En mä pystys nyt siitä puhumaan. Saul sai mut lannistumaan tarpeeks ja jos puhuttas siitä niin sit Billkin lannistus ja saattas masentuukki. " Niin joo, kun sä lähet Suomesta niin mä en voi tulla mukaan, sorry." En mä vois sanoo sitä noin. Tilanteen pitää olla sopiva sille. Billin täytyy vaan ymmärtää. Ja mun unohtaa tää juttu nyt.
Mun pitää nauttii tästä kaikesta, kun vielä voin.

*

Lappeenrannan keikka oli ja meni, ja niin Joensuun ja Oulunkin. Me oltiin saatu monia ihania muistoja matkoilta, koettu ihania hetkiä yhessä, mutt nyt se kaikki alkas olla lopussa. Nyt me oltiin menossa Vaasaan, jonka jälkeen odottaisi Tampere, ja lopuksi kotimatka.
Istuin hiljaa bussissa ikkunan vieressä alhaalla, katellen ulos huokasten. Tylsää.. Pitkästä aikaa.. Millon mulla viimeks olikaan tylsää? En ees muista. Sigh.. Toivottavasti kaikki on kunnossa kotona.
Katsahin vierelleni, ku Bill lysähti siihen vieden toisen kätensä käsinojalle istuen mua päin. " Mikä on?" Bill kysy hiljaa. " Sä oot ollu koko päivän aika hiljane. Eilis illasta lähtien."" Mm.. Meidän pitäs oikeesti puhuu.. Vakavasti.." sanoin kääntyen Billiä päin. Bill nyökkäs hiljaa. " Mä oon täss nyt." se sano ja huokasin hiljaa.
" Kun tuota.." alotin takellellen, mutt samassa Tom tuli alas. Mä en halunnu puhuu tästä muitten kuullen. Ihan kahestaan Billin kanssa, koska tää koskee vaan meitä kahta. Bill vei katseensa Tomiin, ja Tom kahto veljeään hetken vilkasten mua kahvikuppi käsissään ja lähti pois mitään sanomatta. Bill katso sit taas mua. " Kun mä oon miettiny sitä päivää, millon te lähette pois." alotin viimein kunnolla. Bill nähtävästi odotti mun jatkavan, ku ei sanonu vielä mitään. " Niin siis.. Mä.. Mä en tiiä voinko mä lähtee mukaan.." henkäsin hiljaa vihdoin sanat suustani. Pidin kasvoni alaspäin, ja suljin silmäni hetkeksi. Miten puhuminen voi olla näin raskasta? " Emh.." Bill yritti takellella jotain, mutt ei se osannu. " Ku.. Mulla on opiskelut kesken, vielä 2. vuotta.. Ja isä.." isän vihaset kasvot tuli mun mieleen siltä hetkeltä ku olin kertonu sille olevani Billin kanss yhessä. Kyyneleitä tuli mun silmiin, mutt räpyttelin ne pois nopeesti. Nostin katseeni viimein.
