' Kuka järjetön ihminen haluis ampuu Billiä...?' ajattelin, ja sulin mun silmät, väsyneen, jaksamatta enää tätä maailmaa... Mun aika saatto tulla nyt, ja mä hyväksyin sen, kunhan vain Bill, olisi onnellinen..

--

Bill istu käytäväss, pää käsiin painettuna, leikkaussalin ulkopuolell. Ja mä olin siell leikattavana.
Lääkärit yrittivät hoitaa mut kuntoon leikkauksella, poistamalla luodin ja hoitamalla haavan.
Mutt mä olin vuotanu paljon verta, ja ne laitto mulle sitä lisää.
Sitten Georg ja Gustav tuli sinne, ku olivat päässeet poliisiasemalt kertomast omaa näkökulmaansa.
"Bill, miss Tom on?" Gustav kysy ja ne istu Billin vierelle. " Se.. Tom on leikkaussaliss.." Bill vastas kykenemättä kattomaan tovereitaan.
" Voi ei..." Georg mumis hiljaa, samall ku Bill huokas syvään. " Siis mitä? Miten Tom sinne ylipäätään joutu?" Georg kysy sit ollen ihan pihalla asioista.
" Me.. Me oltiin juoksemass karkunu sitä asemiestä, ku meidän eteen hyppäs toinen mies. Tom löi sitä, ja samall se aseellinen laukas aseensa mua kohti, mutt Tom... Tom hyppäs mun eteen.. Mä en tiedä miks.." Bill kerto hiljaa, ja hätkähti kun alko kuulumaan tiheitä askelia ja pölinää. Bill nosti katseensa käytävään, ja näki lehdistöjen tunkevan näitten luo.
" Bill, missä Tom?" " Onko totta että aseellinen mies jahtasi teitä kumppaninsa kanssa?" " Onko Tom kunnossa?" " Onko Tom tuolla leikkausalissa?"
Kysymyksiä sateli joka puolelta, ja Bill hämmentyi.
" Öhh... Totta.. Tom on leikkausaliss.. Mut yritettiin tappaa, mutt Tom otti sen luodin vastaan mun puolest..." Bill mumis, ja hämmenty, miks ylipäätään kerto sen niille.
" OOH!" lehdintö henkäisi ja kirjoitteli ylös kaikkea, ja alkoi räpsimään kuvia, kun Bill huokas syvään painaen taas päänsä käsiinsä.
" Noniin, alkakaas nyt painua siitä." Georg sano yrittäen työntää niit pois lähettyvilt. " Me ei kommentoida enempää asiaa, ei nyt." Gustav sano auttaen Georgia ja lopult lehdisto lähtikin.
Samall lääkäri tuli leikkausalist ulos.
" Oletteko Bill Kaulitz?" lääkäri kysy ku Bill nous seisoo. " Joo, miten Tom voi?" Bill kysy.
" Tom on kunnossa nyt. Saimme luodin poistettua ja haavan korjattua. Hän menetti paljon verta, mutta annoimme sitä hänelle lisää. Tom viedään nyt heräämöön." lääkäri kerto, ja Bill huokas syvään mun tilast kuullessaan. " Kiitos." Bill sano, ja lääkäri nyökkäs lähtien sitten.
" Onneks Tom selviytyy." Gustav huokas. " Jep.." Georg ja Bill mumis sille.

Mä makasin heräämössä, kunnes tulin tajuihini, nukkuen vaan normaalisti.
Ne vei mut huoneeseen. " Voitte käydä katsomassa häntä, mutta hän tarvitsee lepoa, joten älkää viipykö pitkään." lääkäri sanoi
Muut nyökkäs, ja tuli sit sinne huoneeseen, miss mä olin. Ne istu mun vuoteen ympärille, ku oisin ollu kuollu.
Heräsin hiljattain niitten puheisiin. Raotin mun silmii hiljaa. " Mitä helvettiä...?" mumisin hiljaa.
" Tom! Sä oot hereill." Bill sano, ja etin sitä hetken mun katseell.
" Mitä mä tääll teen..?" kysyin. " Sä tulit ammutuks." Georg vastas siihen.
" Täh?...Ainii..." mumisin muistaen pian kaiken. " Miten sä voit nyt?" Gustav kysy..
Vein mun katseen siihen. " Ihan ok. Oot sä Bill okei?" kysyin ja palautin katseeni siihen.
Bill nyökkäs mulle. " Miks sä tulit mun eteen?" Bill kysy. Kurtistin hieman mun kulmia. En mä täss nyt rupeis Georgin ja Gustavin kuullen sanoo ett sen takii ku rakastan sua, varsinkaan Georgin kuullen.
" Sen takii, ku sä oot mun pikkuveli. Ja isoveljen velvollisuus on huolehtia ja suojella pikkuveljeä." sanoin.
" Ja sitä paitsi, Tokio Hotel ei pärjäis uudella laulajalla, paremmin uudella kitaristilla." mumisin.
Bill huokas. " No, eipähän tartte ettii kumpaakaan uutta.." Georg mumis.
Huokasin hiljaa, mutt se sattu mahaan. " Perkele..." mumisin..
" Sun pitää levätä nyt." Bill sano. " Me tullaan käymään huomenn." se jatko, ja nyökkäsin hiljaa.
Katoin ku ne häipy siit huoneest, ja suljin sit mun silmät.
Mua väsytti kauheesti, johtu varmaan siit leikkauksest, ja muutenki.

