Katoin eteeni hiljasena. Aurinko valas kapean alueen valkealta lattialta verhojen välistä. Huokasin pienesti kääntyen selälleni ja käänsin kasvot Ania päin. Se nukku vieläkin. Mä en pystyny. Bill pyöri mun mielessä.
Puol vuotta.. Se on aika pitkä aika.. En tiiä miten kestän sen.. Anilla on vahva tahto ja mieli, mä taas oon heikompi. Se kestää tän. Mä en oo ihminen joka pitäs hirveesti kaukosuhteista, mutt.. Pakko. Mulla on vahvat tunteet Billiä kohtaan, ja ne ei katoo.
Kömmin ylös vuoteesta ja suuntasin suihkuun. Riisuin yöpukuni ja avasin suihkun, kylmän veden vaihtuessa pian lämpimäksi kastellen hiukseni.
Puristin purkista shampoota käteeni hajamielisenä, levittäen sen pian hiuksiin ja huuhtoen pois. Huokasin hiljaa, kunnes äkisti hätkähin. Tunsin miten kädet kierty mun ympärille ja pyörähin ympäri. Mun suu loksahti auki.
Mun edessä ei ollu ketään. Katoin hiljasena ympärilleni, mutt kylpyhuoneessa ei tosiaankaan ollu muita kun mä. Suljin hetkeks silmäni ja hengitin syvään. Kyyneleet pyrki mun silmiin, ja yritin pidätellä niitä kaikin voimin, mutt ne tulvi esiin.
" Bill.." kuiskasin hiljaa ääni värähtäen ja lyhistyin maahan suihkun veden sadellessa päälleni. " Heidi? Heidi ootko sä siellä?" Ani kyseli oven takaa. Raotin suutani vastatakseni, mutt en saanu ku aikaseks inahuksen.
Nostin katseeni ovelle ku Ani aukas sen ja sit se kiljas. Sit se rämppäs suihkun pois päältä.Ani nappas pyyhkeen ja polvistu mun vierelle laittaen sen mun vartalon peitoks. " Sä näytät kamalalta.." Ani henkäs." S-Siis älä nyt suutu, mutt ku sulla on meikit levinny ja..niin.." Ani mumis ja nyökkäsin hiljaa vaan.
" Mennään nyt täältä muualle." Ani sano ottaen mua käsivarresta hennosti ja veti mut ylös. " Älä masennu noin pahasti." Ani huokas hiljaa. En mä masennu.. Tää vaan on surua.. Eikö ihminen saa surra?
Menin Anin perässä pois kylppäristä, ja hiljalleen jopa puin ylleni ja laittauduin muuten.
" Bill on tääll silti vaikk et näekkään sitä - Se on sun sydämessä." Ani sano hiljaa, lempeesti. " Sä puhut ku Bill ois kuollu.." huomautin pienesti. " Sori. En tarkottanu niin." Ani mumis. " Kyll mä tiiän. Lähetäänkö?" kysyin ja päätin samall,ett nyt piristyn. Ani nyökkäs, ja nappasin ison kassin harteelleni lähtien huoneesta Anin mukana.