Bill kahto mua hiljasena, hieman surullisen näkösenä. " Mä tiiän.. Mutt sähän voisit opiskella netin kautta.." Bill sano epätoivoselta jo kuulostaen. " E.. Bill, kun mä kävin isän luona ekaa kertaa, mä kerroin sille meistä." kerroin hiljaa Billille, kattoen sen kasvoja tutkaillen. " Mitä se sano?" Bill kysy odottaen mun vastausta. Mä en osannu muodostaa isän sanoja mitenkään lempeiks. " Se raivostu. Isä raivos ett.. " yritin kertoo, mutt en kyenny siihen, vaan mun ääni hiipu ja kyyneleet vieri mun silmäkulmasta. Hautasin kasvot käsiini pudistellen päätäni. " H-Heidi.. Älä nyt.." Bill sano hiljaa vetäen mut syleilyynsä, mutt työnsin sen pois. " Ei.. Meidän pitää nyt oikeesti puhuu tästä." sanoin hiljaa, kaivaen taskustani nenäliinan ja näpistelin sitä sormissani hetken. Bill nyökäs ihan hiljasena.. Vedin henkee syvään pari kertaa. " Isä ei pitäny meidän suhteesta. Se raivos siitä ett me tullaan erimaista, sä Saksasta ja mä Suomesta. Isä oli niin vihanen. Isä puhu siitä, ett jos nyt vielä.. Ett jos mä vielä raskaaks tulisin niin kaikki ois päin persettä.. Mä kyllä.. Mä sanoin isälle, miten onnellinen mä oon nytten ku oon sun kanssas. Pyysin sitä pysymään erossa meidän suhteesta, ett se ei pilais tätä." selitin katsoen Billiin odottaen sen sanovan jotain. Bill aukoili suutaan, ja vein katseeni muualle lopulta. " Mä.. Isäsi puhuu järkeä.. Osin.." Bill sano ja nostin siihen kummallisen katseeni. " Tarkotatko sä ett.. Meidän suhde ei oo järkevä..?"" Ei en tarkota sitä todellakaan.."" Vaan mitäs sitten? Ett sä pidät tätä vaan pienenä pelleilynä?"" Heidi, kuunt.."" Anna olla." tuhahin pyyhkästen silmienalusia nenäliinalla kattoen muualle kädet puuskassa. " Heidi.." Bill inahti. " Mä en haluu keskustella enää mistään. Sä vaan esität pitäväs musta ja leikit ihanaa, ihan vaan sen takii et saisit mut kaadettuu sänkyys joku ilta." murahin puristaen kädet nyrkkiin. " Toi ei oo totta.." Bill kuiskas hiljaa kasvot maata kohen, en nähny niitä. Vilkasin siihen silmäkulmastani, ku näin Billin hytkähtävän pienesti. Samass Bill nous penkiltä ja käveli hiljaa mitään sanomatta portaille ja ylös, toisten luo.

" Mitä sä sanoit Billille?" Tom rymisteli portaat alas. Vein katseeni siihen. " Jätkä hemmetti itkee tuol." Tom murahti istuen mun vastapäätä. " Ei kuulu sulle. Tää on mun ja Billin välinen asia." mumisin kattoen toista. " No totta vieköön kuuluu mulle!" Tom tokas vaativana. " No ei todellakaan kuulu. Jätä vaan mut rauhaan!" kivahin vieden katseeni ikkunasta ulos.
" En jätä. En ennenku sä sanot miks Bill tuli sen näkösenä ylös. Georg, Gustav ja Ani yrittää parhaillaan puhuu sille ja sä saat luvan kertoo mulle."" Tai mitä? Lyöt mua?" kysyin kohottaen kulmaani. Tom murahti hiljaa. Hymähin. " Sussa ei oo tarpeeks rohkeutta siihen. Sä et uskalla lyödä naisia." sanoin hymyillen ivallisesti. " Naisia ei kuulu lyödä." Tom mutis hiljaa.
" Mä oon vaan huolissani veljestäni, ja se on normaalia."" Okei. Puhuttiin Billin kanssa asiat selviks. Näköjään Bill pitää meidän suhdetta vaan leikkinä. Se vaan leikkii mun tunteilla, ja odottaa sopivaa hetkee kaataa mut sänkyyn ja sit lempata." tokasin sarkastisena. Tom katto mua suu raollaan silmät laajentuneina. " Sä et nähtävästi tunne Billiä yhtään." Tom mumis pudistellen päätään nousten ylös.
" En vai?"" Et, sillä Bill ei koskaan tekis niin. Bill on vakavissaan sun suhteen, sen näkee ulkopuolisetki." Tom mutis ja iski kämmenensä pöytään kumartuen mua lähemmäs. " Sinuna pyytäsin anteeks Billiltä. Bill ei harrasta yhenillanjuttuja, se ei osaa niitä. Ne on mun juttu." Tom kuiskas osottaen itteensä, ryhdistäyty ja marssi yläkertaan pysähtyen alimmalle portaalle.
" Naisiin ei pitäs luottaa. Jos ne ottaa pitemmäks aikaa ku yheks yöks - käy näin." Tom mutis kattoen mua pilkkaavasti. Hymyilin sille viattomana takaisin ja katoin ikkunasta ulos pyyhkäisten hymyn kasvoiltani.
" Homo." tuhahin Tomin perään. Vilkasin kattoon, kuullessani niitten puhuvan jotain. Huokasin pienesti.