Illan aikana sain viel iltapalaa, mutt ei mull ees hirvee nälkä ollu, johtuen osaks siit ett sairaalaruoka on perseestä.
Mutt aamull sitten, mull oli nälkä, ja jotenki sain sen ruuanki alas menee.
Huokasin ku hoitaja kävi hakee tarjottimen pois. Katoin sen takamusta ku se lähti, ja virnistin mielessäni.
Lääkäri tuli mun luo. " Mikä on olonne?" lääkäri kysy. " Parempi ku eilen." vastasin, ja se nyökytteli jotain, ja katsahti sit haavan mun vatsast.
" Paranemaan päin." lääkäri totesi. " Olette sitkeä nuori mies. Moni muu olisi voinut kuolla veren puutteeseen ja haavan suuruuteen, mutta ette te." lääkäri sano. " Mulla on viel liian monta asiaa tekemättä mun elämäss." totesin sille, ja lääkäri nyökkäs, hymyillen pienesti.
Lääkäri oli parrakas, vanhempi mies, ja silmälasit nenällä.
Sit se lähti, ja samall ovest tuli mun veli, ja meidän kaverit. " Vihdoinki järkevää seuraa." mumisin.
" No huomenta vaan sullekki. " Georg virnisti. "No huomenta." mumisin, ja jotenki mun olo helpottu, ku näin ett Bill oli kunnoss, vaikk olinhan sen jo eilen nähny.
Katoin Billiä pitkään, ja se mua.
" Mitäs tää nyt on?" Georg kysy. " Häh?" kysyin ja  katoin sitä sit. " Te katotte toisiinne ihmeen pitkään." Georg jatko. " No eikö sitä saa kattoo veljeensä ett onko se kunnoss?" Bill ärähti.
" Okei okei." Georg mumis. " Älä hermostu." se jatko. " Sori.." Bill mumis ja vilkas mua.
Gustav käväs käytäväss ja tuli sit tän päivän lehden kanss takas.
Se näytti lukevan sitä kiinnostuneen. " Mitä siell lukee..?" kysyin. " Täss on... täst ampumisest.." Gustav sano ja ojenti lehden mulle. Katoin kuvaa, miss Bill istu sairaalankäytäväll tuoliss pää käsiin nojattuna.
" En tiedä miksi minut haluttiin tappaa." luki isolla otsikossa.

Eilisessä ammuskelukohtauksessa osuman sai suositun Tokio Hotel bändin kitaristi Tom Kaulitz,18. Luodin oli tarkoitus iskeä hänen kaksoisveljeään, Bill Kaulitzia, 18. Aseellinen mies oli tunkeutunut heidän kämppäänsä, ja ammuskeli heitä. Pojat olivat urheasti juosseet pakoon kodistaan, kadulle.
Bill kertoo lehdistölle näin: " Kun mies laukaisi aseensa, Tom oli samassa hypännyt eteeni, ja otti luodin vastaan puolestani. Minulla ei ole hajuakaan, miksi minut haluttiin tappaa."
Lehdistölle kerrottiin myös, että Tom makaa tällä hetkellä leikattavana salissa. Luoti oli osunut häntä vatsaan, ja menetti huhujen mukaan paljon verta. On kerrottu, että hän tulee kuitenkin selviämään, saaden muistoksi vain pienoisen arven tästä tapahtumasta.
Muuan huhut kertovat myös, että kaksosveljeksillä, olisi jotain kipinää välillään.
Ulkopuoliset ovat juorujen mukaan nähneet heidän kävelevän käsikkäin kadulla, ja hymyilleen onnellisina.
Huhujen totuudesta ei ole vielä varmuutta.

Luin lehti jutun etusivulta suu auki. " Mitä helvettiä...?" mumisin taas kerran. Mistä ne oli saanu tietää mun ja Billin jutusta?
" Paparazzit.." mutisin tuhahtaen. " Näytä." Bill sano repien lehden mun kädest.
Se luki nopeesti jutun, puottaen lehden sit mun jalkojen päälle. Se kahto mua pelokkaan näkösenä, ja katoin sitä takas. 'Ootko sä kertonu niille jotain?' kysyin ajatuksissani siltä. ' En mitään meistä kahesta.' Bill vastas.
" Täh?! Kertokaahan nyt ihan kaikki." Georg sano luettuaan lehden. Nielasin ja vilkasin sitä.
" Bill.. "sanoin hiljaa... " Me ollaan jääty kiinni.." jatkoin.. " Totaa..." Bill alotti.. Mä en ois halunnu kertoo viel mitään, mutt muukaan ei nyt auttanu.
" Toi lehti ei valehtele. Me ollaan yhess."

--

Ja täss osa seitsemäs^^ Ihana oli lukea uutta kommenttia "Mutta rakastan sinua" ficin viimeisestä osasta. Kiva että siitä on pidetty niin paljon^^ Toki näitä muitakin kommentteja on kiva lukea. Noniin, jatkanko?