" Heii, onko ketään kotona?" huusin kotiovelta ottaen askeleen sisälle. " Heidii!" Lily kilju rynnäten eteiseen ja syöksähti mua vasten halaten mua. Naurahin pienesti. " Oliko ikävä?" kysyin virnistäen. " Sanomattakin selvää." Lily tuhahti vetäytyen irti. " Missä se yks kolli on?"" Olkkarissa." Lil sano hymyillen ja nyökkäsin. " Viititkö kantaa tän yläkertaan?" kysyin viitaten laukkuuni. Lily nyökkäs innoissaan pikku-tyttönä ja lähti raahaa sitä ylös. Jätin kengät pois sulkien oven ja kävelin olkkariin. Petri ei ees huomannu mua. Kipitin sen taakse ja kumarruin vierelle.
" Pöö!" hihkasin painaen suukon sen poskelle. " Yääk! Etkö saanu siit pörröpäästä tarpeeks?" Petri kiljas hypäten sohvalla kauemmas musta. " Tarkotatko Billiä?" nauroin hypäten selkänojan yli istumaan sohvalle. " No ketäs muutakaan?"" En. En saanu." virnistin kattoen toiseen, joka katto mua ku hullua. Petri pyöräytti silmiään huokasten ja pomppasin ylös. " Isä on varmaanki töissä?" kysyin pöyhästen hiuksiani. " Eip. Ylhäällä." Petri mutis sulkien telkkarin.
Nyökkäsin lähtien sit yläkertaan.
Koputin isän huoneeseen, mutt ei sieltä kuulunu vastausta ett saisin tulla sisään. Hymähin hiljaa mennen sit oman huoneeni ovelle ja aukasin sen.
Mun suu loksahti auki.
" Hyvää syntymäpäivää. Myöhässä tosin." isä sano hymyillen Lily vierellään. " Mitä tää on?" kysyin ihmeissäni katellen ympärilleni. Mun huone oli totaalisen muuttunu, se oli maalattu uudelleen. Seinät oli lempeän vihreän väriset, sänky oli uusi ja leveämpi, vaatekaappi, kirjotuspöytä, kaikki. Kaikki oli uutta. " Sinähän olet aina puhunut haluavasi maalata seinät vihreiksi. Halusimme yllättää sinut." isä sano hellästi ja katoin sitä hämilläni. " O-Okei. Niin oon. Kiitti." sanoin hymyillen ja ryntäsin halaa isää. Isä rutisti mua lujaa ja hellitti sitten otteensa. " Mulla on sulle vielä pieni yllätys." isä sano. Kohotin kulmaani yllättyneenä. " Mikä?"" Haluatko tietää? Ihan varmasti?"" No haluun! Kerro jo." sanoin hymyillen. " Se kilpailu mistä puhuit keväällä. Missä on mahdollisuus voittaa opiskelupaikka ulkomailta jälkiruokakokkina."" Niin?" kysyin innoissani, pysymättä edes nahoissani juurikaan. " Minä ilmoitin sinut mukaan." isä sano hymyillen ja kiljasin. " Oikeesti?!" Oikeesti." isä virnisti. " Oh God.. " mumahin kattoen tyrmistyneenä isääni. Se vaan hymyili mulle selvästi tyytyväisenä, ett yllätyin.
" Nälkä?" isä kysy, mutt pudistin päätäni. " Ei juuri." vastasin ja isä nyökkäs Lilyn kipittäen jo edeltä. Isä nyökkäs lähtien ja jäin yksin.
Katoin hetken ympärilleni ja vedin laukun vetoketjun auki hiljaa. Otin sieltä mustan hupparin käsiini ja kävelin kaapille. Nostin sen hyllylle, mutt samass sen sisältä tipahti jotain.
Noukin lattialta valkeen kirjekuoren.
Sen kuoressa luki mun nimi. Kohotin toista kulmaani ihmeissäni ja heitin kuoren pöydälle. Laittelin kaappiin muut vaatteet ja istuin sit pöydän ääreen. Revin kirjekuoren auki ja vedin kirjeen esiin.

Heidi moi,

toivottavasti voit hyvin nyt ku luet tätä.
Mulla ei ollu oikeen tilaisuutta enää antaa tätä sulle kasvokkain, joten mä annoin sen Anille, ja se varmastikkin tän sulle.

Niimpä nii. Ani kylläki tunki tän sit mun huppariin. Jatkoin sit lukemista:

Me ollaan nyt taas meidän kotimaassa, Saksassa. Kuten kerroin sulle, me aletaan levyttämään nyt uutta albumia, joten kiertueet alkaa vasta taas ens vuonna. Me sovittiin Tomin, Georgin ja Gustavin kanssa, ett kappale minkä tein sulle sillon, levytetään myös. No, Tom nyt on jääräpää, mutt se suostu. Se on saanu paljon suosioo meidän faneilta, joten ajattelin, ett toivottavasti se sopii sullekkin.
Mä ootan innolla sitä päivää, millon me nähään taas.
Mulla on ikävä sua.. jo nyt. Toivottavasti sä pääset tulemaan myös, sillon ku Ani tulee tänne.
Äläkä huoli Tomista, se tottuu kyllä vielä.
Rakastan sua.

Bill.