" Heidi.." Ani sano hiljaa ja vein katseeni portaille, mutt Ani seisoki mun vieressä. Se istu hiljaa alas. Vilkasin penkkiä, vieden sit katseeni muualle. " Mikä sulla on? Sä et koskaan oo ollu näin vihasen näkönen." Ani kysy hiljasena. " Bill ite pitää mua vaan pilkkanaan." murahin. " Heidi. Mä tiiän millanen Bill on. Bill ei oo sellanen millaseks sä luulet sitä." Ani sano pudistellen päätään. " Aijaa. Millanen se sit on?"" Bill on hellä, kiltti ja rakastava henkilö. Se ei koskaan satuttas ketään tahallaan, eikä pitäis pilkkanaan. " Ani sano ottaen mua kädestä kiinni. " Mistä säkin sen tiedät muka?" kysyin hiljaa kattoen parasta ystävääni. Mä tiiän ett Ani ei valehtelis mulle. Ei Marcosin jutun jälkeen. Mutt.. " Mä tiiän, ku mä oon fani, muistatko? Mä oon lukenu niistä kaiken netissä ja lehdistä." Ani virnisti pienesti. Hymähin hiljaa. " Niin kai, mutt Bill ei ota vakavissaan tätä suhdetta." tuhahin pienesti loukkaantuneena. " Se vaan odottaa ett pääsis mun kanssa sänkyyn, ja lemppais sitten." mumisin hiljaa. " Ei. Ei se niin ole." Ani sano laskien katseensa. " Kenen puolella sä oikein oot?" kysyin kattoen siihen uskomatta kuulemaani. " Heidi, tässä ei oo mitään puolia." Ani sano vakavana. " Eipä varmaan. Sä oot noitten puolella. Ois pitäny arvata." mutisin hymähtäen ja käänsin katseeni pois. " Selvä. Jos sä todella oot tota mieltä nii mä en jää sua kuuntelee. Mutt älä sit mulle valita, jos teidän suhde meni pilalle." Ani sano kylmästi, ja se kylmyys tuntu luissa. Värähin pienesti.
" Typerätyperätyperä." mumisin itselleni repien hiuksia päästä. " Arrh." paiskasin nyrkkini pöytään.

Istuin puol tuntia siell alhaalla yksinään. Muut pysy ylhäällä. Mä olin päättäny, ett lähen menee tästä bussista kamojeni kanssa heti ku pääsen vaan. Ja onnekseni se tuli pian. Tarkastin hiljaa ett en jättäny mitään omaani bussiin.
Viimein se pysähty jonnekkin ja nappasin kassin mukaani ja marssin ovesta ulos.
" Heidi! Minne sä meet?" joku huuti jo pian mun perään. Pysähyin ja käännyin hitaasti ympäri. " Jonnekkin. Sen tiiän ett sinne en jää, sillä mua ei siellä kaivata." vastasin kattoen Georgia. Se hieras niskaansa vaivaantuneena. Tiiän kyll. Sä et osaa vastata mitään, koska mä sanoin totuuden äsken. " Missä sä meinasit yöpyy?"" No hotellissa, missä muuallakaan." tokasin nostaen laukkua paremmin olalle. " Etkö vois tulla sisälle? Teidän pitää puhuu." Georg sano epätoivosena. Pudistin hiljaa päätäni. " Mä en voi." vastasin hiljaa, jota Georg tuskin kuuli ees. Käännyin ja lähin jatkamaan matkaani hiljasena.
Mä oon rakastunu, myönnän sen itelleni, mutt en haluu mun tunteilla leikittävän. Kaikki väittää ett Bill on erilainen kuin millaseks luulen sitä. Kai mä sit oon vaan niin typerä. Mun kuulus pyytää anteeks Billiltä, mutt.. Mä en voi. En tän näkösenä, en nyt.
Etsin katseellani hotelleja. En vaan löytäny niitä, heti.
Astelin lopulta jonkun hotellin aulaan, ja otin itelleni huoneen. Heti ku pääsin sinne, menin suihkuun. Halusin viilentää oloani, päätäni.
Istuin hiljaa pyyhe ympärilläni vuoteelle. Vilkasin puhelinta vieressäni. ' 2 puhelua tullut' näytössä luki. Otin sen hiljaa käteeni ja katoin kuka oli soittanu. " Bill.. Ani.." huokasin hiljaa pudottaen puhelimen käsistäni lattialle.
