.. Mun ois pitäny kai ilota siitä, mutt en voinu.. En kyenny..
" Anteeks.." Bill kuiskas äkisti hiljaisuuteen suudelman välistä, ja samall, mä tunsin sen sisälläni. Pien inahus karkas mun huulien välistä, mutt Bill tukki sen uudella suudelmalla. Se ei antanu mulle mahdollisuutta inahtaakkaan, liikahtaakkaan sen alta. ' Mä sanoin.. Ett se saa tehä mulle mitä vaan... Ja mä pidän sanani..' ajattelin ku mun pää taipu taaksepäin. Tajusin, miten paljon sama tilanne oli saattanu sattuu Billiä ekalla kerralla, niinku se sattu muaki..
" Anteeks.. Anteeks ett oon satuttanu sua. " kuiskahin hiljaa, hengästyneen Billin korvaan. Se ei vastannu mitään, ei ennenkuin siirtyi monen hetken päästä mun vierelle, saatuaan tyydytyksensä. " Mä tuotin sulle tuskaa... Mutt en enää.. Ikinä..." Bill sano hiljaa väsyneen, kattoen mua, kyynel pudoten tyynylle, ku se käänty selin muhun. Katoin sen niskaa hiljaa, hengittäen kiivaasti. Mulla oli kuuma peiton alla, joka kuitenkin piilotti meidät alleen, lämmitti meitä viileän yön varalta.
Vielä pieni, yksinäinen kyynel karkas mun silmäst, ku käännyin Billiä päin, ja vedin sen lähemmäs itteeni vasten, ja painoin pääni sen niskaan, halaten sitä..................................
Viimeistä kertaa....Sinä yönä....


--

Noin, osa 21, johon olen todella tyytyväinen^^ Aww, mielestäni Billin ja Tomin hetkestä tuli ihana, teistä en tiedä, mitä itse piditte siitä? ( Pitkiä kommentteja kiitos siitä hetkestä :D) Mitä olisitte halunneet lisää?
Ja tämä ei suinkaan lopu tähän, tai no, sen näkee, kuinka ahkeria olette kommentoimaan. Mielestäni vaan kappaleet, joita kuuntlein sattumanvaraisesti kirjoittelun aikana, sopivat hyvin tilanteisiin^^