" Mäkin rakastan sua.." kuiskasin hiljaa taittaen kirjeen takaisin kuoreen. Laskin sen käsistäni ja lähin alakertaan.
Isä laitto just ruuan pöytään. " Ah, olisin juuri tullut hakemaan sinut syömään." isä sano ja nyökkäsin. " Et kerenny." virnistin pienesti ja pesin käteni nopeasti. Istuin pöytään Lilyn vierelle ja otin lautaselleni keittoa.
Tekasin itelleni nopeasti voileivän keiton lisäks ja aloin syömään hyräillen itsekseni. Billin kirje pyöri mun mielessä, ja se sai mut jotenki vaan koko ajan paremmalle tuulelle.
" Mites sinun rakkauselämässäsi menee?" isä kysy äkisti ja kohotin katseeni siihen. En tajunnu ees et Lily ja Petri oli jo syöny ja kadonnu jonnekki. " Hyvin." vastasin syöden leipäni loppuun.. " Tai siis..."" Kerro vain." isä sano. Vilkasin siihen hieman paheksuvasti. Tiesin, mitä se ootti mun sanovan. " Mä erosin Billin kanssa riidan takii." isän ilmeessä kävi pieni hymy, jonka se kuitenki pyyhki nopeesti pois, mä huomasin sen kuitenkin. " Mutt me mentiin takas yhteen. Me alotettiin uudelta pohjalta." kerroin katsoen isään virnuillen ajatuksissani. Isän ilme nytkähti pienesti, mutt se piti ilmeensä peruslukemilla. " Selvä. Miten olette ajatelleet jatkaa suhdettanne? Tarkoitan, kun hän on toisessa maassa nyt ja sinä täällä." isä selitteli ilmaisten itseään käsillään huitoen pienesti, normaaliin tapaansa. " Tiiän kyll mitä tarkotat. Me eletään kaukosuhteessa, toistaseks. Sitä paitsi, Aniki on samass tilanteess mun kanssa. Se on bändin rumpalin, Gustavin kanssa." sanoin ja henkäsin hiljaa. " Ani menee Saksaan ens keväänä, Gustavin luo ja.." mumisin ja mun rohkeus alko hiipuu. Uskaltasinko ekaa kertaa sanoo isälle suoraan asiani, enkä kysyy lupaa? " ... Ja mitä?"" Mä.. Mä lähen mukaan." putkautin sanat suustani ja isä kahto mua hiljaa. Pitkään. Pitkän kiusallisen hiljasuuden ajan se vaan kahto mua silmiin. Lopulta se nyökytteli pienesti päätään. " Hemmetti, olet jo iso tyttö, etkä se pieni joka kysyy lupaa vessassa käyntiinkin." isä sanoi, ja naurahin pienesti. " Hyvä huomio." totesin hymyillen pienesti. " Vaikkakin olet jo iso tyttö, en voi hyväksyä sitä. Sinun tulevaisuutesi on SUOMALAISEN pojan kanssa, ei yhdenkään kuuluisen tai ulkomaalaisen pojan kanssa."" Mitä!? Sä et voi päättää mun tulevaisuutta! Ja sitä paitsi, eihän äitikään oo täysin suomalainen!" kivahin vastaan. " Voin. Olet minun verta ja lihaani, ja minun tehtäväni on huolehtia, että pärjäät tulevaisuudessa. Se ei onnistu ulkomaalaisten kanssa."" Miksei muka?" huusin nousten seisomaan. " Ulkomaalaisiin ei voi luottaa. He petkuttavat ja pettävät luottamuksesi. Ihan niinkuin äitisikin teki." isä murahti hiljaa. Katoin sitä haukkoen henkeäni järkyttyneenä. En voinu sen uskoo puhuvan äitistä noin.
" Kiitos ruuasta." tuhahin marssien pois keittiöstä. Puristin käsiäni nyrkkiin, purren hampaita yhteen.
Tungin kengät jalkoihin ja häivyin pihalle talosta.

Kävelin hiljaa kadulla, kädet farkkujen taskuihin tungettuna. Huokasin hiljaa ja pudistelin päätäni.
Miten isä voi sanoo, ett äiti on petturi? Missä se muka petti sen? Ei missään, ainakaan mun tietääkseni. Eiku.. Ei.. Ei se voi olla niin.. Isä on vihane äitille, koska se.. Tappo ittensä.. Se petti isän luottamuksen.. Mutt.. Miks iskä sen asian otti esiin Billin kanssa? Ei se pettäs mun luottamusta, se on erilainen. Ja äiti oli vaan 2 % ulkomaalainen, venäläinen.
Isän pitäs vaan oppii tuntee Bill, niin sekin tajuis miten ihana ja luotettava ja söpö ja... täydellinen vävypoika se ois isälle. Vaikka ei sitä tiiä mennäänkö me ikinä naimisiin, saatikka kihloihin!
En ainakaan ite ajattele semmosia vielä, meidän suhde on niin alussa.
Istahin penkille ajatuksissani. En tiiä mitä ajatella enää. Laitoin silmäni kiinni ja huokasin raskaasti. Miten elämä voikaan olla näin vaikeeta?
" Moro, Heidi."
Mun silmät pyöristy päässä ja käänsin katseeni vasemmalle puolelleni. Mun suu loksahti auki. " M-m-mitä sä.. Miten sä oot täällä!?"

*

* Anteeksi, tän tulossa kesti, ja nyt illasta vasta tuli. En todellakaan osannu kirjottaa nyt, lyhyt tuli kuin mikä. Samalla oon kattonu Poliisiopistoa, jooh.. Jotenki ajatukset tökkii, ja kaikki ideat tähän on hieman kauemmas, sinne ku Heidi & Bill on ollu jo n. 1 ½ vuotta yhess.
Mutta nytten ku meen saunaan, sillä välin jään miettimään seuraavaa osaa, joka ilmenee sunnuntaina tai huomenna jo. Riippuen teistä enimmäkseen. Kommenttiaa, danke schön<3.*