Hautasin kasvot käsiini. Mitä mä oon tehny? Pilasin meidän suhteen, ihan ite. Menin raivoomaan, ja minkä takii? Koska käsitin kaiken väärin. Puin ylleni hiljaa ja katsahin kelloa. Keikka alkaisi vasta 4 tunnin päästä.. Mulla on hyvin aikaa selvitellä ajatuksia.. Kävelin pois hotellista, raikkaaseen ja hieman viilenneeseen ilmaan. Syksy alkas tekemään tuloaan.
Huokasin hiljaa kävellen kadulla.
Mä en tiiä mitä sanoo Billille, ku nään sen seuraavan kerran. Olin niin tökerö sitä kohtaan. Meidän pitää kuitenki nähä. Meidän on pakko puhuu asiat selväks, pakko. Tällä kertaa mä kuuntelen Billiä ja pidän oman turpani tukossa.
Mutt mä tiiän. Mä en voi vaatia Billiä antamaan mulle anteeks.
Istuin hiljaa kadun varrelle penkille ja katsoin ympärilleni kädet puuskassa. Huokasin hiljaa, vilkasten jotain pientä tyttöä leikkimässä äitinsä kanssa kauempana. Tuuli puhalti hiljaa kasvoille, liehutellen muutamia irtonaisia hiuskiehkuroita poninhännältäni. Onnekas saa leikkiä.. Kun mä olin pieni, äitillä ei ollu aikaa. Se oli aina töissä. Meillä oli joku nyrpeä lastenhoitaja kotona, joka tunki aina jotain kaameeta mössöönsä ruuaks, ja käski touhuta omiaan, ku ite töllötti telkkaa. Ja äiti ei uskonu meitä ku me valitettiin miten kauhee se oli. No, sit mä menin kouluun. Kaikki kasvettiin ja ei tarvittu enää sitä hoitajaa. Sit ku olin 14, äiti meni ja teki itsarin. Se oli aina niin väsyneen näkönen. Hautajaisissa kaikki itki, paitsi mä, Petri ja Lily. Lily oli niin pieni ja ei ymmärtäny vielä kaikkea, Petri piti naamansa kovanana, vaikk oli niin pien itekki. Ja mun piti pysyy vahvana niitten takii.
Vilkasin ohi menemää nuorta räppäripoikaa, joka vilkas mua kohottaen toista kulmaansa. Vilkasin puhelintani, ja emmin soittaisko Billille, tai Anille... " Moro." hätkähin katsahtaen viereeni, se poika istu nyt siinä. " Moro itelles." mutisin hiljaa. " Mitä noin nätti tyttö yksin tekee?" poika flirttaili. Huokasin hiljaa. " Istunpa mietteissäni, ku menin mokaa välit bestiksen kaa." tuhahin vilkasten toista. " Mä voin pitää sulle seuraa." poika jatko samaan malliin. Pyöräytin silmiini. " Sori, ei kiinnosta. Nähkääs, mulla on poikakaveri, vielä. En tiiä mitä sekään tekee mun suhteen." huokasin. " Aijah. Oliks teil riita?"" No, ei se kyll sulle kuulu, mutt sanoisko ett vika oli mussa. Heippa." mutisin nousten ylös ja lähin kävelee.
Pian mun takaa kuulu askelia, se tyyppi käveli mun vierelle kattoen mua. " Mä kuuntelen jos haluut kertoo."" Anteeks vaan, mutt en." murahin puristaen puhelinta toisessa kädessäni. " Okei, ei pakolla." tyyppi mumis pysähtyen ja lähtien toiseen suuntaan. " Viimeinki rauhaa." murahin jatkaen kävelyä.
Käväsin hotellilla vaihtamassa vaatteet farkkuihin ja toppiin. Otin päälle hupparin, koska ulkona olis varmasti kylmä. Kävelin hiljaa kohti isoa rakennusta, jonka edessä näky paljon tyttöjä, kannattaen Tokio Hotelia. Henkäsin hiljaa itsekseni käyden jonon perälle. Nyt en sais eturivin paikkaa, mutt parempi niin. Parempi pysytellä nyt aluks takana.
Jono liikkuu hiljakseen eteenpäin, aika rivakasti oikeestaan. Varmana johtuen ett kaikki juoksi suurinpiirtein. Annoin lippuni portilla miehelle, joka repäs siitä palasen pois ja pääsin sisään.
Joo, mun paikka oli viimesten joukossa, lähellä ovea. Kaikki kilju ja pomppi, mä pysyin melko hiljaa. Jotkut fanit vilkas mua kummissaan ku en ollu mukana kannustuksissa, vaikk yritin sentään piristyy ja olla mukana.
Viimein ne juoksi lavalle, ja mä näin heti Billin ilmeestä, ett se ei vaikuttanu kovin iloselta. Se väänti kasvoillensa tekohymyn alkaessaan laulaa ekan kappaleen sanoja. Ani varmastikki oli eturivissä kannustamassa Gustavia.
Toiseks viimesenä kappaleena, Bill laulo kappaleen, jonka se oli tehny mulle alunperin. Kyyneleet rupes polttaa mun silmiä ja yritin kiivaasti räpyttää niitä pois, mutt en onnistunu. Luovutin ja annoin niitten virrata.
Bill siirty hiljalleen viimeseen kappaleeseen An Deiner Seiteen. Mä peräännyin jo hiljaa ovea kohti, kappaleen kertosäkeessä.
Bill sano hyvästit faneilleen ja katosivat sitten pois. Gustav jäi lavalle nostamaan fanien käsiä ylös ja alas hetkeksi, taputtaen lopuksi ja häviten itsekkin.
Ani mahtaa olla ylpee Gustavista. Mutt nyt, mun on pakko ettii reitti lavan taa, ennenku ne lähtee.
Kiirehin ovesta ulos, mutt etin katseellani rauhallisesti jotain mahdollista ovea. Lähin kävelemään seinän vierustaa pitkin eteenpäin.

Ei aikaakaan, ku näin ison miehen seisovan yhen oven luona. Sen oli pakko olla ovi lavan taa, niitten luo. Vedin henkee ja nostin leukani ylös. " Rohkeesti vaan." supisin itelleni ja marssin ukonjärkäleen luo.
Se levitti heti kätensä mun eteen tullen ku lähestyinki ovea. " Backstage lippua?" mies kysy. " Ei oo, mutt mihin mä sellasta tartten?"" Nuori neiti, tästä ei mennä ilman sitä lippua." mies mörisi matalalla äänellään. " Miks mä en sais nähä niitä millon haluun?"" Se ei ole mahdollista neiti."" Miksei? Mä tunnen noi tyypit. Ne on mun ystävii." sanoin kädet puuskassa.
" Neiti, olkaa hyvä ja poistukaa."" En."" En haluaisi kutsua poliiseja taikka käyttää voimakeinoja teihin neiti."" Mä oon Billin tyttöystävä, ja mulla on oikeus nähä se millon haluun, onko selvä?" sanoin napakasti miehelle kattoen sitä tiukkana.
" Luuletteko uskovani tuon?" mies nauro ivallisesti. " No käy vaikka ite kysyy siltä." tokasin sille nyrpeenä. Mies kahto mua hetken päästä varpaisiin. " Ette liiku minnekkään!" mies murahti osoittaen mua paksulla nakkisormellaan. " En en." mutisin ja mies aukas oven avaimillaan, kadoten sisään.
" Hoi, ulkopuolella on tyttö, joka vaatii päästä sisälle." mies kerto Tokio Hotelin pojille, jotka just siistiytyvät huoneessa. " No mikset päästä sisään?" Bill kysy kummissaan. " Tytöllä ei ole backstage lippua. Hän väittää olevansa teidän tyttöystävänne."

*

* Agen, I did it. I got really bored when I wrote this and it took a long time to make it finish. Well, now it's made, and I'm happy. Now I'm just going to wait your comments and thoughts about this part. Yeesss... Nyt riittää enkun puhuminen :D Kirjotin tänään s-postin kirjekaverilleni Englannista, ja jäi englanti päähän :) Anteeks ku taas ei tullu pitkään aikaan osaa, meidän netti vähän reistaili taas -.-' Mutt, kuten jo sanoin, viestejänne kaipailen, danke schön<3.*